20.8. Nii,in. Eilen illalla lähdimme Migunista klo 18.59 kohti Ural-vuoria. Se olikin sitten junakyytiä 23 tuntia. Miroslav nousi junaan aamupäivällä ja tuli meitä tapaamaan. Kun oli aurinkoinen sää, saimme ihastella Ural-vuoria koko kauneudessaan ja jylhyydessään. Kauniita jokia näimme myös. Poropaimenia oli liikuteltavine kotineen myös maisemassa, sekä yksi porotokka. Illalla olimme perillä Ob-joen rannassa, Labitnangissa. Siinä oli Boris, joka on hanti, meitä autolla vastassa. Menimme lautalla leveän Ob-joen yli, Salehardiin. Matkaa n. 2
km. Olimme Jamalo-Nenetsian pääkaupungissa, jossa on asukkaita n. 50 000. Hantien ja nenetsien asuinalueella. Hantit ovat sukulaisiamme. Nenetsejä pidetään kaukaisina sellaisina. Tulimme Anatolin kotiin. Siellä olikin yllätys vastassa, sillä näillä alueilla työtatekevä - meille hyvin tuttu ihminen - oli myös siellä. Samoin tänne muvama päivä sitten tulleet hänen läheisensä. Heidän kanssaan oli tullut vielä yksi, meille ennestään tuntematon ihminen. Olihan se yllätys. Emmehän olleet alunperin - kotoa lähtiessämme - tänne tulossakaan. Söimme ja joimme kahvia. Mukava oli hikisen yön jälkeen päästä suihkuunkin. Yöksi jäämme Anatolille. Kelloa piti kääntää kaksi tuntia eteenpäin. Siunausta Uralin takaa - no, taivaastahan se tulee, vain toivotus täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti