24.1.
Tänäkin aamuna heräsin - ja ihan hyvissä ajoin. 3.4 astetta pakkasella silloin - eli taas ovat pakkaset menneet jonnekin pois. Keittelin kahvit ja join. Kävin viemässä lapsoset, Emilian ja Danielin kouluun. Sellaistahan se on vaarin elämä - ja välillä mumminkin. Onhan se etuoikeus ja kiitosaihe sekin.
Palattuani laitoin takkaan tulen rätisemään ja paukkumaan, sekä jouluiset valot - no, ei niitä rätisemään ja paukkumaan, vaan päälle, unohtamatta elävää kynttilää keittiön pöydällä. Muistathan: tunnelma(kin) on tärkeä. Se rikastuttaa elämää - ja on Jumalan luoma erinomainen asia elämässä. Vaikuttaa elämän laatuun - ainskii tämän tyyppisellä tyypillä kuin vuolija. Meitä on moneksi. Kait se vähän siitäkin on kiinni, että eläkkeellä ehtii.
Mukava oli kahvin kanssa syödä aamupalaksi pita-leipä, johon paistoin sisään kananmunan ja laittelin muitakin täytteitä. Kyllä passasi.
Luin Jesajan kirjaa. Sattui kyllä puhutteleva luku - "lujeppas" tuo luku 58. Meinasin siitä jotakin kirjoittaakin, mutta anna Pyhän hengen puhua sinulle sen kautta - Hän kykenee sen tekemään. Minun mielestäni siinä on aikalailla tärkeitä asioita.
Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta ja Urho Muroman vihkosesta: Aamun ensimmäinen. Rukoilimme yhdessä erilaisten asioiden puolesta keittiön pöydän ääressä.
Minulla on yhdet kylät sydämellä ja olen etsinyt yhteystietoja ihmisille, joiden kautta meno niille voisi toteutua - ja kyllähän niitä löytyikin. Seuraava vaihe on sitten soitella heille. Tapahtukoon Herran tahto.
12 kävin hakemassa Emilian koulusta meille. satoi lunta - niin kuin on tänään sadellut.
Tuli tässä kesken kaiken mieleen se "hiiripöllö", josta kirjoitin pari päivää sitten - että sellainen istuskeli ja tuijotteli tuossa lintujen ruokintapaikalla. M-L sanoi tänään, että ei se mikään hiiripöllö ollut, vaan varpuspöllö. Olipas hauska juttu - hiiripöllö. Taitaa olla vuolijakin vähän pöllö - kunpa olisikin, sillä sehän on viisauden vertauskuva.
Syönnin ja kahvinjuonnin jälkeen menin Kusiaismäkeen hiihtelemään 21 km. Tänään "rapsahti" mittariin 1100 km:n ylitys - olen näille lumille "kahlutellut" 1102.4 km. Se vain ei taida olla paljon, mutta ei niin kovin vähänkään. Tänään oli pöpperöinen latu, sillä lunta satoi koko ajan aikalailla ja tuiskutti. Latu-ura meni nopeasti tasaiseksi ja kasautui kinoksia. Ne nyt eivät kyllä minun hiihtelyäni haitanneet. Oli hyvä ulkoilusää mukavassa Suomen talvisessa luonnossa. On etuoikeus Suomessa hiihtää tuiskussakin.
Palattuani hiihtämästä keittelin "tujut" kahvit. Meillä oli huushollissa hyvät ja kodikkaat tuoksut - syystä siitä, että M-L leipoi tänään ruisleipää.
19:ksi ajelin helluntairukoushuoneen alakertaan Avoimen taivaan alla -rukousiltaan. Ensimmäinen laatuaan sellainen ja sillä otsakkeella. Meitä oli n. 20 henkeä. Istuimme kolmessa pöydässä. Tarjolla oli kahvia ja pullaa, jota sai ottaa vapaasti omaan tahtiin. Pastori piti alustuksen. Keskustelimme pöytäkunnittain johdetusti aiheesta. Rukoilimme johdetusti joidenkin illan aiheeseen liittyvien asioiden puolesta. Sen jälkeen rukoilimme pöytäkunnittain henkilökohtaisten aiheiden puolesta. Ilta tuntui hyvin toimivalta. Suosittelen tulemaan mukaan! Siunaukseksi se koituu. Olen ymmärtänyt, että tällaisia iltoja tulee jatkossa kerran kuukaudessa.
Palattuani kotiin maistui teen kanssa pita-leipä hyvillä täytteillä.
Muista: hyvin tässä käy! Käänny Jumalan puoleen! Hän tahtoo auttaa sinua!
Siunausta!
Ps. "Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa" (1. Piet. 2:9).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti