9.5.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 69.
Jokainen Jeesuksen pelastama ihminen vähentää pahan valtaa elinpiirissään - mutta myös kauempana, Jumalan suunnitelmissa ollessaan. Pelastus on valmistettu kaikille, mutta se hyödyttää ihmistä vain vastaanotettuna omaan elämään.
Niillä paikkakunnilla, joissa on paljon uskovia, voidaan kokea parempaa elämää. Vaikka meissä Jeesuksen pelastamissa ihmisissäkin on turmeltunut liha jokaisessa, niin elämänmuutos, jonka uudestisyntyminen Jumalan lapseksi tuo elämäämme, vaikuttaa sen, että haluamme karttaa pahaa ja edistää hyvää. Olen lukenut, ja nähnyt filmejä, paikkakunnista, joilla on tullut niin paljon ihmisiä uskoon, että niiden elämä on tyystin muuttunut. Taustalla on ollut kristittyjen yhteinen rukous.
Se "uudestisyntyminen", jonka sanotaan tapahtuvan sylivauvan elämässä, silloin kun hänet "kastetaan", ei näköjään tuo hänen elämäänsä muutosta. Hänenkin täytyy unohtaa se teko elämässään - joka tosin on helppoa, koska hän ei muista itse siitä mitään, vaan toisten on se hänelle kerrottava, tai hän lukee sen jostakin, tultuaan siihen ikään, että pystyy lukemaan - ja avata sydämensä omakohtaisesti, oman päätöksensä nojalla, Jeesukselle ja pyytää Häntä elämäänsä. Näin hän kokee sen uudestisyntymisen, josta Raamattu puhuu. Miksi näin? Koska usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room 10:17). Ei ole olemassa mitään "kanavaa" ja mahdollisuutta, jonka kautta usko jotenkin "maagisesti" siirtyisi sylilapseen, jolla ei ole kykyä kuulla, vaikka kuulo olisikin kunnossa. Kun hänellä on kyky vastaanottaa evankeliumi sydämeensä ja uskoa se, voi hänestä tulla Jeesuksen oma. Sen jälkeen hän voi mennä vesikasteelle, joka kuuluu pelastuksen vastaanottamisen yhteyteen. Tämän omaksumiseen riittää sisälukutaito. Siksi kehotan lukemaan tässä yhteydessä Uutta testamenttia.
Huomaan, että minua on johdatettu tuollaiseen suuntaan, vaikka piti heti lähteä kirjoittamaan jotakin muuta. Edellä olevat rivit eivät ole "riidanhaastamista" mihinkään suuntaan. Voimme tuoda ihan ilman kiihkoa esille sitä, mitä luemme Raamatusta. Jos joku ajattelee toisella tavalla, niin hänellä - niin kuin meilläkin - on juuri sillä hetkellä sellainen näkemys. Jos on osoitettavissa - Jumalan Sanalla - että olemme väärässä, niin meidän on kaikkein parasta muuttaa mielipiteemme. Joskus se voi tuntua niin nöyryyttävältä, että pidämme kiinni "päähänpinttymistämme" loppuun asti.
Kuuntelin joskus "Yli-Vainion aikana" pidettyä kristittyjen yhteistä tilaisuutta, olisikohan pidetty Lapualla. Piispa Sariolan puheeseen sisältyi myös lapsikaste. Hänen jälkeensä puhui baptisti, Olavi Eskola. Hänen puheeseensa sisältyi hyvin selkeästi uskovien kaste. Lopuksi puhui Niilo Yli-Vainio. Hän sanoi, että on ollut niin kiire - tilaisuuksia ja menoa paljon - ettei ole kerennyt puhua kasteesta ollenkaan - nauroi päälle niin kuin Niilo nauroi. Kukin voi olla omaa mieltään edellä sanotusta, mutta minusta se kokous oli kuitenkin hyvä. Kristittyjen yhteys ei voi nykyaikana perustua siihen, että olisimme kaikki "samoilla linjoilla" erilaisista asioista. Voimme olla yhtä kristittyinä siltä pohjalta, että uskomme Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajanamme.
Siksipä haluan myös tässä korostaa sitä tosiasiaa, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan, on minun veljeni ja sisareni, olipa kasteasia hänen kohdallaan niin, tai näin. Olemme menossa samaan taivaaseen, saman Jeesuksen sovittamina ja pelastamina. Yhteytemme Kristuksessa on hyvä tunnustaa mahdollisimman voimakkaasti jo täällä alhaalla eläessämme. Se vaikuttaa sen paikkakunnan ja kansan parhaaksi, jossa meidät on asetettu asumaan ja elämään. Keskinäisestä yhteydestämme meidät tunnetaan Jeesuksen opetuslapsiksi.
Yhteys uskovien välillä ei ole kuitenkaan asia, jota voimme harrastaa ihan "mihin hintaan" hyvänsä. Parhaiten se voi toteutua henkilökohtaisella tasolla Jeesukseen uskovien kohdalla, joka on minun mielestäni parempi vaihtoehto kuin erilaisten seurakuntien välinen yhteistyö. On hyvä, jos sellaista voidaan "harrastaa", silloin kun "sitä tekemässä" ovat Jeesukseen uskovat ihmiset - sillä eihän hengellistä yhteyttä, siinä mielessä kuin Jumalan Sana siitä opettaa, voi olla muuta kuin Jeesukseen uskovien välillä.
Jos jokin seurakunta hyväksyy synnin - Raamatun vastaisesti - elämäänsä, niin siitä tulee este seurakuntien väliselle yhteistyölle (tästä voit lukea esimerkin blogistani: Kiehisen Vuolijan Blogi, Jouko Kuusjärven päiväkirja. Sieltä löytyy 20.12.2019. kohdalta kirjoitus otsikolla: Seurakuntien välinen yhteistyö voi rikkoutua synnin suosimisen tähden).
Päätän Jumalan Sanasta löytyvään periaatteeseen, koskien hengellistä yhteyttämme:
"...harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä"
(2. Tim. 2:22).
Tarkoitukseni oli tänään kirjoittaa 2. Tim. 3:4:stä löytyvästä viimeisten päivien ihmisten ominaisuudesta: "Sillä ihmiset ovat silloin ... pöyhkeitä." Siihen emme nyt päässeet. Josko siihen seuraavalla kerralla - jHs. Paikka, josta tämä "pitkäinen" sarja: Onko Jumala "sivuroolissa" elämässäni?, löytyy: Kiehisen Vuolijan Blogi. Sarja on aloitettu 4.2.2021. Tämänkertainen kirjoitus tulee myös fasebook-seinälleni: Jouko Kalervo Kuusjärvi.
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Sydämelliset äitienpäiväonnittelut kaikille äideille! Tietenkin erityisesti meidän "perekunnan" äideille: Marja-Leenalle, Terhi-Marjalle, Marille ja Pialle!
Syvämmelliset nimipäiväonnittelut meijjän Timolle, Kurjen Timolle, Leppäsen Timolle, Aholan Timolle, Hurskaisen Timolle, Kässin Timolle ja Puustellin Timolle!
Sunnuntai. 12.4 astetta nousun aikaan auringon puolella. Taivas oli ihan sininen. Pilviä ei näkynyt.
Aamupalaa ja kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Rukousta.
Klo 11:ksi ajelimme M-L:n kanssa kokoukseen rukoushuoneelle - Saarijärven helluntaiseurakunnan, johon kuulumme. Terhi-Marja "perreineen" oli myös. Muistoksi tähän kirjoitan ylös, että Daniel ja Denis keräsivät "kolehdin." Eihän se ensimmäinen kerta ollut.
Söimme äitienpäivälounaan palattuamme kokouksesta. Se oli sellainen jokapäiväinen ruoka. Kahvit päälle - no ei, vaan suihin.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.
Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel saapuivat onnittelemaan äitiä - tuli kukka, kirja ja kortti. Joimme kahvit - ja kakku maistui.
Menin "Terhien" pihaan katsomaan kun siellä Denis, Terhi-Marja, Emilia ja Daniel vahasivat asuntoautoa. Minäkin jonkun vedon...
Kävin urheilukentällä 10 km kävely/rukouslenkillä. Kun aurinko meni pilveen, oli aika vilpoista. Rippaili vettäkin vähän - ja pilvirintama oli musta kuin ukonilmalla. Kentälle saapui pariskunta ja pieni lapsi. Taisivat olla lapsen isovanhempia. Nainen kiersi yhden kerran radan. Tultuani heidän kohdalleen, pysähdyin juttelemaan. Sain ojentaa heille kirjoittamani vihkosen: Jumalalla on sinulle asiaa. En olisi voinut sitä tehdä enää seuraavalla kierroksella, sillä he lähtivät pois, kun alkoi sitä vettä rippailla. Yksi vihko minulla vain olikin taskussani - vaan eipä kentällä olisi ollut ihmisiäkään enempää, joille olisin voinut antaa.
Iltapalaa ja teetä.
Kirjoittelin alussa olevan kirjoituksen valmiiksi. laitoin sen myös fasebook-seinälleni: Jouko Kalervo Kuusjärvi.
Seurailin uutiset jälkikäteen.
Siunausta!
Ps. "Ja herra ohjatkoon teidän sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen" (2. Tess. 3:5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti