Kiehisen vuolijan Blogi

3.4.2023.

"1. Sä seurakunta Kristuksen, keskellä ajan vaivan, oi, kestä luota Jeesukseen; yö kohta loppuu aivan. Jo voiton päivä lähestyy, kun Jeesus kohta ilmestyy, kun Jeesus kohta ilmestyy ja kotiin sinut noutaa. 

3. Nyt yksin voimin murtakaa pois erottava muuri, ja toivo Herran täyttäkää, tää rukous on suuri: Oi, Isä, niin kuin yhtä me, Sä auta, että kaikki he, Sä auta, että kaikki he, vaiheissa elon oisi" (HL 171: 1 ja 2 säkeistö)

Lainasin tähän pari säkeistöä Joel Blomgvistin 1800-luvulla tekemästä laulusta. Ihan siksi kun tuli ajatuksiini seurakunta-asiaa ajatellen: "kahdenlainen seurakunta" maan päällä.

Ehkä tuo ilmaisu selvenee, kun etenemme:

1. Seurakunta siinä "toisessa merkityksessä" on paikallinen seurakunta - niin kuin esim. ensimmäinen seurakunta, joka syntyi Israeliin, Jerusalemiin. Tai niin kuin seurakunta meidän paikkakunnallamme. 

Ei tarvitse toistaa, että alkuseurakunnan/-seurakuntien malli, kaikkien aikojen paikallisseurakunnille, on se, että se koostuu Jeesukseen uskovista ja vesikasteella käyneistä ihmisistä. Seurakunta koostuu evankeliumin kautta muuttuneista ihmisistä.

Paikallisseurakunnalla on johto, josta Raamattu käyttää nimitystä: vanhimmat. Sanassa on ohjeita siihen, millaisia näiden vanhimpien tulee olla. Alkuseurakunnalla oli pian sen syntymisen jälkeen seurakuntapalvelijoita, diakoneja, joiden tehtävänä oli olla auttamassa tarpeessa olevia. Seurakunnissa oli - ja on nykyäänkin - erilaisia tehtäviä ja virkoja. Seurakuntien talous toimi vapaaehtoisten lahjojen turvin - ei ollut ns. kirkollisveroja. Paikallisseurakunnissa oli Sanan opetusta, rukousta, ehtoollisen viettoa ja keskinäistä yhteyttä (Apt. 2:37-42).

Pidettiin tärkeänä, että kukaan ei jättänyt omaa seurakunnankokoustaan:

KR 1938: "...älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana, ..." (Hebr. 10:25).

Tässä tarkoitetaan yhteistä seurakunnan kokoontumista. Novumissa, jossa juoksee suomeksi käännetty teksti kreikankielisen tekstin alla, sanotaan:

"...ei jättävinä kokoontumista itsemme, kuin tapa joillakin,..."

Se on käännetty hyvin oikein eri suomalaisissa käännöksissä:

VES: "...jättämättä omaa kokoontumistamme".

AS: "...jättämättä keskinäistä kokoontumistamme".

EU: "...Meidän ei pidä laiminlyödä seurakuntamme jumalanpalvelusta ja kokouksia, niin kuin jotkut näyttävät tekevän".

TK: "...jättämättä keskinäistä kokoontumistamme, niin kuin joillakin on tapana".

KR 1992: "...Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana".

RK: "...Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana".

 JKPR (Jumalan kansaan pyhä Raamattu selityksin, Kirkolliskokouksen v.1938 käytäntöön ottama suomennos, käännös ja kieli korjattuna, Uuras Saarnivaara): "...Älkäämme jättäkö oman seurakuntamme kokoontumisia, kuten muutamien on tapana".

Pyhän Hengen täyteyttä ja armolahjoja pidettiin tärkeänä paikallisseurakuntien ja niiden jäsenten elämässä. Seurakunta oli evankeliumia eteenpäin vievä yhteisö. Pidettiin myös huolta siitä, että Jumalan Sanan ohjeita noudatettiin, rakkaudessa.

Paikallisseurakunnasta en halua tällä erää sanoa enempää. Sen vielä kuitenkin, että oli - ja on - normaali tapa/asia kuulua paikallisseurakuntaan. Siitä on niin paljon siunausta jokaiselle uskovalle ja seurakunnalle. Sitoutuminen seurakuntaan on tärkeä asia, että ei jää "haahuilemaan" aivan kuin "irtolaisena" eri hengellisissä yhteisöissä. Sekin on tietenkin sallittua, mutta ei ole hyvä, että jää sellaiseen olotilaan. Vielä huonompi asia on, että jää kokonaan yksin.

2. Seurakunta siinä "toisessa merkityksessä" on maailmanlaajuinen. Siihen kuuluvat mailman kaikki Jeesukseen uskovat ihmiset. Haluan liittää heihin kaikki nekin, jotka ovat uskossa Jeesukseen lähteneet tästä elämästä iankaikkisuuteen. Tämä siksi, että kun Jeesus tulee omiaan hakemaan, niin ne, jotka ovat elossa, ja uskovat Jeesukseen, että ne, jotka ovat uskossa kuolleet, nousevat yläilmoihin Herraa vastaan. Näin Raamattu opettaa: 1. Tess. 4:13-18). 

Paikallisseurakuntaan voi kuulua sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ole niitä, jotka Jeesus tunnistaa/tunnustaa omikseen (sellaista se on täällä ihmisten maailmassa), mutta maailmanlaajuiseen seurakuntaan kuuluu vain niitä, jotka Hän tunnistaa omikseen. Tätä seurakuntaa Jumalan Sanassa kutsutaan mm. Kristuksen ruumiiksi. Kristus itse on tämän ruumiin, seurakunnan, pää, uskovat Hänen ruumiinsa jäseniä: 1. Kor. 12:12-31).

Seurakunta tässä merkityksessä koostuu uskovista, jotka kuuluvat erilaisiin hengellisiin yhteisöihin. Usko Jeesukseen ja Pyhä Henki yhdistää heidät.

Lopuksi haluan sanoa, että on suuri siunaus paikkakunnalle, jos eri seurakuntiin kuuluvat, Jeesukseen uskovat, voivat kokea keskinäistä yhteyttä ja toimia yhdessä paikkakuntiensa parhaaksi. Se on asia, jota Jeesuskin rukoili elämänsä lopulla maan päällä, ennen kärsimistään: Joh. 17. Tällainen yhteys on asia, joka vetää ihmisiä Jeesuksen yhteyteen. 

Ei kuitenkaan pidä harrastaa hengellistä yhteyttä ja yhteistyötä sellaisen seurakunnan kanssa, joka hyväksyy synnin elämässään ja toiminnassaan. Eri asia on hyväksyä yhteys ja yhteistyö näidenkin yhteisöjen yksityisten, Jeesukseen uskovian, ihmisten kanssa, jotka eivät syntiä hyväksy.

Kiitos, Herra, että synnytit seurakunnan maan päälle - siellä Israelissa!

Jatkan - jHs.

__________________________

"...Kun joku on Kristuksessa, hän on kaikissa tilanteissa, keskenkasvuisenakin, täydellisesti pelastettu. Hänen asemansa ei heilu eikä järky, vaikka kehitys on kesken, vaikka tunnetilat vaihtelevat..." (Erkki Leminen, Armo kuuluu sulle juuri, s. 69, Karas-Sana 1984).

__________________________

Maanantai. 10.5 astetta pakkasta klo 5.40. Selkeä taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Ajelin 6.15:ksi helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 4 henkeä. Taivaalla isohko, ei ihan pyöreä kuu.

Samalla reissulla kävin hakemassa Emilian harjoittelupaikkaan kylälle.

Kotiuduttuani kävin vielä "viltin alle."

Kahvia.

Luin Aamoksen kirjaa.

Kävin n. 6 km kävely/rukouslenkillä Tarvaalan suunnassa. Kyllähän se aurinko paistoi! Ihka sininen taivas.

M-L haki Emilian harjoittelupaikasta.

Ruokaa ja kahvia.

Laitoin tulen takkaan.

Kirjoitin.

Kahvia.

Luin hetken kirjaa. Torkuin.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka" (Jes. 28:12).