28.3.
Hiljalleen virtailee tämäkin kuukausi lopuilleen. Noustessamme plussalla 0.3. Auringon paisteessa. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Hieman oli satanut lunta. Aamupalalla istuessamme satoi luntakin. Kahvin jälkeen luin Markuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Rukoushetkemme jälkeen ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 14 henkeä.
Palailtuani kotiin rukouskokouksesta, valmistauduin illan puhumiseen.
Söimme.
15 jälkeen kävin Niemelän Harrilla monistuttamassa Tarvaalan KYLÄILLAN kutsuja.
Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Kaunis aurinkoinen sää, mutta tuuli oli viileä ja lämpöasteita pari.
Lenkin jälkeen olikin M-L:n kanssa heti lähdettävä kohti Kohmua, jossa oli Häkkilän-Peltokylän-Kohmun yhteiskristillisen rukouspiirin kokoontuminen, Hakkaraisella, klo 18. Otimme keskustasta Lehtomäen Teemun kyytiin. Joimme kahvia, rukoilimme, lauloimme, juttelimme. Puhuin myös illassa ei-kovin helposta aiheesta.
Tämä rukouspiiri ei ole vain"sisäänlämpiävä" piiri. Siitä kertovat mm. seuraavanlaiset asiat: Piiri järjestää SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltoja Vanhalla Kansakoululla (infoa siitä blogijutun vieressä), pitää ILOSANOMAN -iltoja Kunnantuvalla, tukee lähettiä Japanissa, useat piiriin kuuluvat tekevät henkilökohtaista evankelioimistyötä, rukouksissa suuntaudutaan rukoilemaan kaikkien seurakuntien puolesta, ynnä evankeliumin leviämisen puolesta, sekä niiden ihmisten puolesta, jotka eivät vielä tunne Jeesusta.
Palattuamme illasta, kaupan kautta, söimme iltapalaa ja joimme teetä. Pakkasella 3-4 astetta siinä vaiheessa.
Tänään tuli viisumikutsuanomusta koskien joitakin kysymyksiä rajan takaa. Laitoin englannin kielisen tekstin Terolle, joka käänsi sen minulle suomeksi. Myös sen, mitä vastaan kysymyksiin, lähetin Terolle käännettäväksi englanniksi. Minulla kun ei käänny tuo Lontoon suunnan murre. Minulla on sellainen periaate, että vaikka en itse paljoakaan mitään osaa, niin on kuitenkin ihmisiä, jotka osaavat. Siihempä se minun elämäni - ja tehtäväni - evankeliumin työssäkin perustuu. Aina on ihmisiä, jotka osaavat. Jumala voi laskea monenlaisia asioita sydämelle ja Hänellä on tarkoitus, että niitä toteutetaan. Eikä silloin ole kysymys - ainakaan aina - siitä, että täytyisi itse osata. Sillä: aina on ihmisiä, jotka osaavat.
"Mieletön on se ihminen, joka kieltää helvetin ja taivaan. Mutta monille on turha puhua asiasta. He ovat niin sielunvihollisen sokaisemia, että he uskovat asian vasta, kun palavat kadotuksen liekeissä.
Sen sijaan on helppo uskoa, että taivas on olemassa. Lukuun ottamatta vakaumuksellista ateistia, joka luulee ihmisen olemassaolon sammuvan ruumiillisessa kuolemassa, me kaikki haluaisimme päästä kerran lepoon ja rauhaan eli taivaaseen. Kaipaamme vaistomaisesti taivaaseen ja uskomme iankaikkiseen elämään.
On siis uskottava kadotuksen ja taivaan olemassaoloon. Yhtä luonnollista kuin on, että meillä ihmisillä maanpäällisen elämän aikana on koti ja asunto jossakin, myös iankaikkisuushenkemme on ruumiillisen kuoleman jälkeen majailtava jossakin. Sen vuoksi tarvitsemme kipeästi pelastusta ainutkertaisen maanpäällisen elämämme aikana, jotta pääsisimme kotiin.
Tahdothan sinäkin pelastua? (Tapio Nousiainen, Yksi ainoa elämä, Päivä Oy 2011, s. 50, 51).
Siunausta!
Ps. "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala. Sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret" (5. Moos. 33:27).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti