5.5.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 65.
Toissapäivänä oli edellinen jakso tähän "kirjoitteluun." Sieltä voi halutessaan vilkaista, niin pääsee "juoneen mukaan." Tuo yllä oleva "iso otsikko" kätkee alleen "pieniä otsikoita", jotka "viimeaikoina" ovat liittyneet viimeisten päivien ihmisten ominaisuuksiin, 2. Tim. 3:1-5 jakeiden pohjalta. Olemme menossa 4. jakeen kohdalla ja siellä ominaisuudessa: "Sillä ihmiset ovat silloin ... pettureita." uudempi käännös: "petollisia."
Tämähän on useasti jo tullut todettua - ja totta - että kaikki em. raamatunpaikassa luetellut ominaisuudet ovat ihmisen turmeltuneesta lihasta lähtöisin olevia asioita. Sen kanssa mekin, jotka uskomme Jeesukseen, joudumme elämään, kunnes uskomme vaihtuu näkemiseen.
Kun usein tulen maininneeksi näissä kirjoituksissani Jeesukseen uskovaiset, niin en missään tapauksessa korota niitä ihmisiä toisten yläpuolelle. Siis, en katso ketään ihmistä alaspäin, koska täysin selkeästi näen sen, että ne, jotka uskovat, ovat armosta pelastettuja; he ovat täysin ja yksin Jumalan armosta saaneet vastaanottaa tämän suurimman lahjan, jonka ihminen voi elämänsä aikana - vain elämänsä aikana - vastaanottaa. Tämä lahja - armolahja - perustuu kokonaan siihen, mitä Jumala Kristuksen kautta teki puolestamme Golgatan ristillä, sovittaessaan koko maailman syntivelan. Tämä lahja on jokaisen ulottuvilla ja kaikki voivat sen ottaa vastaan. Emme voi kuitenkaan tyhjäksi tehdä sitä, minkä Jumalan Sanakin tekee selväksi, että niiden ihmisten välillä, jotka eivät usko Jeesukseen ja niiden, jotka Häneen uskovat, on erottava juopa pelastuskysymykseen nähden. Kumpikin ryhmä on kulkemassa omaa määränpäätään kohti - ja se määränpää on näillä ryhmillä erilainen. Jeesukseen uskovilla taivas. Niillä, jotka eivät Häneen usko, kadotus, josta Raamattu käyttää myös nimitystä helvetti. Mutta, ennen kuin saan tuon edellisen loppuun sanotuksi haluan sanoa sen iloisen uutisen, että sillä hetkellä kun ihminen uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana, hänet siirretään kadotuksen tieltä taivaan tielle. Raamattu nimittää tätä ilouutista evankeliumiksi.
Kiitos Jumalalle Hänen sanomattomasta lahjastaan, pelastuksesta ja syntien anteeksisaamisesta! Jeesus ei jäänyt hautaan, jonne Hänet laitettiin sen jälkeen, kun Hän oli antanut henkensä ja vuodattanut verensä syntiemme tähden. Jumala herätti Hänet kuolleista kolmantena päivänä - joka on historiallinen tosiasia. Jos Jeesus olisi jäänyt hautaan, ei Hänen kuolemallaan ristillä olisi kenellekään mitään merkitystä. Jeesus elää! Tutustu Jeesukseen! Lue Hänestä evankeliumeista ja siitä eteenpäin muista Raamatun kirjoista. Ensin Uudesta testamentista. Huomaat, että Jumala puhuu sinulle Sanansa kautta.
Etukäteen "en arvaa" mihin suuntaan kirjoitus kulloinkin lähtee. Huomaan, että tänään Jumala haluaa kutsua sinua, joka et vielä usko Jeesukseen, Hänen yhteyteensä, ja meitä, jotka jo uskomme, läheisempään yhteyteen Hänen kanssaan.
Mennäksemme aiheeseemme, johon olin menossa, totean - taas - meille sen tutun - mutta sanoisinko ikävän - tosiasian, että Jeesukseen uskovatkin voivat langeta olemaan pettureita ja petollisia toisille ihmisille. Edellisessä jaksossa esille noussut Ananian ja Safiran tapaus oli "lajissaan" traaginen tapahtumasarja, joka ei ole Raamatussa turhan tähden. Voimme avoimen Raamatun äärellä pohtia, mitä Jumala haluaa sillä tuoda esille - myös itseäni ajatellen.
Petollisuus on aina valheellisuutta. Siksipä ihminen - uskova tai uskomaton - joka on petollinen ja valheellinen, on aina edistämässä suurimman pettäjän, valheen isän, saatanan tarkoitusperiä. Tätä ei tule aina ajatelleeksi tältä kantilta. Pyhä Henki, joka on totuuden Henki, mutta myös armon Henki, haluaa näyttää meille todeksi puheena olevankin synnin, jo ennen kuin olemme sellaiseen syyllistymässä, mutta myös sen jälkeen, kun olemme syntiä tehneet. Se on suurta Jumalan armoa - ja vielä suurempaa armoa on se, jos Pyhän Hengen puhe estää meidät joutumasta syntiin, tai taipumaan pian parannuksentekoon syntiin langettuamme.
Mieleeni nousee kaiken huomiomme ansaitseva kohta Jumalan Sanasta:
"Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee"
(Snl. 4:23)
Tuota ei tarvitse tässä yhteydessä sen enempää selitellä, sillä se tarkoittaa sitä, mitä siinä luemme. Jatkoksi lukemallemme luemme evankeliumista itsensä Jeesuksen sanoja:
"Sillä ihmisen sisästä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus (kursivointi minun), irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys"
(Mark. 4:21-22).
1992 käännös käyttää tässä sanaa: "vilppi."
Sieltä se nousee - jos on noustakseen - meidän sydämestämme myöskin petollisuus. Näin ollen ymmärrämme selvääkin selvemmin, lukemamme Snl. 4:23 kehotuksen.
Jotta tämä kirjoitus ei pituudessaan "pursuaisi yli äyräittensä", päätän sen seuraavaan raamatunkohtaan:
"Mutta te rakkaani, muistakaa nämä sanat, jotka meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan. ... Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskomme perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää itsenne Jumalan rakkaudessa odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi..."
(uuda 1:17-21).
Jatkan - jHs - seuraavalla kerralla.
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Sydämelliset nimipäiväonnittelut lapsenlapsellemme, Milenalle, 6 v.!
Keskiviikko. 12.7 astetta lämmintä auringon puolella nousun aikaan. Aurinkoista oli aikakin lailla.
Aamupalaa ja kahvia. Luin Ilmestyskirjaa. Rukousta.
Kahvia.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen. M-L kävi kylällä asioilla.
Kahvia.
Kävin Summassaaren kuntoportaissa. Aurinko paistoi. Otin autosta kaksi kirjoittamaani vihkosta taskuuni, kun lähdin kohti portaita. Aamulla jo kyllä rukoilin johdatusta - ja rukoilin, kun astelin portaille päin - että voisi kohdata ihmisiä Jumalan ajalla ja tavalla.
Ollessani portaiden lähellä, näin niitä alaspäin tulevan miehen, joka käveli hitaasti, välillä maisemia katsellen - sillä onhan se aikamoinen rinne, josta järvellekin jotenkin näkee. Heti tiesin, että siinä on mies, jonka kanssa haluan jutella. Tähän sanon, että hän ei ollut minulle objekti, kohde, jonka kimppuun käyn. Mutta hän oli kuitenkin objekti, kohde, jolle minun tuli puhua. Kuulee joskus sanottavan - ilmeisesti niiden, jotka eivät puhele ihmisten kanssa uskonasioista - että ihmiset eivät ole siinä mielessä meille objekteja. Se on mielestäni saivartelua. Luulisin, että juuri sellaiset henkilöt sanovat, että "jotkut todistavat väärin", jotka tietävät teoriassa kuinka tulee todistaa Jeesuksesta.. Ehkä käytäntö puuttuu. No, hyvin ymmärrän, että on hyvä - varsinkin niiden, joilla on kokemusta - kertoa toisille todistamisesta, koska virheitäkin voidaan tehdä. Kannustan kuitenkin kertomaan ihmisille "jotenkin" evankeliumia/evankeliumista. Sillä, olen todennut, että meidän ongelmamme ei ole väärin todistaminen, vaan todistamattomuus.
Niin, se mies oli tulossa hitaasti portaita alaspäin ja minä ylöspäin. Puolivälissä kohtasimme ja jäimme puhelemaan. Puhelimme aika kauan. Ei kuntoilulla ole niin kiire, etteikö voisi sen menossa ollessa pysähtyä tärkeimpiin asioihin. Kuntoilusta - niin kuin tässäkin tapauksessa - voi tulla kulissit, tai raamit, ihmisen kohtaamiselle hänen elämänsä tärkeintä asiaa ajatellen. Sain ojentaa miehelle kirjoittamani vihkosen: jumalalla on sinulle asiaa. Tässäkin tapauksessa sain ihmetellä Jumalan ajoitusta. Käveltyään portaat alas, mies lähti pois paikalta. Aikaa oli tarpeeksi kohdataksemme.
Jatkoin portaiden kapuamista, ylös ja alas. Jo jutellessamme em. miehen kanssa, portaisiin tuli yksi naisihminen juoksemaan. Aika monta kertaa hän juoksi portaat ylös ja kiersi sellaisen "palauttelupolun" ylhäältä aina alas. Viimeisen ylös kapuamisen jälkeen hän tuli alas portaita pitkin. "Sattui" niin, että minä olin juuri siellä portaiden alapäässä, kun hänkin saapui alas. Aloin juttelemaan hänen kanssaan. Tunsin hänet jotenkin entuudestaan. Urheilukentällä aikaisempina kesinä silloin tällöin olimme nähneet. Sain ojentaa hänelle sen toisen mukanani olleen vihkosen. Jumalan etukäteen järjestämät tilaisuudet kyllä tiedostaa. Raamattu kutsuu tällaista johdatukseksi. Vain ne kaksi ihmistä olivat portailla samaan aikaan kanssani.
Tällä kertaa menin portaat - 153 porrasta - ylös ja alas kymmenen kertaa. Viimeisen juosta hissuttelin ylöspäin. Paitaa se kastelee, vaikkei niin "kova tohinakaan ole päällä."
Palattuani kotiin söimme. M-L oli keittänyt hyvänmakuista jauhelihakeittoa. Jälkiruuaksi kahvia.
Tuli kuva M-L:n "älykkääseen" puhelimeen Danielista ja Emiliasta, jotka olivat lapiolla kääntämässä kasvimaata.
Luin vähän kirjaa.
Kävin saunassa
Kahvia.
Kävin hakemassa Salmen kyytiin ja ajelimme 18.30:ksi helluntairukoushuoneelle Israel-rukousiltaan. Se alkoi klo 19, mutta ennen rukousiltaa on aina klo18 ylistystä.
Iltapalaa ja teetä.
Siunausta!
Ps. "Niin kuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, , tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä" (1. Piet. 1:14-16).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti