9.6.
Olohuoneen/keittiön puolelta kuului kova puheen pulputus makuuhuoneeseen - Daniel ja mummi siellä niin kovasti puhuivat. Kun nousin, niin Daniel istui takan vieressä keittiöjakkaralla ja vuoli puutappia - veneentappia minulle. Mummi ryypiskeli kahvia keittiön pöydän ääressä. Minäkin siinä sitten tattaripuurot pistelin suihin, samoin kahvit. Ihan näytti sääkin mukiin menevältä. Luin Sananlaskujen kirjaa. M-L luki hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme keittiön pöydän ääressä - Daniel mukana. Terhi-Marja toi Emilian meille myöhemmin - olivat olleet kylällä asioilla - ja jatkoi töihin.
11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 9 rukoilijaa. Paluumatkalla kävin kaupan kautta - vähän tuliaisia huomenna alkavalle matkalle ja toisesta paikasta reppu käsimatkatavaroita varten. Entinen reppu alkaa olla aikansa palvellut monilla matkoilla. Tikkaa olivat heitelleet - ei sitä meillä ruokailevaa - sillä aikaa mm. kun olin kylällä.
Palattuani rukoushetkestä kotiin, oltiin meillä paistelemassa lettuja. Daniel oli muissa hommissa, mutta kun halusi aina kääntää letun, niin mummi huuteli siloin pojan paikalle - ja nopein askelin tämä juoksi paikalle. Eihän siinä auttanut muu kuin letunsyönti kahvin kanssa - vaikka ei minun pitäisi. Ei painon vuoksi, vaan sokeriarvojen.
menimme Emilian, Danielin ja mummin kaa kylälle - kebab-pizzeriaan. Soimme kebablautaselliset - minä salaatisellaisen ja lapset ranskisten kanssa. Mummi ei mitään. Seppo ja hänen ystävänsä olivat myös siellä - terassilla auringossa nautimme annoksemme. Juttelimme hengellisistä asioista. Tarjosivat jätskit laatikosta - olisivat muuten sulaneet. Otin minäkin - vaikka ei olisi pitänyt. Mummi kävi kaupassa sillä aikaa kun me vielä istuskelimme terassilla. Kun sieltä selvisimme, niin eiku jätskikioskille - ja taas minäkin söin jätskin. Tosin en kahdella pallolla, kuten lapset. Käytyämme vielä asioilla, ajelimme kotiin.
Terhi-Marja ja Denis tulivat hakemaan lapsiaan. Joimme kahvit.
Kävin aurinkoisella urheilukentällä 11.8 km "kävelynomaisella" lenkillä. Danielkin oli siellä jalkapalloharjoituksissa, samoin Emilia, äiti ja isä katselemassa. Emilia minun kanssa ni vähän hölköttelikin radalla, välillä keinui ja sen semmoista. Aluksi kävelin 2 km, km-ajoin 6.55., 6.13. Lopun menin 1 km jaksoissa, pienellä tauolla kilometrien välissä, km-ajoin 5.59., 5.39., 5.47., 5.52., 7.35., 6.45., 7.34., 7.50. 1.8 km oli hiljaisia "siirtymäkävelyjä".
Palattuani kentältä kävin Linnankylällä ottamassa pois ilmoituksia olleesta kyläillasta.
Hiukan venyttelin.
Kävin saunan löylyissä.
Söin iltapalaa ja join teetä.
Pakkailin 21 jälkeen varusteita huomenna alkavaa reissua varten - minun ei tule niin kovin paljoa ennen pakkailtua. Muista matkaa rukouksin, jos koet sellaista vaikutusta! Suuntana Komin tasavalta - sukulaiskansamme komi-syrjäänien asuma-alue.
Jatkampa vähän viimeaikoina tapana olleita lainauksia:
"10. Älä luovuta!
On tärkeää ymmärtää alusta asti, että tulee aina lukemattomia syitä siihen, miksi pitäisi lakata pyrkimästä velattomuuteen tai lykätä sitä. Älä siis anna periksi kiusaukselle, niin että luopuisit suunnitelmasta, johon olet sitoutunut. Älä lopeta, ennen kuin olet saavuttanut päämääräsi - velattoman elämän. Muista: veloista vapautuminen vaatii paljon vaivannäköä, mutta vapaus on kaikkien ponnistelujen arvoinen" (Howard Dayton).
Siunausta!
Ps. "...millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan" (Matt. 7:2).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti