28.4.2023.
SEURAKUNNAN VANHINTEN OMINAISUUKSIA 4.
Jatkoa seuraa tähän "sarjaan":
"...Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla..." (1. Tim. 3:2):
"...vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta" (1. Tim. 3:4-5):
Koti ja perhe ovat asioita, joissa se, mitä me olemme, tulee esille hyvin selkeällä tavalla. Alkuun voi sanoa, että myös seurakunta on perhe; Jumalan perhe. Jumala on Sanaansa kirjoituttanut, että mies on perheen pää - Jumalan alaisuudessa. Jeesus on seurakuntaperheen pää, Ylipaimen. Seurakunnan vanhimmat ovat Hänen alaisuudessaan johtovastuussa seurakunnassa.
Kun paikallisseurakuntakin on perhe, tulee seurakuntaa johtavien vanhinten haluta johtaa sitä perheenomaisesti.
"Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen" (1. Piet. 5:1-4).
Seurakunnan ja perheen johtaminen, kaitseminen, ovat ennen kaikkea esikuvajohtamista. Ei voi olla kotona toista ja seurakunnan parissa toista. Voi vain kuvitella, miltä lapsista ja vaimosta tuntuu, jos isä on seurakunnassa aivan erilainen henkilö kuin kotona. Muualla kaikkialla niin mukava ja ystävällinen, mutta kotona päinvastainen vaimoaan ja lapsiaan kohtaan. Silloin ristiriita voi olla niin suuri, että se vieraannuttaa lapset hengellisistä asioista.
Seurakuntaa - niin kuin ei perhettäkään - ei hallita diktaattorin lailla: "...ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina" (1. Piet. 5:3).
Vanhimman ominaisuudeksi alussa lukemassamme sanottiin: "...vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee..." (1. Tim. 3:4a).
Alkukielessä (kreik.) on sana: "proistemi" (johtaa, hallita, ahkeroida, harjoittaa), joka merkitsee kirjaimellisesti: "seistä edessä". Siitä on johdettu merkitys: "johtaa, ohjata." Sanaan sisältyy vastuu johdettavista. Siksi siihen sisältyy myös ilmaisut: "tukea, auttaa, pitää huolta" (Novum 5, Sanakirja, s. 642). Kyseistä sanaa käytetään mm. seuraavissa raamatunpaikoissa: "...joka on johtaja, johtakoon toimellisesti..." (Room. 12:8). Huomioni kiinnittyi tässä siihen, miten kehotetaan johtamaan: "toimellisesti." Yhdistettynä tämä ilmaisu seurakunnan vanhimman tehtävään, ymmärrämme hyvin, ettei tehtävää voi hoitaa ikään kuin "toisella kädellä." Sama pätee perheen johtamiseen. Raamattu Kansalle on kääntänyt "toimellisesti"-sanan "tarmokkaasti." Alkukielessä (kreik.) sana on "innossa" (Novum 3, s. 638). "Innokas" merkitsee mm: "nähdä vaivaa, olla kiinnostunut", tarmokkuutta, verrattuna velttouteen ja hitauteen, vakavuutta ja vastuuntuntoa (Novum 5, Sanakirja, s. 688). Tämä on käännetty eri suomalaisissa raamatunkäännöksissä mm. näin: "johtakoon huolellisesti" (1913), "johtaja innokkaasti" (VES), "johtaja innossa" (AS), "johtaja innokkaasti" (TK).
Puuttumatta enempää tähän "hallitsee"-sanaan, voimme todeta, että sana korostaa - tässä tapauksessa perheen pään ja seurakunnan johtajien - vanhimpien - huolenpitoa ihmisistä, joiden parissa he ovat tällaisessa vastuutehtävässä. Heidän valtansa ei merkitse pelkästään määräysvaltaa, vaan velvollisuutta avun antamiseen ja suojelemiseen (Novum 5, Sanakirja, s. 643).
Oman kodin hyvin hallitseminen ei merkitse sitä, että kaikki pyörii "hallitsijan" ympärillä pikkutarkasti ahdistumiseen asti. Kuitenkin vapaus/vapaa ilmapiiri on perheessä - niin kuin seurakunnassakin - iso asia.
"...ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina..." (1. Tim. 3:4b):
Vanhimpina voimme "pilata" lapsemme heidän ollessaan pieniä. Se tapahtuu esimerkiksi niin, että kohtelemme heitä väärällä tavalla: olemme heitä kohtaan hyökkääviä, liiallisen moittivia, kohtelemme heitä väkivaltaisesti ja kovakouraisesti: fyysisesti ja sanoin. Taisi olla Billy Graham, joka sanoi, että amerikkalaiset kasvattavat koiransakin paremmin, kuin lapsensa. Tässä varmaan viitataan myös siihen suuntaan, että kasvatukseen suhtaudutaan välinpitämättömästi. Kuitenkin lapsuus on aikaa, jolloin lasten elämään voidaan vaikuttaa hyvillä asioilla ja kylvää heidän sydämiinsä hyviä asioita, jotka vaikuttavat koko heidän elämäänsä:
"Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea" (Snl: 22:6). "Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (2. Tim. 3:14-15).
Koti on paikka, jossa palvellaan Jumalaa, niin kuin seurakunnassakin. Jumalan sana - ja sen toteuttaminen - on keskeinen asia molemmissa. Jos "kotiseurakunta" laiminlyödään, ei sitä voida korvata vanhimmiston jäsenyyden kautta.
Jumalan Sana antaa ohjeita perheenjäsenten keskinäisiin suhteisiin:
"Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. Kunnioita isääsi ja äitiäsi - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus - että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä. Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa" (Ef. 6:1-4)."Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa. Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi" (Kol. 3:20-21).
Jokainen tietää - luulisin - ettei se, mitä luimme - aina ole niin helppo toteuttaa. Kuitenkin vanhempien vastuulla on se, että lapset ovat kuuliaisia ja kunnioittavat vanhempiaan. Kun lapset kasvavat, heilläkin on oma vastuunsa. Lapset voidaan aivan kuin "menettää", jos heitä kohdellaan väärin. He eivät puhu asioistaan, jos he pelkäävät vanhempien reaktioita: Saattavat alkaa myös valehtelemaan, jos pelkäävät huutamista, tai muuta kovaa kohtelua. Heidän sisällään voi myös kasvaa vihaa, uhmaa ja katkeruutta, joka varjostaa heidän elämäänsä.
"...Sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?" (1. Tim. 3:5).
Jatkan - jHs.
__________________________
Perjantai. 6.1 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Haggain kirjaa.
Kirjoitin.
12 hain Danielin koulusta kotiin.
Ajelimme M-L:n kanssa Jyväskylään, hakemaan Emiliaa ja hänen ystäväänsä Saarijärvelle. Lähdimme hyvissä ajoin ja kävimme syömässä Aasialaisessa. Sitten kävimme Seppälän Prismassa. Pitäisi minun saada helppokäyttöinen - yksinkertainen mies kun olen - puhelin. No, eipä sitä vielä ostettu. Tapoimme aikaa parkkipaikalla. Lopulta sitä jouduttiin tappamaan lisää Matkakeskuksen P-paikallakin, kun Emilian ystävä tulikin tuntia myöhemmin kun alunperin oli puhe. Sitten kun starttasin autoa, ei tapahtunut mitään. Virrat olivat loppu. Sitten vain kaapelit napoihin ja kyselemään saisko joltakin virtasta. Kahdella oli kiire. Kolmas - joka puhui hyvin suomea, mutta oli thailaisen värinen - antoi virtaa.
Ajoimme suoraan helluntairukoushuoneelle Saarijärvellä. Siellä oli menossa nuortenilta, jonne tytöt menivät - tosin parituntia myöhässä, mutta iltahan jatkui.
Tuli takkaan.
Iltapalaksi pizzaa, jota ostimme Sokkarilta ohi tullessamme - niitä klo 20 jälkeen halvalla saatavia.
Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.
Kirjoitin.
Siunausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti