7.5.
Noustessamme vaskresenjeen - sunnuntaihin - paistoi aurinko. Paisteessa mittarissa oli kovasti lämpöasteita. Muuten taisi olla n. 4. Lienee ollut yöllä pakkasilla.
Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia.
10:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneelle - siellä oli rukoushetki alakerrassa. 9 rukoilijaa.
11 alkoi Ehtoollisjuhla yläkerrassa. Rautasaaren Vesa johteli. Rautasaaren Kati siunattiin vankilalähetiksi. Siunausta Katille alkavalle työsaralle! Aviopuolisonsa Vesa on tehnyt vankilalähetystyötä jo vähän pidempään - tällä hetkellä valtakunnallisella näköalapaikalla. Molemmille Siunausta työhön Vesallekin! Seurakunnassamme on nyt kolme vankilalähettiä - Aholan Timo on kolmas. Siunausta myös Timolle työhön! Kuoro lauloi tilaisuudessa ja Turusen Mika saarnasi. Vietimme ehtoollista. Tilaisuuden jälkeen oli kahvitarjoilu lähetystyön hyväksi alakerrassa. Mannin Eija ja Eero tarjosivat.
Palailimme aurinkoisessa säässä kaupan kautta kotiin.
Ajattelin käydä kokouksen jälkeen pienellä lenkillä, mutta jäinkin odottelemaan ruokaa ja sitä odotellessani lueskelin kirjaa. M-L valmisti hyvät ruuat, joita oli mukava pistellä suihinsa.
18:ksi ajelin Mahlulle, rukoushuoneelle. Siellä oli kristittyjen yhteinen Sanan, laulun ja rukouksen yilta - niinköhän se nimi meni. Kirkkoherra Jarmo Autonen johteli ja puhui aluksi. Minä puhuin toisena ja Jarmo Ruutinen lopuksi. Helluntaiseurakunnan kuorolaisista koostuva lauluryhmä lauloi kolmeen otteeseen. Myös virsiä veisasimme väleissä. uskon, että kristittyjen yhteisellä toiminnalla on siunausta tuova vaikutus paikkakunnalle. Ainakin Jeesus painotti jäähyväisrukouksessaan ennen kärsimistään uskovien keskinäisen yhteyden puolesta. Hän ei sanonut, että se yhteys koskisi vain jonkun määrätyn paikallisseurakunnan uskovia - sitäkin kyllä. Jos jotakin toivoisin, niin kristittyjen yhteistä kuukausittain kokoontuvaa rukousiltaa Saarijärvelle. Se ei ole vielä onnistunut. Olen kyllä vähän ihmetellyt, miksei tänäkään vuonna ollut pitkän perinteen omaavaa kristittyjen yhteistä vappujuhlaa Saarijärvellä? Ne olivat hyviä tilaisuuksia kolmen seurakunnan järjestäminä - ja niissä oli väkeä. Jumala on kuitenkin johdattanut niin, että on kuitenkin syntynyt kristittyjen yhteistä rukoustoimintaa. SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen rukousrintama on syntynyt. Siinä on satakunta rukoilijaa kaikista kristillisistä seurakunnista Saarijärvellä - ja muistakin, sillä saarijärvisiä kuuluu myös "ulkopaikkakuntien" seurakuntiin. Ainakin yhteen. Rukousrintaman yhdyssiteenä on kuukausittain ilmestyvä Tintamaposti, jossa on yhteisiä rukousaiheita ja rohkaisua rukoukseen Sanasta. Tänäkin iltana rukousrintamaan tuli kaksi uutta rukoilijaa Mahlun tilaisuudessa. Kyllä se vieläkin kasvaa. Lisäksi on pidetty kaikkien yhteisiä, SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltoja, viimeaikoina yksi kevät- ja syyskauden aikana Vanhalla kansakoululla. Niissä on ollut hyvin väkeä. Iltoja on järjestänyt Häkkilän-Peltokylän-Kohmun yhteiskristillinen rukouspiiri Seuraava tällainen ilta on pe. 12.5. klo 18.30. Siitä on infoa tuossa blogijutun oikealla puolella. Ilta on kaikille tarkoitettu. Tule rohkeasti mukaan ja tuo toisiakin vanavesdessäsi!
Uskon ja toivon rukousliikehdinnaän kasvavan Saarijärvellä. Se on välttämätöntä. Ja kun niin saa käydä on se suuri siunaus.
Tultuani Mahlun illasta kotiin vaihdoin vaatteet ja lähdin 20 maissa vetämään rengasta (16 kg) tuohon lähelle "rengasradalleni" kävelysauvojen kanssa. Matkaa kertyi tällä kertaa 5320 m. Ilma oli viileähkö - palatessani 2.5 astetta lämpimällä. Lumihiutaleitakin vähän viskeli - niin myös Mahlulla.
Iltapalaa ja teetä.
""Poika, pysy pienenä omissa silmissäsi." Äiti tiesi hengessään, että kun alkaisin menestyä kutsumuksessani, minulle tulisi kiusaus paisua, kerskata ja väittää, että olen itse saanut suuria aikaan. Hän tiesi, että tuollainen henki oli tuhonnut joitakin Jumalan kutsumia miehiä ja naisia.
Minä tiedän sisimmässäni, että ilman Jumalaa en ole mitään. Jos en olisi pelastunut, parantunut ja antautunut Jumalan kutsulle, minä olisin äitini varoituksen mukaisesti kärsinyt tuberkuloosista ja änkytyksestä. Olisin kuollut ennen aikojani, jos Jeesus ei olisi pelastanut ja parantanut minua.
Minä pelkään enemmän kehumista kuin epäilijöitä ja epäystävällisyyttä. Eräs ystäväni, joka toimii baptistipastorina Tulsassa, sanoi minulle: "Oral, parfyymi tuoksuu ihanalle, mutta sen juominen on myrkyllistä." Minä uskon sen. Pidän kehujen kuulemisesta pienessä määrässä, mutta en halua kuunnella niitä liikaa" (Oral Roberts, Tee mahdottomia, Uskon Sanan Kustannus 2003, s. 219).
Siunausta!
Ps. "Herra, herätä eloon tekosi ke3sken vuotten..." (Hab. 3:2).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti