1.5.
Vieläkin: Hyvää Vappua! Noustessani Vappuun oli sininen taivas ja auringonpaiste. Johan sitä auringossa oli asteita. Muuten lienee ollut pari-kolme astetta. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia.
9 maissa menin 21 km vappuhiihtelylle Kusiaismäkeen. mennessäni ihan sininen taivas. Jonkinajan kuluttua ilmestyi taivaanrantaan kolme "kämmenenkokoista" valkoista pumpulipilveä. Sitten ympäri taivasta. Suomalainen metsä on kaunis ja kauniinvärinen. Kusiaismäen kallioisella rinteella kasvaa mäntyjä ja jokunen kuusi. Lintujen laulukin kuului hiiihdellessä. Siellähän sitä sai olla luonnonhelmassa yhteydessä ylöspäin taivaalliseen Isään. Sehän on sitä elämämme tärkeimmän suhteen hoitamista... M-L:kin kävi kävelylenkillä siitä hiihtopaikkani ohitse - kirjapainonmäenlenkin.
Lenkin jälkeen olikin sitten taas syömistä. Hiihtelijä kiitollisena pisteli "appeitaan".
14 maissa lähdimme M-L:n kanssa Uuraisille, Höytiän kuusikkojen peurojen poluille - Timolle, Pialle, Milkalle, Mirolle ja Milenalle. Siellä on lunta enemmän kuin näillä meijjän kulmilla. Hetken päästä tulivat Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Danielkin sinne. Ensimmäiseksi söimme yhdessä hyvää ruokaa. Kohdakkoin menimme vierssä olevan mökin erinomaiseen saunaan, erinomaisiin löylyihin. Ei tarvinnut kiuasta valella suurella vesimäärällä, kun löyly jo tuntui. Pari kertaa piti käydä vilvuuttelemassa verannalla. Aurinko paistoi. Linnut lauloivat. Olihan erinomainen vappusää. Taisi kuiten kymmenen astetta olla lämmintä - ei ainakaan paljoa puuttunut. Saunan jälkeen joimme porukalla saunakahvit. Kahvinpavut oli juuri kahvimyllyllä jauhettu ja keitetty pannussa hellalla. "Kastettavat" olivat hyvät. Ihan VHH-munkkejakin oli tehty. Kahvia tuli juoduksi monta kupillista ja niitä munkkipalleroita myös ihan mahottomasti - onhan kerran vappu. Lasten mukana olo on mukavaa - Milenakin on oikea iloinen pilleri. Kiitos Timolle ja Pialle monenlaisesta kestityksestä!
Palailtuamme kotiin laitoin takkaan tulen. Mittailtuani verensokerin - pari tuntia sen "hirmuisen" VHH-munkkien syömisen jälkeen - oli lukema 6.2. Tuntuu ihan vaikealta uskoa, että ei sen enempää. Ne munkit on tehty mantelijauhoista, heraproteiinijauheesta ja kananmunasta. Munkit on pyöritetty sokerissa - niinkuin munkeille ruukathan tehä. Mutta, sokeri oli karppi-sokeria. On uskottava, että "moiset moiveet" eivät sitten nosta verensokeriarvoja.
Iltapalaakin tuli vielä myöhemmin syödyksi. M-L pötki jo aiemmin sänkyyn. Taivas oli selkeä 21.45. Lämmintä 3.0.
Kävelykilpailuihinkin tuli kutsu tänään.
"Joku on valmis rehkimään kuumassa auringonpaisteessa urheilusaavutusten takia, ja toinen huutaa kurkkunsa käheäksi päästäkseen mukaan viralliseen huutosakkiin. Kun havittelemme osallisuutta jossakin toiminnassa, lopputulos on yleensä joko se, että saavutamme haluamamme ja meidät valitaan porukkaan, tai sitten menetämme mahdollisuuden, koska emme ole täyttäneet vaatimuksia.
Jumalan joukkueen valintatilaisuudet ovat täysin erilaisia kuin maanpäällisten. Ensinnäkin on syytä muistaa, että kukaan meistä ei ole riittävän hyvä. Me siirrymme Jumalan puolelle, koska meillä on tarve nojautua häneen, eikä suinkaan sen vuoksi, että meillä itsessämme olisi kyky tehdä suuria hänelle. Jumalan joukkueessa on etu, jos pystyy madaltamaan itsensä, sen sijaan että korottaisi itseään. Korkeimpaan asemaan nostetaan ne, jotka ovat ihmisten silmissä vähäisimpiä, ja jotka tuovat hänelle kaikkein tyhjimmän sydämen, saavat suurimman kunnian. Se on nollan arvo, ja se on yksi niistä salaisuuksista, jotka kohottavat meidät katselemaan elämää Jumalan näkökulmasta.
Olen aina yhtä hämmästynyt siitä, miten Jumala rakastaa maailmaa. Rakkaus sai hänet uhraamaan ainoan Poikansa. Hän halusi pelastaa koko ihmisrodun, joka usein jopa kieltää hänen olemassaolonsa.
Raamatussa sanotaan, että ihminen, joka kieltää Jumalan olevan olemassa, on mieletön. Vielä mielettömämpi on ihminen, joka sanoo, että Jumala on, mutta kuitenkin käyttäytyy, kuin ei tarvitsisi hänen apuaan..." (Tommy Tenney, Jumalan näkökulma, Aikamedia Oy 2003, s. 31, 32).
Siunausta!
Ps. "Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani" (Luuk. 1:46-47).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti