11.1.2023.
"...Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset
pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat
kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät
omaan maahansa. Minä teen heidät yhdeksi kansaksi siinä
maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas on oleva
kuninkaana heillä kaikilla. Eivätkä he enää ole kahtena
kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi.
(Hes. 37:21-22).
_____________________________
Tänään tuli RV Ristin Voitto (Nro 2, 13.1.2023). Sen sivulla 13, Näkökulma-palstalla, oli kirjoitus, otsikolla: Tarvittaisiinko helluntailaistareformaatiota?, joka kiinnitti huomiotani. Sen on kirjoittanut Harri Kröger, Fidan Israel- ja juutalaistyön asiantuntija, joka asuu Budapestissa.
Lainaan sen osan tekstistä, joka erityisesti puhutteli:
"...Mitä siis tarvitsemme? Sen tiedämme, että Jumalalla on hyvät suunnitelmat, joista hän toteaa (Jer. 29:11): "Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä turmion ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Me tarvitsemme Jumalan johdatusta ja Pyhän hengen voimaa. Helluntaikristityille on ollut perinteisesti tärkeä asia henkikaste ja armolahjojen saaminen. Nyt on kipeä tarve Jumalan kohtaamiseen henkilökohtaisella tasolla.
Entäpä seurakunnat? Esimerkiksi kotiseurakunnassamme Budapestissa on paljon sananopetusta. Uskovat osallistuvat ahkerasti tilaisuuksiin. Kuitenkin koko toiminta on "sisäänpäin kääntynyttä", jolla uusia ihmisiä ei saavuteta. Lisäksi seurakunnassa ei ole juurikaan opetusta evankelioimisesta. Julistuksessa ei myöskään käsitellä eskatologiaa, siis edessämme olevaa aikaa. Ei ole opetusta lähetystyöstä. Esille ei nosteta mitenkään lopun ajan Israelia ja siihen kuuluvia profetioita. Tämän tilanteen seurauksena jotkut uskovista jättävät perinteisen kapea-alaisen julistuksen ja voivat siirtyä helluntailiikettä lähellä oleviin karismaattisiin seurakuntiin.
Millainen sitten on Suomen tilanne? Herää kysymys, tarvittaisiinko helluntailainen reformaatio, jossa palaisimme opillisille ja raamatullisille juurillemme? Voisimmeko rukoilla kuten Apostolien teoissa (4:31): "Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti."
Vastaus lyhykäisyydessään otsikkoon on: Kyllä me tarvitsemme. Muunlainen vastaus kertoisi laodikealaisesta hengestä - joka on tainnut saada meidän silmämme hämärtämään. Sitä ihminen - uskovan nimellä kulkeva ja ns. uskovien seurakuntakin - pärjää omillaankin. Varsinkin silloin, jos ei ole selkeitä hengellisiä tavoitteita, joihin tarvittaisiin yliluonnollista, Jumalalta tulevaa, apua.
Olemme unohtaneet, jättäneet huomiotta opetuksen Pyhän Hengen kasteesta ja -täyteydestä; ts. uskoon tulleiden ohjaamisen näiden asioiden kokemiseen ja niissä elämiseen. Tämän seurauksena armolahjojen tavoittelu ja haluaminen on jäänyt sivuseikaksi.
Ilman sitä, mitä edellä olen sanonut, jää seurakuntien päätehtävä; evankeliumin vieminen ihmisille, sivurooliin. Voidaan kyllä pitää seurakunnan tilannetta hyvänä evankelioinnin kannalta katsottuna, mutta tämä ilmeisesti tehdään vertailemalla oman seurakunnan työtä toisiin seurakuntiin, joilla on vielä huonompi tilanne. Saatetaan jopa pitää kaikkia seurakunnan tilaisuuksia evankelioivina, vaikkeivat ne olisikaan. Näin voidaan sanoa, jos evankelioinnin kohteina pidetään tilaisuuksiin kokoontuneita uskovia.
Kaikkeen vaikuttaa voimakkaasti se, millaista meidän uskovien - ja seurakuntien - rukouselämä on: onko se palavaa, vai penseää. Sellainen tuntuma on, että se ei ole palavaa. Meillä on siinä parannettavaa. Se ei ole hukkaan heitettyä aikaa, vaan tuottaa hedelmää.
Tarvitsemme paluuta niihin asioihin, jotka ovat synnyttäneet helluntaiherätyksen ja joista se alussa tunnettiin. Raamatunopiskelu on hyvä asia, mutta se ei pelkästään riitä. "Viisautta" voi olla "tohtorinhatut pullollaan", mutta tarvitsemme kipeästi niitä asioita, joista edellä on ollut puhe. Muuten meidät yhä enemmän tunnetaan uskonnolliseksi seurakuntaliikkeeksi. Ellemme koe uudistumista ja muutosta, emme saa olla herätyksen kanavana tässä maassa.
___________________________________
Sydämelliset onnittelut nimipäivän johdosta Hokkasen karille, Kari Lakoselle, Kari Autolle, Kari Kakolle, Kari Pölöselle, Kari Haloselle, Kari Ikoselle ja Kari Liimataiselle
Keskiviikko. 1.9 astetta plussalla myöhäisessä ylösnousussa - niin oli sää sutkahtanut suviselle puolelle. Harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Hesekielin kirjaa.
Kävin ostamassa kylältä pleksiä, joista olisi tarkoitus saada "lasit" palkintokaappiin, jonka tein 16 vuotiaana, ja josta ne puuttuivat.
Ruokaa ja kahvia.
Lumitöitä.
Laitoin takkaan tulen.
Lumitöissä tuli sen verran lämmin, että oli mukava heti istua kuntopyörän selkään ja polkea 30 min.
19:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. 11 henkeä.
Vähän iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja moitteetonta" (Tiit. 2:7).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti