27.10.
Tänään olemme rukoilleet Aito avioliitto -asian puolesta. Kansalaisaloitteen tekijät ja asiantuntijat kun ovat olleet kuultavana lakivaliokunnassa. Jatketaan rukousta, että vielä voisi tapahtua ihme ja Jumalan Sanan mukainen avioliittolaki voisi astua voimaan. Jumala armahtakoon meitä! On isosta asiasta kysymys kansamme elämässä.
Marja-Leena kävi aamulla viemässä Emilian ja Danielin kouluun - taisipa siinä mennä naapurin tyttökin. Samalla reissulla M-L kävi kylälläkin kauppa-asioilla. Lunta oli maassa nimeksi. Lämpimän puolella kuitenkin oltiin. Aamupalaa ja kahvia. Luin Galatalaiskirjettä.
Laitoin takkaan tulen ja menin rankoja karsinmaan. Ensin kylläkin tein jo aiemmin karsituista yhden kuorman. Siellä työjellessäni koetin muistaa lakivaliokunnassa olevia veljiä ja koko asiaa.
Menin rankametsästä suoraan 13:ksi hakemaan Emilian ja Danielin meille koulusta. Söimme yhdessä. Kahviakin oli ja pannaria.
Menimme Danielin kanssa jatkamaan rankojen karsintaa. Mukava sumuinen sää. Hiukan vettäkin pisaroi. Lumet hävisivät aika huomaamatta.
16 jälkeen lähdimme Danielin kanssa metsästä. Vein hänet kotiin.
Palattuani keittelin kahvia. sen kiehuessa menin melkein uneen sohvalla. Kahvin jälkeen poljeskelin 60 min. kuntopyörää. Siinähän se on hyvä paikka vaikkapa rukoille. Saunankin ennätin napsauttaa päälle kun Denis soitti heille saunaan. Napsautin saunan päältä pois - sillä mieluumminhan sitä saunoo puulämmitteisen kiukaan löylyissä. Hieman venyteltyäni ajelin taas saunatakki päällä "Terheille". Deniksen ja Danielin kanssa saunoimme.
Palattuani saunasta pitikin ottaa iltapala ja juoda teetä.
Siinäpä sitä ihan näin vain "lapsellisesti kerrottuna" tämän päivän elämää täällä "menetetyn metsikön reunamilla" - sitä arkista ja tavallista. Kuitenkin Jumalan armossa sisäpuolella ollen - ja Hänen armostaan täysin riippuvaisena eleleskellen.
Mielenkiinnolla tämäkin "menetetyn metsikön reunamilla" elelevä vuoleskelija odottelee tulevia päiviä ja aikoja - siitäkin huolimatta - tai juuriko siksi - että vaariskalla ikääkin jo alkaa olla piisalle asti. Jumala on yllätysten Jumala - ja niitä - yllätyksiä - tulemme vielä näkemään ja kokemaan.
Ei siinä - mittää.
"Usko siinä merkityksessä, josta jeesus puhuu, ei ole vain rukoillessasi käyttämääsi uskoa. Se on asenne koko elämässäsi, kaikissa ongelmissasi ja vaikeuksissasi, joita voi ilmaantua. Tiedämme kaikki, että niitä voi tulla paljon. Jeesus ei lupaa, että elämämme tulee ongelmattomaksi, mutta Hän lupaa, että rukoillessamme uskossa saamme nähdä, kuinka Jumala voittaa ongelmamme.
Usko pienentää "vuoria". Kuta suurempi Jumala on meidän sydämillemme, sitä pienemmälle vuoret vaikuttavat" (Colin Urquhart, Kaikki mitä te anotte, Pergamon, s. 132).
Siunausta!
Ps. "Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan" (Luuk. 6:38).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti