4.6.2025.
Lainausta Frank Mangsin kirjasta:
"...Joskus ristiriitojen aikana olen lukenut tavallisesta sanomalehdestä:
"Miten kristityt voivat yhdistää rikkirevityn maailman niin kauan kuin he riitelevät kuin pojanvintiöt takapihalla? Pitäkööt noidanverensä hyvänään!"
Sellainen oli tuomio, joka tuli "tämän aikakauden lapselta" siihen aikaan. Jeesus sanoi kerran jotakin, että ne "lapset" ovat viisaampia suhteessa omaan sukupolveensa kuin "valkeuden lapset" ovat suhteessa omaansa.
Mutta mitä me nyt sanomme - me, jotka haluamme uskoa Jumalaan? Näin jälkeenpäin, kun on enemmän syvyysnäkymää, perspektiiviä?
Meidän ei tule elää menneissä. Emmekä moiti ihmisiä, joilla on ollut oma näkökantansa. Mutta pysähdymme ajattelemaan ja opimme edeltäjiemme synneistä ja erehdyksistä. Opimme tuomitsematta.
Mutta jos emme halua pysähtyä miettimään ja oppimaan, niin olemme piintyneitä ja paatuneita, kelpaamattomia sekä pyhien yhteyteen maan päällä että siihen taivaaseen, jonne ei milloinkaan pääse mitään epäpyhää eikä saastaista."
(Frank Mangs, Hetkiä elämästäni, s. 201, Ristin Voitto 1978).
Lainaus loppuu tähän.
_______________________________
Keskiviikko. 25.8 astetta lämmintä myöhäisessä ylösnousussa auringon puolella. Sininen taivas. Tuuleskeli.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta.
Kirjoitin Kylätyö-infon. Lähetin s-postilla niille, joille se menee.
Ruokaa.
Nuotioiltojen suunnitelmia.
Työntelin nurmikkoa. Voikukat loistelevat niin hienosti, sekä lemmikit, ettei raatsinut ajaa koko nurmikkoa. Näkyi olevan joku pölyttäjäkin kukissa lentelemässä.
Luin hiukan kirjaa.
19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. 8 henkeä.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia - myös Israelista..
Kirjoitin vähän.
Siunausta!
Ps. "Meidän herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen" (Gal, 6:18).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti