29.6.
Nousin jalanviljaan kun Marja-Leena tuli Emilian ja Danielin kanssa - hänen haettuaan heidät meille hoitoon. Aurinko paisteli siniseltä taivaalta. Tero ja Mari nukkuivat olohuoneen lattialla, pojat - Eelis ja Nooa - yhdessä huoneessa. Aamupalaa ja kahvia nautimme M-L:n kanssa takapihan "huvimajassa". Emiliakin sinne tuli. Rukoilimme siellä yhdessä. Luin Jesajan kirjaa. Jatkoimme vielä aamupalaa sisällä toisten kanssa.
Hommailin takapihalla. Sahailin mm. "valeistutuksella" pystyyn laitetuista männyistä oksia - ne kun otetaan pois ja tehdään polttopuikis. Danielkin vähän sahaili. Ovat nyt kuin palmuja - oksia ylhäällä. Sipasin tulen laavun tulipaikkaan ja tein siinä laavun edessä yhdestä kaatamastani koivusta 9 vastaa talvea varten. Autotallin seinille vein kuivumaan Emiliakin yhtä vähän kokosi. Myöhemmin heittelivät lapset tikkaa Teron kanssa - kun hän oli ensin saanut tehtyä sähköhommia, eli korjailtua meidän paikkoja. Pressusaunan pressunkin sain korjattua liiteriin ennen kuin alkoi satamaan.
Söimme hyvät ruuat. Joimme kahvia.
Pojat istuskelivat laavussa ja lisäilivät oksia tuleen. Kun alkoi satamaan oikein kovasti, heittivät he paidat pois ja kirmaisivat ympyrää talon ympäri useita kertoja. Emilia veteli menemään paita päällä. Mukavaahan se kesäisessä sateessa. Ukkoskuuroja - muutaman kerran jyrähteli. Tero, Mari, Eelis ja Nooa lähtivät sateen aikana - pojat hyppäsivät autoon ilman paitaa sadejuoksusta suoraan.
Kahvia kävimme juomassa takapihan majoissa - minä tulilla laavussa. Torkuin hiukan ja lähdin sen jälkeen urheilukentälle 7.2 km rauhalliselle lenkille. 1 km jaksoissa kävelin km-ajoin 7.22., 8.01., 10.25., 8.06., 7.02., 6.31. Tekniikkaan koetin kiinnittää erityisesti huomiota. Väleissä venyttelin. 1.2 km siirtymäkävelyjä. Lämmintä.
Söimme iltapalaa. menimme syömisinemme takapihan huvimajaan niitä syömään - sekin kun on sellaista elämän eliksiiriä.
Olen ajatellut viettää kesälomaa. Siksi en ole järjestellyt mitään tilaisuuksia minnekään - ensin meinasin tähän kesäkuun loppuun. Jeesuksen todistajiahan me uskovaiset olemme aina - siitä en halua olla lomalla. Henkilökohtaisesti haluan kokea Jumalan johdatusta myös ns. lomallakin- eläkeläisen sellaisella.
Lainailut jatkuvat:
"Vakaat kristityt
"Vanhurskaan suu puhuu viisautta, hänen kielensä kertoo, mikä oikein on" (Ps. 37:30-31). Apostoli Paavali ymmärsi, miten tärkeitä ovat muiden uskovien neuvot. Sen jälkeen, kun hän tuli uskoon Damaskoksen tiellä, hän ei enää koskaan tehnyt julistustyötään yksin. Hän tiesi, miten arvokkaaksi muutama ylimääräinen silmäpari osoittautuisi tällä suoralla ja kaidalla tiellä. Hänen kanssaan oli aina Timoteus, Barnabas, Luukas tai joku muu veljistä.
Itse asiassa Uudessa testamentissa sanaa pyhä ei koskaan käytetä yksikössä ihmisistä puhuttaessa. Se on aina monikossa. Joku on sanonut, että kristityn elämää ei eletä riippumattomana muista vaan riippuvaisina toisista.
Kirkkaammin tätä havainnollistavat Paavalin sanat Kristuksen ruumiista 1. Korinttolaiskirjeen 12. luvussa. Kutakin meistä kuvataan tämän ruumiin eri osina. Kykymme toimia tehokkaasti on riippuvainen siitä, että jäsenet toimivat yhdessä. Toisin sanoen, toimiakswemme parhaalla mahdollisella tavalla tarvitsemme avuksemme muita. Jumala on antanut kullekin tietyt kyvyt ja lahjat, mutta Hän ei ole antanut yhdelle ihmiselle kaikkia lahjoja, joita hän tarvitsee kantaakseen mahdollisimman paljon hedelmää" (Howard Dayton).
Siunausta!
Ps. "Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä" Luuk. 18:11).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti