9.3.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA ELÄMÄSSÄNI? 29.

Matka jatkuu - vaikka laulu ei aina soisikaan. Ei muuta kuin eteenpäin. Kuten on tullut toistetuksi, pidämme edelleen 2. Tim. 3:1-5:ttä auki ja lainaamme sieltä seuraavan asian:

"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin ... kiittämättömiä, ..."

(2. Tim. 3:1-2). 

Muistaakseni on olemassa sanonta: Kiittämättömyys on maailman palkka. Jos ihmiset ovat olleet aina kiittämättömiä - syntiinlankeemuksen seurausta sekin - niin viimeisinä päivinä tämäkin saa suuremmat mittasuhteet. Oletko samaa mieltä: tämä sama asia saa silloin suuremmat mittasuhteet myös kristittyjen, eli Jeesukseen uskovien keskuudessa. Parhain lääke "tähän tautiin(kin) löytyy läheisestä suhteesta Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Jumalan Sana kehoittaa meitä uskovia kiittämään myös niiden ihmisten puolesta, jotka eivät itse osaa - tai eivät huomaa, tai halua - kiittää:

"Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden"

(1. Tim. 2:1-4).

Vapaampi Uuden testamentin "versio" sanoo saman näin:

"Rukoilkaa paljon toisten ihmisten puolesta. Anokaa heille Jumalan armoa. Kiittäkää myös Jumalaa kaikesta siitä, mitä hän heille vielä tekee. ...."

(1. Tim. 2:1, Elävä uutinen, Uusi testamentti vapaasti kerrottuna, Karas-Sana Oy, 1977).

Kiitos on asia, joka nousee kiitollisesta sydämestä.Kiitos, kiittäminen ja kiitollisuus kuuluvat rukouselämämme kokonaisuuteen. Ne ovat perustana sille, että me ylistämme ja palvomme Jumalaa. Kiitollisuus voi olla rukouselämämme perusvire - jopa silloinkin kun ei oikein kiitättäisi. Tässäkin asiassa Jumala haluaa kasvattaa meitä, ja viedä eteenpäin uskossa, niin että kiitoksemme ja kiittämisemme ei ole kiinni tunteistamme ja olosuhteistamme.

Aikaisemmin se, että meitä kehoitetaan kiittämään kaikkien ihmisten puolesta - samalla kun rukoilemme heidän puolestaan - tuntui minusta "vähän uudelta" asialta. Oletko sinä huomannut, että Jumala Sanassaan näinkin meitä kehoittaa tekemään?

Ennenkaikkea me rukoilemme kiitoksen kanssa omasta ja muiden ihmisten puolesta. Olemme siinä Jumalan ja näiden kaikkien muiden ihmisten välissä suorittamassa "pappispalvelusta" Jokainen Jeesukseen uskova ihminen on Uuden liiton pappi - liiton, joka perustuu Jeesuksen ristintyöhön ja ristillä vuodatettuun sovintovereen, kaikkien ihmisten puolesta:

"Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven (Jeesuksen) luo, jonka ihmiset ovat hyljänneet, mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden"

(1. Piet. 2:4-5).

"Maistelemme" tätä vielä Elävästä uutisestakin:

"Tulkaa Kristuksen luo. Vaikka ihmiset ovatkin hänet hyljänneet, Jumala valitsi hänet - kalleimpansa - ihmiselämän perustaksi. Teistä on nyt tullut eläviä kiviä, joita Jumala tarvitsee ja voi käyttää rakentaessaan taloaan. Olette jopa hänen pyhiä pappejaan. Hän hyväksyy teidät Jeesuksen tähden. Tulkaa hänen luookseen ja uhratkaa hänelle sellaista, mitä hän arvostaa."

Raamattu käyttää tässä meistä uskovista ilmaisua: "pyhä papisto". Pyhyys, josta tässä puhutaan ei ole meistä, vaan meissä; se on Jumalalta meihin tullutta pyhyyttä, siksi että Jeesuksen valmistama pelastus on voimassa elämässämme. Lukemassamme puhuttiin, että pyhänä papistona me toimitamme hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia ja mieluisia Jeesuksen kautta. Tähän kuuluu itsemme antaminen kokonaan Jumalalle (Room. 12:1-2), sekä mm. aikaisemmin lukemamme asiat: rukous, esirukous, kiitos, ylistys palvonta; kaikki se, mitä rukouselämäämme kuuluu.

Voimme vielä lukea lisää 1. Pietarinkirjeestä:

"Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa; määrätty julistamaan hänen tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut  ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa. Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut"

(1. Piet. 2:9-10).

Elävä uutinen sanoo tämän:

"...Mutta te ette ole sellaisia, sillä teidät on Jumala itse valinnut - olette Kuninkaan pappeja, pyhiä ja puhtaita, olette Jumalan kansaa. Tämä kaikki siksi, että voisitte kertoa myös muille Jumalan voitoista: kuinka hän kutsui teidätkin pimeästä ihmeelliseen valoonsa. Aikaisemmin ette olleet yhtään mitään, mutta nyt olette Jumalan omia. Ette tunteneet Jumalan armoa, mutta nyt tunnette, kun Jumala on armahtanut teidät."

Kaikki Jeesukseen uskovat ovat kuninkaallista papistoa. Tämä johtuu siitä, että heidän Herransa ja Vapahtajansa on kuningasten Kuningas ja herrain Herra. Kuulumme Uuden liiton Jumalan kansaan. Israelin kansa on edelleenkin Jumalan omaisuuskansa. Vanhasta testamentista saamme lukea, minkälaiset ohjeet Jumala antoi sille sen palvellessa Jumalaa. Sillä oli papisto ylipappeineen. Tämä kaikki oli voimassa "uuteen järjestykseen" asti - niin kauan, kunnes Jeesus sovitti koko maailman synnin Isän edessä. Näin syntyi uusi Jumalan kansa, johon koko maailman kaikki Jeesukseen uskovat kuuluvat. Saamme olla Jumalan edustajia täällä maan päällä. 

Jumalan Sanan mukaan saamme - ja meidän tulee - kiittää Jumalaa kaikkien ihmisten. puolesta. Kiitämme siitä, mitä Jumala on heille varannut ja lahjoittanut koko elämää ajatellen. Ennenkaikkea kiitämme Jumalaa siitä, mitä heille jokaiselle on varattuna iankaikkisuutta ajatellen, koska Jumala tahtoo, "että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." Samalla kun rukoilemme heidän puolestaan, kiitämme jo uskossa rukousvastauksista ja siunauksesta ihmisten elämässä.

Näihin "kaikkiin ihmisiin" kuuluvat erityisessä mielessä kuninkaat ja kaikki vallanpitäjät. Tärkeä tehtävämme Uuden liiton kansana on siunata heitä, rukoilla heidän puolestaan ja kiittää heistä. Sana kehoittaa siihen, että "saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti" - elää "kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa" 1938 käännös). Kiittäkäämme Jumalaa, että heidän kohdallaan ja kauttaan näin tapahtuu.

Jatkan seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

TiisatI. 11.8 astetta pakkasella 7 maissa. Kaunis auringonnousu. harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viemässä Emilian ja Danielin kouluun 8:ksi.

Kahvia. Luin Tiituskirjettä - eli Paavalin kirjettä Tiitukselle. Rukousta.

Kahvia.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin hakemassa Danielin ja Emilian koulusta klo 14.

Kävin "suihkimassa sivakoilla" Tarvaalan ladulla 2 h lenkin. Mikäpä oli hiihdellessä kun aurinko paistoi täydeltä terältä siniseltä taivaalta. Pientä viimaa aukeilla. 11 astetta pakkasta aloittaessani ja n. 12 kun päätin hiihtämisen.

M-L leipoi tänään pullaa ja pikkuleipiä - pääsin kahvin kanssa maistelemaan. Maistuivat.

Laitoin takkaan tulen.

Poljin kuntopyörää yli 40 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Luin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Katsoimme TV7:sta Herätysliikehdintä-ohjelman. Siinä oli Martti Ojareksen haastateltavana tuttu mies, pastori Hannu Puustelli. 

Siunausta!

Ps. "Säilytä se hyvä, mikä sinulle on uskottu, Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu" (2. Tim. 1:14).

8.3.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 28. 

Palaamme taas tämän otsikon pariin. Edellinen kirjoitus siihen oli 4.3. "Peilatessamme" sitä, mitä "tässä sarjassa" on tähän mennessä tuotu julki, huomaamme, että voi todellakin käydä niin - hyvin monista syistä - että Jumala on joutunut/joutumassa "sivurooliin" elämässämme. Tämä vaara koskee meitä kaikkia. 

Tämänkertaisen kirjoituksen loppuun päästyäni toivon, että käsittelyssä oleva aihepiirimme tulee loppuunkäsiteltyä. Sehän on tämä:

"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin ... vanhemmilleen tottelemattomia"

(2. Tim. 3:1-2).

Mitä tästä - ja muusta - on sanottu aiemmin, voit lukea aikaisemmista teksteistä. 

Lapsuusaika on nopeassa tahdissa ohi menevä aika. Silloin kuitenkin lasketaan perustusta lapsen tulevalle elämälle, jolla on vaikutusta hänen elämänsä suuntautumiseen. Tästä johtuen - mikäli suinkin mahdollista - meidän ei tule antaa tärkeiden lapsuus- ja nuoruusvuosien "luistaa käsistämme."

Vaikka emme voikkaan vaikuttaa kaikkien asioiden lopputulokseen, meidän on kuitenkin haluttava olla vanhempina vaikuttamassa lastemme tulevaisuuteen. Pelkkä kuuliaisuuden ja kunnioituksen vaatiminen ei riitä, vaan kasvattajien on vaikutettava siihen, kuinka se tapahtuu ja mitä se tarkoittaa. Lasta ei voi alkaa kasvattamaan vasta vuosien kuluttua syntymästä, vaan heti kun hän tulee perheeseen. On hyvä muistaa aina, että - uskovien kohdalla - pyrkimyksenämme tulee olla se, mitä Raamattu sanoo:

"...vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan"

(Ef. 6:4).

Isänä ja äitinä toimiminen ei ole "helppo laji." Jos harrastaisimme "sanailua", niin voisimme sanoa, että isänä ja äitinä "oleminen" - pelkkä oleminen, ilman, että haluamme ottaa vastaan sen tuoman haasteen, voi lyhyellä tähtäimellä olla helppoa, mutta johtaa huonoihin tuloksiin. Kasvattajina tarvitsemme pitkäjänteisyyttä - ei ole kyseessä pikajuoksu, vaan ultramaraton. Rakkauttamme ja lujuuttamme - ei puhuta kovuudesta - koetellaan monta kertaa; kenties pitkiäkin jaksoja.

"Sillä ihmiset ovat silloin vanhemmilleen tottelemattomia"; lauseella on paljon tekemistä kasvatuksen kanssa. Siksi meidän on kasvatettava lapsiamme pienestä pitäen, että he oppivat sydämestään olemaan kuuliaisia vanhemmilleen ja kunnioittamaan heitä. Vanhempien tulee kunnioittaa lapsiaan ja kaikkien perheenjäsenten toisiaan. Epäonnistumisen tulee olla sallittua - sillä kukaan meistä ei ole täydellinen. Jumalan tuntemista ja Hänen rakkautensa vaikutuspiirissä elämistä on pidettävä perheen elämässä keskeisellä sijalla.

Lapsemme tekevät kuitenkin henkilökohtaisesti päätöksensä erilaisten asioiden suhteen. Vääränlainen kasvatus - johon sekin, että ei juuri ollenkaan kasvateta, kuuluu - voi saada aikaan sen, että lapsi jo varhain alkaa ajatella ja toimia väärällä tavalla. Näin voi käydä siitä huolimatta, että olemme pyrkineet kasvattamaan heitä parhaan kykymme mukaan.

On hyvä, että vanhemmat tietävät mitä lapsi tekee; miten hän viettää aikaansa. Siksi avoimien välien säilyttäminen on tärkeää. Kaverit ja ystävät voivat lyhyessä ajassa johtaa lapsen väärille poluille; elämään voi tulla vääriä asioita, joihin jää koukkuun. Kaverien vaikutus on todella suuri. Luja, sydämen asiana oleva, henkilökohtainen usko, on iso asia. Maailma houkuttelee monella tavalla. Siinä vanhemmat ovat usein "sormi suussa"; liian salliva ei tulisi/tule olla, rajoja rakkaudessa pitäisi/pitää asettaa. Samanikäisten - Jeesukseen uskovien - lasten ystävyys- ja kaveruussuhteet voivat olla olemattomia, johtuen siitä, ettei heitä oikein ole. Seurakuntien lapsi- ja nuorisotyössä olevien persoona vaikuttaa hyvin paljon - varmasti enemmän kuin ohjelmat - tietynikäisten haluamiseen olla mukana. Tietenkin persoonallisuus vaikuttaa kaikissa suhteissa kaikkiin. "Nettimaailma" voi viedä lapsia ja nuoria väärään suuntaan. Musiikki on tehokas "ase", joka voi viedä lapsen "sivuraiteelle" - enkä tarkoita pelkästään musiikkia, jossa on huonot sanat, tai jota tehdään palvelemaan sielunvihollista. Harrastukset voivat olla myös huonossa mielessä mukana kuvioissa. Tämä maailma haastaa lapsiamme ja nuoriamme monella tavalla - myös meitä kasvattajina.

Vanhempina haluamme, että lapsemme menestyvät. Tämä halu ei saisi koskaan kuitenkaan johtaa siihen, että heidän maallinen menestymisensä tulee meille liian tärkeäksi asiaksi. Meidän tärkein tehtävämme on auttaa lapsiamme elämään niinkuin luemme seuraavasta:

"Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan"

(Matt. 6:33).

Elävä uutinen, Uusi testamentti vapaasti kerrottuna sanoo samasta asiasta:

"...Hän antaa teille kaiken ilomielin, kun te annatte hänelle ensimmäisen sijan elämässänne."

Haluan lopettaa yhteen näkökulmaan, joka liittyy lopunaikaan ja koskettaa Jeesukseen uskovia perheiden jäseniä. Se tuntuu pahalta, mutta sitä Jeesus sanoo tulevan tapahtumaan:

"Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman"

(Matte. 10:21).

Pyrkikäämme laskemaan Jumalan Sanan mukaista perustaa lastemme elämään, että Sanasta tulee tärkein ohje heidän elämäänsä. Tarvitsemme paljon Jumalan armoa ja rakkautta kasvattajina, lapsina ja perheinä.

Lopetan tämän aihepiirin vähän näin "töksähtäen", sillä koko ajan "pukkaa" mieleen uutta asiaa tätä koskien. Emme voi/saa väheksyä vanhempina, emmekä lapsina, puheena olleen asian tärkeyttä. Kenellä on suurempi vasatuu - lapsilla, vaiko vanhemmilla? Haluaako Jumala antaa heille kaiken apunsa tähän asiaan?. Kyllä.

Näitä rivejä kirjoittelee pian 73 v täyttävä vaari, jolla on kolme lasta ja yhdeksän lastenlasta. Voin sanoa, että paljon on takanapäin laiminlyöntejä ja virheitä lasten kasvatusta ajtellen. Monet asiat haluaisi tehdä toisin, jos voisi - kenties, jos uudelleen voisi elää, tekisi samat virheet. Kuitenkin: Suuri kiitosaihe on se, että Jumala on elämässämme ja lastemme kohdalla paljon suurempi kuin meidän virheemme. Hän voi tehdä paljon enemmän ihmeellisiä asioita, kuin me aavistammekaan. Hän on uusien alkujen Jumala. Luottakaamme Häneen!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Oikein hyvää Kansainvälistä Naistenpäivää kaikille tämän lukeville naisille!

Maanantaita. 12.8 astetta pakkasta ennen klo 7. 

Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viemässä Danielin kouluun 8:ksi.

Rukousta.

Kävin viemässä Emilian kouluuyn 10:ksi. Hiihtoloma on ohi ja mummilan/vaarilan koulukyyti kulkee!

Rukousta. kahvia.

Tein lumitöitä - ne lumet, mitä nyt viikonloppuna tuli, putsailin pois.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

M-L kävi hakemassa Danielin koulusta kotiin.

Ruokaa - uunissa paistettua lohta, höyrytettyä porkkanaa ja parsaa - kahvia.

Kävin 1 h 40 min. hiihto/rukouslenkillä Tarvaalan ladulla. Pääsin hiihtämään "värskiä" latua - tuttu ladunvetäjä tuli kelkalla vastaan. Sininen taivas. Aurinko paistoi. Hanki hohti ja kimalteli. Puut täysin lumettomat. Eipä siitä sää ja keli juuri parane, hiihtohommia ajatellen. 6 astetta pakkasta aloittaessani. Yli 7 lopettaessani.

Laitoin tulen takkaan.

M-L kävi kylällä kauppa- ym. asioilla.

Poljeskelin kuntopyörää yli 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

M-L teki täytekakun koristeita.

Seurailin uutisia.

Lueskelin vähän kirjaa sängyssä.

Siunausta!

Ps. "Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa..." (Ps. 42:3a).

7.3.2021.

Sydämelliset onnittelut täältä meiltä, vielä tässäkin, Hanna Manniselle - veljen tyttärelle - tänään olevan syntymäpäivän johdosta! Samoin Tarja Pollarille nimipäivän johdosta!

Sunnuntai. Taivas oli harmaa ylösnousun aikaan.

Aamupalaa ja kahvia. Luin Tiituskirjettä.

Seurasin pitkänmatkanhiihtoa - Ski classic - sekä EM-yl. urh. halleja. Myös hiihdon MM-kilpailuja. Välillä nautiskelin kahvia.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin 55 min. hiihto/rukouslenkillä Tarvaalan ladulla. Satoi lunta. Tuuleskeli. 6 astetta pakkasta.

Laitoin takkaan tulen.

Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

Luin kirjaa.

Seurasimme uutisia.

Katselin vähän EM-halli yleisurheiluja.

Katsoin seurakuntamme tämänpyhäisen netti-lähetyksen Uskotv:sta.

Siunausta!

Ps. "Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora" (Snl. 26:20),

  

6.3.2021.

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut Metsälän Matille, Haminaan, sekä Markus Huttuselle,  Haminaan! Sydämelliset nimipäiväonnittelut Tarmo Moisiolle, Saarijärvelle!

Lauantai. 8 astetta miinuksella nousun aikaan. Harmaa taivas. 

Aamupalaa ja kahvia. Luin 2. Timoteuskirjettä. Rukousta.

Seurailin yleisurheilun halli-EM-kilpailuja, sekä hiihdon MM-kilpailuja.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin hiihtelemässä 1 h 10 min. Tarvaalan ladulla - ladun aukaisua. Lunta satoi koko ajan - välillä niin sakeasti, että oli ihan mukava nähdä sellaista ja hiihdellä siellä seassa. Aukeilla tuuli oli kyllä kova ja puuskainen. Oikein lumikiteet pistelivät naamaa. Jos ei varaansa pitänyt niin meinasi kaatua. Puiusta tuli hangelle melkoinen määrä roskaa.

Laitoin tulen takkaan.

Poljeskelin kuntopyörää yli 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kävin saunassa.

Iltapalaa ja teetä. Samalla seurailimme TV7:sta Iloisen antamisen iltaa.

Uutisten seurailua. Vähän yl. urh. EM-kisojakin.

Siunausta!

Ps. "Kurita poikaasi kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa" (Snlo. 19:18).

5.3.2021.

Perjantai. 5.0 astetta lämpimällä auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia. Luin 2. Timoteuskirjettä. 

Seurasin halli EM-kilpailuja ja hiihdon MM-kilpailuja. 

Ruokaa ja kahvia.

Kävin 50 min. hiihtolenkillä Tarvaalan ladulla. 4 astetta pakkasta mennessäni, 7 palatessani. Aurinko meni metsänreunan taakse hiihdon aikana. Sininen taivas.

Tulet takkaan.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla luin kirjaa.

Terehi-Marja ja Emilia käväisivät.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurailin halli EM-kilpailuja.

Siunausta!

Ps. "Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu" (Snl. 29:25).

4.3.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 27.

Jatkamme ilman enempiä kertauksia edellispäiväisiin teksteihin. Olemme edelleen Raamatun äärellä, josta "edessämme avoimena" on ollut - ja on - 2. Tim. 3:1-5 ja siitä viimeksi j. 4 löytyvä: "Sillä ihmiset ovat silloin ... vanhemmilleen tottelemattomia." Jaksossa puhutaan siitä, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja, koska ihmiset ovat silloin sellaisia ja sellaisia.

Raamattu puhuu paljon vanhempien ja lasten välisistä suhteista. Olemme aiemmin puhuneet siitä, miten vanhemmille - isälle ja äidille - on annettu vastuu kasvattaa ja ojentaa lapsiaan Herran tahdon mukaan (Ef. 6:4). Isän ja äidin tehtävänä on opettaa lapsiaan olemaan kuuliaisia vanhemmilleen ja kunnioittamaan heitä. Sen vanhemmat tekevät sanojensa ja elämänsä esimerkin kautta. Sillä, että lapset kunnioittavat vanhempiaan, on heidän elämälleen suuri merkitys, koska Jumala lupaa heille sen kautta  menestystä ja pitkää ikää (Ef. 6:1-3).. Eräältä pitkään eläneeltä mieheltä kysyttiin kerran, että mikä on hänen pitkän ikänsä salaisuus. Miehen vastaus oli, että hän on kunnioittanut vanhempiaan.

Kuuliaisuus ja kunnioitus, omia vanhempiaan kohtaan, auttaa lapsia myös suhtautumaan oikein muita auktoriteetteja kohtaan, joita heidän elämäänsä tulee runsaasti. Näin on myös, kun ajattelemme heidän suhtautumistaan korkeimpaan auktoriteettiin, Jumalaan.

Vanhempien - isän ja äidin - tehtävä ei ole helppo. "Pienellä koulutuksella" suurin osa heistä astuu siihen vaativaan tehtävään. Omasta kodista saatu pääoma on arvokasta. Nuoret - ja varttuneemmatkin - vanhemmat tarvitsevat tukea tehtävässään. Seurakunnat ovat tärkeässä osassa, mutta eivät useinkaan ole ajatelleet tarpeeksi perheitä kokonaisuutena toiminnassaan. Toiminnat ovat eriytyneet eri ikäryhmiä koskeviksi. Eikä tämän kirjoittajan tarvitse osoitella seurakuntia, sillä hän itse on ollut työntekijänä eri seurakunnissa, eikä ole sen enempää kiinnittänyt huomiota tähän tarpeeseen kuin muutkaan, jotka ovat samoin menetelleet.

Isovanhemmat voivat olla tukena ja siunauksena - ajattelen tässä nyt erityisesti uskovia isovanhempia. Tärkeimmäksi tehtäväksi - eikä se ole vähäinen tehtävä - jää usein rukous lasten perheiden puolesta ja niissä olevista tilanteista. Usein on kyvyttömyyttä - ei kuitenkaan haluttomuutta - juuri muuten auttaa ja tukea. Arkuuttakin voi olla - ei rohkene puuttua perheen sisäisiin asioihin. Voi myös olla erilaisia näkemyksiä asioista; menetelmistä ja tulkinnoista Jumalan Sanaakin koskien. Todellinen rukous on kuitenkin niin tärkeä asia, että sen kautta voidaan voimakkaasti vaikuttaa asioihin. Isovanhemmilla voi olla "rasitteena" myös ajatus, etteivät ole omien lastensa kohdalla tarpeeksi hyvin onnistuneet kasvatustehtävässä. Toisaalta heillä voi olla myös omakohtaista perspektiiviä senkin kautta, kuinka ei tarvitse menetellä. Lastemmekin kohdalla voi käydä niin, että kasvattaessaan omia lapsiaan, ja kohdatessaan monia asioita, vaikeitakin, heistä tulee armollisempia omia vanhempiaan kohtaan.

Esimerkkinä siitä, että Jumalan Sana suuresti kiinnittää huomiota perheeseen ja vanhempien kasvatusvastuuseen - myös avioliittoon - otamme esille kohdan, jossa puhutaan seurakunnan vanhimman tehtävästä:

"...Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla ... sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?"

(1. Tim. 3:2a, 4, 5).

Edellä luettu on katkelma n. 15 kohtaa sisältävästä luettelosta, jossa tuodaan esille asioita, millaisia ominaisuuksia seurakunnan kaitsijan virkaan valittavalla olisi oltava, ja millaisia ominaisuuksia ei. Raamattu sanoo sen näin: "Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla."

Kirjeessään Tiitukselle, Paavali antaa myös ohjeita siitä, millainen seurakunnan vanhimmaksi valittavan tulee olla:

"Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, ... ja asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat, jos missä olisi joku ... yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia..."

(Tiit. 1:5, 6).

Tämäkin lainaus on osa pidempää luetteloa, jossa on n. parikymmentä ominaisuutta - millainen  hänen tulee olla ja millainen ei -  seurakunnan vanhimmaksi valittavalle.

Tässä yhteydessä esille nostamani asia, joka koskee vanhimmaksi valittavan lapsia, on otettu siksi, että näemme Jumalan Sanan pitävän sitä tärkeänä - ei siksi, että haluttaisiin esim. arvioida seurakuntien vanhimmiksi asettamiaan henkilöitä.

Ajattelin, että olisin saanut tämän kohdan 2. Tim. 3:4 pohjalta tänään loppuun, mutta niin ei käynyt kuitenkaan.

Jatkan seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut Denikselle - meijjän vävylle - tänään olevan syntymäpäivän johdosta!

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Ylitalon Arille ja Saarijärven Arsille!

Torstai. 1.7 astetta miinuksella noustessani. Pilvistä, mutta aurinko "kuumotteli" pilviverhon takana.

Aamupalaa ja kahvia. Luin 2. Timoteuskirjettä. Rukousta.

Seurasin hiihdon MM-kilpailuja netin kautta. M-L toi välillä eteeni tarjottimella juuri tekemäänsä kebab-pizzaa, jälkiruokaa, kahvia. Niin halusi minua palvella - ja kiitollisuudella otin sellaisen vastaan.

Kävin 50 min. hiihto/rukouslenkillä Tarvaalan ladulla. 3 astetta pakkkasta mennessäni, 5 palatessani. Oli "vinkeä" tuuli. Joissakin paikoissa tuuli niin kovasti, että hangen pinnalla oleva lumi lensi kyllä vinhaa vauhtia. Alussa paistoi aurinko hienosti matalalta. Taivas oli sininen. Lopussa pilveili. Ladun varrella oli hyviä tuoksuja - isoja kuusia oli laitettu nurin ja niitä ajettiin juuri. Kuusen pihka tuoksui.

Kahvia.

19:ksi menimme M-L:n kanssa meijjä ainoan vävyn - sillä meillä on vain yksi tyttö - Deniksen syntymäpäiville, tuohon kilometrin päähän. Sinne tulivat myös Pia, Milena ja Minja. Joimme kahvia ja söimme hyviä tarjoiluja.

Palattuamme kotiin laitoin takkaan tulen. Pakkanen oli noussut yli 8 asteen.

Seurasimme uutisia.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

Siunausta!

Ps. "Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille" (Snl. 16:24).

3.3.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 26.

Jatkamme eilisestä. Apostoli Paavali kirjoittaa kirjeessään efesolaisille uskoville Jumalan suunnitelmista, ja jatkaa:

"Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan Hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät"

(Ef. 3:14-19).

Ennen kuin muuten jatkamme, haluan vielä siteerata tähän edellä lukemaamme raamatunpaikkaa Elävän uutisen mukaan, joka on Uusi testamentti vapaasti kerrottuna:

"Kun ajattelen Jumalan viisauden suuruutta, polvistun ja ylistän häntä, joka on Isä kaikille niille, jotka kuuluvat hänen perheeseensä - osa heistä on taivaassa ja osa maan päällä. Rukoilen silloin, että Jumala antaisi ihmeellisistä, rajattomista voimavaroistaan teille Pyhän Henkensä sisäisen voiman. Pyydän myös, että Kristus saisi yhä täydellisemmin vallata sydämenne ja elää teissä, jotka uskotte häneen. Juurtukaa syvälle Jumalan suuren rakkauden maaperään. Jospa voisitte tuntea ja ymmärtää - niin kuin kaikkien Jumalan lasten tulisi - miten pitkä. miten laaja, miten syvä ja miten korkea Jumalan rakkaus todella on! Avatkaa elämänne hänen rajattomalle rakkaudelleen, vaikka ette koskaan pystykään sen suuruutta täysin tajuamaan. Ja niin lopulta Jumala täyttää koko olemuksenne"

(Ef. 3:14-19).

Tässä olemme tekemisissä ihan ydinasioiden kanssa; ajatellen yksilöuskovia, avioliittoja, vanhempia, perheitä, seurakuntia, jne. Kun Kristus asuu uskon kautta sydämissämme ja Jumala antaa meille Pyhän Henkensä voiman, vahvistamaan ja voimistamaan sisäistä olemustamme, voimme kokea elämässämme juurtumista Jumalan rakkauteen, joka on elämämme perustus ja kasvupohja. Tältä pohjalta kykenemme tajuamaan Kristuksen rakkauden suuruuden, joka ylittää kaiken tiedon. Kuinka tärkeää meidän onkaan avata sydämemme ja elämämme Jumalan rajattomalle rakkaudelle! Kun Jeesus saa yhä täydellisemmin vallata sydämemme, saamme juurtua syvälle Jumalan suuren rakkauden maaperään.

Jumalan rakkaus on parhain kasvupohja elämällemme; se on parhain kasvualusta myös lapsillemme ja lastemme lapsille, joiden kasvatustehtävä on annettu heidän vanhemmilleen. Jumalan rakkaus on paras kasvupohja myös kasvattajille - isille ja äideille.- kun se saa vallata heidän sydämensä.

Olemme usein niin kaukana kaikesta tästä. Itsestämme emme voi sitä puristaa ja saada aikaan. Jumalasta lähtevä rakkaus, joka voi vaikuttaa meissä, on Pyhän Hengen hedelmää. Emme voi kokea sitä, jos emme elä hengellistä elämää. Lihallinen, itseriittoinen elämä ei saa kasvamaan hyvää hedelmää sisimmässämme. Suhteemme taivaalliseen Isään, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen on avainasemassa. Jos se on teoreettinen, emmekä päivittäin hoida sitä, elämästämme puuttuu tuoreen ja elävän Jumala-suhteen tuntu. Saamme antaa koko elämämme - kaiken - Jumalalle; vastarakkautena Hänen suureen rakkauteensa.

Jumalan rakkaus, joka on saanut vallata meidän sydäntämme, vaikuttaa kodeissamme ja perheissämme. Se vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme, puhumme, teemme, miten asennoidumme ihmisiin ja asioihin. Se vaikuttaa perheen ilmapiiriin. Se tuo vapautta ja hyvää oloa perheen jäsenten välille - silloinkin kun me epäonnistumme, tai teemme vääriä asioita. Saadessamme kokea Jumalan suurta rakkautta, voimme rakastaa; aviopuolisoina toisiamme, isinä ja äiteinä lapsiamme, lapsina vanhempiamme. Jumalan rakkaus on itsensä antavaa rakkautta. Se rakastaa silloinkin, kun ei ole mitään syytä rakastaa. Kun se on vaikuttavana voimana elämässämme - ja kasvatustehtävässämme - on siinä mukana silloin kaikkein tärkein asia. 

Kun Jumalan rakkaus saa vallata sydämemme, ei Jumala jää "sivurooliin" elämässämme.

Minä tarvitsen Jumalan rakkautta. Vallatkoon se sydämeni!  Tätä me tarvitsemme perheisiimme ja koteihimme. Tiedämme, että sitä on meille tarjolla - riittävästi.

Jatkan seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

-------------------------------------

Sydämelliset nimipäiväonnittelut kovalle kilpakävelijälle, Pekkarisen Kaukolle!

Keskiviikko. 2.7 astetta lämpimällä noustessani. Pilvisehköä.  

Aamupalaa ja kahvia. Luin 2. Timoteuskirjettä. Rukousta.

M-L kävi kylällä asioilla - vei samalla Emilian jollekin kaverilleen.

Seurasin MM-hiihtoja netin kautta. Siinä samalla oli mukava pistellä suuhunsa kebab-ranskalaisia - joita M-L toi kylältä tullessaan. Mämmiä/kermaa ja kahvia jälkiruuaksi. Nämä kaikki herkut M-L toi vielä tarjottimella "nenän alle" netin ääreen.

Kävin 1  h hiihtelyllä Tarvaalan ladulla. Lähtiessäni hiihtämään oli 2 astetta lämmintä ja satoi lunta. Oli hetken aikaa niin kovaa tuulta, että lumi lensi vaakasuoraan - lunta oli ilma sakeana. Luulin ihan, että alkaako kohta puita kaatumaan. Hetken vain kesti. Latu oli mukavampi hiihtää kuin eilen; pehmeämpi, kun siihen satoi vähän lunta. Palatessani satoi myös lunta ja lämpötila oli 0.

Kahvia ja lehtien lukemista.

Kävin työntelemässä katolta tulleet "mäjäykset" - lumet - pois.

Laitoin tulen takkaan.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kävin saunassa.

Iltapalaa ja teetä.

Kirjoitin alussa olevaa kirjoitusta.

Seurasimme uutisia.

Jatkoin alussa olevan kirjoituksen loppuun.

Siunausta!

Ps. "Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan" (Snl. 34:12). 

2.3.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄMME? 25. 

Kun olemme puhuneet muutamissa, yllä olevan otsikon alla olevissa kirjoituksissa, vanhempien ja lasten välisistä suhteista, niin on muistettava, että lähtökohtana siihen on ollut: "Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset ...ovat vanhemmilleen tottelemattomia" (2. Tim. 3:1-2). Tästä johtuen meidän kristittyjen on pidettävä huolta lapsistamme ja tehtävä niinkuin Jumalan Sana kehoittaa: "kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan" (Ef. 6:4). Jumala ei saa jäädä perheissämme, eikä lastemme kasvatukessa "sivurooliin." Meidän tulee pyrkiä pitämään Jumalan tahdon mukaiset asiat tärkeimpinä asioina elämässämme ja perheidemme elämässä. Muuten käy niin, että meitä "harmittaa" paljon menetettyämme ne mahdollisuudet, joita Jumala oli meille varannut. Itsekin olisin monissa asioissa voinut menetellä toisin. Tietenkin niidenkin vanhempien, jotka eivät usko, on kasvatettava lapsiaan parhaalla mahdollisella tavalla - ja jos suinkin mahdollista, pidettävä Raamatun mukaisia arvoja kunniassa perheissään. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu - ei edes uskovienkaan perheissä.  

Mene ja tiedä; jotkut voivat pitää näitä minun kirjoituksiani sellaisina ihanteina, joihin ei todellisuudessa ole mahdollista yltää. Vanhempina, lapsina ja perheinä me kyllä kaikki monessa epäonnistumme, mutta se ei kuitenkaan anna meille oikeutta "kirjoittaa uutta Raamattua", tai tehdä "uusia Raamatun kommentaareja ja tulkintoja", omien kokemustemme mukaan. Meille on Jumalan puolelta annettu yhdenlainen Hänen Sanansa, jonka mukaan meidän on ojennettava elämäämme - ja siihen Jumala antaa meille kaiken avun Pyhän Henkensä kautta. Näin voimme kokea kaiken sen, mitä Jumala on meille luvannut.

Olemme aikaisemmin puhuneet kurista - ja meidän on muistettava, että se on loppujen lopuksi positiivinen, elämää ohjaava ja suojeleva asia, joka tuo perheeseen turvallisuutta. Kuten jo edellisellä kerralla taisin mainita, niin kuri ei lähtökohtaisesti ole kurittamista, vaan rajojen laittamista elämälle ja niiden noudattamista. Mutta kuriin kuuluu myös kurittaminen ja rankaiseminen. Se ei kuitenkaan saa olla kovuutta ja ankaruutta, vielä vähemmän julmuutta. Vaikka Raamattu puhuu aika paljon vitsasta, niin kuritus ja rankaiseminen ei tarkoita jatkuvaa vitsankäyttöä. Kun ollaan tottelemattomia ja pelkkä puhe ei auta, niin tottelemattomuudella on seurauksia. Vanhemmat voivat käyttää silloin erilaisia asioita, joilla lapsia kasvatetaan kuuliaisuuteen. "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" sananlasku kertoo myös asiasta jotain. Emme käyttäisi mielellämme - ehkä et tykkää kun tässä käytän - sellaisia sanoja kuin rankaiseminen ja kuritus. Mitä muita sanoja käyttäisimme, jos kuitenkin sitä tarkoitamme, mitä nuo sanat ilmaisevat? Niidenkin tulee olla osoitusta vanhempien rakkaudesta lapsiinsa. Voimme lukea Jumalan suhtautumisesta lapsiinsa:

"Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa". Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme, emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut"

(Hebr. 12:5-11).

Lopetampa tämänkertaisen kirjoituksen, laittamalla luettavaksemme juuri lukemamme Sanan paikan Elävän uutisen mukaan. Se on Uusi testamentti vapaasti kerrottuna:

"Oletteko kokonaan unohtaneet, miten rohkaisevasti Jumala on puhunut sinulle, omalle lapselleen? Hänhän sanoi:"Poikani, älä suutu, kun Herra kurittaa sinua. Älä masennu, kun hän näyttää sinulle, missä olet ollut väärässä. Hänen kurituksensa on merkki siitä, että hän rakastaa sinua, Kun hän sinua lyö, tiedät varmasti olevasi hänen lapsensa." Antakaa Herran kasvattaa teitä niin kuin rakastava isä lapsiaan. Onko kuultu lapsesta, jota ei olisi tarvinnut ojentaa? Ette te siis ole Jumalan omia lapsia, jos hän ei tarvittaessa kurita teitä niin kuin isä. Lapsi kunnioittaa maallista isäänsä, vaikka saa häneltä kuritusta. Eikö meidän pitäisi ottaa iloisina vastaan taivaallisen Isän kasvatus, jotta pääsisimme todelliseen elämään? Maallinen isä kasvatti meitä parhaan taitonsa mukaan muutamia lyhyitä vuosia varten. Jumala ojentaa meitä siksi, että hän tahtoo antaa meille parasta mahdollista: oman pyhyytensä. Ei ole hauskaa olla kuritettavana. Se koskee. Mutta jälkeenpäin näemme tuloksen: elämän ja rauhan Jumalan yhteydessä."

Muistan lukeneeni - jo kymmeniä vuosia sitten - Billy Grahamin sanat: "Amerikkalaiset kasvattavat koiriansakin paremmin kuin lapsiansa." Vähän vakavan tuntuinen lopetus tällä kertaa, mutta voimmehan me tehdä päätöksen, että emme toimi samalla tavalla.

Jatkan seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Tiistai. 3.2 astetta plussalla - auringossa - noustessani. Sininen taivas. Hanget hohtivat. Lastenlapsilla hiihtolomat - "kouluautonkuljettajankaan" ei tarvitse niin varahin sijaltaan ylös ponkaista.

Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Timoteuskirjettä. Hiukan rukousta.

Laittelin Rintamaposteja kuoriin.

Kävin viemässä Rintamapostit postiin. Samalla tiputtelin niitä joidenkin "rintamalaisten" laatikoihin matkan varrella. Samalla reissulla ostin itselleni uudet suksisauvat. Aikaisemmissa olivat rossit hävinneet - niillä kovemmalla alustalla kuopi tyhjää, mikä oli vaarallistakin.

Ruokaa ja kahvia.

Tulin seurailleeksi hiihdon MM-kisoja netin kautta - meillä kun ei ole sitä "oekeeta töllötintä."

Kävin hiihtämässä Tarvaalan ladulla 50 min. Aurinko paistoi ja hanki hohti - kyllähän se Lappiin mieltä vetää; siellä kun olemme elämästämme "ison loven" asustelleet. Latu oli varovasti hiihdettävä - sen verran ollut yöllä kylmää. Uudet sauvat toimivat hyvin.

Kahvia.

Laitoin tulen takkaan.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

Heimon - velimiehen - kanssa puhelinyhteydessä.

Iltapalaa. M-L paistoi mettäkakkuja. Iltapalan yhteydessä pari maistoin - ja olivat hyvänmakuisia.

Poljeskelin kuntopyörää yli 30 min. Samalla lueskelin kirjaa. Nyt seurasimme uutisia polkemisen välissä.

Pialta tuli kuvia - olivat "lähikilometrien" alueella Milenan ja Minjan kanssa hiihtolomaa viettämässä. Jotakin siellä laitettiin suuhun ja tytöt laskivat peppumäkeä - ja kotipihassakin vielä erilaisilla vehkeillä.

Terolta - ja aaroltakin - tuli Ylläksen suunnalta hienoja kuvia. Mukavahan siellä on hiihtolomaa viettää.

Siunaausta!

Ps. "Kelpo vaimon ken löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi" (Snl. 31:10).

1.3.2021.

Helmikuu on eletty ja maaliskuu avattu. Niin menevät nämä elonpäivät.

Marja-ahon Alpolle sydämelliset nimipäiväonnittelut! 

4.6 astetta lämmintä kun nousin. Aika harmaa taivas. Aurinko alkoi pilven takaa kuumotella.

Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Timoteuskirjettä. Rukousta.

Kävin työntelemässä kolalla ja lapioimassa juuri katolta pudonneet "tookit." Parempi ottaa heti pois, etteivät kovetu.

Timokin soitteli, että ovat tulossa meille. kyseli, että ottaako lapion mukaan, että voi katolta tippuneita lumia luoda pois. Olin eilen illalla ennättänyt siirrellä pois suuret määrät katolta pudonnutta lunta. M-L kuvasi eilen videolle lumikasat ja laittoi "perekunnan vatsappiin", niin niitä se Timo varmaan ajatteli. Tänään tippuneetkin ennätin "kelkutella" pois, ennenkuin Timo, Pia, Milena ja Minja saapuivat.

Aurinko paistoi siniseltä taivaalta.

M-L teki hyvää pizzaa. Söimme sitä ja joimme kahvia/limsaa, kuka mitäkin. TImon, Pian ja tyttöjen lisäksi meille tulivat Terhi-Marja ja Daniel. Milena soitteli heille, että ovat meillä.

Kävimme Timon kanssa saunassa.

Vieraiden - omien - mentyä kirjoitin Rintamapostin, jonka laitan tämän kirjoituksen loppuun.

Lähettelin Rintamapostia s-postilla.

Kävimme monistamassa Rantalan Jussin kanssa Rintamaposteja. Kiitos Jussille! Taivas tähdessä. Toissailtana kun tulin hiihtämästä oli taivaanrannalla nousemassa iso, ihan pyöreä, voimakkaan tumman keltainen, kuu.

Iltapalaa ja teetä - vähän kahviakin.

21 seurasimme Alfatv:ltä Kiminkisen.

Uutisetkin tuli seurailtua.

Siunausta!

Ps. "Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhän tunteminen on ymmärrystä" (Snl. 9:10).

28.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 24.

Kun kuulemme - tai luemme - sanat: "vaan kasvattakaa heitä (lapsia) Herran kurissa ja nuhteessa" (Ef. 6:4b), niin ajatuksemme menevät "tietynlaisille urille": kurittamiseen. Voi myös olla niin, että jos perheessä on kuritettu kovasti - ja vedetty siihen Herrakin mukaan, niin se on aiheuttanut lapsissa vastenmielisyyttä uskonasioita kohtaan. Vanhemmat - isä ja/taikka äiti - ovat saattaneet olla täysin vilpittömiä kurittaessaan lapsiaan - tai jotakin heistä - tai sitten kurittajan luonne on ollut ellainen, että hän on tehnyt sitä pikaistuksissaan ja vihassaan. Näin voi tapahtua uskovien perheidenkin - tai vanhempien  - kohdalla. Vanhempien - tai toisen vanhemman - taholta voi lapsiin kohdistua voimakasta kovuutta. Se ei kuitenkaan kuulu kasvatukseen - vaikka me vanhemmat lihallisuudessamme sillä tavalla saatamme toimiakin. Joudumme vanhempina tekemään parannusta kovuudestamme ja pyytämään myös sitä anteeksi lapsiltamme. Kasvattaessamme lapsiamme, tarvitsemme lujuutta ja pitkäjänteisyyttä, mutta se on eri asia kuin kovuus. Kovuuden ilmentymiä voivat olla huutaminen, repiminen hiuksista, tai muualta, lyöminen kädellä, tai mitä sattuu käteen löytymään, puristelu; erilainen pahoinpiteleminen mustelmineen, haukkuminen ja nimittely, liian isot rangaistukset: esim. jostakin paitsi jääminen, huomiotta jättäminen, jne.

Kuitenkin, meille, epäonnistuneill vanhemmillekin, kuuluu Jumalan apu ja armo, kun käännymme Hänen puoleensa. Meidän on myös ojennettava omaa elämäämme Jumalan Sanan mukaan ja kasvettava kasvattajinakin. Vanhempina meiltä voidaan odottaa myös jotakin vastuullisuutta.

Kuri ei tarkoita samaa kuin esim fyysinen kuritus, "piiskan" käyttäminen. Vitsaa ei tarvitse edes ajatella, eikä sellaisella "uhkailla", kun lapset muutenkin ovat kuuliaisia. Jossain päin Suomea - olikohan "pohojanmaalla", niin olen kuullut - kuriksi nimitetään kujaa, joka on molemmilta puolilta aidattu. Kun esim. lehmät keväällä lasketaan/laskettiin laitumelle, niin ne kulkivat sen "kurin" kautta. Näin ollen ne eivät juoksennelleet minne itse halusivat. Voimme koettaa soveltaa ajatuksissamme tuota kuvaa lasten kasvatukseen perheissä. Lapset eivät elä - eivätkä muutkaan perheen jäsenet - niin kuin itse tahtovat; kuka mitenkin sattuu elämään.

Kun puhumme Jumalan Sanan kehoituksesta: "kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa", niin siinä ensinnäkin sanotaan, että lapsia tulee kasvattaa, ja toiseksi, miten heitä tulee kasvattaa. Vanhempien tehtävänä on asettaa lapsilleen rajat. Parhaimmillaan se tuo turvallisuutta lasten, mutta myös vanhempien elämään. Ennenkaikkea kurissa on kysymys opettamisesta ja ohjaamisesta; kasvattamisesta. Kristityt vanhemmat asettavat lapsilleen rajoja Jumalan Sanan pohjalta. Vanhempien on myös valvottava lapsiaan. Ei ole mitään mieltä asettaa rajoja, jos ei niistä aiota pitää kiinni. Lapsia ei kuitenkaan tule painostaa, tai pakottaa, esim. uskonratkaisun tekemisessä, vaan siitä opetetaan ja "annetaan" lapsen sisimpään "aineksia" joiden pohjalta hän voi tehdä uskonratkaisunsa.

Kuri ei tarkoita vanhempien puolelta jatkuvaa "niskaan puhaltamista", pikkutarkkaa "kaiken kyttäämistä". Parhaimmillaan perhe-elämä on tiettyjen rajojen alla elämistä. Kuri ei myöskään tarkoita sitä, että aina ollaan huomauttelemassa, kieltelemässä ja puuttumassa kielteisesti asioihin. Kuriin kuuluu ennenkaikkea myönteinen ohjaaminen, myönteinen palaute, kehuminenkin. Kyllä, kehumistakin pitää olla mukana vanhempien taholta. Jos voisin elää uudelleen elämääni, niin kehuisinkin lapsiani enemmän. Eihän se sitä tarkoita, että elämä olisi ainaista kehumista.

Ymmärrämme hyvin kurin merkityksen - joka ei ole kielteinen, vaan myönteinen asia - kun ajattelemme sanaa: "kuriton":

"Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä"

(Snl. 29:15).

Sana: "Kuriton", tarkoittaa: vapaaksi päästetty, yksikseen (oman tahtonsa varaan) jätetty (IRT 2. palsta 2812, Raamatun Tietokirja 1972). Näin ei pitäisi lastemme kohdalla tapahtua, vaan vanhempien on asetettava rajat lapsilleen ja vaikutettava siihen, että lapset ovat heille kuuliaisia ja voivat kunnioittaa heitä.

Toinen esimerkki:

"Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi"

(Snl. 29:18).

"Kurittomaksi"-sana tässä tarkoittaa: päästää irti t. valloilleen; päästää villiintymään, tulla hillittömäksi t. laittomaksi; antaa villiintyä (IRT 2. palsta 2812, Raamatun Tietokirja 1972).

Vielä kolmas esimerkki:

"Me kehoitamme teitä veljet: nuhdelkaa kurittomia..."

(1. Tess. 5:14).

"Kurittomia"-sana tarkoittaa tässä: omavaltainen, kuriton (IRT 2, palsta 2812, Raamatun Tietokirja 1972.

Näistä esimerkeistä näemme - tutustuessamme sanan "kuriton" merkitykseen - ja hahmotamme hyvin sen, miten tärkeä asia Raamatun mukainen kuri on. Voimme siirtää tämän koskemaan perheitämme.

Toivottavasti näistä "vajavaisista riveistä" on jotakin hyötyä joillekin - ainakin ajattelemisen ja pohtimisen aineksia.

Jatkan seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Yhdelle pienelle Onni-pojalle - jonka puolesta olen luvannut rukoilla - sydämelliset nimipäiväonnittelut Uuraisille!

Sunnuntai. 3.2 astetta lämpimällä nousun aikaan - auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia. luin 1. Timoteuskirjettä. Rukousta.

Seurasimme oman seurakunnan nettilähetystä.

Seurailin MM-hiihtoja. Välillä kahvia.

Ruokaa ja kahvia.

Katolta oli tullut tänään lunta suuret määrät. Työntelin kolalla ja laioin niitä pari tuntia. Sekin sellaista paidankastelukuntoilua - kun on tarpeeksi/liikaa päällä vaatteita.

Laitoin takkaan tulen.

Poljeskelin n. 40 min. kuntopyörää, että paita kastui lisää. Samalla luin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasin uutisia.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

Tänään kävivät eilen asuntovaunua - "lentävää leppäkerttua" - katsomassa käyneet ihmiset hakemassa vaunun "Terhien" pihasta. Sitäkin asiasa oli rukoiltu, joten saimme rukousvastauksen. 

Siunausta!

Ps. "Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa" (Snl. 29:2).

27.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 23.

Jatkamme siitä, mihin edellisinä päivinä olemme jääneet. Luemme vielä tekstijatson, joka on ollut edessämme, nyt uusimman kirkkoraamatun mukaan:

"Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herraa totellen, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: "jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä". Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa heitä Herran tahdon mukaan"

(Ef. 6:1-4 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos).

 Aikaisempi, v 1938 käytäntöön otettu suomennos, kääntää saman kohdan loppuosan:

"...vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa"

(Ef. 6:4b).

Kumpikin käännös tarkoittaa - niinkuin pitääkin - samaa, mutta ilmaisee sen eri tavalla. 

Vanhemmilla on vastuu lapsistaan - myös kasvatusvastuu. On puhuttu ns. vapaasta kasvatuksesta, jolla ilmeisesti tarkoitetaan kasvatusta, jossa lapset saavat kasvaa miltei - tai kokonaan - ilman rajoja ja sääntöjä. Ilman kuria. Se ei ole Raamatun mukainen ajatus lasten suhteen. Ennen kuin jatkamme, haluan ottaa tähän tärkeän raamatunjakeen, joka ilmaisee tärkeän kasvatusperiaatteen:

"Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea"

(Snl. 22:6).

Näin vanhempien tulee tehdä - ja tehdä se Herran tahdon mukaan. Vanhemmat eivät voi ajatella, että antaa lapsen kasvaa vapaasti ja valitkoon hän sitten tiensä, kun on kasvanut,  niinkuin haluaa. Vanhempien on opetettava ja ohjattava lapsiaan sanoillaan ja esimerkillään kulkemaan sitä tietä, mikä on Jumalan Sanan mukainen. Jos eivät vanhemmat hoida kasvatusvastuutaan, tekevät sen jotkut muut: kaverit, koulu, media, jne. Se "kylvö" ei välttämättä ole Herran tahdon mukaista kasvatusta, vaan jopa vie häntä poispäin siitä. Lapsuus on nopeasti ohimenevä aika. Kuinka suuri etuoikeus onkaan se, että vanhemmatr voivat ihan pienestä pitäen kasvattaa lapsiaan Jumalan Sanan pohjalta.

Pyytäisin vieläkin lukemaan ajatuksella seuraavat tärkeät jakeet:

"Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä"

(2. Tim. 3:14-17).

Jos Jumalan Sana unohdetaan, ei lapsia voida kasvattaa Herran tahdon mukaan. Vanhempi käännös puhuu kasvattamisesta Herran kurissa ja nuhteessa.

Haluan tässä vaiheessa tehdä yhden lainauksen:

"Texasissa Houstonin kaupungin poliisilaitos laati "Kaksitoista sääntöä nuorisorikollisten kasvattamiseksi". Vanhempien esimerkin merkitys korostuu näissä ironisissa "säännöissä":

1. Rupea antamaan lapselle jo vauvana kaikki mitä hän haluaa. Tällä tavalla hän oppii kasvaessaan luulemaan, että maailman pitää elättää häntä.

2. Naura hänelle, kun hän oppii rumia sanoja. Tämä saa hänet luulemaan olevansa nokkela. Se rohkaisee häntä samalla ottamaan käyttöön vielä "näppärämpiä" sanankäänteitä, jotka myöhemmin saavat vanhemmat täysin menettämään malttinsa.

3. Älkää milloinkaan opettako hänelle mitään hengellisiä asioita. Odottakaa kunnes hän tulee täysi-ikäiseksi ja antakaa hänen sitten "päättää itse omasta puolestaan".

4. Välttäkää sanan "väärin" käyttämistä. Siitähän saattaa olla seurauksena syyllisyyskompleksi. Kun hänet myöhemmin pidätetään autovarkaudesta, tämä aiheuttaa sen, että hän uskoo yhteiskunnan olevan häntä vastaan ja että häntä vainotaan.

5. Korjatkaa aina hänen jälkensä - kirjat, kengät ja vaatteet. Tehkää kaikki hänen puolestaan, niin että hän tottuu panemaan vastuun toisten harteille.

6. Antakaa hänen lukea kaikkea mitä hän saa käsiinsä. Huolehtikaa tarkoin pöytähopeiden ja juomalasien puhtaudesta, mutta antakaa hänen mielensä herkutella roskakirjallisuudella.

7. Riidelkää usein lastenne läsnäollessa. Tämä varjelee heitä ylenmääräiseltä järkytykseltä kodin myöhemmin hajotessa.

(Kuuliaisuuden Jumalalle on ohjattava vanhempien käyttäytymistä toisiaan kohtaan. Kuka voi toivoa lastensa onnistuvan, kun avioliitto, josta he ovat lähtöisin, on epäonnistunut? Lasten kehitys ei ole kaikesta muusta erillään oleva asia, joka voi onnistua, vaikka ei oteta huomioon ihmissuhteita, jotka liittyvät siihen. He ovat moraalisen organismin jäseniä.)

8. Antakaa lapselle niin paljon käyttörahaa kuin hän haluaa. älkää koskaan antako hänen ansaita omaa rahaa. Miksi hänellä pitäisi olla yhtä vaikeata kuin teillä oli aikanaan?

9. Tyydyttäkää hänen kaikki halunsa ruoan, juoman ja mukavuuden suhteen. - Pitäkää huolta siitä, että kaikki halut tulevat tyydytetyiksi. Kieltäminen saattaa johtaa haitallisiin turhautumiin.

10. Pitäkää hänen puoltaan naapureita, opettajia ja poliisia vastaan. He ovat kaikki lastanne vastaan.

11. Kun hän joutuu todellisiin vaikeuksiin, puolustautukaa sanomalla "En koskaan voinut hänelle mitään."

12. Valmistautukaa surun täyttämään elämään. Se on odotettavissa"

(Larry Christenson, s. 121 - 123, Ristin Voitto 1973).

Jatkan seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Eriksonin Torstille täältä "meidän horisontista!"

Lauantai. 0.2 astetta plussalla. Aurinkoista. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Timoteuskirjettä. Rukousta,

Seurasin tänään MM-hiihtoja ja vähän MM-rallia Rovaniemeltä.

M-L valmisteli aamusta tarjoiluja - mm. pizzoja.

Tero, Mari, Eelis ja Nooa tulivat puoliltapäivin - ja aurinko paisteli siniseltä taivaalta ja hanget hohtivat. Söimme hyviä pizzoja, ym. Joimme kahvia, ym.  Sen jälkeen "Terot" lähtivät jatkamaan matkaansa kohti Ylläksen maisemia - hiihtoma kun on. Matkalla yöpyvät Hailuodossa. Aaro liittyy heidän seuraansa Oulusta, jonne tulee junalla jalkapallo-ottelun jälkeen. Maalivahti. Terhi-marja, Emilia ja Daniel olivat meillä myös.

Meillä piipahti pariskunta, joka tuli katsomaan asuntovaunua ostaakseen. Niin siinä taitaa käydä, että hakevat huomenna "lentävä leppäkerttu"-vaunun itselleen. Sain antaa pariskunnalle kirjoittamani vihkosen: Jumalalla on sinulle asiaa.

Hiihtojen seurailun jälkeen menin Kusiaismäen ladulle hiihtelemään 1 h 30 min. Keli ja sää olivat hyviä. 18 maissa tulin pois.

Denis oli hakenut yhteisen asuntovaunumme heidän pihaansa - huomenna kun se vaihtaa omistajaa.

Kahvia.

Poljin kuntopyörää vajaat 40 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kävin saunassa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasin uutisia.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

Siujausta!

Ps. "Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä kyllästy hänen rangaistukseensa; sillä jota herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on" (Snl. 3:11, 12).

. 

26.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 22.

Riippuen hengellisestä elämästämme ja perheen sisäisistä suhteista, voi Jumala todellakin jäädä "sivurooliin" perheen elämässä. Tämän tiedämme jokainen kohdallamme kokemuksestamme. Yhdessä - ja erikseenkin - tapahtuva hengellisen elämän hoitaminen - rakentuminen - voi olla kokonaan laiminlyötyä. Se voi olla myös hyvin pintapuolista, tai "aaltoliikkeessä" olevaa. Toisissa perheissä ei edes tulla ajatelleeksi yhteisten hengellisen rakentumisen hetkien olemassaoloa. Toisissa kipuillaan tämän asian kanssa.  Joissakin perheissä saatetaan ujostella toisiaan niin paljon, että ei voida puhua hengellisistä asioista. Syynä voi olla myös se, että hengellinen elämä on "siinä jamassa", että niin ei voida tehdä. Raamatun lukeminenkin voi olla vaikeaa. Näihin asioihin todellakin vaikuttaa paljon hengellinen tila ja ihan se, millaiset suhteet perheenjäsenillä on.

Olen ollut "aika paljon" Venäjällä. Varsinkin joissakin seurakuntaliikkeissä pidetään luonnollisena perheen yhteistä kokoontumista Sanan ja rukouksen hetkiin. Ne eivät välttämättä ole puuduttavan pitkiä. Jopa aamuisin, ennenkuin lapset lähtevät kouluun, voidaan rukoilla yhdessä ja siunata toinen toistaan uuteen päivään. Lapset ovat iloiten mukana. Se on heille luonnollinen - perheen elämään kuuluva - asia. Kyllähän Suomessakin on sellaisia perheitä, joissa on yhteisiä hetkiä Raamatun ja rukouksen merkeissä, mutta se ei "kovin suuressa määrin" taida olla perheissä asianlaita. Jopa aviopuolisoiden yhteinen rukous voi olla hyvinkin vaikeaa toteuttaa. Joutuu "ylittämään rajoja", voidakseen päästä siihen.

Perheissä on monenlaisia tilanteita. Kullakin on oma ohjelmansa ja omat menonsa. Ellei ole selkeää näkemystä asian tärkeydestä, jäävät yhteiset hengellisen rakentumisen hetket pois. Muut asiat ajavat niiden ohi; nousevat tärkeämmiksi. Voi siitä johtuen käydä niin, että jos ei sellaista hetkeä ole ollut sopivaan aikaan illasta ja se jää siihen hetkeen, kun osa on jo menossa nukkumaan, niin joku perheen jäsen voi todeta: No, äkkiä sitten! Kun tätä rinnastaa siihen, mihin muuhun me olemme valmiit käyttämään "rutosti" aikaa - esim. älypuhelimen kanssa olemiseen - niin voiko olla käynyt niin, että (perheen) elämässä on jonkinlainen vinosuuntaus olemassa? 

On tärkeää ja hyvä asia, että käydään seurakunnan tilaisuuksissa - ihan yhdessä perheenä - mutta ne eivät pelkästään - puolitoistatuntia viikossa - korvaa henkilökohtaista ja perheissä tapahtuvaa hengellisen elämän hoitamista. Hengellinen elämä voi olla myös sellaista, että vanhemmat eivät käy edes seurakunnan tilaisuuksissa, eivätkä lapsetkaan sinne mene. Ja jos vanhemmat menevät, niin perheessä voi olla luonnollista, että lapset jäävät - älypuhelimiensa kanssa, tai muuten - kotiin, tai jonnekin muualle, eikä haluta edes tehdä jotain sen asian hyväksi, että lapsetkin voisivat lähteä. Minun mielestäni on surullista, jos vanhemmat eivät voi nähdä näissä asioissa vastuutaan. Muille asioille eläminen on tullut - tulee - sijaan. Siinä menettävät lapset ja vanhemmat erittäin paljon sen hetkistä ja tulevaa elämää ajatellen - jopa iankaikkisuutta ajatellen.  

Olisi tärkeää, että perhe olisi kuin kotiseurakunta, jossa Jumalan sana ja rukous ovat yhteisessä - ja tietenkin henkilökohtaisessa - käytössä. Joissakin perheissä voidaan jopa laulaa yhdessä. Voidaan lukea hieman raamattua yhdessä, tai jotain kirjaa, joka hyvällä tavalla tuo esille Jumalan sanaa ja asioita sen pohjalta kuultavaksi. Rukoillaan yhdessä. Ei tarvitse pitää "valtavan pitkiä" yhdessäolon hetkiä. Erilaisia tapoja voi olla. Rukoilla voivat kaikki perheen jäsenet, esim. kukin vuorollaan, eri kertoina. Kukin voi tuoda esille omia rukousaiheitaan. Esim. jos koulussa kiusataan, voidaan yhdessä rukoilla asian puolesta ja siunata kiusaajia. On todella tärkeä asia oppia siunaamaan kaikenlaisia ihmisiä jo pienestä pitäen. Elämämme "pyörteissä" emme tule aina ajtelleeksi sitä, miten arvokasta pääomaa lapset saavat pienestä pitäen, kun heidän sydämensä maaperään kylvetään Jumalan Sanan siementä ja he oppivat sieltä nousevaa elämäntapaa elämäänsä. Tällaiset yhteiset hetket luovat turvallisuutta lasten elämään - niinkuin aikuistenkin - ja kertovat siitä, missä perheen jäsenten turva on. Nuo tärkeät vuodet voidaan myös menettää. Ikävää, jos se tapahtuu laiminlyöntiemme vuoksi.

Tämänkertainen kirjoitus lähti taas elämään "omaa elämäänsä", mutta älköön kukaan luulko, että tälläkään kertaa on kysmyksessä jokin "lyömäteksti", jolla osoitetaan vanhempien huonoutta. Ei, vaan kyseessä on rohkaisu huomaamaan perheen keskeinen hengellinen rakentuminen. Vanhempien esimerkki - esikuvana oleminen - on Raamattuun pohjautuva malli. Siksi heidän on hoidettava suhdettaan Jumalaan - niin, että Hän ei ole "sivuroolissa" heidän elämässään, eikä perheen elämässä.

Pyytäisin lukemaan - eilisen kirjoituksen lopusta löytyvä - 2. Tim. 3:14-17, joka edelsi tämänkertaista kirjoitusta.

Kun siinäkin, mitä olemme nyt - ja eilenkin - puhuneet, on taustalla 2. Tim. 3.1-5 ja nyt käsiteltävänä oleva: "Sillä ihmiset ovat silloin ... vanhemmilleen tottelemattomia" (j. 2), niin uskovissa perheissä on kaikin tavoin pidettävä huolta siitä, että lapset oppivat kunnioittamaan vanhempiaan ja olemaan heille kuuliaisia. Siitä seuraa Raamatun mukaan suuri siunaus heidän elämääönsä. Tämä on tietenkin tärkeää kaikissa perheissä.

Jatkamme seuraavalla kerralla - jHs.

Jouko Kuusjärvi

rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Perjantai. 0.1 astetta miinuksella nousun aikoihin. Aamupalaa ja kahvia.

8:ksi kävin viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Harmaita pilviä. 

Kahvia. Luin 1. Timoteuskirjettä. Rukousta.

Seurasin MM-hiihtoja.

M-L haki Danielin ja Emilian koulusta 14 maissa.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

Ruokaa ja kahvia.

MM-rallia ja MM-hiihtoja tulin seurailleeksi.

Poljeskelin kuntopyörää 1 h. Samalla lueskelin kirjaa.

Tulet takkaan.

Tänään taisi olla aika monia asteita lämmintä. Katolla oleva lumikuorma on alkanut liukua alaspäin. Sitä voi tulla, sitten kun tulee, ihan nokko alas.

M-L paisteli huomiseksi tarjottavaa.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa" (Snl. 25:11).

 

25.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 21.

Matka tämän aiheen parissa jatkuu. Aikaisemmat tällä otsikolla kirjoitetut tekstit löytyvät päivittäin  4.2 - 23.2. väliseltä ajalta.

Mieleeni nousi kirjoittaa tähän yhden tutun laulun sanat:

1. "Ystävä Sä lapsien, katso minuun pienehen.

Minne käynkin maailmassa, Sinä olet hoitamassa.

Onni täällä vaihtelee, Taivaan Isä suojelee.

2. Ota, Jeesus rakkahin, suojaas koti kallehin.

Siunaa äitiä ja isää, heille elinpäivää.

Ystävä Sä lapsien, pientäs auta holhoten.

3. Pidä meitä turvissas, Jeesus armohelmassas.

Suojaas sulje isänmaamme, Sulta kaiken lahjaks saamme.

Johda, Jeesus rakkahin, meidät taivaan kotihin"

(Hengellinen laulukirja, 3. uudistettu painos, 556, tuntematon ruotsalainen 1780, 1. säk. Siri Dahlgvist 1911, 2. ja 3. säk. Ivar Wideen 1919, Hengellinen laulukirja, Vantaa 1992).

Olemme menossa 2. Tim. 3:2. jakeen kohdassa: "Sillä ihmiset ovat silloin ... vanhemmilleen tottelemattomia." Voit halutessasi tutustua siihen, mitä asiasta aikaisemmin on kirjoitettu. Jatkamme eteenpäin toistelematta liikaa jo sanottua.

Luimme jo aiemmin Ef. 6:1-4 ja toimme esille sen pohjalta tärkeitä asioita. Luemme vielä jakeen 4:

"Ja te isät, älkää kiihottako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa"

(Ef. 6:4).

Nyt on vuorossa jakeen loppuosa: "vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa."

Elävä uutinen, Uusi testamentti vapaasti käännettynä sanoo tämän kohdan:

"Kasvattakaa heitä Jumalan sanalla ja rakkaudella ohjaten"

(. 406, Karas-Sana 1977).

Vanhemmat ovat lastensa kasvattajia. "Jumalan malli" on se, että kasvattaminen tapahtuisi Hänen sanansa mukaan. On muistettava, että Paavali on kirjoittanut kirjeensä uskoville; tässä tapauksessa seurakunnalle Efesoon. Voidakseen noudattaa po. Jumalan sanan ohjeita, on vanhempien oltava itse Jeesukseen uskovia, Jumalan lapsia. Muuten - vaikka Raamatun periaatteet kasvatuksessa ovat kaikille hyviä - jäävät ne ulkokohtaisiksi, elleivät ihmiset ole sisäistäneet Sanan opetuksia. Toisin sanoen: vanhempien on itse oltava kuuliaisia sille, mitä Sana opettaa.

Puhutaan ns. kristillisestä kasvatuksesta. Tuon ilmaisun sisälle sopii kristillisyyttä laidasta laitaan. Tämä johtuu siitä, että kristillisyyttä on niin monenlaista. On siunaukseksi maallemme, jos perheissä pidetään kunniassa kristillisiä arvoja, vaikkei oltaisikaan Jeesukseen uskovia. Suomi on ns. kristitty maa, mutta se ei tarkoita,että kaikki maamme ihmiset olisivat kristittyjä. Kristitty Raamatun kielenkäytössä tarkoittaa Jeesukseen uskovaa ihmistä; hän ei vain pidä jollakin tavalla totena hengellisiä asioita - ja ole nimeltä ulkonaisesti kristitty - vaan hänellä on henkilökohtainen uskonsuhde Jeesukseen:

"Ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi"

(Apt. 11:26).

Lukiessamme samaa lukua, josta luimme juuri katkelman, tulemme tietämään, miten Antiokian ihmisistä - joita alettiin nimittää kristityiksi - tuli opetuslapsia:

"Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanuksen tähden, vaelsivat ympäri hamaan ... Antiokiaan saakka, ... Heidän joukossaan oli ... muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Ja Herran käsi oli heidän kanssansa ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen"

(Apt. 11:19-21).

Antiokiassa tuli ihmisiä uskoon - Jeesukseen uskoviksi. Kristitty on Jeesuksen opetuslapsi, joka seuraa Jeesusta. Kun vanhemmat - isä ja äiti - ovat kristittyjä, Jeesuksen opetuslapsia, he voivat kasvattaa lapsiaan tuntemaan Jeesuksen, niin että heistäkin tulee kristittyjä, Jeesuksen  opetuslapsia.

Minun mielestäni Elävästä uutisesta aiemmin lukemamme teksti on hyvä ohje vanhemmille, ajatellen heidän lapsiaan: "Kasvattakaa heitä Jumalan sanalla ja rakkaudella ohjaten."

Näköjään "tulee laajennusta" tähän aiheeseen koko ajan, joten hitaasti pääsemme eteenpäin, vaan: Mikäpä hoppu tässä, valmiissa maailmassa. Lopetan tämänkertaisen osuuden tärkeään totuuteen - ajatellen perheissä tapahtuvaa lasten kasvatusta:

"Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut"

(2. Tim. 3:14-17).

Lukemamme on niin rikas ja tärkeä kohta, että pyytäisin ihan lukemaan sen useampaan kertaan, ajatellen, mitä siinä sanotaan. Kyllä meidän pitäisi päästä asennoitumaan uudella tavalla Jumalan Sanan asemaan perheissämme.. Emmekö joudukin toteamaan, että se on suurelta osin jäänyt "lapsipuolen asemaan" Jeesukseen uskovien perheissä - "sivurooliin." Olemme olleet hyvin leväperäisiä tässä asiassa. Kiitä Jumalaa, jos voit sanoa: meillä ei ole niin. Kun näemme tuon asian tärkeyden, ja haluamme ottaa askeleita siihen suuntaan, niin Pyhä Henki auttaa meitä.

Jatkamme tästä seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut, tässäkin, Raija Toikkaselle, 23.2. olleen syntymäpäivän johdosta, Matti Rantaselle eilen olleen syntymäpäivän johdosta, sekä Tuija Rautaselle tänään olevan nimipäivän johdosta!

Kiitokset Kauppisen Raimolle erinomaisesta kirjoituksesta, Sana viikonvaihteeksi, otsikolla: Kilparadalla, Sampo 24.2.2021. s. 11!

Miksi minä olen ottanut kantaa - useasti - tässä blogissa Saarijärven seurakunnan ikävään tilanteeseen, koskien seurakunnan viimeisen seurakuntapastorin valintaa, jossa seurakunnan Kirkkoneuvosto valitsi runsaan hakijajoukon seasta pastorikseen henkilön, joka elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa? Yksi selkeä vastaus löytyy saksalaisen pastorin, Dietrich Bonhoefferin, sanoista:

"Hiljaisuus pahuuden edessä on itsessään pahuutta: Jumala ei pidä meitä syyttöminä. Olla puhumatta on puhumista, olla toimimatta on toimimista"

(Niilo Närhi: Kutsu palvelutyöhön, Avainmedia, s. 2. maaliskuu 2021, Avainmedia Lähetysjärjestö ry.)

Jeesukseen uskovana, Jumalan lapsena ja Hänen Sanaansa korkeimpana ohjeenani pitävänä, en voi vaieta. Synti, siinä eläminen ja sen suosiminen on aina pahuutta Jumalaa kohtaan - seurakunnan kohdalla pidän julkeana sitä, että Jumalan Sana hyljätään noin räikeästi. Kyseessä on myös esimerkin antaminen, että tuollainen on hyväksyttävää. En halua olla "haukkumassa" ihmisiä sen pahemmiksi, kuin kukaan meistä, sillä kaikki me olemme myydyt synninalaisuuteen ja vain Jeesus voi meidät sieltä nostaa pelastettujen joukkoon. Vielä vähemmän haluan asettua tuomariksi, mutta tiedän,että Jumala on Sanansa takana.

Torstai. 0.5 astetta miinuksella  "het" 7 jälkeen. Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viemässä Danielin kouluun 8:ksi. Oli vähän sumuinen ilma.

Kahvia. Luin 1. Timoteuskirjettä. Rukousta.

Vein Emilian 10:ksi kouluun. Samalla reissulla kävin tk:ssa. Ensin 10.30 diabeteshoitajan pakeilla ja klo 11 lääkärin juttusilla - kokeiden tuloksia kuulemassa. Tilanne on hyvässä jamassa.

Ruokaa ja kahvia.

Seurasin MM-"rinttejä."

Kävin hiihtelemässä Kusiaismäen laduilla 1 h 30 min. Oli n. 3 astetta plussalla. Helposti tuli paita "tuoreeksi" - ihmekös tuo, kun on kyseessä vanha, vähän huonokuntoinen ja ylipainoinen mies. Kaksi asiaa noista voisi vaikka korjaantuakin.

Kahvia.

Laitoin tulen takkaan.

Poljeskelin kuntopyörää n. 30 min. Lueskelin samalla kirjaa.

Kirjoitin alussa olevaa kirjoitusta.

Söimme 18 maissa hyvän päivällisen - uunissa paistettua lohta, jossa mm. sinihomejuustoa ja hyvää salaattia.

Seurasimme uutisia.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Poikani, jos synnin tekijät sinua viekoittelevat, älä suostu" (Snl. 1:10).