13.12.2021.
Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltä Seija Lampiselle ja Seija Suuroselle!
"Setviessäni" laastikoiden sisältöjä autotallin varastosta, on sieltä löytynyt monen, monenlaista. Erityisesti talletettuja papereita; kaikkien perheenjäsenten. Tallettaja olen tietenkin ollut minä. Omiakin tekstejä löytyy vuosikymmenien takaa. Aina on pitänyt jotain "tuhertaa" paperille. Monet keskeneräisiksi jääneitä. Yksi tällainen keskeneräiseksi jäänyt ja kauan sitten raapustettu on seuraavanlainen kirjoitus, jonka nyt ihan rohkeasti laitan tähän:
LAUANTAI-ILTA SALOTORPASSA
Tuvassa lepäsi leppoisuuden tuntu. Siellä tuoksui saunasta tulleen ihmisen raikkaus. Lehtilamppu, joka kituutti jykevän isokokoisen pöydän keskellä valaisi huonetta juuri sen verran kuin osattiin odottaakin. Lampun himmeä valo heijastui seinällä vinosti kannattimestaan riippuvasta neliskulmaisesta taulusta vastapäätä sitä istuvan katseeseen. Taulussa olivat sanat: Suojaa Herra kotini. Kaiken yllä oli rauhallinen, onnellinen henki.
Pöydän ääressä lähellä lamppua istui suoraselkäinen, harmaapäinen vanhus. Jos olisi kurkistanut pimeän pöydän alle, olisi nähnyt vanhuksen jaloissa tuohivirsut. Niitä hän aina piti sisällä ollessaan. Yllään hänellä oli saunan jälkeen vain pellavaiset alusvaatteet; piikkovaatteet, vanha suomalaisten asu.
Vanhuksen ilme oli keskittynyt. Hänen kasvonsa olivat tyynet. Menneet päivät olivat jättäneet niihin ryppyiset jälkensä.
Miehen edessä oli isokokoinen kirja, jota hän ääneen luki; oli lukenut jo vuosikymmenien ajan joka aamu ja ilta. Pyhän Raamatun sivut olivat kellastuneet, mutta niihin tallennettu Sana oli sama vahva kuin ennenkin. Sen vanhus tiesi. Hän oli sen itse kokenut.
Kaikesta näki, että Kirjojen Kirja oli vanhukselle rakas. Hellävaroen hän sitä lehteili. Mikään mahti ei voisi erottaa häntä siinä kirjassa olevista totuuksista. Hän olisi valmis vaikka kuolemaan uskonsa tähden. Jeesuksen kristuksen, Jumalan Pojan veri oli puhdistanut hänet kaikesta synnistä. Mihinkään hän ei osaansa vaihtaisi. Sopusoinnussa Jumalan ja itsensä kanssa olevan ihmisen onnellisuus kuvastui hänen kasvoistaan. Se olisi siinä silloinkin, kun hän viimeisen kerran silmänsä sulkee.
Kauan oli vanhus nytkin viipynyt Elämän Sanan äärellä. Hän tunsi virkistyneensä. Oli kuin olisi viivähtänyt raikkaan lähteen äärellä hikisen vaelluksen jälkeen. Sana uudisti. Se virvoitti. Siksi hän uudestaan ja uudestaan palasi sen äärelle. Aina kumpusi uutta virvoitusta: rahatta ja hinnatta.
Vanhus sulki kirjan. Hän risti ryhmyiset, suonikkaat, työn kovettamat kätensä sen päälle. Pää painui nöyrästi alas. Harras oli se rukous, joka nousi tästä harmaasta, korven keskellä olevasta torpasta Hänen puoleensa, joka tuntee kaikki aivoitukset. Jokaisesta rikkaan elämänsä hetkestä hän kiitti. Muillekin hän rukoili yhtä onnellista osaa kuin itselleen.
Vanhus nosti päänsä rukouksesta. Jäntevästi hän nousi seisaalleen ja joustavin askelin käveli ikkunan vieressä seinällä olevan hyllyn luo. Siinä oli Kirjan paikka. Siitä hän oli sen oppinut noutamaan jo vuosikymmenien ajan. Nyt hän eli yksin. Oli elänyt jo toistakymmentä vuotta. Kuitenkin oli hänellä ystäviä.
Jouko Kuusjärvi
___________________
Maanantai. 1.8 astetta pakkasen puolella ylösnousun aikaan klo 7.
Aamupalaa ja kahvia tuikkujen tuikkeessa. Muitakin jouluisia valoja oli tunnelmaa luomassa. Kukapa ei tykkäisi tunnelmallisista hetkistä. Nekin ovat Jumalan antamaa lahjaa.
Kävin viemässä Emilian kouluun 8:ksi.
Kirjoitin joulukortteja. Huomenna kun on viimeinen päivä, jolloin ne saa vielä lähtemään halvemmalla postimerkillä. M-L kirjoitti muutaman kortin lisää.
Luin Hebrealaiskirjettä. Rukousta.
Vein Danielin 10:ksi kouluun.
"Kotitaloustöitä."
Kävin hakemassa taas yhden laatikon varastosta. Aloin käydä sen sisältöä läpi ja lajitella kullekin kuuluviin kasoihin. En oikein tunnista itseäni materialistiksi, mutta muistoja on tullut keräiltyä. On siellä paljon ja monenlaista.
Soitteli Rami, ystävä 60-luvun lopulta asti. Vaikka on paljon vuosia välissä, jolloin ei olla oltu yhteydessä, niin kanssakäyminen on aina tunnultaan sellainen, että eivät vuodet ole vaikuttaneet sen tuoreuteen. Mukava oli jutustella.
Kävin hakemassa Emilian koulusta 14. Samalla reissulla kävin viemässä joulukortit postiin.
Ruoka ja kahvia.
Jatkoin laatikon sisällyksen läpikäymistä.
Laitoin takkaan tulen.
Denis kävi tuomassa kalan, joka oli juuri järvestä nostettu.
Terhi-marja ja Emilia käväisivät hakemassa evankelioimismateriaalia - ei suomenkielistä.
Iltapalaa ja teetä/kahvia.
Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.
Lämpötila alle 1 asteen lämpimän puolella. Luntakin sateli, ainakin hetkeä aikaisemmin.
Siunausta!
Ps. "Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti" (Ps. 119:160).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti