8.5.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 68.
Ihmiset ovat viimeisinä päivinä väkivaltaisia. Siitähän me eilen puhuimme - ja nyt jatkamme. Sehän löytyy 2. Tim. 3:4:stä.
Väkivaltaa on ollut syntiinlankeemuksesta asti. Se voi olla hyvin monimuotoista. Fyysisellä puolella se voi olla vähemmän julmaa, enemmän julmaa tai hirveän julmaa. Saman voimme sanoa henkisestä väkivallasta, jota ihmisten keskuudessa harjoitetaan. On olemassa myös hengellistä väkivaltaa, jota ei vain voida käyttää, vaan käytetään hengellisissä liikkeissä ja yhteisöissä - ja tietenkin uskonnollisissa sellaisissa, joita en pidä hengellisinä yhteisöinä. En ala enemmälti näitä erittelemään, mutta tällaisen, erilaisen, väkivallan kohteena ihmiset joutuvat elämään - usein pitkään. Väkivalta voi olla julkista, mutta se voi olla myös kätkettyä. Sitä ilmenee laajasti myös perheiden keskellä - uskovienkin perheissä. Väkivallan kohteena olevalle ihmiselle koituu suurta kärsimystä asiasta - usein se vaikuttaa hänen loppuelämäänsä, vaikka väkivalta loppuisikin.
Kun luemme tuota 2. Tim. 3:ssa luvussa olevaa viimeisten päivien ihmisten ominaisuuksien luetteloa, niin voimme hyvin ymmärtää, miksi silloin eletään vaikeita aikoja. Silloin tuo kaikenkaltainen pahuus on kasvanut suuriin mittoihin. Niin myös väkivaltaisuus.
Keskuudessamme elää ihmisiä, jotka nauttivat saadessaan olla väkivaltaisia; voidessaan tuottaa ihmisille tuskaa ja pahaa oloa. Toiset ovat luonteeltaan sellaisia, että vihastuvat helposti ja käyttävät sen seurauksena väkivaltaa. Jotkut hautovat - syystä tai toisesta - väkivaltaisia ajatuksia pitkäänkin mielessään, kunnes toteuttavat aikeensa. Usein kostomielessä. Sairauskin voi saada ihmisen käyttäytymään väkivaltaisesti. Väkivaltaisen käyttäytymisen takana voivat olla myös demonit - niin myös muiden ominaisuuksien, joita aiemmin mainitusta luettelosta löytyy. Taitaa olla myös niin, että väkivallan kohteena olleesta voi itsestään usein tulla väkivaltainen. Seura voi myös ruokkia tuollaista - niin kuin muunkinlaista - ominaisuutta. Varsinkin, jos haluaa olla hyväksytty porukassa. Esikuviakaan emme saa unohtaa; halutaan tulla väkivaltaisen esikuvan kaltaiseksi. Elokuvat, videot, lehdet, kirjat voivat viestiä myös tällaisesta.
Oletko kokenut väkivaltaa? Millaista? Miten se on sinuun vaikuttanut? Oletko itse ollut väkivaltainen? Miltä se sinusta silloin tuntui? Mikä sai sinut olemaan väkivaltainen?
Olet tullut uskoon, Jeesuksen omaksi. Löydätkö vielä itsestäsi väkivaltaisia piirteitä? Tuleeko eteesi tilanteita, joissa tahtoisit käyttää väkivaltaa? Oletko käyttänyt/käytätkö? Jos käytät väkivaltaa, oletko pysähtynyt miettimään, miksi näin tapahtuu?
Lähtökohta on se, että emme saa hyväksyä uskovina elämäämme, oikeutetuksi ja jatkuvaksi tavaksi, väkivaltaista käyttäytymistä, koska se on turmeltuneesta lihastamme lähtöisin oleva asia ja on lihan tekoja. Emme voi elää niin kuin haluamme tämän asian suhteen, sillä sydämessämme on "isäntä vaihtunut." Jumalan Sana ja Pyhä Henki ohjaavat meitä hengellisiin ratkaisuihin, hengelliseen elämään. Lihamme, tämän maailman-, ja tämän maailman ruhtinaan, saatanan, henki, haluaisivat meidän toimivan ei-hengellisellä tavalla.
Joudumme uskovina kilvoittelemaan, kuolemaan pyyteillemme ja itsekkäille haluillemme - ja se ei aina ole helppoa. Jokainen meistä - niin minä uskon - joutuu olemaan Jumalan koulussa senkin suhteen, että väkivaltaisten ajatusten "iskeytyessä mieleemme", emme ala elämään niiden mukaan. Silloin ei tarvitse "esittää sankaria", vaan voi paeta. Minne? Kristuksen turviin. Pyytämään apua Pyhältä Hengeltä. Hän on voiman, rakkauden ja raittiuden Henki. Voimme myös opetella "pakenemaan" siunaamiseen. Pyydämme Jumalan siunausta väkivaltaisten ajatustemme kohteelle; ihmiselle, joka on tuollaisia ajatuksia aiheuttanut elämäämme. Ei se aina ole helppoa. Voimme langeta lihan puolelle. Silloinkin on "pakenemisen tie" olemassa; saamme paeta Jeesuksen verihaavojen turviin - ja toivottavasti mahdollisimman pian, että synti ei jää vaivaamaan elämäämme. Meillä on suuri etuoikeus tunnustaa syntimme ja saada ne anteeksi, siksi, että Jeesus on ottanut pois koko maailman synnin; Hän on sovittanut koko maailman syntivelan Isän edessä täydellisesti. Me teemme syntiä jokainen - Jeesukseen uskovinakin - mutta meillä on pelastaja, syntiemme sovittaja, joka ei häpeä kutsua meitä veljikseen. Kun lankeamme, niin me nousemme ja matka jatkuu Jeesusta seuraten.
Sankarimme ja esikuvamme on Jeesus:
"Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa. Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, ... joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee"
(1. Piet. 2:19-23).
Jatkan - jHs - seuraavalla kerralla.
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Lauantai. 6.5 astetta ylösnousun aikaan, auringon puolella. M-L oli noussut ennen minua. Sinisen taivaan alla oli valkopilviä.
Aamupalaa ja kahvia. Luin Psalmien kirjaa. M-L valmisteli tarjoiluja tälle päivälle.
Kävin 4.4 km kävely/rukouslenkillä urheilukentän aurinkoisella radalla.
Samalla reissulla kävin ostamassa kauniin värisiä ruusuja M-L:lle, äitienpäivän johdosta - joka on huomenna. Matkalla hain vielä HH-sta "nätin" lahjakassin, johon laitoin kaksi kirjaa, jotka keskiviikkona ostin srk:n kirjanmyynnistä lahjaksi M-L:lle. Kävin tuomassa "onnittelut" kotiin ja join vähän kahvia.
Menin Summassaaren kuntoportaisiin, jotka kiipesin ylös ja alas 10 kertaa - 153 porrasta niissä portaissa. Paitaahan se vähän tuoreeksi veti. Onhan se sellainen "hengenahdistuksen mäki." Tuota "hengenahdistuksen mäki"-nimeä käyttivät kultamiehet noususta, joka lähtee Lemmenjoen "kultahaminasta" ylöspäin. Lähinnä se tuntui heistä sellaiselta, kun kantoivat muoniaan, ym. kultamailleen. Tuttuhan se on nousu.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
Vähän kahvia.
Luin vähän kirjaa.
16 maissa saapuivat Timo, Pia, Milka, Miro, Milena, Minja ja Helmi-koira meille. Tulivat onnittelemaan M-L:aa äitienpäivän johdosta. Pian saapuivat myös Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel. Nautimme monenlaisista kahvipöydän herkuista.
"Terhit" lähtivät aikaisemmin pois, kun tänään oli nuorten ilta helluntairukoushuoneella. Terhi-Marja oli siellä joissakin vastuissa. Sinne menivät myös Emilia, Daniel, Milka ja Miro.
Kävimme Timon kanssa saunassa.
20.30 maissa lähtivät "Timot" kotia kohti.
Seurasin uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?" (Ps. 56:12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti