27.1.
Tänään on Vainojenuhrien muistopäivä. Järkyttävä jakso ihmiskunnan historiassa oli holokaustinaika. Muistetaan juutalaista kansaa rukouksin, sillä antisemitismi on lisääntymässä maailmassa. Taitaa olla tosi se sanonta, että historia opettaa meille sen, ettei historia opeta meille mitään. Toivottavasti opettaa kuitenkin jotakin. Ihminen vain on tilaisuuden tullen aikamoinen peto. Kristittyihin ihmisiin vaino kohdistuu myös lisääntyvässä määrin maailmassa - ja se ei tule suinkaan vähenemään. Muistetaan Jeesukseen uskovia veljiämme ja sisariamme, jotka kärsivät Jeesuksen nimen tähden, rukouksin. Muistetaan myös marttyyrien perheitä ja läheisiä. Muistetaan kaikkia vainottuja, olkoon syy mikä tahansa. Herra meitä hyvissä oloissa eläviä armahtakoon.
Tänään kun on lauantai, annoimme herätyksen olla soimatta. Emmehän met nyt silti niin kovin pitkään koisineet. Sittenpä olikin mukava juoda aamukahvia ja syödä aamupalaa. Luin Jesajan kirjaa.
Mukava oli osallistua Rukouskonferenssiin - vaikka emme siellä paikanpäällä ihan fyysisesti läsnä olleetkaan. Istuimme Marja-Leenan kanssa netin ääressä, josta seurasimme TV7:n kautta tulevaa live-lähetystä. On se vain kyllä hyvä konferenssi! 22. vuosi konferenssia menossa. Jumalan synnyttämä ja Hänen eteenpäin viemä konferenssi. Väkeä runsaasti. Tuttujakin siellä kansan seassa vilahtelee. Lappalaisen Jorma siellä hommaa johtelee. Asuimme samaan aikaankin Lapissa - met vähän pohjoisempana Länsi-Lappia. "Vennään maallakin" olemme Jorman kanssa yhdessä olleet - ainakin Nenetsiassa ja Permin Komissa, Kuolassakin. Uskon, että tuolla konferenssilla on suuri merkitys "Jumalan asioiden" toteutumiseen.
Tuon ensimmäisen tilaisuuden loppupuolella tuli Juhani kylään. Joimme kahvit. Rukoilimmekin. M-L leipoi pita-leipiä seurakunnan tarjoiluja silmälläpitäen.
Lapioin katolta - lämpöasteiden vuoksi - pudonneen jäisen lumen pois kulkuväyliltä. Laitoin tulen takkaan.
Kalamiehet net vain saavat kaloja - Timo naapurinsa kanssa oli saanut verkkoonsa ison määrän kuhia. net saavat, jotka pyytävät.
Seurasimme toisen live-lähetyksen Kolarin Rukouskonferenssista. Hengellisesti vahvoja tilaisuuksia.
Kävin hiihtelemässä 21 km Kusiaismäessä. Mennessä oli plussalla 1 aste, samoin palatessa. Alussa satoi vettä. Sitten sakeasti lunta isoilla hiutaleilla. Ihan lopussa ei satanut kumpaakaan. Mukavan vaihteleva sää olla ulkona itseään liikuttelemassa suksien päällä. Jos Suomi on 1157 km pitkä, niin olen näille lumille hiihtänyt se päästä päähän - ja himpun jo takaisinkin päin - sillä tänään pyörähti mittariin 1159.8 km. No, "faktantarkastajat" - viittaus presidentinvaaliin - tuonkin asian tarkastakoot. Se on huomenna viimeinen mahdollisuus äänestää presidenttiä.
Iltatilaisuutta Kolarin konferenssista ennätin vielä katsomaan jonkin verran.
Huomennakin Rukouskonferenssista tulee live-lähetyksiä TV7:n kautta
Ryyppäiltyäni mukillisen kahvia menin saunaan - niinhän sitä lauantaina pittääkin.
Söimme iltapalaksi pita-leipiä teen kanssa. net kyllä maistuivat - hyvältä.
Eiköhän sitä huomenna sitten mennä kirkkoihin ja rukoushuoneisiin - onhan se sunnuntai.
Siunausta!
Kirjoitan tähän "käsiini saamastani paperista" yhden kiinalaisen uskovan tekstiä, jonka hän kirjoitti ystävälleen - ilmeisesti toiselle uskovalle vangille - ennen kuin hänet surmattiin uskonsa tähden. Tarkkaan en tiedä tämän asian taustaa, mutta Matt. 28:19 Menkää siis, opettakaa kaikkia kansoja (hankkikaa opetuslapsia), oli asian taustalla. Kiitos käännöksestä Terhi-Marjalle!
"Minä olen - yksi niistä, jotka ovat lujasti päättäneet mennä loppuun asti.
Minulla on Pyhän Hengen voima - tietä takaisin ei ole. Olen astunut rajan yli. Päätös on tehty: Olen Jeesuksen kristuksen opetuslapsi.
En katso taakseni, en hellitä, en hidasta vauhtia, en käänny takaisin.
Menneisyyteni on sovitettu, minulla on todellista tarkoitusta, tulevaisuuteni on vaaraton. Olen lopettanut ainiaaksi ala-arvoisen elämän, pientareella kävelemisen, merkityksettömät suunnitelmat, vääristellyt näyt, loukkaavat puheet, pihin antamisen ilman konkreettista päämäärää.
Minä olen - yksi niistä, jotka ovat lujasti päättäneet mennä loppuun asti.
En tarvitse enempää kunniaa. Minua ei kiinnosta enää asemani. En tarvitse enempää suosiota. Minun ei ole pakko olla oikeassa. minun ei ole pakko olla ensimmäinen. En ole riippuvainen tunnustuksesta ja kunnioituksesta, en odota kehuja ihmisiltä, enkä etsi palkintoa. ..." Jatkan toiste.
Ps. "Olkaa minun seuraajiani" (1. Kor. 4:16).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti