12.6.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 16.
On hyvin lämmin ja hyvällä tavalla seurakuntayhteyttä esille tuova ilmaisu, tuo: "Ja päästyään vapaiksi he menivät omiensa tykö." Pohjimmiltaan on kysymys ihmisten yhteydestä, jotka Jeesus on yhdistänyt ja Pyhä Henki tehnyt tuon yhteyden mahdolliseksi.
Tällainen yhteys mahdollistaa monia asioita tapahtumaan seurakunnan kautta. Lihansa puolesta nämä ihmiset olivat niinkuin mekin - ja tämä lihallisuus tulee myöhemmin näkyviin Apostolien tekojen luvuissa - mutta Pyhä Henki oli saanut vallata heidän sydämensä niin, ensirakkauteen Jeesusta ja toisiaan kohtaan, että itsekäs lihallisuus ei hallinnut heitä.
Kun Pietari ja Johannes olivat kertoneet terveiset pidätykseensä liittyen, saamme lukea:
"Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: Herra, sinä joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on! Sinä, joka Pyhän hengen kautta, isämme Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan. Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa, tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi" (Apt. 4:24-28).
Varmasti heidän "omansa", uskovat, olivat rukoilleet Pietarin ja Johanneksen puolesta, heidän ollessaan lyhyesti vankeudessa ja kuulusteluissa. Nyt he jatkoivat rukousta yhdessä.
Luetussa kiinnittyy heti huomio siihen, millä tavalla he rukoilivat: "...he yksimielisesti (Apt. 4:24) korottivat äänensä Jumalan puoleen." Yksimielisessä rukouksessa on suuri voima; rukoillaan yhdessä yhdestä sydämestä, Jumalan tahdon mukaisia asioita tapahtumaan, ja korotetaan Häntä. Mekin voimme yhdessä rukoilla samoja asioita, mutta sydämemme ei aina ole siinä mukana niin, että voisimme sanoa sitä yksimieliseksi rukoukseksi; palavaksi sellaiseksi.
Alkaessaan rukouksen, uskovat ylistivät ja korottivat Jumalaa (Apt. 4:24). Se on oleellinen osa rukousta. Se voi tapahtua puhuen tai laulaen Herralle, mutta myös hiljaisena sydämen ylistyksenä. Nämä uskovat Jerusalemissa "korottivat äänensä Jumalan puoleen." Heidän ylistyksensä jatkui vetoamalla Jumalan Sanaan (Ps. 2) ja sen täyttymiseen (Apt. 4:25-27). Kun Jeesus ristiinnaulittiin ja nyt vainottiin heitä; he näkivät näissä tapahtumissa Ps. 2 ennustuksen täyttymisen. He puhuivat Jumalalle sen, että kaikki tämä oli Jumalan etukäteen suunnittelemaa ja päättämää; vastustajat toteuttivat Jumalan edeltämääräämän asian (Apt. 4:28).
Rukoilijat vetosivat Jumalan Sanaan; rukoilivat Sanaa. mekin voimme tehdä niin; harjoitella sitä yhteisissä ja yksityisissä rukoushetkissämme. Mitään ei ollut tapahtumassa ilman Jumalan etukäteen tekemää suunnitelmaa. Se tuo levollisuutta ja rauhallisuutta, kuntiedostaa, että Jumalalla on kaikki hallinnassa.
Se, mitä meille kerrotaan heidän rukouksestaan lisää, on rohkaisevaa ja meillekin hyväohje Jumalan Sanasta rukouselämäämme ajatellen:
"Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta" (Apt. 4:29-30).
Tällainen rukous - tällaiset aiheet - kuuluvat jokaisen seurakunnan rukouksiin, aina ja kaikkialla. Uhkailujen keskellä he pyysivät rohkeutta siihen kaikkein tärkeimpään: että Jumalan palvelijat voisivat voisivat puhua Jumalan Sanaa. He oikein vetosivat Jumalaan: "Sinun sanaasi (Apt. 4:29). Seurakunta on kutsuttu juuri tähän; ja sen jäsenet.
Toinen asia, jota he yhdessä, yksimielisesti, pyysivät Jumalalta, oli: "...ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja ihmeitä ja tunnustekoja tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta (Apt. 4:30).
Sairaiden paraneminen, ihmeet ja tunnusteot, olivat tärkeässä asemassa heidän rukouksessaan. Meidänkin rukouksissamme, seurakunnissamme, niin tulee olla; enemmän kuin nykyään. Jo siitäkin syystä - niinkuin aiemmin olemme todenneet - että ne vetävät ihmisiä Jeesuksen yhteyteen.
Vaikka lukemassamme rukouksessa ei ole pyyntöä Pyhällä Hengellä täyttymisen puolesta, niin nuo kaikki pyynnöt; rohkeus puhua Jumalan Sanaa, sairaiden parantuminen, ihmeet ja tunnusteot, olivat kaikki sellaisia, että ilman Pyhän Hengen täyteyttä niitä ei voida seurakunnan keskellä toteuttaa. Siksi Jumala antoi tapahtua näin:
"Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti" (Apt. 4:30).
Suurin rukousvastaus oli Pyhällä Hengellä täyttyminen, sillä sitä seurasivat ne asiat, mitä oli rukoiltu.
Herra antakoon meille armon, ottaa "mallia" tämänkaltaisesta rukouksesta!
Jatkan - jHs.
_____________________
Sydämelliset nimipäiväonnittelumme Mäkisen Eskolle, Enontekiölle ja Paanasen Eskolle, Saarijärvelle.
Maanantai. 7.1 astetta lämmintä 5.35. Sininen taivas. Aurinko paistoi.
Aamupalaa ja kahvia.
6.15:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 4 henkeä.
Kävin myöhemmin tk.ssa tavoittelemassa diabetestarvikkeita. En sillä kertaa saanut.
Kävin em. reissulla myös sähköliikkeessä ostamassa maadoitusjohtoa saareen, aurinkopaneelijuttuihin.
Kävimme M-L:n kanssa kylällä, hän kaupassa.
Laitoimme tavaroita autoon ja ajelimme Kangasniemelle, kotipitäjään, JKL:n kautta.
Ensin menimme TB:lle syömään - kantapaikkaamme.
Piti käydä keskustassakin, kun minulta oli unohtunut insuliinineulat kotiin,joten apteekkiin piti mennä. M-L kävi kaupassa.
Sitten vain kotijärven rantaan, tavarat veneeseen ja soutelin saareen. Yli 30 min. Olimme perillä 17 tienoilla. Aurinko paistoi. Lounaistuuli. 20 astetta lämmintä.
Tulokahvit.
Lämmitin saunan. Kylvin uudella vastalla, jonka tein matkalla rantaan. 22.20 tulin saunasta
Iltapalaa.
Tyyni järvi. Kaunis auringonlasku ja auringonsilta Pohisselän yli.
Siinä vähän ennen 23 hetekoille.
Siunausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti