5.1.2021.

RAAMATTUSI ODOTTAA SINUA 

"Lue enemmän, luulet vähemmän!" Tuon kaltaisella lauseella jossain vaiheessa pyrittiin vaikuttamaan ihmisten lukemis-intoon. Se pätee myös ajatellessamme Raamatun lukemista.

Raamattu on Jumalalta meille annettu kirja. Se ei kuitenkaan tipahtanut taivaasta sellaisenaan, niinkuin ainakin jonkin harhaopin "kirjoitukset." Jumalan ihmiset ovat sen kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta ja ohjauksessa pitkän ajan kuluessa. Oikeastaan Raamattu ei ole yksi kirja, vaan sen sisällä on monta kirjaa, joiden kesken ei ole ristiriitaisuuksia. Raamatussa on 66 "kirjoitusta", kirjaa, joita on ollut kirjoittamassa 40 henkilöä, 1500 vuoden aikana.

Raamattu on Jumalan Sanaa, jossa Hän ilmoittaa meille tahtonsa. Jos emme lue Raamattua, emme tiedä Jumalan tahtoa. Olen kuullut joidenkin sanovan - ja monetkin ovat sitä mieltä - että en tiedä onko Jumalaa olemassa. Sanoisin niin, että oikeastaan kenelläkään ei ole oikeutta tuollaiseen sanontaan, jos ei ole lukenut Raamattua. Jumala puhuu meille Sanassaan. Kun luemme Raamattua, haluten löytää totuuden, löydämme sen. Pyhä Henki puhuu sen lehdillä meille.

En millään muotoa kersku rukoilemisellani, enkä Raamatun lukemisellani, mutta koska minulla on luottamus siihen,että Raamattu on Jumalan Sanaa, niin rukoilen seuraavanlaisesti ennen kuin alan lukea sitä:

Rakas taivaan Isä, avaa minulle Sanaasi Pyhän Hengen kautta, niin, että ymmärrän sitä oikein.

Rakas Pyhä Henki, puhu minulle Sanan kautta.

Opeta minua Sanasi kautta.

Auta minua painamaan Sanaa mieleeni ja muistamaan sitä.

Auta, että puhun ja kirjoitan aina Sanan pohjalta/mukaisesti.

Pyhä Henki, auta minua elämään Sanan mukaan.

Anna minulle ravintoa Sanasta.

Johdata elämääni Sanan jälkeen/mukaan.

Omaa perhekuntaamme ajatellen, pyydän vielä:

Herra, anna Pyhän Henkesi kautta, jokaiselle perhekuntamme jäsenelle, halu lukea Sanaasi ja anna heidänkin kohdallaan toteutua sen, mitä edellä olen rukoillut. Siunaa ja johdata myös heidän rukouselämäänsä ja tee se heille tärkeäksi.

Edellä kuvattu on esimerkki minun elämästäni. Sinulla voi olla toisenlainen rukous.

Hengellisen elämämme kannalta on erittäin tärkeää lukea Jumalan Sanaa. Se on uskovina meidän "pääkirjamme." Eksymme, jos emme tulle kirjoituksia, emmekä Jumalan voimaa, niin kuin Jeesus sanoi maan päällä ollessaan. Jumalan Sana on jalkaimme lamppu ja valkeus meidän teillämme, sanotaan Psalmeissa.  

Tiedätkö, missä sinun Raamattusi on? Näin vuoden alussa on hyvä aika ottaa Jumalan Sana esille ja alkaa lukemaan sitä - ja jos olemme jo niin tekemässä, jatkaa sitä. Rohkaisen lukemaan Jumalan Sanaa. Älä lue Raamattua vain "fiiliksen mukaan." Älä myöskään ota suorittaaksesi liian suuria luku-urakoita. Ota se elämääsi mukaan jokaiseen päivääsi. Älä jätä sitä kotiin silloinkaan kun olet matkoilla, tai muualla.

Siunausta hetkiisi Jumalan Sanan äärellä. Kannattaa opetella lukemaan Raamattua jo lapsena. Näin olemme kylvämässä eläviä Sanan siemeniä sydämemme maaperään, josta on siunaus koko elämään.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuujarvi@gmail.com

xxxxxx 

Sydämelliset onnittelut täältä, "vanhalta pariskunnalta", Huttusen Lealle, Haminaan, Paanasen Lealle ja Lampisen Leealle, Saarijärvelle!

Taas vietämme aattoa - tällä kertaa Loppiaisen aattoa. Pakkastakin oli 13.4 astetta noustessani. Taivas oli selkeä - niin kuin se usein on pakkaspäivänä. M-L kävi kylällä aamulla.

Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Rukousta.

Kahvia.

Seurailin "tourin" hiihtoja. 

Ruokaa - joka oli hyvää - ja kahvia.

Hiihtojen seuraaminen jatkui. Terhi-Marja ja Daniel käväisivät meillä.

Tein pimeässä 1 h:n hiihtelyn pihaladulla. Koivut olivat kauniisti huurteessa. Pakkasta n. 13 astetta. Sisälle tultuani "pisteli kynnelle", niin kuin usein poikasena.

Laitoin takkaan tulen.

Kävin saunassa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasin uutiset.

Siunausta!

Ps. "Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehsdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynbyt Jumalan hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut" (2. Tim. 3:14-17).

4.1.2021.

Mainiota Maanantaita. 7.5 astetta pakkasella nousun aikaan. M-L kävi jo hyvissä ajoin asioilla kylällä. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Rukousta.

Sain aikaseksi laittaa suojat kahden tuolin päälle takapihalla. Tuolit lahjoitti Pitkäsen Paavo, joka antoi myös kankaat tuolien suojuksiksi. Kankaat ovat kiinnitetyt ja ne voi nostaa pois silloin kun tuolissa istutaan. 

Sen verran oli pakkasella, että alkoi näppejä paleltamaan hommaillessa. Join kahvit.

Toinen asia, jonka sain tehtyä, oli pressun laittaminen asuntovaunusuojan etuosaan. Se oli sellaista rimpuilua, mutta siinähän se nyt on.

Nakki oli pyytänyt taas yhden metsähiiren autotallissa - 5 niitä on nyt yhteensä mennyt pyydykseen.

Jotakin muutakin eläke-vaari ulkona puuhaili. Sittenhän ne taas M-L:n valmistamat ruuat maistuivatkin, jälkiruokineen ja kahveineen.

Oli hämärää kun menin 1 h 30 min. hiihto/rukouslenkille pihaladulle. Lopettaessani oli ihan pimeää, mutta jouluiset valot talon ulkopuolella ja sisäpuolella valaisivat tunnelmallisesti. Pakkasta yli 8 astetta.

Sytytin tulen takkaan.

Kävin saunassa.

Luin vähän kirjaa.

Iltapalaa, johon kuului M-L:n tänään paistama hyvänmakuinen suolainen piirakka.

Seurasin uutiset.

Pakkanen oli kiristynyt jo yli 10 asteeseen.

Siunausta!

Ps. "Henkeä älkää sammuttako" (1. Tess. 5:19).

3.1.2021.

Saarijärven seurakunnalle - mutta myös meille kaikille!

"JOS RUTTOA EI KITKE POIS, SE LEVIÄÄ" 

Koetan saattaa tässä tekstin muotoon asiaa, joka on sydämellä. Yksi asia, jota rukoilen aina ennen kuin alan lukea Raamattua - rukoilen sen johdosta kyllä muutakin - on tällainen: Pyhä Henki, johdata minua puhumaan ja kirjoittamaan aina niin, että se tapahtuu Sinun Sanasi pohjalta! Tästäkin asiasta, joka on sydämelläni - tässä ja nyt - haluan, että se olisi tuon rukouksen mukainen. Tiedän, että muuten siitä ei ole mitään hyötyä..

Minun ei tarvitse vakuuttaa kenellekään, että kirjoitan puhtaalla sydämellä siitä, mitä kirjoitan - eli "puhtaat jauhot on pussissa."

Kirjoitan asiasta - Jumalan Sanan vastaisesta sellaisesta. Juuri päättyneen vuoden aikana olen siitä useastikin kirjoittanut - taitaapa olla, että jo v. 2019 lopulta asti. Tätäpä blogia selaamalla ne löytyvät - yleensä "KEPPIKIRJAIMIN" kirjoitetuin otsikoin. Raamattu - meidän uskovien "pääkirja" - kieltää meiltä toisten ihmisten tuomitsemisen. Siksi en minäkään tuomitse, vaan kannan huolta asiasta. Tämä ei ole hurskastelua. En osoittele, vaan olen vastuuntuntoinen asian suhteen, joka on räikeästi Sanan vastainen. Vatuuntunto kuuluu rakkauden piiriin. Rukoilen myös jatkuvasti asian puolesta. En vain asian, vaan ihmisten puolesta, joita se koskee. Vaikka puhutaan asiasta, niin siitäkin huolimatta, että ei ole halua osoitella ketään, se liittyy ihmisiin. Ihmiset ovat siinä tekemässä - tehneet - ja elämässä väärin. Jumalan mielestä väärin. Raamatun opetuksen mukaan niiden ihmisten tulee myös korjata väärä asia. Lähinnä se tarkoittaa parannuksen tekemista Jumalan kasvojen edessä. Tämä merkitsee, että asia tunnustetaan syntinä Jumalalle ja se halutaan hyljätä. Tämä Jumalan Sanassaan meille antama periaate koskee myös minua. Jos teen syntiä, on minun tehtävä siitä parannus.

Sellainen ajattelutapa, että pitää rakastaa - toimia ja puhua rakastavasti - unohtaen sen, mitä Jumala sanoo Sanassaan, ei tietenkään ole oikea. Tämän päivän huuto on rakkaus. Se on sitä myös uskonnollisissa piireissä. Uskonto voi olla mitä tahansa, mutta elävä usko haluaa ojentautua Sanan mukaan, joka on totuus. Maksoi mitä maksoi. Ei voi olla - "pääkirjamme mukaan" - armollisuutta, jos totuus unohdetaan. Armo ja armollisuus, joka "unohtaa" - tai paremminkin on tottelematon - Jumalan Sanan, on valhetta. 

Kun - edes jonkin verran - luemme Raamattua, huomaamme helposti, että siellä puhutaan ja kirjoitetaan rakkauden ja evankeliumin pohjalta, silloinkin, kun Jumalan tahdon mukaiset asiat sanotaan erittäin "kirpaisevasti", suorasanaisesti ja jopa kovasti. Eivät vain Vanhan testamentin profeetat - jotka puhuivat sitä totuutta, mikä tuli Jumalalta - niin puhuneet. Niin tekivät myös Jeesus, Paavali, Pietari, Jaakob, Johannes, jne. Siitä huolimatta, että he olivat Jumalan asialla, eivät kaikki ottaneet heidän puhettaan vastaan, vaan sulkivat korvansa - ts. sydämensä. He tekivät sen Jumalalle ja Hänen tahdolleen. Niinpä, jos et tykkää näistä minun sanoistani - jotka ovat Jumalan Sanan mukaisia - niin älä ole minulle vihainen. Olen vain sanansaattaja. Jumala haluaa saada vain hyviä asioita sanojeni - Sanansa - kautta.

Jumala on rakkaudessaan kehottamalla kehottanut Saarijärven seurakuntaa tekemään parannuksen synnistä, jota se suosii elämässään, valitsemalla seurakuntapastorikseen pastorin, joka elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Tämä tilanne on jatkuvasti "päällä oleva" asia seurakunnan elämässä. En ole ainakaan kuullut, että siinä olisi tapahtunut Jumalan mielenmukaista muutosta? En voi onnitella tuon kaltaista rohkeutta! Se on uhkarohkeutta, mutta myöskin julkeutta Jumalaa kohtaan. Hänen silmänsä tarkkaavat teitä herkeämättä, pitkämielisyydellä. 

Muistakaa, että kyseessä on yhteisö, joka kulkee seurakunnan nimellä! Suosittelen ottamaan Raamatun käteen ja lukemaan sieltä, millainen on Jumalan seurakunta; lukemaan, mihin seurakunta on kutsuttu. Lukemaan, kenen seurakunta on!

Kun seurakunta hyväksyy elämäänsä homoseksuaaliset suhteet - vieläpä pastorinsa elämässä - se viestittää ihmisille, että synti ei ole vakava asia Jumalan edessä. Se kertoo, että synnissä voi ihan hyvin elää. Aikaisemmissa kirjoituksissani olen siteerannut Raamatusta kohtia, jotka kertovat, että homoseksuaaliset suhteet ovat iankaikkiseen kadotukseen ihmisen johdattava asia. Sekö on seurakunnan tehtävänä maan päällä? Ei, vaan pelastaa ihmisiä sieltä.

Otsikkoon viitaten: Homoseksuaalisten suhteiden - ja kaiken synnin - suvaitseminen seurakunnan elämässä, on kuin rutto; se leviää, jos ei asialle tehdä mitään. Nyt puheena olevassa asiassa on kyseessä iankaikkisesti kadottava rutto. Ajatelkaapa vaikka perunaa, jossa on rutto. Se alkaa mädättämään muitakin perunoita. Sille on tehtävä joitakin toimenpiteitä.

Rukoilen Saarijärven seurakunnan vastuullisille - niille, jotka ovat sallineet ja suvaitsevat seurakunnan elämässä homoseksuaaliset suhteet - nöyrtymisen armoa Herran kasvojen edessä, niin, että asiaintila muuttuu! Tapahtukoon se pian! Pyydän esirukousta tämän asian johdosta!

Jumalan Siunausta Vuodelle 2021! Jumala on uusien alkujen Jumala tänäkin vuonna!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858.

jouko.kuusjarvi@gmail.com

xxxxxx

Sunnuntaita elämme. 3.6 astetta miinuksella myöhäisen heräämisen aikoihin. Taivas oli harmaa. Sateli hieman lunta.

Aamupalaa ja kahvia.

Seurasimme netin kautta seurakuntamme tämän päivän tilaisuuden. Se oli nettikokous.

Kahvia.

Puhelinyhteydessä siskoni, Pirjon, kanssa.

Harrastin hiihto/rukousulkoilua pihaladulla 1 h 30 min. Mukavan rauhallisesti ja hillitysti sateli lunta. Sitä on kertynyt lisää.

Sytyttelin takkaan tulen.

Kävin viemässä Rintamapostien paperiversiot postiin.

Ruokaa. Samalla seurasilin hiihtoja "tourilta."

Lueskelin kirjaa.

Seurasin uutisia.

Iltapalaa.

Katsoimme netin kautta jumalanpalvelusta - lähinnä saarnan kuuntelimme - Enontekiöltä, Hetan kirkosta.

Siunausta!

Ps. "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo" (Ilm. 3:22).

2.1.2021.

Oletko jo joutunut kirjoittamaan uutta vuosilukua? Menikö oikein? Ei minullakaan kuitenkaan ollut eilen vanhaa kalenteria käytössäni, vaikka kirjoitin vuosiluvuksi 2012. Timo laittoi äitsyn älykkääseen epäilyn, että se taisi olla kompa. Otappa siitä sitten selvää. Kerron totuuden: Ei ollut kompa, vaan oli vahinko. Sattuuhan sitä, vanhalle. Elikkä: kirjoitin tänään vasta uuden vuosiluvun, vaikka eiliten koetin toisin väittääkin.

1.7 pakkasella nousun aikaan. Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Valmistauduin lähtemään elokuvan kuvauksiin, jonne minutkin oli tälle päivälle kutsuttu. 

10:ksi oli sovittu homma Lauttamäkeen. Taisi oll kymmenkunta henkeä eri tehtävissä. Takalon Martin ohjaama elokuiva Pelkosenniemen kuuluisasta taistelusta ja tapahtumista siihen liittyen. Martti on rohkaiseva ohjaaja - ei minunkaan tarvinnut jännittää osassani. Eihän sitä "pitkiä pätkiä" kerralla kuvauksissa eteenpäin pääse. Tänään oli vuorossa yksi asia elokuvaan liittyen.

14 jälkeen taisin olla kotona takaisin. Ruokaa ja kahvia. M-L kävi kaupassa.

Seurattiin TV7:sta Loimaan uusivuosi-tapahtuman tilaisuuksia useampia . 13 alkaneesta loppuosaa, klo 16 melkein kokonaan ja klo 19 kokonaan. Hyvä tapahtuma. Voimakkaita tilaisuuksia. Hyvät ylistysryhmät koko tapahtumassa. Paljon henkilöitä ylistystanssijoina. Pukuihin oli panostettu. Aivan ihmettelin sitä - positiivisesti - että ylistystanssi oli niin "voimakkaassa roolissa" tapahtumassa. Profeetallista henkeä ja rohkeaa julistusta. 

Iltapalaa söimme tilaisuuksien välissä. Tulenkin ennätin laittaa takkaan ja käydä saunassa.

Katsoimme Paradisen pappi elokuvan TV7:sta M-L:n kanssa. On kyllä koskettava. Aikaisemminkin olen sen katsonut, M-L ei ollut.

Siunausta!

Ps. "Armo olkoon kaikkien teidän kanssanne" (Hebr. 13:25).

1.1.2021.

Ensimmäisen kerran sen juuri kirjoitin - uuden vuosiluvun. Muistitko jo hommata uuden kalenterin - nyt emme enää pärjää viimevuotisella? Hyvä se on meillä eläkeläisilläkin olla kalenteri - vaikka emme haluaisikaan olla kaleeri-... ei kun, kalenterinorjia. Kyllä sitä - kalenteria - kuitenkin aina jossain tarvitaan. Jos ei muussa, niin näkeepähän siitä lastenlasten nimipäivät. Ja onhan sillä käyttöä moneen.

Aiotko jatkaa - aionko minä jatkaa - samaan malliin kuin edellisen vuoden elimme! Meidän ei kannattaisi, jos siinä olisi jotain korjattavaa.Se taitaakin olla niin, että ne meistä, jotka ajattelevat, että on mennyt ihan tarpeeksi hyvin, voimmekin olla muutoksen tarpeessa. On muistettava - aina - että Jumala on uusien alkujen Jumala. Jotenkin tämä vuoden vaihde on sellainen hetki, jossa haluaa elämäänsä jotakin parempaa. Siitä kait kertovat uudenvuoden lupauksetkin. Tulimmeko tehneiksi sellaisia? Osa ihmisistä valelee tinoja uudenvuoden aattona katsoakseen niistä "valuista" ennustusta uuteenvuoteensa. Osa nostaa sangon pohjalle, veteen, kipatun tinamöhkäleen varjokuvaa seinältä, käännellen sitä puoleen ja toiseen, etsien jotain kuvaa. Osalle se on taikauskoa, osalle hupia, johon ei liity sen kummempaa taikuutta. Tinamöhkälehän voi olla vaikka kuinka hieno taideteos.

Ajattelen itseäni ja muita Jeesukseen uskovia ihmisiä tässä vuodenvaihteessa. En ole tehnyt uudenvuodenlupauksia tässä vuodenvaihteessa. Kuitenkin sydämessäni janoan - ja pyydän suurempaa janoa - että oppisin tuntemaan Jeesusta, taivaallista isää ja Pyhää Henkeä paremmin. Tämä tapahtuu Sanan kautta, mutta vain Pyhä Henki voi tehdä sen meille mahdolliseksi. Jeesus sanoi, että Hän on minut kirkastava. Voi olla yllättävää, mitä sanon: Voimme tuntea Raamatun "viimisen päälle", mutta emme tunne Isää, Poikaa, emmekä Pyhää Henkeä. Voimme voittaa Raamattuvisan, mutta olla tuntematta meitä rakastavaa taivaallista Isää, Hänen Poikaansa, emmekä Pyhää Henkeä: Jumalan henkeä, Jeesuksen Henkeä. Voimme tuntea Raamatun ja voittaa väittelyn, mutta emme kuule Herran ääntä. Jumalalla on meille henkilökohtainen tie itsekullekin - ja sitä emme löydä sellaisenaan Raamatusta. Sen löydämme vain sen suhteen kautta, joka meillä on Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Sydeämessäni on jano tähän läheisempään suhteeseen Jumalan: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kanssa. Jano syvempään, todelliseen, yhteyteen. Tiedostan, että ilman sitä en voi olla Jumalan palvelija: elää Hänelle kunniaksi ja ihmisille siunaukseksi.

Edellä sanottu johtaa minut ajattelemaan rukouselämääni. Se juuri on salaisuus siihen, millainen suhteeni on Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Janoan päästä pois kaikesta suorituskeskeisyydestä palvellessani Jumalaa - myös rukouselämässäni. Kaipaan päästä läheiseen vuorovaikutukseen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kanssa.  Tiedän, että siihen en pääse omuin avuin. Vain ottamalla todellisesti huomioon Pyhän Hengen, voin päästä eteenpäin sillä tiellä. Haluan päästä.

Vaikka emme tekisikään edellä puhuttua asiaa aivan kuin uudenvuodenlupauksena, koskemaan alkanutta vuotta, niin voisimmeko pyytää Pyhää Henkeä auttamaan meitä tässä: Pyytäisimmekö suurempaa janoa Jumalan kasvojen etsimiseen, Hänen kanssaan vuorovaikutuksessa olemiseen? Omassa seurakunnassamme, kaikkina uskovina yhdessä täällä Saarijärvellä ja omilla paikkakunnillamme, sekä koko maassa? Tiedän, että sillä olisi suuri merkitys ja vaikutus. En tiedä kuinka suuri, mutta erittäin suuri.

Ilman sitä, mistä edellä on ollut puhe, voimme käyttää omaa järkeämme - olla järkeviä - ja toimia oman ymmärryksemme mukaan ja varassa. Loppujen lopuksi tulemme silloin epäonnistumaan, koska toimimme ihmistekoisesti. Emme kanna hedelmää yksilöuskovina, emmekä seurakuntina. Elämässämme on silloin väärä järjestys. Ymmärtäessämme rukouselämän salaisuuden, joudumme muuttamaan - monet meistä - suhtautumistamme koskien rukousta. Rukouselämä yksilöuskovina ja seurakuntina on aina alkuisin ja lähtöisin taivaasta. Seurakunnan Pää - Jeesus - on siellä. Hän haluaa johtaa seurakuntaansa, myös rukouselämäämme. Tämän pohjalta meidän on helppo ymmärtää, kuinka tärkeä asia on läheinen suhde Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Kanssa. Tästä haluaisin jatkaa toiste. Ajattele Herran edessä elämääsi tässä vuoden vaihteessa! Älä ole välinpitämätön! Älkäämme ajelehtiko ajan virrassa oman ymmärryksemme varassa! 

xxxxxx

0.7 astetta lämmintä noustessamme Uudenvuodenpäivään. Ja kuinka kaunis luonto olikaan! Lunta oli satanut ja se oli pysynyt puiden oksilla aika paksuna kerroksena. Oli melkein kuin satumaassa. Taivas oli harmaa. Muinusta se sopi hyvin kuvaan.

Aamupalaa ja kahvia - ei sitä nyt oikein aamu-sellaiseksi voinut kutsua, sillä myöhään meni tuo nousu ensimmäiseen vuoden päivään. Luin 1. Korinttolaiskirjettä.

Katselin vähän kasaan huomista varten "näyttelijän kamoja". Pitäisi nimittäin mennä erittäin pieneen rooliin elokuvaan, jota kuvataan. Kun kutsu tuli, niin täytyy yrittää. Kyllähän meissä jokaisessa taitaa "pieni näyttelijä" asustaa - joskus ihan ulkokultaisuuteen asti.

Hetken seurasin Loimaan uusivuosi-tilaisuutta TV7:sta. Piti jättää kesken, kun eiliten saimme kutsun tulla "Timoille" hiihtämään ja saunaan.

15:ksi ajelimme halki lumisten maisemien Höytiälle, Uuraisille, metsän keskelle, Timolle ja Pialle, ynnä lapsille. Timo ja Milena jo odottelivatkin sukset jalassa pihalla. Niimpä minäkin otin "kahluni" autosta ja survaisin monot siteisiin. Eilen olivat Timo ja Milena tehneet ladun pellolle. Sitä hiihtelimme. Lunta oli enemmän kuin meillä. Mukava oli hämärtyvässä iltapuolessa hiihdellä noin tunnin verran. Timo laittoi saunan lämmite. Pian istuimmekin kaksin mukavissa löylyissä. Mukava, tunnelmallinen, sauna. Saunan vieressä seisoo jättimäisiä kuusia.

Saunan jälkeen oli pitkä pöytä täynnä vaikka mitä suuhunpantavaa, kahvin, ym. "märän" kanssa. Milka lähti juuri kun tulimme kaverilleen, Mirokaan ei ollut kotona. Iloiset "pienet tytöt", Milena ja Minja olivat, ynnä isä ja äiti - niin ja Helmi-koira.

Rukoilimme hetken yhdessä, ennen kuin lähdimme kotia kohti. Kiitos mukavasta vierailusta ja siihen liittyvästä!

20.30 olimme kotona.

Laitoin tulen takkaan.

Seurailin Loimaan uusivuosi-tilaisuuksien taltiointeja. Niitä oli kaksi tänään. Eilenkin oli kaksi. Anti oli erinomainen. On hieno asia, että on tuollaisia tapahtumia! Kiitos Jumalalle ja seurakunnan pastorille, Jarno Piipposelle. 

Tilaisuuksia seuraillessani nautiskelin iltapalaa.

Siunausta!

Ps. "Rakkaani, älä seuraa pahaa, vaan hyvää. Joka hyvin tekee, se on Jumalassts, joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt" (3. Joh. 1:11).

31.12.2020.

 Jumalan Siunaamaa Vuotta 2021 kaikille tämän lukeville ja heidän läheisilleen!

Monenmoisia asioita oli ihmisten elämässä tänäkin vuonna, jonka viimeiseen päivään tämäkin lyhyt "päiväkirjaisen osa" kuuluu. Niinhän se on aina - jokaisena vuotena - todettava. Korona-bandemia väritti tätä vuotta. Hengellistä herätystä ei ole vielä tullut kansamme kohdalle. Sitä rukoilemme ja sitä kansamme tarvitsee - kyllä kaikki muutkin kansat. 

1.4 astetta oli lämpimän puolella kun nousimme. Taivas oli harmaa - kuten on ollut pitkään. Ohuen kerroksen oli antanut taas lunta.

Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä.

Seurasin klo 12 alkneen - ja tunnin kestäneen - Suomi rukoilee-ohjelman, Patmos Radiosta.

Kirjoitin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin 51. Lähettelin sen s-postilla niille "rintamalaisille", joille se menee "sitä tietä."

Ruokaa ja kahvia.

Kävin monistamassa Rantalan Jussin kanssa Rintamaposteja niitä varten, joille se menee postin kautta. Kiitos Jussille! Paluumatkalla tiputin muutaman niistä jo lähellä oleviin "rintamalaisten" postilaatikoihin. Sateli lunta.

Laitoin takkaan tulen.

Seurasimme Dosentti-ohjelmassa Suvi Ahosen - Saarijärveltä - haastattelua.

Kävin saunassa - pitäähän ne vanhan vuoden pölyt pestä pois.

Seurasimme Loimaan uusivuosi-tilaisuutta TV7:sta. Alkoi klo 19. Samalla tuli oteltua iltapalaa.

Samalla laittelin Rintamaposteja kuoriin.

Lasten "perreistä" tuli kuvia hyvistä Uudenvuoden aaton suuhunpantavista. Tero oli "huumormiehenä" laittanut kuvan yhdestä pöydän keskellä olevasta tyhjästä kahvikupista. meillä syötiin lämpimiä voileipiä - päällä "Teroilta" joululahjaksi saatua ilmakuivattua lihaa ja juustoa.

Uutisia tuli seurattua, mm.

Klo 22 alkoi taas tilaisuus Loimaan uusivuosi-tapahtumasta. Kesti 00.30 asti. Tilaisuudet jatkuvat huomenna ainakin.

Tänään tuli kuva Denikseltä uudesta laavusta, jonka pystyttivät nuotiopaikan ylle. Tulet paloivat jo sisällä. Mukavahan siellä on sitten tulistella.

Hiihtokuvankin saimme. Milena siinä hiihteli otsalamppu päässä. Olivat tehneet pellolle ladun. Meillekin tuli kutsu tulla sinne hiihtämään.

Laitampa tähänkin tuon viimeisimmän Rintamapostin:

Siunausta!

Uudenvuoden rukous:

Ps. "Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys!" (Ps. 118:25)

30.12.2020.

Hupenevat nämä tämän vuoden päivät. Hyvin menevät vähiin ennenkuin loppuvat. Niinhän se, tässä elämässä - varsinkin tällä iällä. Vähenevät vuodet, kuukaudet, päivät ja hetket - kerran loppuen. Tämä ei kuitenkaan ole kokonainen totuus. Kun aikamme päivät täällä maiden päällä loppuvat Jeesukseen uskovina ihmisinä, siirrymme sinne, missä aikaa ei enää ole, sillä elämä jatkuu iankaikkisesti Jumalan taivaassa. Sinne. Odota suuria. Tavoita taivasta. Viimeiset lauseet Timon laulusta, joka putkahti mieleen, eli ajatukseen.

Keskiviikko. Arkipäiviä "joulujen välillä" - vanhan ja uuden - elämme. Ei kuitenkaan tunnu arjelta, vaan kuin joululta. Kotipuolessa puhuttiin "uuvvesta joulusta" kun tarkoitettiin Uudenvuoden vaihdetta.

Noustessa - ei aikaisin - oli 1.3 astetta miinuksella. Se on Taavetin päivä. Yksi Taavetti löytyy meijjänkin suvusta; äitini isän isä - eli "äijjin" pappa. Kenties hänen nimensä sanottiin "Taavet", taikka "Tuavetti." En tuota muista tarkkaan; miten se äiti hänen nimensä sanoi. Sieltä se "kunnanviraston" seinältä - kuulemma - tämän Taavetin kuva löytyy. Kunnanisiä sanovat hänen olleen. Lienen lukenutkin jostakin.

Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä.

Radio Patmoksesta tuli klo 12 esirukousohyjelma "Suomi rukoilee", joka oli tänään "special"-sellainen; kesti 2 tuntia. Tuli seurattua. Useita rukoilijoita "langan päässä", vaikka eihän niitä lankoja enää olekaan.

Tein pihaladulla 1 h 15 min. hiihtelyn. Lunta oli tullut "jonniivverran" lisää. Hieman hiihtelyn aikanakin. M-L kävi kylällä asioilla.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin katsomassa "Terhien" pihassa kun Denis ja Daniel pystyttivät laavua. Riuvutt pystyyn kotamallisesti ja pressu päälle. 

Palattuani laitoin tulen takkaan.

Lueskelin kirjaa.

Kävin saunassa.

Lueskelin kirjaa. Torkuin.

Iltapalaa ja teetä.

Seurailin uutiset.

Siunausta!

Ps. "Jumalalle ja meidän Isällemme kunnia, aina ja iankaikkisesti! Aamen" (Fil. 4:20).

29.12.2020.

Sydämelliset onnittelumme, vielä tässäkin, rakkaalle lapsenlapsellemme, Emilialle, täyttäessäsi tänään 15 v! Niin ne vuodet vierivät. Äsken opettelit kävelemään. Yhden lukukauden ja täyden lukuvuoden päästä ylä-astekin on käyty. Kiitos Jumalalle Emiliasta! Taivaan isä siunatkoon ja johdattakoon sinua jatkuvasti!

Tiistai. 1.3 astetta noustessani - enkä varhain. Taivas oli harmaa.

Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä. 

M-l kävi kylällä asioilla. Minä tein pihaladulla 1 h 30 min. ulkoili/hiihto/rukouslenkin. Tuulahteli.

Ruokaa.

luin hieman kirjaa.

17:ksi menimme M-L:n kanssa Emilian 15 v-synttäreille. Pöytä oli täynnä herkkuja, kun siihen heti mentyä saimme istua niitä nauttimaan. Siunasimmekin Emiliaa. Tärkeintä elämässämme on Jumalan siunaus. Tärkein asia elämässämme on Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen. Tätä tietä Emiliakin kulkee.

Isoilla hiutaleilla oli alkanut satamaan luntra.

Sytyttelin takaan vähäiset tulet.

Luin hetken kirjaa. Torkuin.

Siunausta!

Ps. "Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen" (Kol. 1:13, 14).

28.12.2020.

Sydämelliset onnittelumme vielä tässäkin miniällemme, Pialle - Timon vaimolle - tänään olevan nimipäivän johdosta!

Viattomien lasten päivä. Miksi sellainen? Lukiessasi evankeliumeita Raamatusta - tai kuunnellessasi Tiernapoikia - löydät sieltä tositapauksen, joka liittyy ensimmäiseen Jouluun. Olemmehan Jeesuksen syntymän hetkiä tottuneet nimittämään tuolla tavalla. Kun Jeesus oli syntynyt tuli tietäjiä itäisiltä mailta kumartamaan Jeesus-lasta ja tuomaan Hänelle lahjoja. Lue tämä kaikki Matteuksen evankeliumin 2 luvusta. Kuningas herodes, joka tapasi tietäjät Jerusalemissa, halusi tavata tietäjät sen jälkeen kun he olivat tavanneet Jeesus-lapsen. Kuninkaalla oli kuitenkin "ketunhäntä kainalossa" asian suhteen. Tietäjät nimittäin olivat kyselleet: "Missä on se äskettäin syntynyt juutalaisten kuningas." Kuningas Herodes ei suvainnut toista kuningasta. Kun tietäjät olivat tavanneet Jeesuksen ja Hänen äitinsä (Matt. 2:11) - ei Jeesus enää ollut eläinten seimessä - "He saivat unessa Jumalalta varoituksen olla palaamatta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa" (Matt. 2:12). "Kun tietäjät olivat menneet, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: "Nouse, ota mukaasi lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin. Pysy siellä kunnes minä sinulle toisin sanon, sillä Herodes aikoo etsiä lasta surmatakseen hänet." Joosef nousi, otti lapsen ja hänen äitinsä ja lähti yötä myöten Egyptiin. Hän viipyi siellä Herodeksen kuolemaan asti. Näin toteutui se, mitä herra oli puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Egyptistä minä kutsuin poikani" (Matt. 2:13-15).

Tämän jälkeen saamme lukea siitä, minkä muistoksi Viattomien lasten päivää on alettu viettää:

"Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pettäneet hänet, hän raivostui ja käski tappaa Neetlehemistä ja koko sen ympäristöstä kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset sen ajankohdan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä tarkoin tiedustellut. Silloin toteutui profeetta jeremian sana: "Huuto kuuluu Raamasta, itku ja kova valitus. Raakel itkee lapsiaan eikä tahdo lohdutusta, sillä heitä ei enää ole" (Matt. 2:16-18).

Onhan se kovaa luettavaa. Olen muutaman kerran elämässäni joutunut esittämään tuota Herodeksen osaa Tiernapojissa. Siinähän Herodes mm. antaa käskyn poikalasten tappamisesta.

Kun ajattelemme nykyaikaa ja sen viattomia lapsia, niin käyppä vcaikkapa lukaisemassa Timo Soinin tämänpäiväinen ploki netsitä.

Vaikka tämä - ainakin minusta - tuntuukin vielä "yhdeltä juhlalta", niin olemme kuitenkin siirtyneet arkeen ja Maanantaihin. Taivas oli harmaa. 0.7 astetta miinuksella.

M-L oli noussut ennen miunua ja laittanut ruispuuron hautumaan. Mukava se oli maukasta puuroa lautaselleen kauhoa aamupalaksi. Kahvin kanssa kinkku- ja suolalohivoileipiä.

Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Rukousta. Kesken sen sanoi M-L - joka oli katsonut ovesta ulos hiirtä pyytävälle nakille - että nyt on hiiri jäänyt kiinni pyydykseen. Niimpä menin sen liopettamaan. Oli käynyt niin, että iso metsähiiri, joka oli varmaan 14 sm mittainen, oli jäänyt rotannakkiin takajaloistaan, jo menomatkallaan hakemaan siemeniä, koska jälkiä ei näkynyt. Onhan se surkea asia kun luontokappale jää tuollatavalla kiinni, eikä kuole heti. Mutta minkäs teet. Keinot on aika vähissä saada niitä pois. Tämä oli nyt kolmas samankokoinen. Tätä viimeistä on jahdattu jo pidempään. Autoakin on joutunut pitämään kauempana pihassa. Nimittäin kun ne ovat menneet autoon sisällekin. Kenties syöneet virtajohdonkin poikki, tai ainakin pinnan rikki, niin ettei takaluukku aukea. Nyt sitten katselemme, vieläkö uusia sen lajin edustajia astuu areenalle. 

Tänäänkin tein hiihtely/rukousulkoilua 1 h 30 min. pihaladulla - eli harrastin sitä "toisen kerran lapsena" hommaa. Hiljaista liikettähän siinäkin saa ja sitä "raetista." Niin, ja jospa osaisi myös rukoilla samalla ja olla Herran edessä, niinkuin lapsi, jonka kaltaisia Jeesus kehoittaa meitä olemaan. Siihen pitää oikein pyrkiä; olemaan lapsi, koska kerran on lapsi - Jumalan lapsi.

"Hihtelyn" jälkeen kävin tuikkaamassa tulen pressusaunan mustan kiukaan alle. Takkaankin tulet "kietaisin." On nimittäin vähän hyviä sytykkeitä nyt "vuolijalla." Timon "perreeltä" sain monipuolisen lajitelman, kauniissa laatikossa, sytykkeitä. Samoin myös Terhi-Marjan "perreeltä", mukavassa laatikossa, toisenlaisia sytykkeitä. Niillä "sytyillä" on hyvä sytyttää ja pärjäileekin pitkään.

Pihlajan oksassa roikkuviin lyhtyihin kävin - M-L:n pyynnöstä - laittamassa uudet kynttilät.

Söimme hyvää ruokaa - mm. uunissa paistunutta perunalaatikkoa, jossa oli silliä seassa. Välillä kävin laittamassa lisää "pökköä" saunankiukaaseen. Jälkiruuaksi torttukahvit.

Kävin jo "esivirittelemässä" pressua saunankehikon päälle. Kun puut olivat palaneet ja hiillos sopiva, niin heittelin häkälöylyt. Sitten vain pressu kokonaan kehikon päälle. Etuosa vielä auki, niin kauaksi aikaa, kun mennään laudepukeille.

Olin lähettänyt Timolle ja Denikselle viestit, että klo 18 on pressusauna saunottavissa. Niimpä saapuivat siihen mennessä: Denis, Daniel ja Terhi-Marja, sekä Timo ja Milena meille. Denis, Daniel, Timo ja minä "könysimme" lauteille. Löyly oli hyvä ja raikas. Lyhty oli meillä valona. Daniel kävi lumessa pyörimässä. Olihan sitä lunta sen verran, että kyllä se märkään ihoon tarttui.

Saunan jälkeen maistui kahvi, glögi ja muut hyvät pöydän antimet - kukapas muu, kuin mummihan se, net siihen.

Hyvissäajoin lähtivät "omat" koteihinsa - huomenna kun työpäivä, ainakin kahdella heistä.

Katsastin uutiset.

Tässä illalla tuli Takalon Martilta minulle viesti, että tulisinko mukaan pieneen osaan parhaillaan filmattavaan elokuvaan. Kuvaus olisi heti 2.1. Vastasin, että kokkeillaan ainakin.

Siunausta!

Ps. "Mutta kiitos olkoon Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!" (1. Kor. 15:57).

 

27.12.2020.

Sydämelliet nimipäiväonnittelut "mein" seurakunnan pastorille, Hannu-heikki Hyppöselle, sekä Hannu Kangasniemelle!

Sunnuntai. Tässä onkin ollu pyhää pyhän jälkeen. Mikäs, mukavahan se. Taas tuli pantua rahaa pankkiin, eli nukutksi pitkään. Niinhän sitä sanotaan, että kun nuorena nukkuu kunnolla, niin se on kuin rahaa pankkiin laittaisi. Niinhän se, meillä nuorilla. M-L oli noussut aiemmin.  0.6 astetta oli miinuksella nousun aikaan. Taivas oli harmaa.

Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä.

Aloitin hiihtokauden - saa nähdä kuinka se jatkuu. Hiihtelin pihalatua 1 h 30 min - hiihto/rukouslenkki. Taitaa olla minun kohdallani totta äitini viljelemä sanonta: Kerran miehenä, kahiste lapsena. Itsensä liikutteluahan sekin oli. Raikas, sopiva, tuulenvire. Päivähän hämärtyi nopeasti, joten jouluiset valot ulkona ja ikkunoissa loivat tunnelmaa hiihtelyyn.

Laitoin takkaan tulen.

Söimme hyviä jouluisia ruokia.

Lueskelin kirjaa.

Kävin saunassa.

Luin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurailin uutisia.

xxxxxx

"VALMISTAUDU AHDISTUKSEN AIKAAN

Minä sanon ruumiilleni, sanon keholleni: Valmistaudu, valmistauduaikaan, joka on murtautumassa maan päälle.

Tähän asti on länsimaissa ollut helppoa seurata minua, sanoo Herra. Vain joillakin suljetuilla alueilla seuraajani ovat kärsineet nimeni tähden, niin että heidän elämäänsä ja heidän rakkaittensa elämään on kajottu evankeliumin tähden. Minä julistan tänään, että maan päälle on pian tuleva kärsimyksen aika. Minä suren läntisen kirkkoni puolesta. Kuinka kyynelehdinkään puolestasi, rakas seurakuntani, sillä ei ole ketään, ei yhtäkään, joka totisesti olisi varustautunut tuohon päivään, joka on vielä tuleva.

Minä sanon tänään. Ota huomioon, seurakuntani, ota huomioon, että varoitukseni sinulle on armoani. Varoitukseni sinulle nyt on laupeuttani. Pidä kiinni armostani, rakkaani. Tartu armollisuuteeni ja tee parannus. Vaihda suuntaa. Käänny minun teilleni. Arvosta vähemmän mainettasi ja enemmän arvoasi Minulle. Sijoita rakennuksiisi vähän, mutta minuun paljon, sillä Minun asuinsijani on minun kansani, ja sinä olet laiminlyönyt seuraajiani. Lapseni ovat äärettömän arvokkaita minulle, sanoo Herra.

Nuhteeni on armoani. Minä kutsun seurakuntaani valmistautumaan, sillä sen tulee seistä vahvana kestääkseen, saadakseen etuoikeuden kärsiä Minun ja evankeliumin puolesta. Tähän mennessä monet kutsumistani ovat maksaneet kutsustaan kovan hinnan ja ovat ahertaneet uskonsankareina. Jumalan henki sanoo, että työ on tehty hyvin, mutta nyt heidän tulee oppia kärsimään evankeliumin tähden, mikä on monin verroin arvokkaampaa. On arvokkaampaa kärsiä evankeliumin tähden kuin tehdä suuria sankaritekoja. Vyötä itsesi. Valmistaudu sotaan, valmistaudu sotimaan. Valmistaudu suuriin hyökkäyksiin hengen alueella. Vyöttäydy sotaan, sanoo Elävän Jumalan henki. Vyötä itsesi, sillä se, mikä alkaa saatanallisena hyökkäyksenä hengenmaailmassa, murtautuu nopeasti näkyvään maailmaan. Näkemäsi muutamat epäonnistumiset eivät ole mitään verrattuna siihen, mitä on tuleva. Minä sanon sinulle, että sinne, missä nyt on rauha ja vapaus puhua, tulee aika, jolloin jopa Minun nimeni sanominen aiheuttaa sellaisen vainon, että monet teistä - jopa johtajanne - laskevat hinnan eivätkä kestä.

Katso pastori, katso palvelutyön tekijä, Minä opastan sinua, Minä pyydän hartaasti, valmistaudu. Valmista kansasi, valmista seurakuntalaisesi sotaan, sillä heillä on vain vähän kestävyyttä, heitä ei ole opetettu kestämään vaikeuksissa, heitä ei ole opetettu pysymään lujina. Heillä on paljon uskoa mutta vähän kestävyyttä. Olet opettanut heidät menestymään, syömään parasta vehnää ja rakentamaan kauniita rakennuksia, mutta olet ruokkinut heitä maidolla, josta ei ole saanut voimaa tuleviin päiviin.

Opeta heitä, opeta heitä, pastori. Opeta heitä, opeta heitä, palvelutyöni tekijä, kärsimään vainoa nimeni tähden. Opeta heitä, opeta heitä, palvelijani. Opeta heitä kestämään, opeta heitä kärsimään maineen menetyksestä Minun nimeni tähden.  Minä sanon sinulle, että katsellessani tämän ajan seurakuntaani näen, kuinka monille seuraajistani heidän oma maineensa on minun mainettani tärkeämpi. He kaatuvat tulevina aikoina. Monet seuraajani pitävät arvokkaampana asemaansa, omaisuuttaan ja hallintaansa. He joutuvat kärsimään puutetta, sillä pahuus vapautetaan maan päälle, ja seurakuntani ylle laskeutuu sellainen pimeyden aika, jolloin kaikki ajallinen tuhoutuu hetkessä. ..." (Tuntemattoman profeetan päiväkirja, Kuva ja Sana 2006, s. 81, 82).

xxxxxx

Kuuntelin seurakuntamme nettikokouksen - 40 min. Se oli tällä kertaa audiona. Aiemmin päivällä en saanut - tai osannut - luulumaan.

Siunausta!

Ps. "Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi" (Ps. 25:4).

26.12.2020.

"HOMOSEKSUAALISUUDEN SITOMALLE

Rakkaani, etkö tiedä? Etkö huomaa? Rakkautta etsiessäsi etsit todellisuudessa Minua.

Rakkaani, Minä sanon sinulle, että vaikka seurakuntani noudattaa Raamatun periaatteita, se ei usein toimi sydämeni ja armoni välikappaleena. Minä seison edessäsi kädet ojennettuina puoleesi, en tuomiten vaan laupiaana, akas poikani ja tyttäreni. Tällä hetkellä seison edessäsi, en kiroten vaan armahtaen, rakastaen ja kaivaten seuraasi hellittämättä.

Minä olin paikalla, kun kehoosi ensimmäisen kerran kohdistui väärinkäyttöä. Minä olin paikalla, kun sinulle ilkuttiin ja ystäväsi torjuivat sinut, kun pilkka sattui herkkään sydämeesi - samaan sydämeen, jonka minä olen säätänyt rakastamaan ja palvomaan Minua sekä kurottautumaan puoleeni. Minä olin paikalla, kun valheiden isä tuli kuiskimaan sydämeesi: Sinä et ole kuten muut miehet, et ole kuten muut naiset... sinä uskoit valheen. Löysit muita saman paulan sitomia ja saman asian kanssa kamppailevia, ja niin valhe juurtui elämääsi ja synnytti elämäntyylin.

Minä tunnen murtuneen sielusi. Olin paikalla, kun sydämesi murskautui ja arpeutui, silloin kun muut eivät ymmärtäneet. Totisesti Minä olen se, joka näkee ja tietää. Eikö minutkin ymmärretty väärin ja torjuttu? Enkö minäkin ollut ihmisten halveksima ja hylkäämä? Voi poikani, tyttäreni, anna anteeksi seurakunnalleni. Anna anteeksi niille seuraajilleni, jotka tuomitsivat sinut. He eivät totisesti kuule Henkeni ääntä, vaikka he tuntevat Sanani. Minun ääneni on hiljainen, täynnä laupeutta ja armahtavaisuutta.

Minä kurkotan sinut syleilyyni ja vedän luokseni, kun etsit ruumiillesi ja sielullesi täyttymystä. Minä syleilen sinua, vuodatan kyyneliä puolestasi, poikani ja tyttäreni. Minä itken puolestasi, sillä en voi välttää kyyneleitäni. Minä itken nähdessäni, kuinka aiheutat itsellesi jotain peruuttamatonta rikkoessasi Isäni asettamaa iankaikkista lakia vastaan, sillä seurauksia iankaikkisen lain rikkomisesta ei voida mitätöidä. Tuomioni on Minun armoni. Ota vaarin, rakkaani, ota vaarin ja kuuntele ääntäni.

Voi rakkaani, luuletko että Minä en tiedä ja näe sinun etsivän voidetta ihmissydämeen, voidetta, joka löytyy vain Minulta. Et löydä lepoa ahdistuneelle sielullesi keneltäkään muulta taivaassa ja maan päällä" (Tuntemattoman profeetan päiväkirja,  Kuva ja Sana 2006, s. 48, 49).

xxxxxx

Tapaninpäivä, Lauantai. Hyvää nimipäivää Mäkisen Tapanille ja LehtomäenTepolle!

5.3 astetta pakkasta myöhään tapahtuneen ylösnousun aikaan. M-L nousi aikaisemmin. Taivas oli harmaa.

Aamupalaa ja kahvia. luin 1. korinttolaiskirjettä.

Kävin urheilukentällä 10 km "Tapanintallailulla" - kävely/rukouslenkillä. Kun ei Tapaninajelulla, niin -kävelyllä. Kotona, lapsuudessa, Tapaninajelulla käytiin hevosella. Ajelu suuntautui yleensä 6-7 km päässä olevaan Korholan mummolaan, äitimme kotiin. Silloin isä laittoi myös "aisakellon" helkkämään. En muista oliko tuo heleääninen kello aisassa, vaiko setolkan päällä.

Tultuani kotiin lenkiltä, oli M-L:lla maittavat ruuat - jouluruuat - valmiina. Nautinto oli syödä - kiitollisuudella.

Laitoin takkaan tulen.

Lueskelin kirjaa. samalla korva kuunteli myös Radiota - Patmosta ja Deitä. Netin kautta myös jouluista ohjelmaa TV:sta katsoimme.

Iltapalaa.

xxxxxx

Tapaninpäivää vietetään ensimmäisen veritodistajan, marttyyrin, Stefanksen muistoksi. Hän oli ensimmäinen, josta saamme Raamatun lehdiltä lukea, että hänet tapettiin sen tähden, että hän oli Jeesuksen seuraaja - ja oli sitä rohkeasti Pyhän hengen voimassa.

Meidän tulee muistaa, että kristityt ovat tänä päivänä vainotuin ryhmä maailmassa. Kuinka suuri onkaan niiden määrä, jotka tapetaan jeesuksen nimen tähden maailmassa vuorokausittain. Meidän tulee muistaa vainottuja veljiämme ja sisariamme rukouksin.

Siunausta!

Ps. "...Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili: Herra, Jeesus, ota minun henkeni. Lyyhistyen polvilleen hän huusi kovalla äänellä: Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä! Sen sanottuaan hän nukkui pois" (Apt. 7:59, 60).

Raamattu sanoo meille kaikille, jotka uskomme Jeesukseen:

"Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi" (2. Tim. 3:12).

25.12.2021.

Joulupäivä ja perjantai - itse juhla, jonka aattoa vietimme eilen. Jeesuksen syntymän muistoksi tätä Joulujuhlaa vietämme. Jeesus-lapsi ei tänään synny kenenkään sydämeen, sillä sellainen ei merkitsisi kenellekään mitään. Hänen syntymisensä muistojuhla merkitsee sitä, että olemme Jumalalle kiitollisia siitä, että Hän antoi ainutsyntyisen Poikansa syntyä maailmaan ihmiseksi. Se oli kertakaikkinen tapahtuma, joka tapahtui Beetlehemissä, Israelissa. Niin oli ennustettukin tapahtuvaksi. Jeesus tuli maailmaan syntiemme tähden. Synti vei ihmiset eroon Jumalasta. Jeesus sovitti ristillä syntimme Jumalan edessä - ts. Jumala sovitti meidät itsensä kanssa. Synti ei voi enää pitää ketään erossa Jumalasta, sillä Jeesus otti pois maailman synnin. Uskomalla Jeesukseen - ts. ottamalla vastaan omaan elämäänsä Hänen ristillä valmistamansa suuren pelastuksen, jokainen ihminen pääsee Jumalan yhteyteen. Hänestä tulee pelastettu Jumalan lapsi, joka saa elää ikuisuutensa Jumalan taivaassa. Oman verensä kautta Jeesus maksoi meidän syntivelkamme. Siksi Hän tuli maailmaan. Tämä on erityinen syy kiittää Häntä Jouluna(kin). Saamme täydellisesti armosta, uskon kautta, ottaa vastaan elämäämme Jeesuksen Kristuksen. Kaikki muut lahjat - ne joulun halutuimmatkin - jäävät sivuosaan tämän pelastuksen lahjan rinnalla.

Kun ihminen ottaa sydämeensä vastaan Jeesuksen, se ei merkitse sitä, että Hän syntyy meidän sydämeemme Herrana ja Vapahtajana. Hän ei synny sinne, vaan kun avaamme sydämemme oven Hänelle, tulee Hän sinne asumaan. Samalla hetkellä kun kutsumme Jeesuksen elämäämme, koemme uudestisyntymisen. Ihminen uudestisyntyy uskoessaan Jeesukseen. Luonnollisessa elämässäkään ei kenestäkään tule lasta ilman syntymää. Ilman uudestisyntymistä kenestäkään ei voi myöskään tulla Jumalan lasta.

Jeesus haluaa olla elämämme Herra, siitä hetkestä alkaen, kun otamme Hänet vastaan. Ilman ylhäältä syntymistä - uudestisyntymistä - kukaan ei voi päästä Jumalan yhteyteen.

Lahja - pelastus - syntien anteeksisaaminen - on jokaisen ulottuvilla. Kutsu Hänet sydämeesi, elämääsi!

Tänään meidän vaari ja mummi eivät ajatelleetkaan nousta varahin - eli he nukkuivat pitkään. 0.7 astetta oli miinuksella sängystä nousun aikaan. Harmaa - mutta kaunis - sää. Puut olivat säilyttäneet lumisuutensa, vaikka vähän tuuli oksia heiluttelikin. Lunta satoi hienokseltaan.

Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Rukousta. Torkkumista.

Kävin urheilukentän lumilla 8 km lenkillä. Tuuli tuntui "jonniivverran".

Söimme jouluruokia tunnelmallisissa valoissa.

Terhi-Marja, Denis ja Daniel tulivat käymään. Laitoin takkaan tulen. Joimme kahvit/glögit erilaisten suuhunpantavien kanssa.

Kävin saunassa.

Lueskelin kirjaa.

Voileipää hyvän kinkun kera.

Seurailin uutiset.

Siunausta!

Ps. "Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähyäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista" (Miika 5:1). 

24.12.2020.

Jouluaatto. Nousin 5.30 - kun heräsin, eikä tuntunut nukuttava, M-L oli noussut jo 2-3 välillä - samasta syystä. Laittanut joulupuuron hautumaan ja kuuseen kynttilät palamaan. Lämpötila hivenen plussalla. Puut kauniin lumiia ja liuikkumattomia.

Laittelin tekstiviestillä ja s-postilla joulutervehdyksiä.

Rukousta.

Joululaulut kuuluivat.

Hyvissä ajoin söimme joulupuuroa luumusopan kanssa, leipää, hyvää kinkkua ja kahvia.

Kävin korkeintaan 3 km hiljaisella kävelyllä Tarvaalan suunnassa. Varovasti käveltäviä liukkaitakin paikkoja oli.

Torkkumista. Siinä samalla kuului joululauluja.

12 kuului Suomen Turku julistavan joulurauhan - ilman yleisöä Koronan takia.

Kävin joulusaunassa.

Lueskelin kirjaa.

Söimme M-L:n kanssa jouluaterian - joka oli erinomainen. Kiitollisina.

Veljeni, Heimo, oli soitellut. Soitin sinnepäin.

Kirjan lukemista ja torkkuilua, ynnä jouluisten ohjelmien kuuntelua.

17.30 jälkeen menimme Terhi-Marjalle, denikselle, Emilialle ja Danielille - tuohon kilometrin päähän. Daniel luki jouluevankeliumin. Rukoilimme. Daniel, nuorimpana, jakeli lahjat kuusen alta. Kiitos kaikille lahjoista! Myös niistä lahjoista, joita availimme M-L:n kanssa kotona ennen "Terheille" menoa. Joimme yhdessä hyvät joulukahvit antimineen. Kiitos!

Lieneekö 20.30 maissa ollut kun lähdimme kotiin. Pieni kerros tuli tänään uutta lunta.

Lueskelin kirjaa. "Kuvapuhelu" tuli "Teroilta", Tampereelta. Tonttuhatut siellä "oliit" päissä. "Timojen" suunnasta Tuli myös kuvia.

Seurailin uutiset.

Siunausta! 

Ps. "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas,..." (Jes. 9:5).

Seuraavan "kortin" myötä haluamme lähettää joulutervehdyksen kaikille, jotka se tavoittaa:

23.12.2020.

Keskiviikko. Jouluaaton aatto. 0.7 astetta kun nousiin siihen. Taivas oli harmaa - ja maa muuttunut valkoiseksi. Ja lisää tuli - lunta. M-L oli mennyt kylälle jo kauppa-asioille.

Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Rukousta. 

Laitoin linnuille ja muille ruokintapaikalla käyville siemeniä. 

Kahvia. Koristelin kuusen - eli niinkuin joululaulussa sanotaan: "Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella." Siinä se nyt "rakennettuna" seisoo kirjahyllyn vieressä, keittiön oviaukon kupeessa. Passaahan sitä siinä katsella. M-L imuroitsi ja muutenkin siivoili "joulua." 

Kahvia.

Kävin kylällä asioilla - mm. ostamassa kuulolaitteisiin pattereita. Varaosia kun vanha mies tarvitsee - taitaa joskus nuoremmatkin urhot. Samalla reissulla kävin aatonaaton kävely/rukouslenkillä "ison pensselin" valkoiseksi maalaamalla urheilukentän radalla - ja koko ajan lisää valkoista sille annettiin. Tuore lumi vain narahteli tossujen alla, kun 10 km sen päällä tallailin.

Tultuani kotiin oli meillä Daniel. M- lähti kylälle hakemaan optikolta silmälasejaan.

Ruokakin maistui.

Laitoin tulen takkaan. Ulos sytyttelin kaksi ulkotulta palamaan - M-L:n laittamien kynttilälyhtyjen loisteen lisäksi - juuri kun meille saapuivat Timo, Pia, Milka, Miro, Milena ja Minja, sekä Emilia.

Kävin Timon kanssa saunassa.

Danielkin tuli meille. Poltin yhden sädetikun, joka roikkui kuusessa. Ihan lapsia varten ostin tänään. 

Iltapalaa ja kahvia, yms. Mukavavatunnelmaistahan se oli kun jouluisia valoja paloi joka puolella ja kuusessakin kynttilät.

Rukoilimme hetken.

21 maissa "omat" lähtivät.

Vielä kahvia.

Seurasin uutiset.

Timo Soinin plokissa oli tänään joulusaarna. Käyppä lukemassa, oliko se asiaa! Minusta se oli - vaikken sitä loppulausahdusta ihan "sillei" ajattelekkaan. Siinä joulusaarnassa on opiksi otettavaa saarnaajillakin ajatellen heidän etä-joulusaarnojaan. Helposti kuulee paljon heppoisempia Jeesuksen syntymäpäivään liittyviä ns. saarnoja.

Siunausta!

Ps. "Niin enkeli sanoi hänelle:Älä pelkää, Maria, sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi" (Luuk. 1:30-32).

 

22.12.2020.

Joulu on jo ovella. Tiistai. 2.9 astetta lämmintä nousun aikaan. Harmaata. Sula maa. M-L noussut aiemmin. Hellanuunissa paistui jo jouluisia ruokia. Kinkku oli yön aikana paistunut - sen M-L kävi johonkin aikaan ottamassa uunista pois.

Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Rukousta. 

Kävin viemässä jonkun joulupaketin -tervehdyksineen. Mukana evankeliumia.

Ruokaa ja kahvia.

Vein joulupaketin ja -tervehdyksen, sekä asioilla myös kylällä. Samalla reissulla "pistäysin" urheilukentän sulalla radalla 10 km kävely/rukouslenkillä. Hieman satoikin sen aikana.

Paluumatkalla kävin "Terheillä." Vein vähän jaettavaa evankeliumia ja samalla "tsekkaamassa" Danielin ja Emilian todistukset - jotka olivat tänään saaneet, kun joululoma oli alkanut. Ihan "mukiinmenevät tojistukset". Joissakin numeroissaon parantamisen varaa - mutta olisikinhan se tylsää, jos ei enää voisi mitään parantaa. Joulupaistamiset olivat sielläkin huushollissa menossa.

Tuomas-Antti - Enontekiöltä oleva nuori mies - oli poissaoloaikanani piipahtanut asialla meillä. Asuu nyt täällä Keski-Suomessa. Joulukuusen oli M-L nostanut jo sisälle. Minunhan se olisi pitänyt, mutta halusi sen pois autotallista, kun laittoi hiirille pyydyksiä pyytämään ja oviverhon kiinni. Denis oli löytänyt ihan hyvännäköisen kuusen. Kiitos!

Hörppäsin vähän kahvia ja lukaisin hetken kirjaa.

Kävin saunassa.

Iltapalaa. Joulua varten.  M-L jotain toimittelee.

Seurasin uutisia.

Meinasin tänä iltana alkaa kirjoittelemaan Kiehisen vuolijan joulutarinaa, vaan enpä saanut aikaseksi.

Siunausta!

Ps. "Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat" (Ps. 145:18).

21.12.2020.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltäpäin Bogmanin Tuomolle, Ruuttusen Tuomolle, Tuomo Salmelle, Tuomas-Antti Salmelle, ja Tuomas Paanaselle!

Se oli tänään lyhyt päivä - Talvipäivänseisaus. Päivä alkaa pitenemään. 4.0 astetta oli lämmintä myöhäisen nousun aikaan. Satoi vettä. lumet olivat hävinneet.

Denis soitti, että otammeko me joulukuusen? Oli menossa sellaiseen paikkaan, josta sellaisen saa. No, ilman muutahan sitä, kuusi pitää saada seisoimaan permannolle. Olin ajatellut tänään katsella meijjän permannolle kuusen, mutta ei tarvinnutkaan, kun se luvattiin tuoda. 

Aamupalaa ja kahvia. Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Lueskelin kirjaa.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin urheilukentällä 10 km kävely/rukouslenkillä. Rata oli täysin sula. Satoi vettä, että ropisi.Olisi voinut laulaa joululaulua: No, onkos tullut kesä, nyt talven keskelle. Sitä talvea ei nyt kyllä ole vielä tullut, mutta olihan lunta vähän aikaa. Käveleskellessäni loppuja kentällä, alkoi viskellä isohkoja räntähiutaleita. Vähän vaille 10 virstaa tepsuttelin tänään. Ihan vaan, ko toisessa joululaulussa sanotaan, että "ruuna, virsta vielä, tepsuttele pois..." Suomalainen virsta - oltava tarkkana tuon sanan kanssa - on himpun yli 1060 m. Venäläinen ja ruotsalainen virsta olivat taas molemmat eri mittaisia. Noinhan se lapsellisen miehen mieli assosioi. Vai, pitäisikö paremminkin sanoa, että - niinkuin Päätalon Kassu - humeeti sassaroi. 

Laitoin takkaan tulen.

Kävin saunassa. M-L vielä käväisi kylällä "kaapassa."

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasin uutisia.

Lisää iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat. Rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä parjaavat" (Luuk. 6:27, 28).

Tuollaisia asioita voisimme laittaa harjoitukseen.

Muutes: Meillä on kinkku uunissa - eiköhän sen pian tuoksuistakin jo huomaa.

20.12.2020.

Sydämelliset onnittelumme täältä "menetetyn metsikön reunamilta!, Bogmanin Tuulalle, täyttäessäsi tänään vuosia!

Sunnuntaita. Ei aikaista nousua tänäänkään - sellainen "kaamosnousu." 3.2 astetta plussalla silloin. Tallautuneet paikat iljanteella, muualla lumi märännäköistä.

Aamupalaa ja kahvia. Seurasimme seurakuntamme - Saarijärven helluntaiseurakunnan - netti-sunnuntaikokousta. Perään M-L laittoi kuulumaan Lappeenrannan helluntaiseurakunnan tilaisuuden. Rukousta.

Seurasin hieman mc-hiihtoja. 

Lueskelin kirjaa.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin 8 km:n kävely/rukouslenkillä märkälumisella urheilukentällä. Liki 4 astetta lämmintä. Lempeän suvinen oli sää, jossa sain tallustella. Olen nyt käynyt 16 pv:n aikana harrastamassa "kävelemään opettelua" - akillesjännevaivan aiheuttaman kuukausien tauon jälkeen - yhteensä 115 km. Kiitollinen olen - Jumalalle - että voin liikkua!

Samalla reissulla - ennen kentälle menoa - jakelin joulutervehdykset naapureille - 12-13 Kultalyhde-joululehteä, ynnä joitakin pelkkiä joulutervehdyksiä.

M-L leivoskeli tänään muutampia kakkuja.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasin netin kautta "Peltsin" ja kumppanien hiihtoa ja vapaalaskuja, Suomen, Ruotsin ja Norjan puolella. Olihan siellä tuttuja vaellusmaisemiakin.

Uutisetkin piti "tsekkailla."

Siunausta!

Ps. "Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehekkäitä, olkaa vahvoja" (1. Kor. 16:13).

19.12.2020.

HYVÄSTÄ JA MUKAVASTA VOI TULLA PARHAAN VIHOLLINEN

Elämä voi muodostua kiireiseksi - tai sen voi tehdä itse sellaiseksi. Voi jopa tuntua siltä, että on kova kiire, mutta kun oikein pysähtyy asiaa pohtimaan, niin tuleekin siihen tulokseen, että tuo kiireen tuntu ei olekaan "viimeinen totuus." On tullut tavaksi vain tehdä monenlaisia asioita, jotka täyttävät elämän. Silloinkin kun olisi aikaa pysähtyä, kokee sitä kiireen tuntua.

Mihin se "Vuolija" nyt oikein tähtää? Siitä "muutampi" rivi.

Mielestäni - siis minun mielestäni, mutta toivottavasti myös sinun - seurakuntamme lapsityöntekijällä, Sven Loosenilla, on oikea ja terveellinen linja, kun hän on usein tuonut julki seurakunnan edessä - ja jopa s-postin kautta seurakuntalaisille - seuraavanlaisen asian:

Vanhempien pitäisi koota lapsensa yhteisiin hetkiin Raamatunluvun ja rukouksen merkeissä, ettei hengellinen opetus jäisi vain seurakunnassa tapahtuvaksi. Ajatus on tämä, vaikka ei ehkä ihan tarkasti näillä sanoilla.

Voi, kuinka totta edellä sanottu onkaan - ja kuinka luonnollista ja normaalia sen tulisikaan olla Jeesukseen uskovien vanhempien perheissä.

Minkäänlaiset (teko)syyt eivät saisi viedä tuollaista mahdollisuutta perheitten elämästä. Ei työ, eivät harrastukset, ei älypuhelin, peleineen, elokuvineen, "vatsappeineen", fasebookeineen, ynnä muine sellaisineen, ei kotityöt, ei seurakuntavastuut, ei shoppailut, ei kyläilyt, ei ajanvietteet, ei mitkään asiat.

Kaikki tiedämme sen, että ellemme pidä tärkeimpiä asioita tärkeimpinä, niin monista muista asioista - joiden ei tulisi sitä olla - tulee tärkeimpiä asioita.

Yhteisestä hetkestä, Sanan ja rukouksen merkeissä, olisi tultava keskeinen osa perheen yhteistä elämää, jolloin muut asiat laitetaan sivuun ja keskeytetään. Niin kiire ei saa olla, ettei sille ole aikaa. Ei sinänsä hyvien, eikä mukavien asioiden saa antaa viedä mahdollisuutta yhdessä oloon Herran edessä.

Vastuu edellä puhutussa asiassa on vanhemmilla. Heidän tulee koota "pesueensa" tällaisiin yhteisiin hetkiin. Vanhemmat eivät saa suostua lastensa kohdalla siihen, että antavat heidän olla tekemässä muita asioita silloin, kun on yhteisen Sana- ja rukoushetken aika. Vanhemmilla on vastuu lapsistaan myös hengellisesti. Lapsuuden aika kulkee ohi nopeasti. Kuitenkin Jumala on tarkoittanut, että pienestä pitäen lasten sydämiin istutetaan Jumalan Sanan siemeniä ja heitä opetetaan rukouksen kautta turvautumaan Häneen. Sillä on valtavan suuri merkitys heidän tulevaan elämäänsä.

Perheen yhteisillä Sanan- ja rukouksen hetkillä on suuri merkitys myös perheen keskinäiseen yhteyteen - siihen yhteyteen tulee voimakas hengellinen ulottuvuus. Tällaisten hetkien tulisi olla jatkuvia, mutta ei "näännyttäviä." Iloisia hetkiä taivaallisen Isän edessä. Niissä voidaan yhdessä kantaa kunkin perheenjäsenen yhteisiä rukousaiheita, mutta myös rukoilla esirukouksia toisten ihmisten puolesta, seurakunnan ja Jumalan valtakunnantyön puolesta.

Ottakaamme perheiden elämään yhteiset Sanan- ja rukouksen hetket! Se tuo turvallisuutta perheen elämään ja viitoittaa tietä lapsillemme Jumalan yhteydessä elettyyn elämään.

Antakaamme lastemme ja lastenlastemme nähdä ja tietää, että jatkuva elämä Sanan ja rukouksen yhteydessä, on tärkeä asia uskovan elämässä.

Siunattuja ja tärkeitä hetkiä yhdessä perheenä, aviopuolisoina ja yksilöinä Jumalan kasvojen edessä! Siellä luodaan pohja johdatukselle ja Jumalan palvelemiselle elämässämme. Opetellaan ja harjoitellaan sitä!

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858.

xxxxxx

Lauhkeata lauantaita. Meijjän huushollin "vanhat ihmiset" - meitä on täällä kaksi, eikä muita sitten olekaan - eivät kiirehtineet ylösnousun kanssa. Mitäpä sitä, valmiissa maailmassa. Nousun aikaan 0.7 astetta plussalla. 

Aamupalaa ja kahvia. Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta.

Kahvia.

Lueskelin kirjaa.

Katselin hiihdon mc-sprinttejä.

Tulipa kaunis jouluinen kuva mummin "älykkääseen" puhelimeen. Siinä oli Milenan piirtämä kuva, jossa oli kuvattuna koko perhe ja kaunis joulukuusi. Millainenhan taiteilija siitä tytöstä vielä tuleekaan?

Söimme. Ilta ei ollut vielä tullut, mutta pimeää jo oli. Kahvia.

Kävin urheilukentällä 8 km kävely/rukouslenkillä. Taisi olla 1 aste plussalla. Oikein oli mukava ilma olla "jalanviljassa."

Ajellessani lenkiltä kotiin, oli meillepäin kävelemässä kaksi ihmistä. Luulin kauempaa, että heillä oli koira talutuksessaan, mutta lähempänä huomassin, että ei se ollut koira, koska sillä oli "kissansilmät" takapuolellaan - takavalot - ja kaksi valoa eteenkinpäin. Se kieppui neljällä pyörällä. Olisiko ollut puolisen metriä pitkä. Se oli auto, jota Daniel ohjaili otsalamppu päässään. Olivat äidin kanssa lähteneet iltakävelylle.meille käväisemään. Daniel tuliu suoraan liiterin nurkan kautta meijjän pihaan - sillä auto menee lumessakin ja on aika voimakas peli, jolla ajellaankin metsäratoja. Jonkin aikaa olivat, äiti ja poika meillä, ennen kuin lähtivät takaisin kotia kohti. Vielä lähtiessään Daniel näytti minulle valoa otsalampullaan, kun hain puita pimeästä liiteristä.

Laitoiun tulen takkaan.

Kävin saunassa.

M-L paisteli VHH-piirakan - taas uudenlaisen - jota iltapalaksi söimme. Hyvälle maistui sekin. Kyllä tuli taas hyvä "resetti" Timoa varten!

Seurasin uutiset.

Kirjoittelin tämän jutun alyussa olevan kirjoituksen, kun se tuli sydämelle.

Siunausta!

Ps. "Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea" (Sananl. 22:6).

18.12.2020.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Pimiän Aapolle!

Perjantai. 2.4 astetta miinuksella klo 7.  Aamupalaa ja kahvia. Mukava tunnelma kun jouluiset valot paloivat.

Kävin viemässä Danielin ja Emilian kouluun 8:ksi. Hieman oli tullut lunta lisää.

Kahvia. Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta.

Kahvia.

Lueskelin vähän kirjaa. Sateli hienokseltaan lunta.

14 hain Emilian ja Danielin koulusta kotiin.

Söimme. Joulupiparikahvit.

Kävin hämärän urheilukentän lumilla 9 km:n kävely/rukouslenkillä. Sielläkin oli lunta nyt taas vähän enemmän.

Laitoin tulen takkaan. Mukavahan se on haeskella puita liiteristä ja tehdä tulet, kun on kuivia puita.

Kävin saunassa.

20 alkaen seurasimme you tuben kautta kauneimpia Joululauluja Enontekiöltä, Hetan kirkosta. Siinä sai katsella alttaria, jonka ääressä minut siunattiin Enontekiön luterilaisen seurakunnan työntekijäksi, elokuussa 1978. Pidin saarnan silloisessa jumalanpalveluksessa myös. Ollessamme toista reissua - joka alkoi 1987 - asumassa Enontekiöllä, profetoi pastori Seppo Juntunen minulle samaisen alttarin ääressä esirukouspalvelussa. Muistan kyllä sanomankin. Sellaisiakin nousi mieleen joululaulutilaisuutta seuratessamme. 

Iltapalaa tuli otettua jouluisia lauluja kuunnellessamme.

Seurasin uutisia.

Siunausta!

Ps. "Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi" (Sananl. 3:5).

17.12.2020.

Torstai. 0.2 astetta lämpimällä klo 7 tienoilla. Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viemässä Danielin ja Emilian kouluun 8:ksi. Aivan pieni kerros oli tullut lunta lisää.

Kahvia. Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta.

Lueskelin kirjaa, yms.

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla ja samalla toi Emilian ja danielin koulusta kotiin.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin kylällä pienillä asioilla ja samalla 8 km kävely/rukouslenkillä urheilukentän lumilla. Hämärää. Yli 2 astetta pakkasta palatessani.

Laitoin tulen takkaan.

Kävin saunassa.

18.30. - 21.30 seurasin TV7:sta Muurinaukossa - paastoa ja rukousta Suomen puolesta-ohjelmaa. Samalla tuli otetuksi hyvää iltapalaa: M-L oli juuri paistanut VHH-piirakkaa - suolaista sellaista. Oli kyllä hyvää - varmasti "VHH-mies", Timokin, haluaisi "resetin."

Seurailin uutiset.

Lenkin jälkeen seurasin Radio Patmoksesta Luterilaisen Lähetyshiippakunnan kahden piispaehdokkaan haastattelua hetken. Ehdokkaina ovat Juhana Pohjola ja Esko Murto. Uusi piispa asetetaan virkaan ilmeisesti ensi elokuussa. Nykyinen piispa, Risto Soramies, jää eläkkeelle.Ensimmäinen piispanviranhoitaja oli Matti Väisänen. Nyt valittava piispa tulee olemaan Lähetyshiippakunnan kolmas piispa. Minusta on mielenkiintoista seurata uuden luterilaisen kirkon kehittymistä Suomessa. Toivotan siunausta ja menestystä!

Siunausta!

Ps. "Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti" (Ps. 107:1).

16.12.2020.

12.12.2020. kohdalla, tässä ns. päiväkirjassa, oleva SANOMA SUOMEN SEURAKUNNILLE on käsitykseni mukaan vakavasti lukemisen ja tutkimisen arvoinen.

Eiliten oli nimipäivä myöskin Kuusjärven Nooalla, yhdellä lastenlapsellamme. Koska olen "ruukannut" myöskin näissä "blogisen" teksteissä muistaa nimipäiviä, niin: Sydämelliset onnittelut Nooalle! Muutenhan kyllä asia eilen huomioitiin.

Nousun aikaan - 7 maissa - plussalla 1.7 astetta. Aamupalaa ja kahvia. 

8:ksi kävin viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Satoi vettä. 

Kahvia. Luin Roomalaiskirjettä.

Rukousta. Torkkumista.

Satoi lunta aikalailla - maa oli kauttaaltaan valkoinen. Puut olivat kuin joulukortissa.

Monistelin naapureille - ja joillekin muillekin - tarkoitettuihin joulutervehdyskuoriin päällepäin tervehdyksen. Sisälle laitoin niihin Joululehden. Joulun aikaan on hyvä muistaa mm. naapureitaan evankeliumin sanomalla - erityisesti heitä, joiden ei vielä tiedä olevan Jeesuksen omia.

"Lujin" vähän kirjaa.

Söimme. M-L sanoi, että tekee mieli riisipuuroa ja sen kanssa rusinasoppaa. Minä säestin, että kyllä ne minullekin maistuisivat. Niimpä hän kiehautti net molemmat, joita vähän niinkuin jälkiruuaksi söimme. Ja kyllähän ne maistuivat - varsinaista joulupuuroa ensi viikolla odotellessa.

Kävin kylällä. M-L tuli jonkinmatkaa kyydissäni ja käveli sieltä kotiin - happea ja liikuntaa kun kaipasi. Vein vielä pari joulutervehdystä postiin ja kävin urheilukentän lumilla "hapella." - 7 km tallailin. Polkuhan sinne syntyipi. Melkoinen lumikerros oli tullutkin. Passasi tallustella leudossa säässä - ja ympäristö valkoinen kuin "joulusadussa".

Laitoin takkaan tulen.

Lueskelin uutta, Heikki Haatajan tekemää, väitöskirjaa, netistä. Se käsitteli herätysjulistaja Urho Muroman näkemyksiä. Mielenkiintoinen. Pitää tutustua tarkemmin. Muroma oli luterilainen pappi, mutta hänen näkemyksensä eivät kaikilta osin olleet niin luterilaisia.

Mennessäni tänään kylälle, kuului Patmos Radiosta teologian tohtori matti Väisäsen haastattelu. Jo eläköityneenä hän teki historiallisen työjakson uuden Lähetyshiippakunnan ensimmäisenä piispana. Ainakin minä kyllä iloitsen siitä, että Suomeen on sellainen uusi luterilainen kirkko syntynyt. Syythän me tiedämmekin - ja eiköhän se kirkko tule kasvamaankin. Ainakin uusia seurakuntia syntyy. Sellaiselle taitaisi olla tarvetta Saarijärvelläkin? Ainakin yhden avioparin tiedän täältä liittyneen sellaiseen seurakuntaan JKL:ssä. Matti Väisänen kertoi haastattelussaan tilanteista, jossa hän oli 60-luvulla apulaispappina Imatran seurakunnassa. Siellä oli silloin hengellistä liikehdintää nuorten ja muunkin ikäisten parissa. Lyhyesti sanottuna: Hänet erotettiin piispa Alajan toimesta siitä tehtävästään. Netistäkin asiasta jotain tietoa löytyy. Muistan itsekin niitä aikoja, kun Matti Väisäsestä pian eronsa jälkeen tuli pian syntyvän Kansanlähetyksen pääsihteeri - aluksi eri nimikkeellä. Voi sanoa, että erottaessaan Matti Väisäsen, seurakunta - kirkko - laittoi ulos sellaisen työntekijän, jollaisia se tarvitsisi. Jumala oli kuitenkin hänen kanssaan ja johdatti - ja on johdattanut ihmeellisiä teitä. Nykyään saa jopa sellainen pappi jatkaa virassaan, joka elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Tulee mieleen - Imatran seurakunnasta kun on puhe - että siellähän taisi olla kirkkoherrana mies, jonka sukunimi oli Aalto, ja joka muutatti itsensä naiseksi - ja muutti nimensäkin, olikohan se Sisko-Riitaksi - eli vähän niinkuin "riittasiskoksi." Saipa tämä "pappisnainen" vielä töitäkin - taisi olla Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulista. Hiippakunnassa kun oli silloin vielä sellainen "avarakatseinen" piispa:  Wille Riekkinen. Sellaista(kin).

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta ja on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa..." (2. Tim. 3:16).

15.12.2020.

Syvämmelliset nimipäiväonnittelut velimies-Heimolle, kotikylälle!

2.0 astetta pakkasen puolella klo 7 maissa. Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viepäsemässä Emilian ja Danielin 8:ksi kouluun.

Kahvia. Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta. Torkkumista.

Pesin saunan.

Kahvit.

Hain Danielin ja Emilian koulusta klo 14 maissa. Danielilla oli käsissään puutyö, jonka oli saanut kotiin - oli tullut siitä numeroksi 9. Sehän on hyvä numero! 

Ruokaa ja joulupiparikahvit päälle - mutta vähän suuhunkin. Piparille se meillä tuoksui tänään kun M-L niitä paisteli - ei kuiten muuten mennyt pipariksi.

Kävin hämärähommissa - hämärällä urheilukentällä "tepastelin" 8 km:n lenkin. Sateli lumia mennessä, vaan ei tullessa.

Laitoin tulen takkaan.

"Lujin" vähän kirjaa - minulla kun aina on vähintään yksi kirja auki taitettuna pöydällä, sohvan vieressä.

Kävin saunassa - mukavahan se oli saunoa puhtaassa saunassa.

Seurasimme TV7:n 17 v-juhlaohjelmaa. Oli hyvä - minun mielestäni.

Uutisetkin piti seurailla.

Tänään tulleessa Saarijärveläinen-lehdessä (15.12.2020, s. 14) oli hyvä kirjoitus, otsikolla:  Rakas Vapahtaja. Joulukirje  Jeesukselle. Sen oli kirjoittanut Viippolan Sirkka. En tunne häntä, mutta: Suuret kiitokset sinulle kirjoituksesta! Samoin lehdelle sen julkaisemisesta!

Siunausta!

Ps. "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: Amen. Halleluja!" (Ps. 106:48).