24.12.2021.
Päivämäärä kertoo siitä, että on Jouluaatto, joka tänä vuonna sattui perjantaille. Nimipäiviään viettävät Eeva ja Aatami - jotka muuten, jos kaikki eivät tiedä, ovat sukupuoleltaan nainen ja mies. Tämän sanon ihan siksi, kun ei näy tämänkaltainen asia olla nykyisin ihan selvä asia. Jopa ihan pitkälle koulutetut ihmiset ovat menneet niin sekaisin, että ovat uskoneet totuudenvastaisen valheen. Jumala valitsi, että Eeva on nainen ja Aatami on mies. Sitä asiaa ei ihmisen tarvitse valita; hän vain on alunperin joko nainen tai mies - tästä asiasta voi olla varma ihan ulkoisten merkkienkin perusteella..
Mukava oli heräillä pimeään aattoaamuun. Laittaa kuusenkynttilät, ynnä muut valot ja kynttilät luomaan tunnelmallista valoa aamuun.
Joulupuuron - riisipuuron - kävi M-L jo aikaisemmin hautumaan liedelle. Sellaiseen kattilaan, jossa on vesi kahden "seinämän" välissä - ei pala pohjaan. Kyllä se maistuikin hyvälle sekahedelmäsopan kanssa. Toisaalta teki mieli syödä puuroa sokerin - karppisokerin - kanelin ja maidon kanssa, mutta kun sekahedelmäsopankin kanssa. Eikä voi kovin valtavasti sitä lusikoida suuhunsa. Kahvin kanssa kinkkua leivänpäällä. Kiitollisena - Jumalalle - sitä aamupalaansa jouluaattonakin suuhunsa laittaa. Voisivathan asiat olla toisinkin.
Oli hienoa kuulla radiosta tänäkin jouluna se mahtavin esitys laulusta: Oi, jouluyö..., Jussi Björlingin esittämänä.
Luin 2. Pietarin kirjettä. Rukousta.
Klo 12 tuli radiosta Joulurauhan julistus, Turusta. Monisatavuotinen perinne. Usein tulee - taitaa olla sekin perinne, vaikka ei kuulukaan joulurauhanjulistuksen ohjelmaan, Sulo Saaritsin laulamana: Taas kaikki kauniit muistot... Poikasesta asti se on jotenkin koskettanut tuo laulu.
Laitoin tulen takkaan.
Pääsin leikkaamaan siivuiksi joulukalasta - suolalohi - iltapäivän ja illan yhteiseen aaton viettoon.
14:ksi ajelin tuohon kilometrin päähän, Terhi-Marjalle, Denikselle, Emilialle ja Danielille, jossa perhekuntamme yhdessä kokoontui aattoa viettämään. Mukanani oli M-L:n valmistamia syömisiä ja juomisia yhteiseen joulupöytään.
Timo, Pia, Miro, Milena ja Minja olivat tulleet jo paikalle, kun menin.
Pääsimmekin heti Deniksen ja Timon kanssa saunaan - joulusaunaan, niin kuin voi tänään sanoa. Mukava oli yhdessä hikeä vuodatella.
Milka ja mummi saapuivat kohta paikalle. Milka otti ohi mennessään M-L mumminkin kyytiin. Niinpä tämänkertainen vahvuutemme oli 12 henkeä. Lisäksi vielä Helmi, "Timojen" koira. Teron perhe viettää joulua kotonaan, jonne kokoontuu muitakin läheisiä.
"Terhien" koti oli kauniisti joulukoristeltu monessa paikassa loistavine jouluvaloineen ja kynttilöineen.
Pian saunasta tulomme jälkeen pääsimme nauttimaan jouluruokia. Monenlaista hyvää oli laitettu "pöytään" - vaikkei se nyt pöydässä ollutkaan. Kaikki oli niin hyvänmakuista.
Jonkin ajan kuluttua ateriasta oli jouluevankeliumin vuoro. Sen lukivat Milena ja Daniel puoliksi. Sen jälkeen lauloimme Timon kitarasäestyksen johdolla. Milena lauloi "Heinillä härkäin kaukalon..." kauniisti, Minjan ollessa mukana. Lauloi niin hyvin ja kauniisti, että oli mukava kuunnella, vaikka yhteiseksi lauluksi olikin tarkoitettu. Toisena lauluna oli "Joulupuu on rakennettu..." Siihen Minjakin yhtyi voimakkaammin. Hyvät äänet kummallakin tytöllä. Muitakin lauluja sanoineen oli Timo varannut. Johdin yhteiseen rukoukseen.
Seurasi Milenan ja Minjan erityisesti odottama hetki - no, kyllä muidenkin: lahjojen jako kuusen alta. Aikuisina olimme sopineet, että emme anna lahjoja, mutta ... se sääntö on näköjään aina jotenkin kierrettävissä. Minäkin sain kirjan ja kynttilän. No, ne tulivat lapsenlapsilta, Emilialta ja Danielilta. Kiitos lahjoista! Mukava oli seurata - varsinkin kahden pienimmän - lahjojenavausta.
Denis oli laittanut ulos palamaan ulkotulia ja jätkänkynttilöitä.
Eikä siihen kovin kauaa aikaa mennyt kun oli kahvien vuoro hyvien kastettavien kanssa. Oli tietenkin muutakin juotavaa, kuten esim "Julmustia."
Myöhemmin tuli vielä kolmas tarjoilu: juustotarjottimet, niihin liittyvine muine herkkuineen ja glögeineen. Alkoihan se jo "vatsanahkaa kiristelemään." Kiitos hyvistä tarjoiluista - tietenkin etupäässä Terhi-Marjalle! Vaikka muutkin jotakin toivat suuhunpantavaksi.
Vähän katsoimme Lappeenrannan helluntaiseurakunnasta tulevaa jouluohjelmaa. Emme loppuun asti, sillä lähdimme koteihimme.
Kiitos Terhi-Marjalle, Denikselle, Emilialle ja Danielille, että saimme viettää yhdessä jouluaattoa heidän kodissaan! Kiitos myös kaikille mukavasta yhdessäolosta, jota arvostan ja josta olen kiitollinen. Se on suuri lahja ja etuoikeus. Asiat voisivat olla aivan toisinkin. Eniten kiitämme kuitenkin taivaan Isää, joka on kaiken hyvän antaja. Tältä pohjalta saamme ajatella, että olemme lahjoja toisillemme. Ennen kaikkea kiitämme Jumalaa, että Hän antoi Jeesuksen syntyä ihmiseksi, siksi että se oli ainoa vaihtoehto, jonka kautta oli mahdollista sovittaa koko maailman syntivelka Isän edessä. Mekin olemme päässeet tämän suuren sovitustyön hedelmästä/hedelmistä osallisiksi. Kiitos Jeesus! Kiitos suuresta pelastuksesta, josta saamme olla osallisia.
Tässäkin vielä: Siunattua Joulunaikaa kaikille!
Kotiuduttuamme seurasin uutisia.
Terolta, Marilta, Aarolta, Eelikseltä ja Nooalta oli tullut s-postiin mukava joulukirje, jossa oli jokaisen kirjoitus lyhyesti, mutta kuitenkin niin, että se kuvasi hyvin mennyttä vuotta. kiitos siitä!
Siunausta!
Ps. "...Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel" (Jes. 7:14).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti