26.3.2023.
"On muuan laiva matkalla, taa aikain ulapan.
Sen nimi seurakunta on, ja suunta Jumalan..."
Jotenkin näin alkoi laulu, jota laulettiin silloin kun olin mukana nuorisotyöntekijänä luterilaisissa seurakunnissa, 1960-70 lukujen aikoihin.
Tuo mainittu laulu nousi jostain mieleeni, kun ajattelin aihetta, joka on tullut mieleeni. Olen nimittäin kirjoitellut - niin kuin ovat huomanneet ne, jotka ovat sattuneet lukemaan kirjoituksia - asioista ja ihmisistä, joilla Jumala on siunannut Israelin kautta hengellisesti koko maailmaa. Varmaan uskotkin, että niitä on paljon.
Nyt on tarkoituksenani nostaa esille seurakunta, joka tuossa laulussakin mainitaan.
Seurakunta syntyi Israelissa ns. "ensimmäisenä helluntaina" ja on saanut olla käsittämättömän/mittaamattoman suurena siunauksena ympäri maailmaa - ja on sitä koko ajan.
Kun Pyhä Henki vuodatettiin, sitä odottavien opetuslasten ylle Jerusalemissa, "yläsalissa", syntyi ensimmäinen seurakunta. Samana päivänä opetuslasten luku lisääntyi 3000 ihmisellä. Siitä alkoi seurakunnan leviäminen kaikkeen maailmaan. Mekin Suomessa olemme päässeet seurakunnan siunauksesta osallisiksi.
Jumala on satsannut seurakunnan syntymiseen ja elämään niin paljon, etten osaa sitä sanoiksi pukea. Hän haluaa, että mekin arvostamme seurakuntaa.
Nämä muutamat rivit olkoot johdantona siunaukseen nimeltä: seurakunta.
Jatkan huomenna - jHs.
_______________________
"Jumala on ainoa, joka ei ole pahan kiusattavissa, ja Kristus kulki ihmisenä ollessaan kiusausten keskellä voittoisana. Kiusaukset lähtevät "kiusaajasta" ja ihmisen turmeltuneen luonnon uumenista. "Jumala ei kiusaa ketään", sanotaan sanassa, mutta toisaalta sanotaan myös, että hän sallii kiusauksen. Jostakin syystä hän sallii sellaista, mikä ei näytä olevan hänelle ominaista. Hänen rakkauden tahtonsa on, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Mutta kuitenkin hän sallii ihmisille valtavan vapauden, antaa tämän mennä pois, luopua, pilkata, jopa herjata, sallii ihmisten tekevän toisilleen paljon pahaa, kun rakkaus ei enää säätele suhteita..." (Erkki Leminen, Armo kuuluu sulle juuri, s. 96, Karas-Sana 1984).
_______________________
Sunnuntai. 7.0 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Jooelin kirjaa.
11:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Hyvä kokous. Musiikki oli erinomaista, johtuen mm. siitä, että taustat oli tehty koneelle ja ne olivat hyvät. Tällainen toimii erinomaisesti esim. rukoushuonetilassa, koska esim. rummut ja muut on helpompi miksata, kuin että olisi oikeat rummut käytössä. Miksauskin oli hyvä. Kokouksen jälkeen alakerrassa kahvitarjoilu lähetystyön hyväksi.
Palattuamme kotiin seurasimme mc-hiihtoja Lahdesta.
Laitoin takkaan tulen.
Ruokaa ja kahvia.
Terhi-Marja ja Denis käväisivät.
Luin vähän kirjaa.
Seurasimme uutisia.
Kirjoitin.
Siunausta!
Ps. "Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla" (Room. 8:26).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti