24.12.
"Joulu tulla jollottelee..." Sellainenkin sanonta on olemassa. Nyt se sitten tuli taas. Ja jeesus lapsi syntyy uudestaan sinne mieleen hiljaiseen. Jotenkin tuon kuvakielen ymmärrän, eli sen, mitä sillä tarkoitetaan. Kuitenkaan pelkästään tuolla ei ole mitään merkitystä pelastumisemme asiassa. Vain se Jeesus, joka syntyi Beetlehemin seimeen kuollakseen syntiemme tähden, voi meidät - minut ja sinut - pelastaa. Tämä Jeesus, joka kuoltuaan haudattiin, mutta nousi ylös kuolleista ja astui ylös taivaaseen, on Pelastajamme. Pelastuksen vastaanottaminen tapahtuu uskomalla Jeesukseen. Uskominen alkaa jokaisen kohdalla sydämen uskosta Häneen. Siihen kuuluu syntisyytensä tunnustaminen ja anteeksisaaminen. Ihminen tekee parannuksen. Tutkippa itse, mitä parannuksen tekeminen tarkoittaa? Mielelläni olen avuksi. Joulu(kin) on hyvä aika uskoa Jeesukseen ja tulla Hänen omakseen.
Nousin 6.30. Pakkasella 3.0 astetta. Ensimmäiseksi laitoi joulukuusen kynttilät tuikkimaan. Ryypättyäni kahvimukillisen, joulukinkkusämpylän kera, lähdin Kusiaismäkeen hiihtelemään -- het 7 aikaan olin jo ladun päässä. Latukone veti juuri baanoja ja latuja siellä. Mukava oli uutta latua hiihdellä menemään. Tuuli aikalailla. 14 km sivakoin. Jouluaatonko kunniaksi meni 700 rikki - eli 703.8 km olen hiihdellyt Kusiaismäessä tämän syyskauden aikana.
Palattuani hiihtelyltä laitoin tulen takkaan. Laitoin myös linnuille - oravillekin - ruokaa ruokintapaikalle. Laitoin sinne myös Laurilta joululahjaksi saamamme erilaisen ruokinta-automaatin. Marja-Leena oli keitellyt jo sen perinteeksi tulleen riisipuuron valmiiksi - paistelipa vielä jonkin laatikonkin. Söimme riisipuuroa sekahedelmäsopan kanssa, myös kanelin, karppisokerin ja maidon. Kahvin kanssa kinkkuleipiä. Sellaistahan se ruukaa joka aattoaamu olla.
Ennen 13 lähdimme M-L:n kanssa liikenteeseen - joululahjoja ja jouluruokia mukanamme. Ensimmäiseksi kävi M-L kaupassa. Sen jälkeen kävimme Pian äidillä hakemassa tavaraa.
Sittenpä olimmekin valmiit suuntaamaan autonnokan kohti Höytiää, Timolle ja Pialle, jossa oli sovittu vietettävän yhteistä jouluaattoa. Terhi-Marjan ja Emilian otimme lahjapakkauksineen ja jouluruokineen mukaan. Denis ja Daniel lähtivät aikaisin aamulla Venäjälle, Deniksen kotikylälle käymään. 14 jälkeen olimme perillä. Timo lämmitteli joulusaunaa. Joulukuusi oli heillä kaunis - sen ei tarvitse olla lyhytkään, kun o korkeutta huonetilassa. Kävin Timon kanssa mökkisaunassa saunomassa. Minulla oli vastakin mukanani, jonka haudoimme ja sitä käyttelimmekin. Muutaman kerran vilvuuttelimme ja otimme löylyjä uudestaan. Mukava sauna, isojen, lumisten kuusien keskellä. Jouluista.
Ei mennyt kuin hetki, niin jouluateria oli valmiina. Se oli hyvä ja monipuolinen jälkiruokineen. Tulihan sitä kyllä taas täyteen - niin kuin aina jouluaattona.
Meitä oli paikalla Timo, Pia, Milka, Miro, Milena ja Minja, Terhi-Marja ja Emilia - ja met: mummi ja vaari. Teron perhe vietti aattoaan kotonaan - Marin vanhemmat olivat siellä.
Kun oli jonkin aikaa sulateltu ateriaa, seurasi lahjojen jako kuusen alta. Sen suorittivat lapset. Lahjojen aukominen on aina riemullista seurattavaa. Kiitos meidän puolestamme lahjoista, joita saimme yllätyksenä!
Lahjojen kanssahan kului aikaa. Sen jälkeen oli jouluevankeliumin lukeminen - sen luki mummi. Minä johdin rukoukseen.
Jouluaaton hyvät kahvit - joka keitettiin kahvista, jonka Timo jauhoi pavuista ennen keittämistä - juotiin monenlaisten herkkujen kanssa.
Vielä olisi ollut yksi tarjoilu - erilaisten juustojen tarjoilu - mutta olimme niin täynnä, että se jäi toteuttamatta.
Liekkö ollut yli, vai alle 22 kun lähdimme kotiin. Terhi-Marjan ja Emilian jätimme kotiinsa. Sydämellinen kiitos Timolle ja Pialle mukavasta yhdessäolosta jouluaattona! Oli mukava tunnelma. Kiitämme Jeesusta Hänen maailmaan tulostaan pelastamaan meidät syntiset ihmiset synnin vallasta!
Siunausta!
Ps. "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus" (Jes. 9:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti