8.5.
Marja-Leena kävi viemässä tänä aamuna Emilian ja danielin kouluun. Pakkasella yöllä ja aamulla - autonlasit jäässä. Pilvisehköä. Aurinko yritteli kurkistella. 5-6 astetta lämpimällä auringon puolella noustessani. Todellisuudessa kylmempää. Satoi lumirakeita. Illan hämärryttyä on nähty pihallamme yksinäinen pitkänokkainen lintu tökkimässä nokallaan maata tiuhaan. Tänään se piipersi niskat kyttyrässä pihan poikki ja ilmestyi sitten - ollessamme aamupalalla - tökkimään nokallaan pihaa. Lehtokurppa. Hyvä ja kaunis suojaväri sillä.
Kahvin jälkeen luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Laitoin ilmoituksen Sampoon tämän viikon perjantaina olevasta SAARIJÄRVI RUKOILEE -illasta. Pieni juttu siitä tilaisuudesta olikin jo Sampossa viime torstaina. Toivotan sinutkin tervetulleeksi iltaan! Infoa siitä tuossa blogijutun oikealla puolella. Voihan se olla, että tuo tuollainen tilaisuuksien ajankohtien toistaminen ja mainostaminen ärsyttääkin joitakin "nihilistejä" (humor), mutta se on tapani toimia. Olen huomannut, että joillakin on tapana toimia niin, että kuvitellaan ihmisten tietävän tilaisuuksistamme ja tulevan niihin, vaikkei oikeastaan juurikaan ilmoitella. Kukin taaplaa tyylillään.
Sytyttelin takkaan tulen.
Kävin kylällä hakemassa linnuille auringonkukan siemeniä ja laitoin ruokintapaikalle. Lumirakeita sateli kuin pieniä styroksipalloja.
13 hain Danielin ja Emilian koulusta meille.
Sittenhän se jo ruoka maistuikin. M-L paistoi leipäjuustoa. Siihen menee runsaasti maitoa. On se kuiten hyvää kotona tehtynä - parempaa kuin kaupasta ostettuna. Kahvin kanssa mukavasti maistuu. Sämpylöitäkin on M-L tänään paistellut - valmistautumista viikonlopun alun kokoustarjoiluihin. Leipätaikinakin on happanemassa.
Kävin 10 km lenkillä urheilukentällä. Viileää tuulta jollakin sivustalla. Pari kilometriä kävelin hissukseen. Ensimmäisen km:n aikana tapasin yhden rukousrintamaan kuuluvan ihmisen, jonka sain kastaa ollessani vähän aikaa Vapaaseurakunnan pastorin tehtävissä Saarijärvellä. En olekaan häntä ennen tavannut kentällä. Mukava oli tavata. Toisen km:n aikana tapasin toisen rukousrintamaan kuuluvan ihmisen - jonka puolesta olen saanut kentälläkin rukoilla muutaman kerran. Nytkin koin saaneeni olla hänelle rohkaisuksi - enkä vain itse niin koe, vaan hän sanoi niin.
Seuraavat 7 km etenin sellaista "juoksukävelyä", 7.30 min/km molemmin puolin. Viimeisen niistä kävelin ihan oikeasti vähän yli 7 min.
M-L oli myös kävelylenkillä lenkkini aikana. Saapui kotiin hieman myöhemmin kuin minä - ollessani "kahvijuustokahvilla."
Lueskelin kirjaa. Kävin saunan löylyissä hikoilemassa.
Iltapalaa.
Eilen saimme hienon kuvan pikku-tytöstä "kirkkotakki" päällä ja "kirkkokengät" jalassa. Milenahan se siinä poseerasi hienona.
"Monesti tulemme seurakunnan tilaisuuksiin pyörittämään kuumeisesti ajatuksissamme vain omia maallisia tarpeitamme. Jotkut Jumalan lapset ymmärtävät mennä sellaista ajattelutapaa pidemmälle. He haluavat ilahduttaa siunausten antajaa.
Kun lähdemme jumalanpalveluksista parantuneina tai kun Jumala rohkaisee meitä ja poistaa masennuksen, meillä on tapana sanoa: "Se oli hyvä kokous. Juuri sellainen kuin minä tarvitsin." Joskus olisi mukava kysyä Jumalalta, millaisista jumalanpalveluksista hän pitää. Aavistan, että Jumala iloitsee kaikkein eniten kohtaamisista, joissa olemme täysin hänen läsnäolonsa lumoissa.
Kuvittelen keskustelun enkeleiden ja Jumalan välillä:
"Herra, miten sujui kohtaaminen sinun ja lastesi kanssa? Näimme heidän heiluttelevan ostoskasseja, jotka olivat täynnä sinulta saatuja siunauksia. Mitä itse ajattelit teidän yhteisestä ajastanne?"
"Siellä oli valtava kirkkaus. Tuhannet ihmiset toistivat Poikani nime ja lauloivat ylistyslauluja. Saarnan aikana, kun he puhuivat kirjeistä, jotka kirjoitin heille, he kurottautuivat koskettamaan minua. Katselin heidän sydämiään ja näin, että niissä asuu rakkaus minuakohtaan" (Tommy Tenney, Jumalan näkökulma, Aikamedia 2003, s. 97, 98).
Siunausta!
Ps. "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta, ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä" (1. Joh. 4:18-19).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti