2.3.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄMME? 25.
Kun olemme puhuneet muutamissa, yllä olevan otsikon alla olevissa kirjoituksissa, vanhempien ja lasten välisistä suhteista, niin on muistettava, että lähtökohtana siihen on ollut: "Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset ...ovat vanhemmilleen tottelemattomia" (2. Tim. 3:1-2). Tästä johtuen meidän kristittyjen on pidettävä huolta lapsistamme ja tehtävä niinkuin Jumalan Sana kehoittaa: "kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan" (Ef. 6:4). Jumala ei saa jäädä perheissämme, eikä lastemme kasvatukessa "sivurooliin." Meidän tulee pyrkiä pitämään Jumalan tahdon mukaiset asiat tärkeimpinä asioina elämässämme ja perheidemme elämässä. Muuten käy niin, että meitä "harmittaa" paljon menetettyämme ne mahdollisuudet, joita Jumala oli meille varannut. Itsekin olisin monissa asioissa voinut menetellä toisin. Tietenkin niidenkin vanhempien, jotka eivät usko, on kasvatettava lapsiaan parhaalla mahdollisella tavalla - ja jos suinkin mahdollista, pidettävä Raamatun mukaisia arvoja kunniassa perheissään. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu - ei edes uskovienkaan perheissä.
Mene ja tiedä; jotkut voivat pitää näitä minun kirjoituksiani sellaisina ihanteina, joihin ei todellisuudessa ole mahdollista yltää. Vanhempina, lapsina ja perheinä me kyllä kaikki monessa epäonnistumme, mutta se ei kuitenkaan anna meille oikeutta "kirjoittaa uutta Raamattua", tai tehdä "uusia Raamatun kommentaareja ja tulkintoja", omien kokemustemme mukaan. Meille on Jumalan puolelta annettu yhdenlainen Hänen Sanansa, jonka mukaan meidän on ojennettava elämäämme - ja siihen Jumala antaa meille kaiken avun Pyhän Henkensä kautta. Näin voimme kokea kaiken sen, mitä Jumala on meille luvannut.
Olemme aikaisemmin puhuneet kurista - ja meidän on muistettava, että se on loppujen lopuksi positiivinen, elämää ohjaava ja suojeleva asia, joka tuo perheeseen turvallisuutta. Kuten jo edellisellä kerralla taisin mainita, niin kuri ei lähtökohtaisesti ole kurittamista, vaan rajojen laittamista elämälle ja niiden noudattamista. Mutta kuriin kuuluu myös kurittaminen ja rankaiseminen. Se ei kuitenkaan saa olla kovuutta ja ankaruutta, vielä vähemmän julmuutta. Vaikka Raamattu puhuu aika paljon vitsasta, niin kuritus ja rankaiseminen ei tarkoita jatkuvaa vitsankäyttöä. Kun ollaan tottelemattomia ja pelkkä puhe ei auta, niin tottelemattomuudella on seurauksia. Vanhemmat voivat käyttää silloin erilaisia asioita, joilla lapsia kasvatetaan kuuliaisuuteen. "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" sananlasku kertoo myös asiasta jotain. Emme käyttäisi mielellämme - ehkä et tykkää kun tässä käytän - sellaisia sanoja kuin rankaiseminen ja kuritus. Mitä muita sanoja käyttäisimme, jos kuitenkin sitä tarkoitamme, mitä nuo sanat ilmaisevat? Niidenkin tulee olla osoitusta vanhempien rakkaudesta lapsiinsa. Voimme lukea Jumalan suhtautumisesta lapsiinsa:
"Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa". Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme, emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut"
(Hebr. 12:5-11).
Lopetampa tämänkertaisen kirjoituksen, laittamalla luettavaksemme juuri lukemamme Sanan paikan Elävän uutisen mukaan. Se on Uusi testamentti vapaasti kerrottuna:
"Oletteko kokonaan unohtaneet, miten rohkaisevasti Jumala on puhunut sinulle, omalle lapselleen? Hänhän sanoi:"Poikani, älä suutu, kun Herra kurittaa sinua. Älä masennu, kun hän näyttää sinulle, missä olet ollut väärässä. Hänen kurituksensa on merkki siitä, että hän rakastaa sinua, Kun hän sinua lyö, tiedät varmasti olevasi hänen lapsensa." Antakaa Herran kasvattaa teitä niin kuin rakastava isä lapsiaan. Onko kuultu lapsesta, jota ei olisi tarvinnut ojentaa? Ette te siis ole Jumalan omia lapsia, jos hän ei tarvittaessa kurita teitä niin kuin isä. Lapsi kunnioittaa maallista isäänsä, vaikka saa häneltä kuritusta. Eikö meidän pitäisi ottaa iloisina vastaan taivaallisen Isän kasvatus, jotta pääsisimme todelliseen elämään? Maallinen isä kasvatti meitä parhaan taitonsa mukaan muutamia lyhyitä vuosia varten. Jumala ojentaa meitä siksi, että hän tahtoo antaa meille parasta mahdollista: oman pyhyytensä. Ei ole hauskaa olla kuritettavana. Se koskee. Mutta jälkeenpäin näemme tuloksen: elämän ja rauhan Jumalan yhteydessä."
Muistan lukeneeni - jo kymmeniä vuosia sitten - Billy Grahamin sanat: "Amerikkalaiset kasvattavat koiriansakin paremmin kuin lapsiansa." Vähän vakavan tuntuinen lopetus tällä kertaa, mutta voimmehan me tehdä päätöksen, että emme toimi samalla tavalla.
Jatkan seuraavalla kerralla - jHs.
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Tiistai. 3.2 astetta plussalla - auringossa - noustessani. Sininen taivas. Hanget hohtivat. Lastenlapsilla hiihtolomat - "kouluautonkuljettajankaan" ei tarvitse niin varahin sijaltaan ylös ponkaista.
Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Timoteuskirjettä. Hiukan rukousta.
Laittelin Rintamaposteja kuoriin.
Kävin viemässä Rintamapostit postiin. Samalla tiputtelin niitä joidenkin "rintamalaisten" laatikoihin matkan varrella. Samalla reissulla ostin itselleni uudet suksisauvat. Aikaisemmissa olivat rossit hävinneet - niillä kovemmalla alustalla kuopi tyhjää, mikä oli vaarallistakin.
Ruokaa ja kahvia.
Tulin seurailleeksi hiihdon MM-kisoja netin kautta - meillä kun ei ole sitä "oekeeta töllötintä."
Kävin hiihtämässä Tarvaalan ladulla 50 min. Aurinko paistoi ja hanki hohti - kyllähän se Lappiin mieltä vetää; siellä kun olemme elämästämme "ison loven" asustelleet. Latu oli varovasti hiihdettävä - sen verran ollut yöllä kylmää. Uudet sauvat toimivat hyvin.
Kahvia.
Laitoin tulen takkaan.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
Heimon - velimiehen - kanssa puhelinyhteydessä.
Iltapalaa. M-L paistoi mettäkakkuja. Iltapalan yhteydessä pari maistoin - ja olivat hyvänmakuisia.
Poljeskelin kuntopyörää yli 30 min. Samalla lueskelin kirjaa. Nyt seurasimme uutisia polkemisen välissä.
Pialta tuli kuvia - olivat "lähikilometrien" alueella Milenan ja Minjan kanssa hiihtolomaa viettämässä. Jotakin siellä laitettiin suuhun ja tytöt laskivat peppumäkeä - ja kotipihassakin vielä erilaisilla vehkeillä.
Terolta - ja aaroltakin - tuli Ylläksen suunnalta hienoja kuvia. Mukavahan siellä on hiihtolomaa viettää.
Siunaausta!
Ps. "Kelpo vaimon ken löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi" (Snl. 31:10).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti