13.8.2021. Perjantai. 14.1 astetta ylösnousun aikaan - ei aikaisin. Kuusamon alapuolella n. 7km, vitostien varressa. Rauhallista yöllä. Pilvipoutaista. Aamupalaa ja kahvia. Luin Psalmien kirjaa, niin kuin olen viimeaikoina tehnyt. 11 maissa lähdimme lipumaan kohti Kuusamoa. Muutampi kymme kilometrejä ennen Kuusamoa menimme Kuusamon suurpetokeskukseen, 400 m tieltä. Opastettu kierros oli 15 e/hlö. Oli hyvä. Karhuja oli monia. Juuso-karhu nähtiin. Se on maailmankuulu taiteilija. Maalaa tauluja. Sulo Karjalaista ja pientä Aina-karhua emme nähneet. Ilveksiä, koirasusia ja poroja siellä ainakin oli. Ostimme paikasta lakkajätskit ja söimme autossa nes-kahvin kanssa. Jatkoimme Kuusamoon, jossa lisäsimme polttoainetta ja vaihdoimme kaasupullon. Matka jatkui kohti Kemijärveä. 90 km ennen sitä laitoimme ruokaa Varpajärven P-paikalla. Kemijärvellä emme pysähtyneet. Ennen Pelkosenniemeä on monia kyliä, joilla olen ollut pitämässä hengellisiä kokouksia ja myös Kemijärven molemmin puolin. Käännyimme Vuostimon kylästä Pyhätunturin-Luostotunturin tielle. Olen sen lenkin - useampia kymmeniä km - kävellyt vuosia sitten, alkaen Saunavaarasta ja päättyen sinne. Kävimme entisen hotelli Kultakeron pihassa. Se on vaihtanut nimensä, eikä muutenkaan näytä tutulta. Kauan sitten, ollessani lut.srkn nuorisotyössä Myllykoskella, vedin yhden rovastikunnallisen pääsiäisreissun Pyhätunturin maisemiin. Majoituimme koululla Pelkosenniemellä. Nyt kävimme myös Kairos-majalla, joka on Kansan Raamattuseuran paikka. Halusimme käydä kahvilla siellä. Klo 17.15 olimme siellä. Ovessa olivat aukioloajat. Klo 17 kiinni, kertoi se. Ovi oli auki, joten menimme sisälle. Laittoivat kahvit kiehumaan. Kysyin: Onko täällä työssä Timo Ylitaloa? Oli. Tiesinkin, että on. Hakivat hänet. Siinä sitten arvuuteltiin, että keitä me olemme. Timo oli poikanen, kun muutimme Enontekiölle, Hettaan, elokuussa 1978. Menin silloin sinne lut.srkn nuorisotyöntekijäksi. Meidän Tero oli silloin 7 v ja täytti 8 v marraskuussa. Timo oli kolmisen vuotta vanhempi. Samassa pihapiirissä kun asuttiin, järjestivät nämä pojat mm. Isoja seuroja - kuten esim. pikkuesikoiste lestadiolais-haara, joka niilläkin alueella vaikuttaa. He laittoivat "seuratuvan" penkit valmiiksi, kylmään varastorakennukseen, ja kutsuivat meidätkin seuroihin. Puheita myöten ne olivat seurat. Otimme nyt Timosta kuvan ja lähetimme Terolle. Kahvia juodessa oli mukava jutella. Timo on Kairos-majalla ohjelmapäällikkö ja tällä hetkellä myös vs. johtaja, ymmärsin. Kävimme katsomassa myös samassa pihapiirissä olevan Revontuli-kappelin. Jatkoimme matkaa Luosto-tunturille menevää tietä, joka menee Törmäseen, yli 3km Sodankylän eteläpuolelle. Sodankylän läpi vain ajoimme. Terhi-Marja oli siellä opiskelemassa aikoinaan. Pysähdyimme Vuotsoon, kanavan varteen, mukavalle paikalle. Yöpaikaksi. Vuotson kanava rakennettiin vv. 1978-1981. Kanavan pituus on 21 km. Se kaivettiin pääasiassa kaivinkoneella. Lokan puoleinen pää imuroitiin. Kaivumassojen kokonaismäärä oli 3 890 000 kuutiometriä, mikä oli 1.5 kertaa Saimaan kanavan massamäärä. Kanavan tehtävänä on yhdistää Lokan ja Porttipahdan vesivarastot. Näin kertoilee yöpaikkamme vieressä oleva informaatintaulu. Iltapalaa ja teetä. Sitten pian unta odottelemaan. Kuviakin olemme tänäänkin saaneet lasten perheiltä. Siunausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti