17.3.2026.
Ei asioita voi loputtomiin siirtää.
Jos niin yrittää, tulee lopulta "pää vetävän käteen"; niin kuin köyden pää, joka solahtaa kädestä pois - ja se oli siinä!
On toimittava aikanaan. Emme voi sanoa: Kyllä, mutta sitku...! Vaan: nytku...! Muuten voi tulla itsku!
Suurin ja tärkein asia, joka meidän tulee hoitaa kuntoon, on usko Jeesukseen, että emme myöhästy - ja me emme tiedä päiviemme määrää.
"1. Sellaisenaan saat käydä luokse Herran,
Hän kaivaten sua kotiin odottaa.
/: Hän armahduksen hankki sulle kerran
ja sitä lahjaksi nyt tarjoaa.:
2. Kun kutsui Hän, ei aikaa sulla silloin
ja ääni sammuyi synnin karkeloon.
/: Nyt katuen niin usein itket illoin
ja kaipaat Herran kanssa sovintoon.:
3. Taas kutsuu Hän. On vielä armon hetki.
Sen arvo sulle mittaamaton on.
/: Sen ymmärrät, kun päättyy mainen terki
ja ikuisuus kun alkaa loputon.:
4. Käy Herran luo, kun vielä voit sä tulla.
On ehkä nyt jo päivä viimeinen.
/: Ei kenties toista tilaisuutta sulla,
jos nyt sä hylkäät kutsun Jeesuksen.:"
(HL. 295, Veikko Lähde 1909-1991, Hengellinen laulukirja Vantaa 1992).
(Jouko Kuusjärvi)
___________________________
Tiistai. 2-3 astetta plussalla ylösnousussa. Harmaata. Päivemmällä liki 7 astetta.
Aamupalaa ja teetä.
Flunssa jatkuu meillä molemmilla.
Laitoin Milkalle tekoon "julisteen" Vapunvastaanottajaistilaisuutta varten. Kiitos Milkalle!
Rukousta. Luin Apostolien tekoja.
Ruokaa.
Rukousta.
Vappuaaton tilaisuuden valmistelua.
Terhi-Marja toi meille taas kaupasta jotain. Oli työstä tulossa ja menossa pitämään tyttökerhoa.
Kirjoitin jotain.
Luin hieman kirjaa.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasin uutisia - myös Israelista.
Kirjoitin vähän.
Siunausta!
Ps. "Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen" (Kol. 1:14).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti