4.6.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 10.
"Eteenpäin elävän mieli" - tämä koskee myös tätä otsikon mukaista kirjoitteluani. En kovin paljon palaa siihen, mitä aikaisemmin on jo sanottu.
Seurakunnan elämä, joka sisälsi Jumalan toimintaa Pyhän Hengen kautta, oli senkaltaista, että se aiheutti ihmisissä Jumalan pelkoa - entä meidän seurakuntiemme elämä, mitä se aiheuttaa? Apostolien kätten kautta tapahtui ihmeitä ja tunnustekoja. Varmasti ne olivat vaikuttamassa tervettä pelkoa ja kunnioitusta ihmisissä.
Yksi vahva merkki Pyhän Hengen työstä ja täyteydestä oli se, että kaikki ne, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä. Tätähän on koetettu selittää pois koskemasta nykyaikaa, mutta pitäisikö niin kokonaan tehdä? Keskinäinen rakkaus ja yhteys oli niin voimakasta, että uskovat jopa myivät maataan ja tavaroitaan, ja jakelivat toisille, sen mukaan kun oli tarvetta. Sitä kun menee itseensä, tällaista lukiessaan, niin lihamme puolesta emme halua elää tällaista elämää. Se on mahdollista ainoastaan, jos Pyhä henki hallitsee lihaamme. On niin paljon esteitä tuonkaltaiselle uskovien yhteydelle; joihin en tässä ala enempää paneutua. Sen kuitenkin voi todeta, että vahvasti se viittaa siihen, että uskovat pitävät huolta toisistaan. Meidän on niin helppo naureskella eräästä ideologiasta kaskuilulle: "Se, mikä on sinun, on myös minun, mutta se, mikä on minun, ei ole sinun." Se voi olla niin totta meidänkin elämässämme. Puheena olleista ihmeellisistä asioista puhutaan Apt. 2:43-46.
Rukoukseen liittyen, uskon, että kun he kokoontuivat päivittäin yhteen (j. 46), niin varmasti tärkeä asia heidän kokoontumisessaan oli myös yhteinen rukous, johon liittyi myös Jumalan kiittäminen (j. 47). Jumalan tahto varmasti meidänkin suhteemme on se, että aina kun kokoonnumme seurakunnassa yhteen, mekin rukoilisimme ja kiittäisimme Häntä. Ja siihen onkin pyrkimys. Varmasti voisimme vielä enemmänkin niin tehdä. Samoin, kun uskovina kohtaamme toisiamme, voisi olla luonnollista, että rukoilisimme yhdessä ja kiittäisimme Jumalaa.
Rukoustilaisuuksien tulee olla rukoustilaisuuksia; ei sellaisia, että suurin osa ajasta menee johonkin muuhun. Siksi, että rukoustilaisuuksia ei kuitenkaan ole kovin paljoa, ja niiden kesto on aina hyvin samanmittainen; siksi on/olisi hyvä rukoilla rukoustilaisuuksissa.
Alkuseurakunnan elämässä oli yksi piirre, joka tuntuu ihmeelliseltä:
"...Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen" (Apt. 2:47).
Voimme itsekukin ajatella sitä, mistä johtui tuollainen lukemamme asia? Myös sitä, mitä kaikkea muuta siellä tapahtui? Apuna voi käyttää Apt:n lukuja 1 ja 2.
Jatkan - jHs.
_______________________
Sunnuntai. 12.6 astetta ylösnousussa. Pilvistä. Tuulahteli.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.
11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Ehtoollisjuhlaan.. Tilaisuuden jälkeen oli Terhi-Marja laittamassa kahvitarjoilua lähetystyön hyväksi.
Tulin kaupan kautta kotiin.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin.
HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä kovalla tempolla. Väleissä 1 min hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.
Kyykkyjä 30 kertaa.
Iltapalaa.
Luin hetken kirjaa.
Seurasimme uutisia.
Kirjoitin.
Siunausta!
Ps. "Minä kehoitan siis ennenkaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,..." (1. Tim. 2:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti