7.12.
Satavuotisitsenäisyyspäivä oli ja meni - se on nyt Suomen historiaa. Uusi vuosisata itsenäiselle kansallemme alkoi - vaikka kyllähän net jotkut sanovat, että itsenäisyys menetettiin silloin kun liityttiin EU:iin. Kovasti itsenäisyyttä kuitenkin juhlittiin - monella tavalla.
Hurskastelematta ollenkaan voi kuitenkin todeta sen, että eniten Suomi tarvitsee kansallista etsikkoaikaa, hengellistä herätystä, joka vie meidät nöyrtymään Kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Kyllä profeetallistakin ääntä maastamme löytyy, mutta sille ei välttämättä "lotkauteta korvia" ollenkaan. Ainoastaan Pyhä Henki voi saada aikaan synnintunnon ihmisen sydämessä, niin että ihminen kääntyy ja tekee parannuksen. Silloinkin ihminen - kansakin - voi "kovettaa korvansa" ja jatkaa väärällä tiellä matkaansa.
Jeesukseen uskovina - Jumalan kansana - olemme avainasemassa kansaamme ajatellen. Meidänkin on herättävä todellisuuteen. Monet meistä elävät samalla tavalla kuin nekin ihmiset, jotka eivät välitä Jumalasta. Jos olisi toisin, olisivat rukoustilaisuutemme eri tavalla kansoitettuja. "Hädän leipä ja ahdistuksen vesi" vilkastuttavat rukouselämää erikoisella tavalla - sen olemme kokeneet. Tarvitsemmeko kansana sitä? Tarvitsemmeko Jumalan kansana sitä? Meidän olisi aika herätä.
Jumala on pitkämielinen, suuri armossa ja laupias, muitta Hän on myös tuomion Jumala, joka toimii täysin sen Sanansa mukaan, jonka voimme lukea Raamatusta - Sana on Hänen ilmoituksensa meille. Jumala itse asettaa rajat luomilleen ihmisille - jumalattomuutta kohtaa aina jossain vaiheessa Hänen tuomionsa.
Yksilöihmiselle ja kansalle on kaikkein parasta kääntyä ajoissa Jumalan puoleen, tunnustaa syntinsä ja haluta hyljätä se. Taivaallinen Isämme antoi oman Poikansa, Jeesuksen, kuolla syntiemme puolesta ristillä ja sovittaa synnin Kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Uskomalla Jeesukseen saamme syntimme anteeksi. Jos se ei kelpaa meille, niin tuomio odottaa.
Kansana olemme hyljänneet vanhurskaan elämän maassamme - se tarkoittaa sitä, että olemme järkyttävällä tavalla hyljänneet ja pitäneet halpana sen mitä Jumala sanoo Sanassaan.Tässä suhteessa käyrä on menossa jyrkästi alaspäin. Vain kansallinen hengellinen herätys voi muuttaa asioiden tilan.
Kehotan meitä kaikki kääntymään Jumalan puoleen. Jeesuksen kautta voimme sen tehdä.
________________
Itsenäisyyspäivä meni, mutta Suomen 100 v-juhlavuosi jatkuu. Nousin torstaihin hyvissä ajoin. Keittelin kahvit, jota ryypiskelin mantelileivän kanssa.
Astuessani vuokramökistämme ulos raikkaaseen aamuilmaan, huomasin että Marja-Leenan eilen sytyttämät kynttilät paloivat vielä kynttilälyhdyissä. 2.5 astetta oli pakkasella. Harmaata. Kävin viemässä Emilian ja danielin kouluun - odottelivat kotipihassaan potkukelkalla potkutellen. Ovat tykästyneet siihen hommaan, koskapa useampana aamuna ovat "ketkutelleet polkallaan."
Palattuani koulukyytikeikalta söin aamupalaa ja join kahvia - kynttiläänhän tietenkin olin raapaissut tulen. Luin Korkea Veisua.
Kirjoittelin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin nro 30. Lähettelin sen niille, joille se menee s-postina.
M-L luki kohdat hartauskirjasta ja Muromasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
13 hain Emilian ja Danielin koulusta meille.
Kirjoittelin loppuun Saarijärven kylien kutsu -infon. Siinä aina kerrotaan yksinkertaisella tavalla missä, milloin ja millainen oli edellinen KYLÄILTA, sekä missä ja milloin on seuraava tilaisuus. Sellaisenpa tavan olen ottanut. Lähettelin senkin niille, joille sen lähetän s-postina.
Söin. Join kahvia. M-L leipoi.
Kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 12 km hissukseen. 4 astetta pakkasella siellä. Pimeä hiihtoa - no, sehän on tunnelmallista. Näkee, kun on valkoinen alusta. Sitten vasta laittavat valot palamaan, kun ovat laittaneet ladun ja vapaantyylin baanan kuntoon. Yksinhän siellä sai vuolija hiihdätellä itseään.
Palattuani hiihtelemästä, tein vaatimattoman julisteen/kutsun seuraavaa KYLÄILTAA varten. Lähettelin sitä s-postilla. Laitan sen tämän blogijutun loppuun. Sitä saa jakaa sosiaalisessa mediassa, kopioida, jne. Siksihän sitä evankeliumin työtä tehdään, että yksikin pelastuisi. Kyllähän niitä paljon "vähempiarvoisiakin juttuja" ja asioita kotisivuilla, fasebookissa, jne. jaellaan.
19:ksi menin - niinkuin olimme sopineet - Rantalan Jussin kanssa monistamaan em. kutsuja. Kiitos Jussille! Alkoi satamaan lunta.
Monistusreissun paluumatkalla kävin kaupassa.
Kotiuduttuani kolusin puut liiteristä ja sytyttelin takkaan tulen.
Iltapalaa ja teetä.
Meillä on huushollissa erinomaisen hyvät tuoksut - M-L tekee ruisleipää ja leivät ovat parhaillaan uunissa. Olisipa puilla lämmitettävä uuni, niin johan kävisi leivänteko. Timolla se on sellainen uuni - ja hyviä ruisleipiä paisteleekin siinä.
Ei siinä - mittää.
Siunausta!
Ps. "Katso, minä olen herra, kaiken lihan Jumala; onko minulle mitään mahdotonta?" (Jer. 32:27).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti