13.2.

Noustessani oli jo liki 2 astetta lämmintä. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun.

Lääkäri soitteli aamusta verikokeiden tuloksista. Verensokerilukemat aikalailla kohonneet - sekä pitkäsokeri, että sen aamuinen otos. Kiinnitti myös huomiota siihen, että hemoglobini oli laskenut liki 130:een, kun se edellisellä kerralla oli ollu yli 150. Laittoi lähetteen laboratorioon ja kehotti lähiaikoina käymään siellä.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Rukouksen jälkeen ajelimme M-L:n kanssa jakelemaan kutsuja ja Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia Pajupuron suunnalle. Aurinkokin alkoi paistelemaan siniseltä taivaalta - oli kuin keväällä.

13 maissa hain Emilian ja Danielin koulusta meille. Daniel sytytteli takkaan tulen. Söimme neljisin - hyviä M-Ln tekemiä lihapullia ja kukkakaalimuussia, ynnä salaattia.

Terhi-marja haki lapset töistä tullessaan.

Lähdimme M-L:n kanssa hiihtämään. Ensin ajelimme suksinemme Summassaaren rantaan ja siitä suksille. Summassaaren jäällä hiihtelimme 1h 40 min. Haikankärestä alkaen on halki järven sellainen ahtojäiden muuri syntynyt kun jäät ovat nousseet ylös voimalla. Erikoinen näky, josta Sampokin kirjoitti. Menomatkalla myötäistä, paluumatkalla pirteä vastatuuli. Eihän se kylmää. Lämpöasteita n. 4 kun saavuimme kotiin.

Kävimme kylällä heti tultuamme - M-L kävi kaupassa. Taivaalla upeat värit - punaiset.

Torkuskelua sohvalla.

Kirjallisia hommia.

Iltapalaa.

Tänään tuli rohkaiseva puhelu yhdeltä meidän ystävältä. Hän kertoi, että ollessani puhumassa puolisen vuotta sitten heidän seurakunnassaan olin rukoillut yhden tutun seurakuntalaisen puolesta. Kertoi tämän - jonka puolesta oli rukoiltu - todistaneen kokouksessa, että hän oli parantunut vaivasta, joka hänellä oli. Kiitos Jumalalle. Kiitos myös rohkaisusoitosta! Herrahan se parantaa.

"Kristittyjen vankien perheillä on vaikeuksia saada ruokaa. Mutta entäpä vangit itse? Kolyman leirillä vangit olivat niin nälkiintyneitä, että he söivät hevosenraadon, joka oli maannut kuolleena yli viikon. Se haisi ja oli matojen peitossa. Autinon kultakentillä vangit söivät rasvan, joka oli tarkoitettu käsirattaiden voiteluun. (Solzhenitsyn, Vankileirien saaristo). Minä söin vielä huonommin, kun olin Romanian kommunistivankiloissa (Richard Wurmbrand, Missä kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 11).

Siunausta!

Ps. "Ja yhä enemmän karttui niitä. jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot" (Apost. teot 5:14).

12.2.

-3.8 noustessamme sunnuntaihin. Harmaa sää. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. 

10:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneen alakertaan Rukoushetkeen - 10 henkeä.

11 alkoi yläkerrassa kokous, jonka johteli Vesa Rautasaari. Hän myös piti aloituspuheen ja antoi infoa vankilalähetystyöstä. Kalle Kohonen johteli kitaransa kanssa ylistyslauluihin. Raimo Salo antoi lähetysinfoa. Pidin kokouksen saarnan. Se on jo kuunneltavissa Uskotv:sta Saarijärven helluntaiseurakunnan kohdalta. Tilaisuuden päätyttyä oli kahvitarjoilu alakerrassa.

Kokouksen jälkeen tulimme kaupan kautta kotiin. Juotuani mukilisen kahvia ja syötyäni mantelileivän lähdin Kusiaismäkeen hiihtelemään. N. -2. Tuomo oli samaan aikaan tullut sinne myös - kokouksen jälkeen puhuimme hiihtämään menosta. Hiihtelin hissukseen 11 x 1.4 km latua, eli 15.4 km yhteensä. Sellaista leppoisaa palautettelua eilisestä kilpailusta. Kilpailun jälkeisenä päivänä pitäisi tehdä tarpeeksi rauhallisella vauhdilla palauttelu. Varsinkin iän karttuessa se on tärkeääkin ottaa huomioon tuo palautuminen.

Palattuani hiihtämästä, söimme. M-L oli paistanut Deniksen eilen tuomaa kuhaa. Sen kanssa parsaa ja sienikastiketta. Oli hyvää.

Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel tulivat meille - niinkuin Denis leikillään sanoi "kultamitalikahville". Lapset tulivat potkureilla, "vanhukset" kävellen. Joimme kahvit. Danielin kanssa haimme puita liiteristä ja Daniel sytytti tulet takkaan.

19:ksi menin saunaan "Terheille" kun Denis kutsui. Hänen ja Danielin kanssa löylyttelimme.

Teetäkin kupposen kumosin siellä ennen lähtöäni.

Kotiin päästyäni loikoilin sohvalla - taisin olla ihan unessakin. Hiihtely ja saunominen taisivat sen vaikuttaa - kenties sokerin nousukin.

"Ne, jotkaovat kärsineet suuresti, ovat enkelien ja todistajien pilven ympäröiminä. He saarnaavat silloin, kun muut eivät pysty. Selvästikin ihminen, joka on ilolla kantanut raskaan ristin, puhuu erilaisella äänellä kuin se, joka on saanut tietonsa vain kirjoista. Romanialaisesta ortodoksipapista Calciusta kerrotaan, että hänellä oli tuskia, että hän on menettänyt puolet painostaan ja on melkein kuuro ja sokea. Hän on ollut vankilassa jo kuusitoista vuotta. Nämä asiat voi aistia niistä saarnoista, jotka johtivat hänen uuteen pidättämiseensä. Huolimatta kaikesta kärsimästään hän kirjoittaa: "Ilman tietoa ylösnousemuksesta ihminen olisi onnettomin olento maan päällä. Kasvit ja eläimet eivät tiedä kuolevansa, kun taas meitä tuo ajatus vainoaa. Minä kuolen ehkä jo tänään, vaikka olenkin nuori.

"Ateisteillä ei ole minkäänlaista uskoa ylösnousemukseen. Mutta mitä järkeä on syntymän ja kuoleman välisessä lyhyessä ajassa ilman uskoa? Jopa ateistit pelkäävt häviävänsä kuolemassa. Heidän johtajilleen on pystytetty mausoleumeja, noita traagisia iäisyydenkaipuun korvikkeita. Jeesuksen tähden uskallamme kuolla onnellisina ilman pelkoa, koska Hän vakuuttaa, ettei kuolema ole loppu vaan ikuisen elämän alku."

Calciu ei pelkää kuolemaa. Hän näkee enkelin keskellä pyörremyrskyä" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 14).

Siunausta!

Ps. "Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus" (Joh. 13: 34-25).

Laitan nyt tähän muistoksi kilpailuista sen kuvan, jota eilen meinasin, mutta silloin ei onnistunut.

Palkintojenjako eilen olleesta halli-SM-kilpailujen 3000 m kävelystä. Kiehisen vuolijalle mestaruus.

11.2.

Pakkasta -13 ja jotain noustessani lauantaihin klo 6. Syöskentelin aamupalaa, juoskentelin kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. Laitoin vähän evästä kisareppuun - kahvia termokseen ja sen sellaista. Muut kamat olinkin jo illalla reppuun sullonut.

7 aikaan lähdin meiltä yhden urheilijan kanssa eteenpäin meijjän autolla. Ajelimme Helsinkiin. Tiet hyvässä kunnossa. Taukotuvassa kävimme hörppimässä kahvit. 11.30 maissa taisimme olla perillä yleisurheilun halli-SM-kilpailuissa Myllypurossa. Lajini, 3000 m kävely alkoi klo 14.20. Sijoitus 1. Aikatavoitteeni täyttyi - josta tulee n. 6.38 min/km. Tosin tämä halli oli aikaisemminkin - muutama vuosi sitten - kohdallani sellainen, että silloiseen tasooni nähden aika oli n. 1 min. huonompi. Saattaa johtua siitä, että kallistukset molemmissa kaarteissa ovat pysyvät - ts. niitä ei voi laskea alas. Tuokin aika tänään riitti oikein hyvin. Palkintopallikuvan olisin laittanut tähän blogiin, mutta kun emme osanneet sitä laittaa - meistä kolmesta mitalimiehestä. No, tiedä voiko tässä nyt enää oikein miehistä puhua. Sukupuoli ainaskin on mies. Minä olen nyt viimeistä vuotta 65 sarjassa - eli olin vanhin siinä nyt. Ensi vuonna "jos ura" vielä jatkuu, olen sitten 70 v -sarjassa. Voisi olettaa, että vauhtikin voi vielä vähän parantua, sillä joulukuussa olin kuumeessa, venäjän matka oli tämän vuoden puolella ja kun sieltä tulin olin taas kuumeessa viikon ja flunssassa ihan tänne asti. Lenkeillä en ole hikoillut, vaan käyskennellyt "tavallisen ihmisen" lenkkejä. Joten jos ennen PM-halleja - jotka ovat Ruotsissa ensi kuussa - voi tehdä oikeanlaisia harjoitteita, niin voisi ehkä vauhtikin lisääntyä. Näkyypähän. Se siitä ja sen kestävyydestä.

Jotain iloista asiaakin kisakentältä on kerrottavana. Sain olla myös evankeliumin asialla. Rukoilin lähtieessä johdatusta siihen asiaan - kilpailumenestyksen puolesta en osaa rukoilla. Se tuntuu minusta jotenkin vieraalta asialta. Mukaan otin myös Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia. Koin johdatuksia. Verryttelytilassa sain puhua hengellisistä asioista yhden kilpailijan kanssa, jolle olin aloittanut jo joskus aiemmin - silloin, kun eka kerran tapasimme ja kilvoittelimme. Nyt saimme puhua enemmän. Hieno asia oli mielestäni myös, että minulla oli siinä käsillä se kirjoittamani vihkonen, jonka sain hänelle antaa. Tämä kaveri on ollut mielessäni. Näin Jumala johdatti. Pukuhuoneessa sitten taas miehiä oli enemmän kerralla kuulolla ja heille sain antaa vihkosia - ja kommentteja tulee. Kaikki eivät halua ottaa. Sellainen aika kovakin kenttä on mielestäni ns. veteraaniurheilumaailma. Vielä palkintojenjakoa odotellessamme sain jutella muutaman kanssa ja antaa "sen vihreän vihkosen". Sitä vain pitää heittäytyä tilanteeseen - koska usko Jeesukseen on elämän tärkein asia. Yhden kävelijän kanssa juttelin viime kesänä yksissä kilpailuissa. Hän kertoi silloin vaimonsa olevan sairaana. Sanoin, että rukoilemme vaimoni kanssa hänen puolestaan. Olemme pitäneet sen lupauksen miltei päivittäin. Nyt juttelin saman miehen kanssa ja kysyin mitä vaimolle kuuluu. Hän vastasi hiljaisella äänellä, että hän lähti marraskuussa pois - kuoli. Tällaisia ja muunlaisia kohtaamisia siellä on - ja radalla sitten mennään sen kun päästään.

Palkintojenjaon jälkeen lähdimme ajelemaan kotipalkisille. Kävimme syömässä matkalla. 19.30 tienovilla olimme meillä. Olipa kerran ja sen pituinen se.

Marja-Leena oli lämmitellyt pirtin lämpöiseksi. Denis oli tuonut kaloja. Kiitos! Kävin saunassa - sehän on tullut vähän niinkuin tavaksi kilpailujen jälkeen. M-L katsoi elokuvaa: Rakkauden tähden. Koskettava elokuva. Olen sen katsonut, niin en katsonut uudestaan. Minä olen vähän sellainen, että en oikein toiseen kertaan jaksa katsella - enkä myöskään lukea kirjaa, tai kuunnella saarnaäänitettä moneen kertaan.

22.30 maissa -4.5.

Illan mittaan tuli ajateltua myöskin huomista saarnaa - vaikka sen kanssa jo on ollut aikaisemminkin pääosin enemmän tekemisissä. Jos kiinnostaa, niin su. 12.2. klo 11 Saarijärven helluntaiseurakunnan rukoushuoneella olen sitä puhumassa. 

Näkyi olevan Uskotv:ssa, Saarijärven helluntaiseurakunnan kohdalla kuunneltavissa myös jo keskiviikkona, 8.2. klo 19 Seurakunnallisessa raamattukoulussa pitämäni opetus. Aiheena: Ristin työ ja sen merkitys.

"Nyt ymmärrän, että monet vankila-ajan unelmani olivat vain kuvittelua. En tiennyt tosiasioita. En tiennyt silloin, että käytännön työssä maailmanlaajuisella seurakunnalla oli tuskin minkäänlaista lähetystyötä. Jos kaikkien evankelisten lähetystyöntekijöiden olisi pitänyt jättää paikkansa ja mennä työhön yksinomaan Kiinaan, siellä olisi ollut vain yksi työntekijä sataatuhatta ihmistä kohden. En tiennyt tätä silloin. Kuinka olisin voinut arvata, että 94 % maailman kaikista saarnaajista puhuu 9 %:lle maailman ihmisistä, joilla on etuoikeutetusti englanti kotikielenään. Ainoastaan 6 % saarnaajista todistaa 91 %:lle ihmiskunnasta, jotka puhuvat muuta kieltä kuin englantia" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 36).

Siunausta!

Ps. "Ja opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä" (Apost. teot 13:52).

10.2.

Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Minäkin nousin ihan mukavissa ajoin - -10.3. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hiljaisella 60 min. kävelyllä Tarvaalan suunnassa.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen, joka oli yläkerrassa - 2 henkeä. Alakerrassa oli todella paljon Äiti-lapsi -piiriläisiä. Siunausta heille ja sille työmuodolle!

Rukoushetkestä menin suoraan Paavonrinteelle hakemaan Emilian ja Danielin laskettelusuksineen meille - olivat koulun kanssa laskettelemassa.

Haimme M-L:n ja menimme kylälle, Halpa-Halliin syömään neljisin. Sieltä tulimme meille.

Valmistauduin sunnuntain puhumiseen omassa seurakunnassa klo 11.

Takkakin siinä samalla lämpesi.

Ennen 18 menimme M-L:n kanssa 1h 15 min. kävelylenkille Tarvaalan suuntaan. Aivan upea sää. Lähtiessä -6.2, palatessa -8.9. Puut aika paksussa huurteessa. Kuu ihan pyöreä. Tähtinen taivas. Passasi. Välillä ottelin spurtteja oikealla kävelytekniikalla.

Lenkin jälkeen kävin saunassa.

Iltapalaa ja teetä.

Katselimme netin kautta TV1:ssä olleen Perjantai -ohjelman. Haastateltiin mm. Johannes Saranpäätä, ym. Myös ex-helluntailaista. Näyttivät myös dokkarin Kokkolan uskon Sana seurakunnasta - Patrick Tiaisen seurakunnasta. Kyllähän siinä ohjelmassa koetettiin pistää "huonoon huutoon" helluntailaisuutta ja myös uuskarismaattisuutta. No, Jumala tietää ja on kykenevä johdattelemaan asioita jos vaikka miten koetettaisiin puhua mitä vain. Eihän siitä oikein hyvä maku.

" Venäjällä eräs munkki meni muutamien sotilaiden ohi, jotka opettelivat ampumaan. Heidän maalitaulunsa oli risti. Kristitty huusi heille: "En salli sitä, että te ammutte tätä merkkiä." He nauroivat hänelle ja huusivat takaisin: "Kuinka voit estää meitä tekemästä mitä tahdomme?" Munkki asettui hiljaa ristin eteen ja sanoi: "Teidän täytyy ampua minut." Eräs sotilas ampui kohti; laukaus meni ohi. Muut laskivat aseensa" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 188).

Siunausta!

Ps. "Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti" (Room. 9:29).

9.2.

Sydämellisiä nimipäiväonnitteluita täältä meiltäpäin Haapalan Raijalle, Toikkasen Raijalle, Kaleniuksen Raijalle ja Tuomisen Raijalle!

Nousimme hyvissä ajoin - n. -10 ja jotain. Menimme ennen 7.30 Marja-Leenan kanssa hakemaan Emilian ja Danielin. Harvakseen sateli isoilla hiutaleilla lunta. Mukava atmosfääri. Veimme Danielin kouluun. Ajelimme kylälle. M-L meni Emilian kanssa hammaslääkäriin. Minä samalla kertaa verikokeisiin. Saatuamme ne hommat hoidettua, veimme Emilian kouluun.

Palattuamme kotiin kävin hakemassa puut ja sytyttelin valkean piisiin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä eri asioiden ja ihmisten puolesta. 

Kävin 8.3 km lenkillä Tarvaalan suunnassa - ihan tavallista rauhallista kävelyä. Välillä vähän ns. tekniikallakin. Lähtiessä -8.3, palatessa yli -11. Hiukan leijaili lumihiutaleita. Aurinkokin yritti tulla näkyviin - ja sininen taivas. Mutta pilviä kuitenkin. 13.30 maissa kotiin.

M-L kävi hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille 13 maissa. Oli paistanut lettuja, joita lapsetkin söivät. Pian lähtivätkin kotiin M-L:n kyydissä kun hän meni kylälle kauppa-asioille.

Tuli katselluksi MM-ampumahiihdoista sekaviestiä.

Söimme - mm paistettua kuhaa, joka oli hyvän makuista.

Ruuan jälkeen menin 8.3 km kävelylenkille Tarvaalan suuntaan - -9. Hiljakseen kävelin - kuitenkin koetin tekniikalla. Nyt oli taivas harmaa ja kuu piilossa. Lumikiteet kuitenkin kimaltelivat keinovaloissa.

Seurasin/osallistuin netin kautta TV7:n Rukousta ja paastoa Suomen puolesta -ohjelmaan. 

Iltapalaa ja teetä.

Tänäänkin olen rukoillut kävellessäni - ja muutenkin - ensi sunnuntain puheosuuteni puolesta klo 11 kokouksessa Sj:n helluntaiseurakunnassa. ja tietenkin koko tilaisuuden.

"Vastustaisitko sinä avoimesti pahaa yhteisössäsi, jos tietäisit, että kärsimys odottaisi sinua? Hollantilainen aviopari Barendsen, evankeliset lähetyssaarnaajat kommunistisessa Afganistanissa, todistivat Jeesuksesta tässä ... maassa. Heidät sidottiin tuoleihin ja leikeltiin kappaleiksi. Ennenkuin he palasivat lomaltaan Afganistaniin, heiltä kysyttiin, eivätkö he pelänneet mennä takaisin. He vastasivat: "Tunnemme ainoastaan yhden suuren vaaran: ettemme olisi Jumalan tahdon keskipisteessä." (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 12).

Siunausta!

Ps. "Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi" (Fil. 3:20-21).

8.2.

Hyvissä ajoin noustiin - yli -18 astetta. Pian nähtiin punainen auringonnousu jälleen. Marja-leena oli jo käynyt viemässä Emilian ja danielin kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Valmistelin koko päivän sanottavaa illalla olevaan seurakunnallisen raamattukoulun iltaan. 

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla. Välillä söimme hyvää ruokaa ja joimme - ainakin kahvia.

16 menin 8.3 km kävelylenkille - hiljaiset kävelyt jatkuvat - Tarvaalan suuntaan. 1h 27 min. 8.3 astetta pakkasta lähtiessäni, yli 11 palatessani. Ihan sininen taivas. Pikkisen pyöreästä vailla oleva kirkas kuu oli taivaalla. Nopeasti hämärtyi.

Hyvissä ajoin menimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle. Sain monistettua raamattukoulumateriaalin - kiitos Marketan. 19 alkoi raamattukoulu/rukousilta. Parkkosen hannu johteli. Kohosen kalle&band johteli lauluihin. 19.40 maissa oli minun vuoroni pitää se raamattukouluopetus, joka on sovittu 30 min. pituiseksi. meni muutaman minuutin yli. Aiheenani oli: Ristin työ ja sen merkitys. Mukana olleet saivat a4 monisteen, jossa oli pääkohdat ja erittäin paljon raamatunkohtia kuhunkin kohtaan liittyen - itseopiskelua varten. Rukoilimme lopuksi hetken ja bändi taisi soittaa/laulaa.

Palailtuamme kotiin söimme iltapalaa ja joimme teetä. Kuu paistoi kirkkaasti. Valoisaa. Varjot näkyivät selvinä. Luki kimalteli pieniä timantteja.

Tässä muutampi päivä takasin päin oli tuolla Hämeen suunnalla tapahtunut, että Eelis Teronpojan joukkue oli voittanut futsalissa heidän ikäistensä luokkien Tampereen paremmuuden. Onnittelut Eelikselle ja joukkueelle!  

"Myös kristityillä on toivoa. Kristityillä ei ole mitään syytä epätoivoon. he eivät myöskään tarvitse tekopyhyyttä. Heillä on varaa elää elämää, joka on avoin Jumalan edessä, vaikka he, heidän seurakuntansa ja instituutionsa tuhoutuisivat heidän lahjomattomuutensa takia. He tietävt, että ristin takana on ylösnousemus" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti, s. 13).

Siunausta!

Ps. "Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit" (1. Tess. 5:6). 

7.2.

-21.5 noustessani. Marja-Leena kävi sitä ennen viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Hieno, punainen auringonnousu. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Ilmestyskirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin Harrilla monistuttamassa KYLÄILLAN kutsuja - sen to. 16.2. klo 18.30 pajupuron koululla olevan.

Ajelin harrilta suoraan 11:ksi Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneelle - 6 rukoilijaa.

Palattuani kotiin sytyttelin takkaan tulen.

Söimme. 

Ruuan jälkeen kävin 8.3 km kävelylenkillä - yli 1h 32 min. - Tarvaalan suunnassa. Se on vaarilla rauhallista nyt tuo käyskentely. Otan rauhallisesti. Nenä se vain vuotaa. Lähtiessäni talsimaan oli -10. Palatessani -11.3. Aurinkoista. Sininen taivas. Kuukin näkyi selkeästi taivaalla. Palasin kotiin 15.05.

17.30 jälkeen kävin hakemassa Salmen klo 18 alkavaan Ilosanoman iltaan Kunnantuvalle. Illan järjesti yhteiskristillinen Häkkilän-Peltokylän-Kohmun rukouspiiri. Sen johteli Samuli Lahtela. Teemu Lehtomäki ja Samuli Peiponen - jotka tulivat uskoon "yhdessä seurakunnassa". Teemu ja Gröngvistin Miika säestelivät yhteislauluja kitaroilla. Puhuin lopuksi yksinkertaisesti Sanaa. Minusta on oikein hyvä asia, että eri seurakuntiin kuuluvat ihmiset voivat yhdessä julistaa evankeliumia - ilman mitään taka-ajatuksia. Asiat on sanottu kaikille ääneen tiedoksi. Olemmehan kokoontumassa yhdessä eri seurakuntiin kuuluvina kristittyinäkin. Näin yhteinen evankeliumin eteenpäin vieminenkin toteutuu hyvin - rehelliseltä pohjalta, kun kaikki piiriläiset tietävät mitä tehdään ja miksi: Kaikki tietävät, miksi ja mihin pyrkien työtä tehdään, kun yhdessä on sovittu Ilosanomanilloista. Rukouspiiri on yhdessä asettanut johtajat johtamaan työtä ja iltoja. Hieno homma! 23 uskovaa paikalla. Kahvit lopuksi.

Palattuani kotiin oli pakkasta 16.6. Taivaalla kirkas kuu. Talvisen tuntuista. Lumi kiteet kimaltelivat.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Hän (Jumala) lähetti parhaan, mikä oli taivaassa, Jeesuksen Kristuksen. Kun ymmärrämme uhrauksen suuruuden, sydämemme kääntyvät katumukseen. Jeesus kuoli syntiemme tähden pitkänä perjantaina, mutta kuolema ei pystynyt pitämään Häntä. Kuolema on alhainen ilmiö. Se ei voi pitää parasta. Jeesus nousi kuolleista. Tätä me juhlimme pääsiäissunnuntaina: Kristus voitti kuoleman.

Jumala antoi parhaimpansa. Minun ympärilläni vankiselleissä oli Jumalan pyhiä, jotka myös antoivat parhaansa, lestyt jauhot, niinkuin käsketään Kolmannen Mooseksen kirjan 6:20. Jotkut pelastuivat. Monet kuolivat.

Uneksin siitä, ettei heitä unohdettaisi. Jos unohdamme heidät, unohdamme Herran, koska kristittyjen kärsimys ei eroa Kristuksen kärsimyksistä.

Heidän kauttaan Hän itse kärsii kahleita ja vainoa ja kidutusta mystillisessä ruumissaan, seurakunnassa" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 38, 39).

Siunausta!

Ps. "Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään" (Room. 10:11).

6.2.

Ensimmäiseksi: Sydämelliset nimipäiväonnittelumme rakkaalle, ainoalle tyttärellemme, Terhi-Marjalle nimipäivän johdosta! Myös kaikille saamelaisille - ystävillemme ja tutuillemme heidän parissaan myös - lämpimät onnittelut saamelaisten kansallispäivän johdosta! Sydämelliset nimpparionnittelut myös Salmen Teijalle, sekä muille tuntemillemme Teijoille!

Pakkaspäivään nousimme - 10.9 minun noustessani. Hyvissä ajoin minkiin selvisin ylös. Marja-leena olikin noussut jo aikaisemmin viemään Emilian ja Danielin suksineen kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia, yms. luin Ilmestyskirjaa. 

Laitoin KYLÄILLASTA ilmoituksen lehteen - iltahan on Pajupuron koululla to. 16.2. klo 18.30. Infoa tuossa blogijutun oikealla puolella. Sinneppä sitten! M-L kävi viemässä tarjottavaa majakalle - eilisistä tarjoiluista jääneitä.

M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Rukoushetken jälkeen menin 8.3 km rauhalliselle kävelylenkille Tarvaalan suuntaan. -8.4 palatessani. Taivas alkoi sinistyä ja aurinko paistaa.

13 maissa hain Emilian ja Danielin koulusta meille. Olivat olleet suksimassa Kusiaismäessä. M-L paistoi lettuja. 

Terhi-Marja kävi hakemassa lapsensa töistä tullessaan. 

Milena on hauska "ilopilleri" - mukavia "naurujuttuja" saa aikaseksi. Muutampi päivä sitten tuli videon pätkä heiltä päin, jossa Milena hurautti rattikelkalla pienen mäen - ja päälle kuului hänen tarttuva naurunsa. Yms. Seisoipa lumilaudan päälläkin - no liekö ollut lumilauta, vai rullalauta - kuin tekijä konsanaan - jo sisoveljeensä tulee, niin tekijä tuleekin.

Söimme.

16:ksi menin urheiluhierojalle käymään tunniksi.

Palattuani hierojalta laitoin tulen takkaan - M-L oli hakenut puut.

Olisi ollut hommiakin, mutta ei oikein saanut otetta. Jospa joskus.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L neuloi. Pakkasta -17.5 klo 22 jälkeen.

"Vangeilla on muistoja, joihin kajoaminen saa sydämen vuotamaan verta. Siksi he yrittävät unohtaa lapsensa. Heidän muistelemisensa on liian tuskallista. Mutta kommunistit, tietoisina

heidän haavoittuvuudestaan, pakottavat heidät vaeltamaan mielensä miinakentillä. Pitkinä kuulusteluöinä lasten nimiä toistettiin vähän väliä. Sellien ovien takana soitettiin nauhureita, joille oli nauhoitettu lasten huutoja ja itkua. Jokainen vanki oli varma kuulleensa omien lastensa äänet" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 8).

Siunausta!

Ps. "Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän" (Matt. 18:21, 22).

5.2.

Noustessani -1. Marja-Leena oli noussut aikaisemmin tarjoiluhommien vuoksi. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Ilmestyskirjaa. 

10:ksi ajelimme helluntairukoushuoneelle - minä rukoushetkeen (9 h) ja M-L tarjoiluja valmistelemaan terhi-Marjan kanssa.

11 alkoi yläkerrassa Ehtoollisjuhla. Ann-Niina Turunen johti. Mika Turunen puhui. Kuoro lauloi. Osallistuimme ehtoolliseen. Tilaisuuden jälkeen olivatkin sitten ne lähetyskahvit alakerrassa.

M-L ja T-M jäivät tekemään jälkiselvimistä rukoushuoneen keittiöön kun ajelin kotiin.

Kun M-L tuli kotiin söimme. Laitoin takan lämmite.

Jonkinajan kuluttua ruuasta kävin 8.3 km rauhallisella lenkillä Tarvaalan suunnassa. 1h 27 min. Kuitenkin hiukan "kävelynomaisesti" välillä kävelin - ts. vähän niinkuin oikeanlaisella tekniikalla. koko ajan niistättää ja yskityttää.

Katsoin taltiointeja SM-hiihdoista.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Mitä tulee Mladionoviin, hänen erityistehtävänsä oli pakottaa nunnia ja kristittyjä tyttöjä homoseksualismiin. Kun eräs baptistityttö kerran oli annettu Miladionovin käsiin, tyttö puhui hänelle niin suloisesti ja rakkaasti, ettei mies pystynyt vahingoittamaan häntä, vaan teki parannuksen. Kostoksi kommunistit menivät miehen kotiin, hirttivät hänet ja poistuivat kiireesti. Eräs veli sattui paikalle heti lähdön jälkeen, leikkasi köyden poikki ja laski miehen alas. Huomattuaan, että solmu ei ollut kunnolla tehty ja että miehen sydän sykki heikosti, hän elvytti tämän takaisin elämään. Sen jälkeen Mladionovin piti elää kätkeytyneenä (Irina, kirj. herman Hartfeld, Christian herald Press, USA).

(Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 7,8).

Siunausta!

Ps. "Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne" (Room. 12:1).

4.2.

-0.5 noustessani - kuten edellisenä iltanakin. Pienen kerroksen oli laittanut edellisen päälle lunta taas. Nukuimme, jos ei pitkään, niin ei niin lyhyestikään. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Ilmestyskirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Rukouksen jälkeen lähdin 8.3 km hiljaiselle kävelylenkille Tarvaalan suuntaan - yli 1h 30 min. Pystyisitkö moiseen suoritukseen - kävelemään tuoolaisen matkan noin hitaasti? Koetan kuitenkin olla varovainen - että mahdollisesti vielä voisin nopeamminkin taaperrella menehmän.

Tulin seuranneeksi Keuruulta SM-hiihtoja.

Meille ilmestyi yksi poika mustalla pyörällä oven taakse. Daniel hurautteli tänään JKL:stä hakemansa pyörän kanssa sitä esittelemään. Hienohan oli peli - ja vielä kun mies on säästänyt itse 120 euroa pyörää varten. Toinenkin pyörä kuulemma on - toista ajaa Emilia.

Pyörännäyttöreissulla Daniel haki myös puut liiteristä ja sytytteli tulet takkaan alle aikayksikön. Hetken istuttuaan polkaisi kotiin - polttopuita aikoi mennä halkomaan työmies.

M-L leivoskellut ja ruokaa laitellut. Niinpä söimmekin hyvät ruuat jälleen.

Menin ennen 16 - kun Daniel soitteli ja kutsui - saunaan heille. Rautas-Jussakin tuli. Löyly oli hyvä. Makaraa söin kotimatkalla - Emilia sen laittoi käteeni ja puristi sinappia päälle. Makkaran. Terhi-Marja valmisteli tarjottavaa huomisen kokouksen kahvitarjoiluun. Lähetyskahvit, nääs.

Saunan päälle olikin mukava loikoilla sohvalla - ja torkkua.

18 alkoi Seinäjoen helluntaiseurakunnasta Majatalo-ilta. Pekka Simojoki ja Et-setera -kuoro. Ilkka Puhakka puhui. Jukka Jämsen johteli poppurukouksiin. 2 h 45 kesti tilaisuus.

Söimme pizzaa - vaikken voisi. Jouluiste valot net vain ulkona mukavasti loistelivat. M-L valmisteli huomisia tarjoiluja kokoukseen. 

Lainaan jatkoksi - kuten eilenkin - asioita yhdestä todellisuudesta. Uskovien vainoista. Se on aivan käsittämättömän julmaa. Ihminen voi olla pahempi kuin mikään peto, kun hän toimii sielunvihollisen talutusnuorassa. Vaikuttakoot nämäkin lainaukset elämässämme elämään Jeesukselle täysillä - ei vain ns.

" Kommunistisessa Romaniassa, jos vanki ei kavaltanut maanalaisen kirkon salaisuuksia kuulustelijalle, vartijalle sanottiin: "Vie hänet majuri Brinzarun tai toveri Vidalin luo." Brinzaru oli kaikkein taitavin kiduttaja. Vidal oli naispuolinen virkailija, joka oli erikoistunut hakkaamaan miepuolisia vankeja kiveksiin. Neuvostoliitossa käsky olisi kuulunut: "Vie hänet tohtori Temon tai Mladionovin luo."

Tohtori temo otti aina vangin hymyillen vastaan. Hänellä oli lääkärin valkoinen takki yllään, ja hän oli aina kohtelias. Hänellä oli tapana kutsua piispoja "teidän korkeutenne" ja korkea-arvoisia ihmisiä "teidän ylhäisyytenne" sekä selittää rakastettavasti: "Minun roolini on ainoastaan valmistaa se psykologinen perusta, joka saa aikaan avoimmuuden keskusteluissanne kuulustekijan kanssa." Tähän tarkoitukseen hän käytti neuloja, jotka työnsi kynsien alle. Pätevänä lääkärinä hän kuitenkin aina ensin steriloi neulat" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 7).

Siunausta!

Ps. "Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni" (Luuk. 14:33).

3.2.

-0.5 noustessani. Marja-Leena kävi viemässä lapset - Emilian ja Danielin - kouluun. Aamupalaa ja kahvia/hopeateetä. Luin Ilmestyskirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin 8.3 km rauhallisella "tavallisen kävelyn" lenkillä Tarvaalan suunnassa - aikaan 1h 40 min. Varovasti - kun tuntuu edelleen tuo kuumeen jälkeinen olotila jotenkin olevan päällä. Kuitenkin koetan koettaa liikkua jaloillani, ettei ihan unohdu sekään - ja ihan sokeriarvojen takia on käytävä. Ne kun ovat koko ajan koholla, johtuen - ainakin niin arvelen - elimistössä olevasta jonkinlaisesta tulehdustilasta. Flussakin sellaisen aiheuttaa.

M-L kävi hakemassa Danielin koulusta meille - Emilia taisi mennä kaverilleen, mennäkseen sitten tyttökerhoon kun äiti tulee töistä.

Syötiinkin.

Kävin hakemassa puut ja sytyttelin piisiin valkean. Daniel "otti vauhtia" tehdäkseen kelkan, jolla voisi vedellä kotona puita liiteristä puunkantotelineissä. vei jo tarvikkeitakin pihalle, mutta luopui sitten hommasta. Pitäisi tehdä hänen kanssaan yhdessä jonkinlainen "vesikelkka". 

Aloittelin vähän konkreettisemmin ajattelemaan ensi keskiviikon seurakunnallisen raamattukoulun opetusta - se kun sattuu olemaan minulla. Kyllähän sitä aiemminkin on halunnut ajatella. Aika on lyhyt ja aihe laaja. On löydettävä sopiva katsantokanta aiheeseen. Eiköhän se Herra auta. Mitäpä sitä muuten takametsien mies osaisi.

Daniel laittoi repun selkään ja lähti kävellen kotiin. Jossain hetkessä tuli kuva järveltä verkkomiehistä. Autokin siellä jäällä seisoskeli - sillä menneet. Denis ja J-P siellä ainakin - liekkö ollut Danielia.

Kävin pimeässä uudelleen 8.3 km kävelylenkillä Tarvaalan suunnassa. Varovasti, kuulostellen. Hieman nopeammin menin kuin muut käyskentelyt tähän mennessä kuumeen jälkeen - 1h 16 min. Osia kävelin jo ihan oikeasti oikealla tekniikalla - kokeillakseni kuinka se luonnistaa. Ei niin pahalta tuntunut. Kuitenkin on arvoitus tuon Venäjän reissun jälkeen ja kuumeen jälkeen asettua kohtapuoliin lähtöviivalle SM-halleissa - Jääkö heti lähdössä "kuin se kuuluisa nalle kalliolle". Minua muuten sanottiin poikana nalleksi - ei kuitenkaan siksi, että olisin ollut pyöreä poika. Mistä lie sellainen nimi tullut. Lähdin kävelylenkille siksi, että sokeri oli niin korkealle - laski kyllä paljon lenkin aikana.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. "Timojen" suunnasta tuli mukavia kuvia - suorastaan tuoksuivat juuri paistetulle leivälle. Uunin suuluukku - puu-uunin - oli auki ja siellä arinalla nökötti komioita leipiä. Mikäpäs on paistellessa, kun osaa ja viitsii - niin, ja kun on kunnon leipälapio. Se on lahjana meiltä saatu joskus kymmenen vuotta sitten - niin sieltä leiväntekotalosta kerrottiin. Mukavahan se on paistella siksikin, kun on viikonloppu edessä ja rento olotila.

"Eräs mies ajoi autollaan Los Angelesin katua viisivuotiaan poikansa kanssa ja oli juuti ohittamaisillaan erään sen monista kirkoista, kun poika huudahti: "Isi, pysähdy" Mennään kirkkoon katsomaan, mitä Jumalalle kuuluu tänään." Mikä mainio kysymys. Mitä Jumalalle kuuluu?

Mitä sinulle kuuluisi, jos sinun rakkaimpia lapsiasi kidutettaisiin?

Lähivuosina kymmeniä tuhansia kristittyjä ja buddhalaisia on kulkenut nk. uudelleenkoulutusleirien läpi Vietnamissa. Monet ovat yhä siellä. Eräällä näistä leireistä on erikoisen lahjakas pieksäjä Tu Cao. Hän kerskuu hakanneensa 2000 vankia, joista 500 kuoli.

Noin viisikymmentä vankia on kokoontunut vankilan pihalle. Eräs heistä, Tran Tien Tai, on määrätty saamaan kolmekymmentä ruoskaniskua. Kun hänet on tuotu alastomana sellaistään, hänen täytyy käydä maahan pitkäkseen kasvot maata päin. Tu Cao leikkii ruoskallaan. Hän koskettaa uhrinsa lanteita arvioidakseen lihan vastustusta ja mitatakseen sen mukaan iskujensa voiman. Hänellä ei ole lupa tappaa.

Vangit on määrätty katsomaan koko ajan, mitä tapahtuu. On kielletty kääntämästä katsetta syrjään. Viidennen iskun jälkeen, pystymättä olemaan hiljaa kauemmin, Tai huutaa: "Oi, Jumalani." Ruoskiminen lopetetaan. Vankilan johtaja sanoo: "Ei ole luvallista huutaa ruumiillisen kurituksen aikana. Annettua viittä iskua ei oteta lukuun. Alkakaa uudelleen."

Laskeminen alkaa uudelleen. Yksi, kaksi, kolme.... kaksikymmentä,... kaksikymmentäviisi... Tai ei huuda enää. Näyttää siltä, kuin hän olisi pyörtynyt... Kolmekymmentä. "Ylös", määrää upseeri. Vanki ei liiku. "Kieltäydytkö tottelemasta?" Ei vaikutusta. Upseeri kumartuu ruumiin ylle ja sanoo voitonriemuisesti: "Hän on tehnyt itsemurhan. Hän on purrut kielensä irti ja niellyt sen. Omapa on syynsä. Vallankumous ei tapa ihmisiä, se rankaisee niin kuin isä lastaan."

(The Vietnamese Gulag, Doan van Toai, Laffont-kustantamo, Ranska)

Kristusta kidutetaan yhä.

(Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-lähetys r.y. 41660 TOIVAKKA, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987).

Siunausta!

Ps. "Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille" (2. Moos. 14:13). 

2.2.

Alle pari astetta pakkasella noustessani. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun aamulla. Meni vielä vetelemään unia palattuaan,kun väsytti. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Ilmestyskirjaa.

Aamupalan jälkeen kävin 8.3 km hitaalla kävelyllä Tarvaalan suunnassa. Vaikkei lämpöä ole, niin olo ei ole vielä normaali, joten otan rauhallisesti.

M-L haki 13 maissa Emilian ja Danielin koulusta meille.

Söimme.

Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan.

Seurasin USA:n presidentin rukousaamiaista - vaikken murretta hallitsekaan. Suomesta siellä ovat ainakin Timo Soini, Antero Laukkanen ja Leena Huhtasaari.

Loikoilin sohvalla ja seurasin Deitä - ja torkuin.

Lämmitimme saunan ja kävimme löylyissä.

Iltapalaa ja teetä.

Kirjoittelen muutama päivä sitten aloittamani lainailun loppuun:

"Lasten manipulaatio Ruotsin kouluissa

...Lasten seksuaalinen kiihotus

RFSU:n kouluille työstämissä materiaaleissa suositellaan opettajille olemaan avoimia oppilaiden kaikenlaisille seksuaalisille kokeiluille alkaen pornon katselusta ja anaaliseksistä päätyen ryhmäseksiin. Näin nuoret kuulemma kypsyvät ja tutustuvat seksuaalisuuteensa. Tämän tien päässä näemme yhteiskunnan, jossa lopulta suositellaan moniavioisuutta kaikenlaisten perversioiden lisäksi. Uudessa seksiopetuksessa ei puhuta uskollisuudesta, lisääntymisestä tai äitiydestä paljoakaan. Seksissä tärkeintä on nautinto joka kuuluu kaikille.

Kansallissankarit Levengood ja Gardell

Ruotsalaisessa yhteiskunnassa ihaillaan rajoja rikkovia yksilöitä jotka uskaltavat olla poikkeavia ja erottua joukosta. Siellä on monia julkkiksen asemassa olevia homopariskuntia. Tunnetuimmat ovat Mark Levengood ja Jonas Gardell. Tähän liittyvä narsismi onkin siellä yleistä. Kaikki tapahtuu tyylikkäästi, ja "medelsvensson" ei ole ikävä purnaaja vaan hyväksyy kaiken, vaikkei pidäkään siitä.

Tässä esitimme pienen tinannekatsauksen naapurimaahamme. Käytimme osittain lähteenä Olof Edsingerin kirjasta: När minoriteten tar majoriteten som gisslan". Tämän kirjasen voi helposti tilata vaikkapa Livets Ordin nellikaupasta. Suosittelemme" (Esirukoilijoiden ystäväkirje, Lemlandin Rukous- ja kurssikeskuksen yhteiskristillinen julkaisu, talvi 2017, s. 3)

Olikohan eilen, kun satuin näkemään uutisista Norjan kirkon suorittaman ensimmäisen miesparin vihkimisen. Ei siitä ole kovin kauan aikaa, kun Norjan kirkko oli hyvä kirkko, joka nyt on tuollaisessa alennustilassa. Ruotsin kirkko on ollut sitä jo pidempään. Suomen kirkko seilaa perässä. Seurauksetkin ovat näkyviä - myös rangaistukset, jotka tulevat Jumalalta. Hänen tuomionsa ovat myös raskaat. Kansallinen herätys on asia, joka voi muuttaa pohjoismaita - mutta nuo kirkot ovat kohtalonsa ja suuntansa valinnet.

Siunausta!

Ps. "Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissa tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan" (Kol. 3:5-10).

1.2.

Siinähän se vaihtui kuukausikin. Aste pari pakkasella noustessa. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun aamulla - ei sitä ole tällaisenkaan tiedon kirjaamiseen varmaan enää kovin pitkää aikaa. Lapset kasvavat - ja vanhat vanhenevat. Harmaa sää - mikä sekin on kyllä oikein sopiva. Minulla kuumemittari näytti 36.00. Olo ei ihan ole vielä lukeman mukainen - mutta eiköhän se tästä. Yskittelee vielä ja niistättelee. Aamupalaa ja kahvia. Luin Ilmestyskirjaa.

Tavoitteeni mukaisesti varmistin viimeisen seuraavaan kyläiltaan pyytämäni vastuunkantajan mukaanpääsyn heti aamusta. Tein julisteen ilmoittelua varten - siitä tehdään myös tarpeellinen määrä jaettavia kutsuja. Rantalan Jussin kanssa kävin skannailemassa sen mm. Tarmolle, jotka laittavat "fasebookeihin" - tällaista takametsien miehen kielenkäyttöä harrastaakseni. Vasta myöhemmin kotona huomasin, että skannausversiosta oli jäänyt tunnus: "On Yksi Nimi Ylitse muiden..." jostain syystä pois. Se kuitenkin on siinä alkuperäisessä versiossa, joten monistettaviin se tulee. Tällaisia pieniä juttuja - aikataulussaan - nämä "vaariskaevankelistan" hommat. Rukoillen ja Jumalalle tehden kuitenkin.

M-L laittoi ruokaa ja paistoi "kastettavaa" sunnuntain tilaisuudrn kahvitarjoiluun.

Kävin oikein varovaisella ja rauhallisella 8.3 km kävelyllä Tarvaalan suunnassa - -1. Koulun kohdalla - koulun ja sen aidan välissä - oli lapsia laskemassa jaloillaan, polvillaan istuallaan, peilikirkkaalla jäällä. Emilian huomattua minut kuului huuto: Vaariii! Daniel oli vähän kauempana, mutta tuli aidan viereen minut huomattuaan. Danielilla oli verinaarmu nenässään - oli siinä liukuessaan törmännyt puuhun. Mukava se on näinkin lapsenlapsia kohdata. Siinähän se on koulun kulmilla kääntöpaikkani. Käännyttyäni takaisinpäin vielä jokin sana vaihdettiin. Kun olin jo kauempana menossa, kuului kun Emilia huusi: Hei, hei vaari! Minulla meni aikaa käveleskelyyni 1 h 47 min. Kunhan että sai hiukan liikettä ja happea. Enpä ole tainnut muulloin noin hitaasti mennäkään tuota lenkkiä. Verensokeri oli kuitenkin lenkin jälkeen korkealla, vaikka se normaalitilanteessa olisi ollut alhaalla. Kehossa on koko ajan tämän taudin takia tulehdustila, joka pitää koko ajan sokeriarvot korkealla. 

Söimme paistettua kuhaa - eilen illalla Deniksen tuomaa. Fileenä. Hyvän makuinen kala. Sen kanssa oli muita hyviä tykötarpeita - ihan VHH. Ruuat olivat hyvät. Kahvit päälle.

Loikoilua sohvalla - unessakin sitä taisin olla. Netin kautta kuunneltiin Sateet-lähetystä Seinäjoen helluntaiseurakunnasta.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Jatkan parina päivänä ollutta lainailua:

"Lasten manipulaatio Ruotsin kouluissa

...Vähemmistön luoma pakkovalta

Homoseksuaaleja ihmisiä on ehkä 2-3 prosenttia väestöstä. On siten täysin kohtuutonta, että koko yhteiskunnan perustavaa laatua olevia arvoja ja normeja näin rukataan tämän joukon toimesta tavalla joka sotii tervettä maalaisjärkeä ja perinteistä kristinoppia vastaan. Tuntuu todella mauttomalle, että jopa 2-3 vuotiaat lapset alistetaan tällaiselle manipulaatiolle. Lopputulos ei voi olla muuta kuin sekavuuden lisääntyminen koko yhteiskunnassa. Tuntuisi erityisen ikävältä todeta jonkun keskinkertaisen häiriintyneen pedagogin manipuloivan lasta ilman että voit tehdä mitään! Näin on nyt käymässä Ruotsissa. 

Tällaisten prosessien johdosta koko yhteiskunta "seksualisoituu". Tietysti tätä edesauttaa myös u-tuben, elokuvien ja keltaisen lehdistön tarjonta. Moderni Sherlock Holmes ja Watsonkaan eivät ole välttynyt homospekulaatioilta uudessa tv-sarjassa. Ruotsin kirkossa ei enää osata tehdä eroa eroottisen rakkauden jas jumalallisen rakkauden välillä: "All kärlek är bra kärlek". Myös Suomessa erityisesti monet humanistiset naispapit luulevat naivisti, että kaikki rakkaus on automaattisesti hyvää ja Jumalan lahjaa" (Esirukoilijoiden ystäväkirje, Lemlandin Rukous- ja kurssikeskuksen yhteiskristillinen julkaisu, talvi 2017. s. 3). Jatkan - jHs.

Siunausta!

"...älkää antako perkeleelle sijaa" (Ef. 4:27).

31.1.

Kyllä väsytti aamulla. Lämpö 37.0. Olo tuntui huteralta. Ulkona -1.4. Aamupalan ja kahvin jälkeen piti vaan "vetää luunsa" sohvalle vaaka-asentoon. En siksi kirjoita, että tässä minun taudissa olisi jotain erikoista - sillä eihän siinä sellaista - vaan se kun sattuu nyt olemaan tätä minun elämää ja siitähän sitä on tullut pienimuotoisesti tässä ns. blogissa tullut eina kirjoitelluksi. viisaammat eivät ehkä kirjoittelisi - minä kirjoitan. Luin Ilmestyskirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L kävi jo aamulla viemässä Emilian ja Danielin kouluun.

Jonkin aikaa loikoiltuani "ryhdistäydyin" ja aloitin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman, Rintamapostin nro 7. 31.1.2017. tekemisen. Takarajaksi olin asettanut tämän päivän. Tein sen ja lähettelin s-postilla sen haluaville rintamalaisille. Tulostelin tarpeellisen määrän paperiversioita ja laitoin kuoriin. Pisän tätä rukousrintaman yhteydenpitovälinettä erittäin tärkeänä asiana henkilökohtaisesti - onhan kyseessä Jumalan synnyttämä asia. Minultahan kyllä menee aina aikaa Rintamapostiin liittyviin asioihin, mutta se on mielestäni sen arvoista. Esim. siihen liittyvä lyhyt Rohkaisua Sanasta-osio ei ole läpihuutojuttu. Se on lyhyt, mutta tärkeä, johon haluaa paneutua.

M-L leipoi ensi sunnuntain tilaisuutta varten ja kävi sitten kävelylenkillä. Kehui keväistä säätä palatessaan. Minulla ovat lenkit jääneet tekemättä. Venäjän matkan aikanakin ne olivat vain rauhallisia kävelyitä. Pian ovat veteraanien yleisurheilun halli-SM-kilpailut. Ilmiselvästi olo niiden aikaan ei ole vielä kohentunut normaaliksi. Toisaaltahan sillä ei ole taas juurikaan merkitystä, toisaalta olisi ihan mukava olla silloin "normikunnossa", koskapa on niihin ajatellut mennä.

Söimme.

Kävimme kylällä. Veimme postiin Rintamapostit. M-L kävi kauppa-asioilla. Kävin sinä aikana viemässä muutaman Rintamapostin lähellä olevien rintamalaisten postilaatikoihin. Taivaalla kaunista ruskotusta.

Palattuamme kotiin veti sohva puoleensa. Siinä tuli kuunnelluksi Deitä - ja välillä kai torkuttuakin. Lämpö oli päivällä 36.5, illemmalla 37.0. Ei sitä paljoa ole. Jostain syystä tämä kuumejakso on on ollut sellainen, että ei heti sen vähennyttyä ole tullut sellainen selkeä olo, joten täytyy vaan antaa elimistön tehdä tehtäväänsä. Rasittaa ei sitä kannata lisää - selviää varmasti vähemmällä.

Denis kävi illalla tuomassa kaksi isoa kuhaa. Niitä kun nyt pyytelevät - pyytömiehet. Komioita kaloja. Passaa pistellä suihinsa. Kyllä se vaan makaavankin kissan suuhun hiiri juoksee.

Aattelin mielessäni, että lähettelen joillekin - jotka eivät kuulu Rukousrintamaan - tuota uutta Rintamapostia. Ihan siksikin, että kun olen siitä aina tässä "blogisessakin" puhunut, niin pääsee jyvälle siitä, millainen se on - ja samallahan voi halutessaan "testata" noita rukousaiheitakin. Jos haluat liittyä rukousrintamaan, niin ilmoit allekirjoittaneelle yhteystietosi ja Rintamaposti alkaa "juosta" luoksesi. Voithan pyytää muitakin mukaan ja ilmoitella heidänkin yhteystietosi. (Jouko Kuusjärvi, puh. 040-0206858, jouko.kuusjarvi@gmail.com)

Lupasin eilen jatkaa lainausta, jonka aloitin eilen. Suomi ei ole paljon jäljessä.

"Lasten manipulaatio Ruotsin kouluissa

...Opetusohjelman sisältöjä

Ruotsissa meneillään oleva muutos on niin suuri, että kaikkea siihen sisältyvää manipulaatiota on vaikea edes kuvitella. Seuraavassa kuitenkin ymmärryksen syventämiseksi muutamia asioita mitä nyt aletaan opettaa Ruotsin kouluissa. Kun vääryydet saadaan kirjatuksi opetusohjelmaan on opettajien rangaistuksen uhalla opetettava niitä:

UUsi pohjoismainen näkemys on, että sukupuoli on etupäässä sosiaalinen konstruktio ja että näin myös esimerkiksi miehisyys on muuttumassa. Myös biologinen sukupuoli on uudessa opetusohjelmassa muutettu muuttuvaiseksi. Gueer-liikkeen vaikutuksesta kaikenlainen normaalius kyseenalaistetaan kaikilla elämän alueilla. Normikriitikot pyrkivät eroon vallitsevista normeista ja niiden yksilöitä kahlehtivasta vaikutuksesta erityisesti seksuaalisuuden alueilla. Normikriittisyys yhdistetään vallan käytön kritiikkiin. Mitään seksuaalista suuntausta ei saa suosia muiden kustannuksella tai pitää normaalina, koska silloin joku muu suuntaus voisi tuntua epänormaalilta tai poikkeavalta. Ruotsin koulun opetusohjelmassa sanotaan: "Esikoulun tulee vastustaa perinteisten sukupuoliroolien ja -mallien esilläpitämistä". Tällainen opetusohjelma siis merkitsee sitä, että aktiivisesti estetään lapsia tekemästä asioita, joita he luonnostaan tahtovat tehdä eri tavoin ilmaistessaan sukupuoltaan leikeissään. Esikouluissa tulee olla lastenkirjoja joissa esitellään "sateenkaariperheitä". Henkilökunnan on vahdittava, ettei opetusta leimaa heteronormatiivisuus. Uusien oppien opettaminen ja toisaalta hyväksyminen opetusohjelmaan kuuluvaksi tulee pakolliseksi, eikä niitä loppupeleissä enää saa kyseenalaistaa. Oppilaita puhutellaan etunimellä, ei tyttöinä ja poikina. Vanhemmat ovat holhoojia tai vanhempia, ei isä ja äiti. Näin pienen vähemmistön odotukset alkavat hallita suuren enemmistön puhetta ja käyttäytymistä, lopulta lain voimalla. Uudessa tilanteessa koulujen rehtorit ja opettajat joutuvat puolustautumaan erilaisia syrjimis-syytöksiä vastaan. Tällaisessa tilanteessa heidän on esitettävä todisteet, ei sen, joka syyttää heitä. Jos rehtori nyt ei tarjoa sukupuolineutraalia käymälää oppilailleen, joku voi loukkaantua seurauksella, että rehtori joutuu syytteeseen. Samoin jos ei hän ole tarjonnut sateenkaariperheitä esitteleviä kirjoja oppilailleen voi hän joutua vaikeuksiin!" (Esirukoilijoiden ystäväkirje. Lemlandin Rukous- ja kurssikeskuksen yhteiskristillinen julkaisu, talvi 2017, s. 3).

Jatkan, jHs.

Siunausta!

30.1.

Noustessani +1 paikkeilla. Itsessä lämpöä 37.1. Sitä halusi tänäänkin vain sohvalla loikoilla - kun muussa asennossa oleminen ei tuntunut mukavalta. Marja-Leena kävi viemässä Danielin kouluun - Emilia flunssaisena ja jäi kotiin. Luin Ilmestyskirjee. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L kävi viemässä Emilialle suuhunpantavaa.

M-L se on tulia takkaan viimepäivinä sytytellyt. Sitä haluaa ottaa rauhallisesti tämän kuumeilun kanssa, ettei mitään jälkitauteja liiallisen intoilun vuoksi tule. Tekemistä kyllä olisi. 

M-L kävi hakemassa Danielin koulusta. Jäi kotiin Emilian kanssa.

Söimme hyvää ruokaa - M-L:n tekemää hernekeittoa. Lettujakin oli kahvin kanssa.

Illemmalla lämpöä 36.6.

Tänään tuli radiosta todella "mustaa ohjelmaa". Siellä nimittäin haastateltiin SETA:n edustajaa, joka on ollut tekemässä kouluille opetussuunnitelmia ja ohjeita siksi, että maaliskuussa on tarkoitus tulla voimaan samaa sukupuolta olevien avioliittolaki. Toivottavasti ei tule vaan kumoutuu ennen sitä olevassa äänestyksessä eduskunnassa, jossa äänestetään uudestaan kansalaialoitteesta Aito avioliitto. On valtavan surullinen ja ikävä asia, mitä päiväkotilapsemme, koululaisemme, opettajamme joutuvat kokemaan ja vastaanottamaan. On aihetta rukoilla. Miten loppujen lopuksi nopeasti ovat asiat tähän pisteeseen tulleet - ja millä vauhdilla ne menevät tästä eteenpäin. Eikä edes Suomen ev. lut. kirkkokaan ole selkeästi ollut vastaan kehitystä, vaan jopa pääpiispaa ja muitakin piispoja myöten on annettu lausuntoja ja hymistelty kehityksen puolesta. 

Ruotsissa ollaan luopumuksessa paljon pidemmällä. Siellä jo vihitään samaa sukupuolta olevia. Ja siitä(kin) johtuen sillä on suuria vaikutuksia kouluihin. Suomi on menossa samaa kaltevaa pitää alaspäin. Laitan jatkoksi lainausta asiasta:

"Lasten manipulaatio Ruotsin kouluissa

Viime syksynä luimme lehdistä, että Suomessakin on päiväkodeissa ja kouluiss aloitteita alkaa muuttamaan opetusta sukupuolineutraaliksi niin, ettei enää johdonmukaisesti opetettaisi perinteistä näkemystä pojista ja tytöistä omine erityispiirteineen. Tämä intoilu voi johtaa myös siihen, että käymälät muuttuvat sellaisiksi, ettei enää ole erikseen tyttöjen ja poikien puolta, vaan kaikki käyvät samassa WC:ssä. Kuten monissa muissakin tyhmyyksissä, myös tässä asiassa Ruotsissa ollaan monta askelta edellä Suomea.

Ruotsin meneillään olevassa koulu-uudistuksessa tällainen sukupuoliroolit häivyttävä aloite on lyömässä läpi koko koululaitoksessa. Ruotsalaiseen kouluun ollaan ajamassa uudenlaista normikriittistä opetusohjelmaa. Gueer-liikkeen radikaalit teoriat ollaan ottamassa käyttöön jo pikkulasten opetuksessa esikoulussa ja koulussa. Tässä on johdonmukainen suunnitelma häivyttää yhteiskunnasta erilaiset kategoriat, kuten enemmistöt ja vähemmistöt, tai normaalit ja epänormaalit. Aikaisemmin ihaillun suvaitsevaisuuden sijaan esiin on nousemassa kaiken tasapäistäminen, kaikkien erilaisuutta korostavien käsitteiden ja ilmaisuiden häivyttäminen lasten ja nuortan mielistä. Kaiken lähtökohtana on tasa-arvo erityisesti kysymyksissä, jotka koskevat identiteettiä ja seksuaalistasuuntautumista. Sukupuolta ei uuden opetussuunnitelman mukaan pidetä merkityksellisenä asiana, vaan kaikkia käsitellään sukupuolineutraalin opin mukaisesti. Näin sukupuolien välinen ero tahdotaan häivyttää. Sukupuolia ei myöskään enää tahdota nähdä toisiaan täydentävinä ja siten erilaisina, vaan ainoastaan tasa-arvoisina. Kokemuksesta tiedämme, että lapset ajattelevat ja toimivat luonnostaan heteronormien mukaan ja kokevat eron kahden sukupuolen välillä selkeästi. Nyt kuitenkin oppilaita aletaan puhutella sukupuolineutraalilla tavalla. Heidän vanhempiaan ei kutsuta isäksi ja äidiksi vaan sukupuolineutraalisti vanhemmiksi. Suomen SETA:a vastaava RFSL (...) ja RFSU (...) yhdessä Koululaitoksen ja syrjintäministeriön kanssa ajavat näitä huononnuksia opetussuunnitelmiin. Opetussuunnitelmia tuottavat on saatu mukaan juoneen" (Esirukoilijoiden ystäväkirje, Lemlandin Rukous- ja kurssikeskuksen yhteiskristillinen julkaisu, talvi 2017, s. 2-3).

JHs. niin jatkan lainausta jatkossakin.

Miten Jumala tähän puuttuu! Tuntuu, että voiko muuta kuin voimattomana käsiaan puristella ja katsoa sivusta. Voimme puhua asiasta Hänelle, jolla on kaikki valta kaikkialla. Rukoillaan herralta armoa!

Siunausta!