19.6.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 18.
Apostolien tekojen neljässä alkuluvussa olemme saaneet nähdä kaikkea hyvää tapahtuvan, mutta viides luku kertoo meille, että jos Jumala ei saa hallita ihmistä, hän voi tehdä kaikenlaisia huonoja asioita.
Ananias ja Safiira myivät myös maatilan, mutta olivat vilpillisiä ja kätkivät osan maatilan hinnasta ja toivat osan apostolien jalkojen juureen. He olisivat hyvin voineet tuoda osan "yhteiseen käyttöön" ja pitää osan itsellään, mutta he valehtelivat, että toivat koko saamansa summan. Pietari sanoo heille suoraan sen, että näin menetellessään he yrittivät pettää Pyhää Henkeä ja valehtelivat Jumalalle. He molemmat, mies ja vaimo, kuolivat tämän seurauksena välittömästi valehtelemisensa seurauksena (Apt. 5:1-10).
"Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki, jotka tämän kuulivat" (Apt. 5:11).
Tämä traaginen tapahtuma kerrotaan hyvin yksinkertaisesti; ilman suurempia selittelyjä. Tämä tapaus kertoo meille seurakunnan luonteesta; siitä, millainen Jumalan seurakunta on, silloin kun Pyhä Henki hallitsee, vaikuttaa ja toimii. Mitä muuta voisimme tästä sanoa? Pyhä Henki on totuuden Henki; vilpillisyys ja petos ei sovi yhteen Jumalan seurakunnan kanssa. Merkillepantavaa on myös se, kuinka Pyhää Henkeä täynnä ollut apostoli, Pietari, paljastaa avioparin petoksen heti. Mitä tämä viestittää meille, tämän päivän seurakuntien jäsenille ja seurakunnille? Voimme harkita sitä! Tuon tapahtuman seurauksena Jumalan pelko valtasi seurakunnan ja ne, jotka sen kuulivat. Jumalan pelko on Jumalan seurakunnan elämässä niin tärkeä asia, että jos se menetetään, niin on menetetty paljon. Onko näin käynyt tämän päivän seurakunnissa?
"Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä. Eikä muita kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa" (Apt. 5:12-13).
Näemme, että jos seurakunnan keskellä on oikeanlainen Jumalan pelko ja -kunnioitus, niin sen kautta voi tapahtua niitä asioita, joita Jumala on luvannut. Olemme varmasti luopuneet tästä nykypäivänä; emme pidä Jumalaa sellaisena Jumalana, jota tulee kunnioittaa, vaan olemme monissa asioissa "liberaaleja", emmekä tottele Häntä, niinkuin meidän tulisi. Olenko väärässä?
Olen ihan varma, että kun luimme uskovien olleen koolla yksimielisesti Salomon pylväskäytävässä, että siihen koolla oloon liittyi erittäin keskeisellä tavalla yksimielinen rukous.
"Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot. Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä. Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi" (Apt. 5:14-16).
Kukaan ei uskaltanut liittyä uskovien joukkoon, ellei ollut tosissaan; uskoa ei voinut ryhtyä vain harrastelemaan. Kuitenkin Jumalan henki toimi niin voimallisesti, että jatkuvasti tuli lisää niitä, jotka uskoivat Herraan. Aikaisemmin luku, joka meille edellisessä luvussa kerrottiin, oli 5000 uskovaa. Ja kansa kunnioitti heitä; heissä oli myös oikeanlaista Jumalanpelkoa.
Sairaita myös parannettiin koko ajan ja riivattuja vapautettiin; jopa muistakin kaupungeista tuli paljon kansaa Jerusalemiin, jotka toivat sairaita ja riivattuja mukanaan sinne. Raamattu sanoo, että "ne kaikki tulivat parannetuiksi." Meidän ei tarvitse asettaa kysymystä: Haluaako Jumala parantaa kaikki sairaat? Hän haluaa. Muuten ei meille olisi kerrottu Raamatussa, että Jeesus kantoi myös meidän sairautemme ruumiissaan ristille.
Jatkan - jHs.
____________________________
Maanantai. 13.9 astetta lämmintä klo 5.30. Sininen taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
6.15:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. Kolme henkeä.
Loikoilua.
Kahvia.
Luin "palan" Matteuksen evankeliumista.
Ajelimme M-L:n kanssa Leppäveden kautta Kangasniemelle. Ensin kävimme siellä syömässä TB:llä. Sieltä rantaan, jossa veneemme on. Soutelimme saareen - sain taas soutaa yli 30 min. Aurinko paistoi. Mukavan leuto tuulenvire melko etelästä. Olimme 13.30 maissa saaressa. Syy, miksi tulimme käymään saaressa, oli se, että M-L:lta jäi sinne edellisellä kerralla pussi, jossa oli tarvittavia tavaroita. Joimme termoskahvit. Soutelimme mantereelle, järven kimallellessa taas timanteissa. Valkopilviä.
Sitten vain autonnokka kotia kohti, JKL:n kautta. Ajoimme Pieksämäelle menevältä tieltä Jyväskylän tielle, Salmenkyläntien kautta. Siitä ennen kuljettiinkin kirkolle, kun ei toista tietä vielä ollut. Mm. lut. srk:n leirimajalle siitä on tullut polkupyörällä huristeltua lukuisia kertoja. Sen tien varrella on myös talo, jossa olin lukukinkereillä kuulusteltavana katekismuksen ja kristinopin ulkoa osaamisessa. Se oli sellaista aikaa. Kyllähän sekin jännitti. Tosissaanhan sitä opeteltiin ulkoa niitä, mitä piti. Taisi äiti olla kuulustelijana. Hän osasi ulkoa vielä rippikouluajoiltaan niitä, mitä minä opettelin. Minusta siinä on paljon hyvää, tuollaisessa systeemissä.
M-L kävi Jyväskylässä, Seppälässä, ostamassa rullaverhot, Jyskästä, saarimökkimme ikkunoihin. Hän on niistä puhellut.
Kun hurruuttelimme kotia kohti, niin Kokkolantielle päästyämme satoi välillä kovastikin, mutta vain hetken. Meillä ei satanut. Olimme kotona18.30 tienoilla.
Iltapalaa ja kahvia.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Kirjoitin.
Siunausta!
Ps. "Herra olkoon sinun henkesi kanssa. Armo olkoon teidän kanssanne" (2. Tim. 4:22).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti