5.11.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 90.
Paavali oli edelleen Efesossa:
"Ja hän meni synagoogaan, ja kolmen kuukauden ajan hän puhui heidän kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta" (Apt. 19:8).
Paavali puhui rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta. Joudumme asettamaan itsellemme kysymyksen: Mistä asioista me olemme halukkaat puhumaan rohkeasti ja vakuuttavasti? Kuuluvatko Jumalan valtakunnan asiat niiden piiriin? Tai voimme kysyä: Olemmeko halukkaat puhumaan ihmisten kanssa pelastuksemme asioista? Todistammeko uskostamme - myös sanallisesti - jollekin? Vai onko se elämäämme kokonaan kuulumaton alue? Rohkeuteen tässä mielessä kuuluu se, että olemme valmiita ylittämään sen rajan, jonka jälkeen voimme kertoa jollekin ihmiselle siitä, miten olen tullut uskoon ja mitä siitä on seurannut elämääni; sekä tuomaan esille sen, mihin se perustuu. Voimme tuntea itsemme huonoiksi Jeesuksen todistajiksi, mutta siitä huolimatta, kun haluamme astua ihmisten iankaikkisen osan vuoksi ulos "mukavuusvyöhykkeeltämme", niin Pyhä Henki auttaa meitä. Meidän tehtävämme on olla Jeesuksen todistajia. Ihminen, jolle todistamme, tekee itse päätöksensä. Meidän ei tarvitse verrata itseämme Paavaliin, eikä kehenkään muuhunkaan. Kun olemme lukeneet Raamattua, osaamme tarpeeksi opastaa ihmistä uskontielle ja sillä alkuun. Meidän ei tarvitse väitellä, jonka taidon kyllä Paavali osasi.
Ihmisinä me hankimme monenlaista tietoa elämäämme; jopa johonkin paneudumme voimallisesti. Tämä on alue; puhuminen Jumalan valtakunnan asioista, on sen arvoinen - ja niin tärkeä - että jokaisen uskovan kannattaa siihen paneutua. Näin voimme todistaa vakuuttavasti asioista. Aina on muistettava se, että elämme rukouselämää ja luemme Raamattua, sekä haluamme täyttyä Pyhällä Hengellä, että Jumala voi meitä johdattaa ja käyttää.
Paavali teki "radikaalin ratkaisun":
"Mutta kun muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, niin hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa" (Apt. 19:9).
Paavali - joka oli rukouksen mies - näki parhaaksi olla "hukkaamatta aikaa", syystä, jonka luimme, erotti opetuslapset synagoogasta - sellaisista, jotka eivät halunneet uskoa, vaan toimivat vastoin sitä. Hän jatkoi keskusteluja - joka päivä - Tyrannuksen koulussa. Yksinkertaisesti oli kysymys sen nimisen miehen koulusta. Kyse oli keskustellen tapahtuvasta opetuksesta. Varmasti siihen kuului pidempiä opetuksia Paavalin puolelta, mutta eteenpäin mentiin keskustellen. Aika, jonka Paavali työtovereineen vietti Efesossa, oli hedelmällistä aikaa:
"Ja sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan" (Apt. 19:10).
Alue oli laaja. Paavali varmasti oli Efesossa, mutta hänen työtoverinsa, ja uskoon tulleet efesolaiset, julistivat Sanaa laajan maakunnan alueella. Kaikki eivät tietenkään uskoneet, mutta kaikki saivat kuulla herran sanan.
Meilläkin tulisi olla tavoitteena, että ihmiset saisivat kuulla evankeliumin sanan niillä alueilla, joilla me elämme; kylällämme, kaupunginosassamme, naapurustossamme, työpaikallamme, koulussamme. Voimme myös "laajentaa sydäntämme", niin että ihmiset yhä laajenevalla alueella saisivat kuulla Herran sanan. Tähän tarvitsemme tietenkin selkeän näyn evankeliumin työstä. Seurakunnan kokonaisuudessaan tulee saada sellainen näky. Erinomainen asia on, jos meillä on paikkakunnillamme niin laaja näky, että teemme toisiin seurakuntiin kuuluvien uskovien kanssa käsikädessä evankeliumin työtä määrätietoisesti - yhdessä rukoillen. Siitä on suuri siunaus...
Jatkan - jHs.
_____________________________________
Jumalalla on suunnitelma elämällemme; mitä me teemme sen kanssa?
(Jouko Kuusjärvi)
_______________________________________
Sunnuntai. 5.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Sumua.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin Efesolaiskirjettä. Rukousta.
10:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle. Hänellä leipomuksiaan mukanaan, ym. tarvikkeita tarjoiluun. Terhi-Marja oli mennyt jo aikaisemmin valmistelemaan tarjoiluja. Olin mukana klo 10 alkavassa rukoushetkessä alakerrassa. 4 henkeä.
Klo 11 alkoi Ehtoollisjuhla. Jouko Rajala puhui - hyvin, niinkuin aina.
Tilaisuuden jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu, jonka valmistelivat Terhi-Marja ja M-L - lähetystyön hyväksi. Oli hyvät tarjoilut.
Kotimatkalla hain jäähallilta Danielin kyytiin. Oli ottelu siellä. Oli kokenut päähän taklauksen ja lentänyt pääedeltä laitaa vasten. Pyörryttävän olon sanoi olevan. Taklaaja oli joutunut ulos.
Laitoin tulen takkaan.
Ruokaa.
Seurasin hiihdon Suomen cup-viestejä.
M-L tuli myöhemmin kotiin rukoushuoneelta.
Kahvia.
Kirjoitin.
Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Iltapalaa ja kahvia.
Seurasin hieman Valtakunta rukoilee-konferenssin taltiointeja, Lahdesta.
Katselimme uutisia.
Siunausta!
Ps. "Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä" (Gal. 6:3).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti