21.5.
Maanantai - ja lämmintä taas piisasi. Noustessani oli 25 astetta auringon puolella lämmintä. Taivas oli sininen - niinkuin koko päivän. Aamupalaa oli mukava syödä tapapihan puolella. Samoin juoda kahvia. Siellähän sitä saa katsella ja kuunnella kesää. Luin hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä sängyssä selällään pötkötellen.
Kävimme kylällä asioilla ja syömässä Halpa-Hallin noutopöydästä.
Palattuamme kylältä jatkoin aloittamaani tämän kuukauden SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin 20. kirjoittamista. Siihen aina haluaa panostaa kunnolla ja rukouksin - koska itse pidän asiaa niin isona ja tärkeänä. Sitä se onkin.
Kirjoittelin myös toistaiseksi viimeisen Saarijärven kylien kutsu -infon - 35:n sellaisen.
Lähettelin Rintamapostin s-postilla niille, joille se menee sen kautta. Samoin kylien kutsu-infon s-postilla niille, jotka ovat halunneet sen sitä kautta. Kirjoittelin takapihan auringossa kirjekuoret valmiiksi niille, joille em. jutut menevät postin kautta - tai tiputetaan suoraan postilaatikkoon, tai annetaan käteen.
Timolta tuli viesti, että aikoo lämmittää saunan tänä iltana ja sitä ennen käydä lenkillä. Kutsui mukaan. Eikäpä meitä tarvitse kahta kertaa pyytää kun olimme heti valmiit lähtemään. Menomatkalla ajoimme "Terhien" kautta. Denis oli siellä katolla pesemässä kattoa painepesurilla - eikä ihan pienellä tavallisella sellaisella. Laurinkin siinä tapasimme ja mielenkiintoisesta asiasta keskustelimme - liittyen Israeliin ja juutalaisiin.
Lienemmekö jo 18 paikkeilla olleet Timolla. Hän oli rakentelemassa leikkimökkiä tytöille. Työn kun näkee, niin tekijän tuntee, sanotaan - eli hyvännäköistä oli jälki rakentajalla, joka osaa rakentaa.
Lähdimmekin Timon ja Milenan kanssa heti lämpimälle ja aurinkoiselle lenkille - 20-25 välillähän se lämpötila oli. Timo työnsi sellaisia lenkkirattaita, joissa Milena istui. Pari kertaa tyttö hieman hölkötteli myös. 8.1 km "matolenkin" juoksimme. Hyväähän se teki ja mukava oli hölkötellä. Pääsimme heti saunan löylyihin sillä Timo laittoi kiukaan alle tulen lähtiessämme lenkille. Löylyt olivat erinomaiset. Mökin - jonka yhteydessä sauna on - vieressä on mukava laavu, jossa Pia paisteli makkaroita. M-L ja Milena seuranaan. Milena toi minullekin vilvuuteluvälillä - löylynoton lomassa - kuusenkerkkiä syötäväksi. Itsekin niitä söi ja sanoi, että isi sanoi niissä olevan samaa vitamiinia, jota vitamiinipillereissäkin on. Hyviä ja pehmoisiahan ne nyt ovatkin. Samoin Milena toi myös ketunleipiä syötäväksi - ne tulivat jo lapsena minullekin tutuiksi.
Söimme laavulla makkaroita ja sitten menimme sisälle taloon kahville. Mukava oli Miroakin tavata. Samoin perheen pienimmäistä, Minjaa. Pöydässä iloa aiheutti Milena jutuillaan ja touhuillaan.
Lienee ollut jo 22 maissa kun suuntasimme kotia kohti. Auringonlasku ja järvimaisemat olivat matkalla kauniita. Suomi on kaunis maa. Sekin on Jumalan lahjaa. Kauneus ei kuitenkaan auta pelastumaan taivaaseen iankaikkiseen elämään. Jos ei elämänsä aikana halua uskoa jweesukseen pelastajanaan ja Vapahtajanaan, niin tämä maallinen kauneus on lyhytaikaista nautintoa. Jeesukseen uskovalla ihmisellä taas kauneus muuttuu vain täydelliseksi kun jätämme tämän maan ja siirrymme iankaikkisuuteen. Jos tällainen tuntuu sinusta "tosi lapselliselta" kirjoittelulta, niin eipä sille voi mitään. Voin vain rohkaista, että se on kuitenkin täysin totta - niin tulee käymään. Siksi kehotan ja suosittelen: Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut!
Kotipihaan tultuamme huomasin, että taivaalla oli kohta puolikkaaksi kasvanut kuu. Teetä tuli vielä kotonakin juoduksi ja sämpylä syödyksi.
Siunausta!
Ps. "Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä (kuin Jeesus, vuolijan lisäys) annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman" (Apost. teot 4:12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti