31.10.2025.

Enontekiöllä.

Taisi olla, että elettiin heti kaamoksen jälkeistä aikaa.

Kävelin Ounasjärven jäällä kelkkajälkeä.

Oli iltapimeä.

Pakkasluminen narskahteleva ääni kenkieni alla.

Pakkasta rapiat viisitoista astetta.

Kirkas kuutamo.

Järven yllä leiskuivat revontulet.

Heiluen ja häilyen.

Voimakkaina.

Muodoltaan kuin urkupillit nousten ja laskien epätasaisesti ylös ja alas.

Niin kaunista.

Niin erikoista tunnelmaltaan.

Lahjaa, josta nautti.

Varjot näkyivät tummina ja selvinä.

Hiljaista.

Sydämessä ilo ja rauha.

Itsekin asuimme jalkojeni alla olevan järven töyräällä.

Askeleeni kääntyivät jyrkän rantakinkaman päällä olevaan taloon.

Oli laskeutunut sydämelleni mennä käymään siellä.

Valo loisti talon ikkunoista.

Niin kuin muistakin järven rannalle nauhaksi syntyneen Hetan taloista.

Yhdestä järven takaakin.

Kolistelin portaat ja astuin valaistuun pirttiin.

Tervehdittiin.

Tuvan keskellä istui vanha mies.

Keinutuolissa hiljaa keinutellen.

Mies oli sokea.

Kalle.

Jutusteltiin.

Luvan saatuani luin näkemättömälle lapinmiehelle mukanani ollutta kirjaa.

Se kertoi elämämme tärkeimmästä asiasta.

Jumalan valmistamasta pelastuksesta.

Keinutuoli jatkoi keinumistaan.

Sen keinuttelija, potkaistessaan lattiasta rauhallisesti vauhtia keinulleen, napsautti kenkäinsä sisäpuolet jokaisen potkaisun jälkeen yhteen.

Naps. Naps. Naps. Naps.

Luetussa tuli evankeliumi esille.

Siinä tuvassa.

Talossa, jossa asui sokea mies.

Kalle on poistunut tästä elämästä jo kymmeniä vuosia sitten.

Jumala tietää hänen osansa iankaikkisuudessa.

Jokaiselle Jumala tarjoaa hänen elämänsä aikana mahdollisuutta siirtyä kuolemasta elämään...

Pimeydestä valkeuteen...

(Jouko Kuusjärvi)

_________________________

Perjantai. 5-6 astetta lämmintä ylösnousussa. Satoi vettä.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.

Kävin Emilian ja Danielin kanssa laittamassa rukoushuoneen varastosta telttapenkkejä kärryyn. Itse ehdottivat, että tulevat. Toivat peräkärryn mukanaan. Danielilla kun on nykyään ajokortti. 

Laitettuamme penkit kyytiin, tulimme meille. Ensin kärry meidän auton perään. Sitten tultiin M-L:n laittamille kahveille. Danielkin kävi muutama päivä sitten jo kutsunnoissa. Aika rientää.

Kävin kylällä asioilla.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin jotain.

16:ksi ajelin Pylkönmäelle, vanhaan pankkirakennukseen, jossa alkoi klo 18 uuden elämän ilta. M-L laittoi kertakäyttöastiat mukaan. Muitakin vastuuhenkilöitä tuli sinne hyvissä ajoin. Laitoimme penkit paikoilleen - ne mukanani olleet telttapenkit. Johtelin tilaisuuden. Musiikissa palveli tänä iltana PATH - Pauliina, Alena, Tuomas ja Heikki. Heidän etunimiensä ensimmäiset kirjaimet muodostavat ryhmän nimen - joka myös tarkoittaa "polku." Kaksi avioparia: Pauliina (laulu) ja Heikki (pongot) Autio, sekä Alena (kitara ja laulu) ja Tuomas (koskettimet ja laulu) Paananen. He lauloivat ja laulattivat alussa, lopussa ja väleissä. Hyviä lauluja. Alkupuheenvuoron käytti ja rukoukseen johti Matti Lehtomäki. "Minun tarinani" puheenvuoroja käyttivät Tauno Mäkinen ja Pentti Paajala.. Puhuin lopuksi. Anne Vinni tarjosi tilaisuuden jälkeen maistuvat kahvit. Kiitos Jumalalle illasta ja jokaiselle erilaisissa vastuissa olleille, sekä kaikille mukana olleille! Väkeä oli n. 30 henkeä. Kutsuja oli taajamaan jaettu laajasti jokaiseen postilaatikkoon. Muitakin ilmoituksia oli, sekä lehti-ilmoitus. Kutsut eivät olleet saaneet ihmisiä liikkeelle. Vielä tulee aika, jolloin Jumala sen saa aikaan. Työ Herrassa ei ole turhaa. Siksi me teemme tätä työtä - ja se jatkuu.

Ajelin sateessa kotiin. Jätin telttapenkit rukoushuoneen varastoon.

Iltapalaa.

Kirjoitin.

Seurasin vielä uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa" (Ps. 130:5).

30.10.2025.

Toistakymmentä vuotta yhteensä.

Lapissa.

Enontekiöllä ja Muoniossa,

oli monella tavalla hienoa aikaa meille.

Kaamosaika, joka lähestyy,

oli aikaa, josta kovasti tykkäsin.

Sen harmaa hämärä päivisin.

Pastellisävyinen atmosfääri.

Revontulet.

Tähdet. 

Kuutamot.

Kynttilöiden tunnelma sisällä.

En osaa sitä kuvata.

Mutta olen kokenut.

Kiitollinen mieli siitäkin.

Vaikka se ei ollutkaan se tärkein asia siellä elämiseen.

Luontaisetu kuitenkin.

Kaiken keskuksessa.

Johdatuksessa noille hienoille alueille oli evankeliumi.

Sen vieminen siellä eläville Lapin ihmisille.

Vieläkin se on elämäni tärkeimpien asioiden joukossa.

Täällä etelässäkin.

Onhan täälläkin sitä tarvitsevia ihmisiä...

(Jouko Kuusjärvi)

________________________

Torstai. 2-2 astetta lämmintä ylösnousussa. Kova sumu. Niin kuin jo illallakin.

Aamupalaa ja kahvia.

Poljin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Luin Ilmestyskirjaa. Rukousta.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin hieman.

Ajatuksia - ja jo aikaisemminkin - tekojakin yhden tilaisuuden tiimoilta, joka tulee, jHs.,puolen vuoden päästä. Siksipä laitankin tähän jo vahvan viittauksen siihen - että jos mahdollista, voisi välttää päällekkäisyyksiä:

To. 30.4.2026. Vapunaattona, on SAARIJÄRVELLÄ HENGELLINEN VAPUNVASTAANOTTAJAISTILAISUUS, jonka järjestää Kristityt yhdessä Saarijärven eri seurakunnista. Siitäpä kuuluu myöhemmin.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat! (Jes. 30:18).

Tämä on jo huomenna.

Tapaamisiin!

 

29.10.2025.

Kun parvekkeelta katselen

näen silmieni ja rukousteni alla

monenlaista kulkijaa.

Elämää moneen lähtöön.

Lapsia hoitajineen päiväkodin pihalla

elämästä iloiten

kiikkuen ja leikkien.

Kiireiset vanhemmat

tuovat lapsensa hoitoon

ja rientävin askelin heidät pois hakevat.

Työpäivä täyttynyt.

Kotona askareet odottavat. 

Ja sama jatkuu.

Vanhemmat ihmiset -

ja vanhat

rollaattoreineen

kuka milläkin tyylillä

eteenpäin liikkuvat.

Eteenpäin.

Erisuuntiin huojuen

lonkkaa tai polvea linkuttaen

matka etenee.

Jopa kaupassa vielä

rollan kanssa pystyy käymään.

Vaikeasti liikkuva

herttaisen näköinen mummo

naapurikerrostalosta

pientä valkoista koiraansa

useasti päivässä ulkoiluttaa.

Vielä sen jaksaa tehdä.

Naapuritalon parvekkeella

jokaisena päivänä

valkotukkaiset vanhukset

käyvät kävelylenkillä parvekkeellaan.

Pystyvät vielä liikkumaan.

Kuin häkkiin laitetut

- mutta ei eläimet.

Edestakaisin.

Hyvää tekevällä lenkillä kuitenkin.

Pyörä- ja kävelytiellä

tutut ja tuntemattomatkin

pysähtyvät toistensa kohdalle.

Siinä vastakkain vaihtaen kuulumisia.

Koululaiset ajavat laumassa

pois koulusta.

Jotkut kävellen.

Kotiin ovat menossa.

Kaikkia heitä. 

Jokaista heistä.

Jumala rakastaa.

Iankaikkisella rakkaudella.

Ansaitsevat he

- ja me -

sen tai eivät.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut -

ja jokaista näistäkin -

että antoi ainosyntyisen Poikansa,

Jeesuksen,

ettei yksikään heistä joutuisi kadotukseen,

vaan hän saisi iankaikkisen elämän.

Siksi minäkin rukoilen heidän puolestaan,

parvekkeellakin.

Ja muualla.

Sitäkin pyydän,

että saisin olla heille siunaukseksi,

siten, kuin Jumala tahtoo ja johdattaa.

Että hekin olisivat kerran perillä Taivaassa.

He, joilla monilla ei ole elämää enää pitkään jäljellä...

(Jouko Kuusjärvi)

________________________

Keskiviikko. 5-6 astetta lämmintä ylösnousussa. Kosteaa. Pilvistä.

M-L kävi jo aamusta kylällä asioilla.

Aamupalaa ja kahvia.

Poljin kuntopyörää 15 min. Rukousta samalla. Parvekkeella.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Luin Ilmestyskirjaa. Rukousta.

Kirjoitin.

19:ksi menin helluntairukoushuoneelle Avoimen taivaan alla-iltaan. 9 henkeä.

Iltapalaa.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Silloin ihmiset sanovat: Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä; totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä" (Ps. 58:12).

28.10.2025.

Jumala valmisti Uuden liiton Poikansa kanssa,

kun syntimme sovitettiin Golgatan ristillä.

Se tapahtui, kun Jeesus antoi henkensä

ja vuodatti verensä puolestamme, sijaisenamme.

Tulemme tästä liitosta osallisiksi,

kun avaamme sydämemme Jeesukselle ja uskomme Häneen.

(Jouko Kuusjärvi)

________________________

En ole kenenkään tuomari / tuomitsija, enkä vihaaja.

Nehän ovat asioita, joista Jumalan Sanan mukaan on tehtävä parannus -

niin kuin kaikesta synnistä.

Kuitenkinhan sitä tuollaiset nimikkeet saa -

luontaisetuna -

kohdalleen, kun puhuu siitä, mistä minä nyt:

Se on kuitenkin enemmän kuin surullista

- järkyttävää -

missä luterilainen kirkkomme tällä hetkellä huitelee!

Piispojemme johdolla. 

Ei tahtoisi mieltää todeksi.

Mutta se on totisinta totta.

Eivät kaikki papit, kirkkoherrat, ym. kirkon työntekijät, ole tähän kelkkaan lähteneet

Eivätkä kaikki maallikot.

He koettavat pyristellä vastaan tuota väärää aaltoa.

Joissakin kirkkoneuvostoissa kirkkoherra on ollut Raamatunmukaisella linjalla, mutta hänet on muiden jäsenten toimesta jyrätty häviöön. Ja sitten piispa vahvistaa lopulta, että seurakunnassa ja sen tiloissa saa vihkiä samaa sukupuolta olevia.

Raamattuhan ei ole miksikään muuttunut.

Sitä vain selitetään väärin -

sanoitetaan uudelleen väärälle ideologialle sopivaksi.

Mutta:

Tulee hetki, jolloin selitykset eivät auta.

Nyt olisi tehtävä parannus väärästä opetuksesta -

Jumalan sanan halpana pitämisestä.

Sillä se on Jumalan pilkkaamista.

Tämä, mitä Raamatusta voi lukea, on täydellisesti ymmärrettävää selkokieltä:

"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa"

(1. Kor. 6:9-10).

Miksi jätetään huomiotta luetussa esille tullut "homoseksuaalisuuden harjoittajat", aivan kuin siinä ei sellaista lukisikaan? 

Kuitenkin sekin on asia, jonka harjoittajat eivät peri Jumalan valtakuntaa!

Miten ne, jotka väärällä opetuksella johtavat ihmisiä harhaan - iankaikkista kadotusta kohti - aikovat selvitä Jumalan edessä, kun he kerran joutuvat vastaamaan tuosta asiasta?

Siellä eivät harhaanjohtavat selitykset auta.

Omassa kaupungissammekin - Saarijärvellä - on tämä sama - lisääntyvä - Jumalan Sanan väärinlukeminen kyseisessä asiassa menossa.

Eikä se naurata.

Ainoa oikea vaihtoehto piispojen - ja kaikkien muiden vääriä päätöksiä tekevien - kohdalla on parannuksenteko ja julkisesti irtisanoutuminen tuosta todella vakavasta - hirvittävästä - Jumalan kirjoitetun Sanan vääristelystä, jolla on niin vakavat seuraukset!

Herra meitä / teitä ja heitä armahtakoon!

Vielä on armonaika!

(Jouko Kuusjärvi)

____________________________

Tiistai. 6.6 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaata, kosteaa.

M-L leipoi sämpylöitä jo aamusta.

Aamupalaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Luin Ilmestyskirjaa. Rukousta.

M-L kävi silmälääkärissä.

Ruokaa ja kahvia.

Luin hieman kirjaa.

Kirjoitin jonnii verran.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "...vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan" (Matt. 6:33).

27.10.2025.

Meidän ei tarvitse koettaa erilaisin tekniikoin avata taivaan ovea, 

sillä se on jo aukaistu.

Ovi taivaaseen on auki nyt.

Voit astua sisään.

Nyt.

Jeesus sanoo:

"Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu"

(Joh. 10:9).

Ainoa ovi taivaaseen on Jeesus.

Usko Häneen ja astut sisään!

(Jouko Kuusjärvi)

_________________________

Maanantai. Yli 6 astetta lämmintä klo 5.15. Kosteaa. Pilvistä.

Kahvia.

5.45:ksi menin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 3 henkeä.

Torkkumista.

Aamupalaa ja kahvia.

Kirjoitin hieman.

Kävimme M-L;n kanssa jakelemassa kutsuja Pylkönmäen keskustaajamaan runsaasti. Laitoimme myös ilmoituksia. Nämä Uuden elämän iltaa varten, joka on perjantaina Kohtaamolla, Pylkönmäen keskustassa. Kutsu lopussa. Tervetuloa mukaan! Kaupan edessä siellä join munkkikahvit. M-L jotain muuta.

Ruokaa ja kahvia kotona.

Kirjoitin hetken.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Kunnioita Herraa  antamalla varoistasi..." (Sananl. 3:9a).

26.10.2025.

Uskovaisella ihmisellä ei ole kovin iloista tuntua uskonelämässään, jos hän on joutunut - tai jäänyt - elämään lainalaista elämää. Vain silloin, kun hän tuntee olevansa onnistunut, hän voi olla tyytyväinen. Sellainen elämä on jatkuvaa puurtamista, jossa yleisemmin pysyy rima liian korkealla. Tämä voi johtaa myös ulkokultaisuuteen - mutta se voi johtaa myös uskosta luopumiseen, koska uskonelämä tuntuu liian raskaalta.

Sinänsä edellä puhutusta ei ole kysymyksessä Jumalan lain täyttämiseen pyrkiminen, vaan lakipitoisen elämän ja evankeliumin sekoittaminen. Ihminen on joutunut vaatimusten orjuuteen.

Kun puhumme Jumalan laista - jota täyttämällä ei kukaan ihminen voi pelastua; koska siihen ei kukaan pysty - niin sen tärkein tehtävä on johdattaa ihminen Jeesuksen luokse, kun ihminen näkee laintäyttämisen kautta pelastumisen täysin mahdottomaksi.

Jeesus on täyttänyt kaikki lain vaatimukset puolestamme. Ihminen ei siihen pystynyt. Hän ei kumonnut lakia, vaan täytti sen puolestamme. Hän teki sen elämänsä kautta, sillä Häntä ei voitu osoittaa missään kohdassa lain rikkojaksi. Hän teki sen ristinkuolemansa kautta, jossa kärsi lainrikkojan kuoleman meidän lainrikkojien puolesta; sijaisenamme.

Laki ajaa meidät Jeesuksen luokse:

"Näinollen on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa"

(Gal. 3:24-26).

Sellaisen ihmisen elämässä, joka on uskonut Jeesukseen Vapahtajanaan ja Herranaan, on kasvattaja vaihtunut:

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee"

(Tiit. 2:11-14).

Siksipä Raamattu kehoittaa niitä, jotka uskovat Jeesukseen:

"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta"

(2. Piet. 1:2).

"...ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään"

(2. Piet. 3:18).

(Jouko Kuusjärvi)

___________________________

Sunnuntai. Yli 9 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa, kostea, sää.

Hiukan kahvia.

Valmistautumista puhumaan tänään. 

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta.

M-L meni kävellen omaan seurakuntaan, helluntairukoushuoneelle 11:ksi.

Minä menin 11:ksi One Way-seurakuntaan puhumaan. Oli avointa puhua. Lopuksi oli kahvitarjoilu.

Kävin helluntairukoushuoneelle. M-L tuli kyydissäni kotiin - vaikka oli aikonut kävellä. Tihkutteli vettä.

Kirjoitin hieman.

Hyvää ruokaa - juuri tehtyä jauhelihakeittoa - ja kahvia.

Kirjoitin hetken.

Terhi-Marja ja Denis käväisivät. Kahvisteltiin.

Hiukan kirjoitin.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Kuinka saatatte runnella minun kansaani ja ruhjoa kurjien kasvot? sanoo Herra, Sebaot" (Jes. 3:15).

25.10.2025.

Jeesus pelastaa.

Jeesus parantaa.

Jeesus täyttää Pyhällä Hengellä.

Tänäänkin.

Näitä kaikkia asioita pitää tavoitella.

Niitä saa tavoitella.

Niitä saa laittaa käytäntöön.

Voimme olla tällaisessa mukana.

Meidän tulee olla näissä aktiivisia.

(Jouko Kuusjärvi)

___________________________

Lauantai. Lämpöasteita ylösnousussa. Harmaata. Kosteaa.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Ilmestyskirjaa. Rukousta.

Kävin yhdessä kodissa rukoilemassa sairaan puolesta.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Ruokaa ja kahvia.

15:ksi menimme torinvarteen, linja-autojen lähtöpaikalle. Lähdimme muiden mukana Jyväskylään Jani Lakosen & Valmiustila-yhtyeen levynjulkistamiskonserttiin. Kannatti lähteä. Tulimme kotiin 20.30 maissa. Sateista.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon" (Sananl. 28:13).

24.10.2025.

Jos nukkuva jättiläinen ei herää, joutuu paljon enemmän ihmisiä iankaikkiseen kadotukseen, kuin niitä joutuisi, jos se heräisi.

Kuka on nukkuva jättiläinen?

Seurakunta.

Hyvä kysymys itsellemme:

Millainen seurakunta olisi, jos kaikki olisivat samanlaisia kuin minä?

(Jouko Kuusjärvi)

______________________________

Perjantai. Yli 6 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaata.

Aamupalaa ja kahvia.

Ennen 10 lähdimme M-L:n kanssa liikenteeseen. Ensin ajoimme hakemaan Uuden elämän illan kutsut Boostmarkilta. Jatkoimme suoraan Jyväskylään, jossa veimme tietynkielisiä kirjoja tiettyyn paikkaan. Jatkoimme kotipalkisilleni, Kangasniemelle, jossa menimme ensin syömään TB:lle, kantapaikkaamme. Siellä oli sen paikan bravuuriruuat - tirripaisti. Näin on aina perjantaisin. Paikka oli täynnä. Kannattaa käydä maistelemassa!

Sittenpä vain ajelimme kotijärveni rantaan, jossa veneestä lehdet pois ja venonen vesille. Nyt ei ollut paljon vietävää saareen, jonne soutelin n. puolisen tuntia. Tuuli kaakosta. Tosin vain sellainen, että hieman liplatteli veneen kokassa. Hyvä soutaa, kun sai soutaa suoraan poikki aaltojen. venettä ei jängännyt mihinkään suuntaan. Järven rannoilla ja saarissa olivat lehtipuut paljaita. Eivät ihan kaikki. Maisema oli avarannäköinen.

Saaressa laitoimme vähäksi aikaa kaasulämmittimen päälle ja joimme termos/pullakahvit. N. 5 astetta lämmintä.

Kannoin aurinkopaneeliakut - 2 kpl - veneeseen. Niiden haku olikin pääasiamme. Ei niitä viitsi jättää talven pakkasiin.

Käynti oli pikakäynti. Soutelimme myötätuuleen takaisin mantereelle. Vene teloille.

Ajelimme siskolleni, Pirjolle, ja Karille, Synsiölle. Siellä joille kahvit ja jatkoimme matkaa kotiin.

Ennätimme olla koton jonkin aikaa, kun lähdimme entisen asuntomme naapuriin, Armontuvalle, klo 19:ksi hengelliseen tilaisuuteen. Oli hyvä tilaisuus. Siellä oli vierailemassa aviopari Tolppilat. Lauloivat ja kertoilivat laulujen väleissä. Oli hyvää ja tärkeää asiaa ja hyviä lauluja. Paikan isäntäpari ovat Virpi ja Aimo Siekkinen. Virpi puhui.

Kokouksesta menimme viemään akut talvisäilöön Deniksen ulkorakennukseen. Se kun ei ole kylmillään talvella.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan, mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy" (Sananl. 13:23).

23.10.2025.

Kyllä ihminen on ihminen.

Hän elelee ne vuotensa täällä.

Oikein taikka väärin.

Elelee kuitenkin.

Ateistijumalankieltäjäprofessori.

Tai Jumalan torjuva ihmistenmielestä olematonmies veneen alla.

Ja siltä väliltä.

He elelevät.

Ainakin ovat elossa.

Niin kauan kuin ovat.

Elävätkö he elämänsä turhaan?

Elävät.

Jos eivät tule tuntemaan Jumalaa.

Eivätkä Hänen Poikaansa.

Elämässä vaikuttivat muut vaikuttimet.

Jotka olivat vääriä.

Miten on minun laitani?

Entä sinun?

(Jouko Kuusjärvi)

_______________________

Torstai. Lämpöasteita ylösnousussa. Eikäpä sitä niin varahin sängystä tullut ponkaistua. Harmaata ja kosteaa - sateistakin - tänään.

Aamupalaa ja kahvia.

Kirjoitin hetken.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Rukousta. Luin Ilmestyskirjaa.

M-L kävi hakemassa torilta kalakukon, jota syötiin ruuaksi salaatin kanssa. Oli hyvvee.

Terhi-Marja ja Emilia käväisivät.

Kahvia.

Kirjoittelua vähän.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa" (Ps. 97:6).

22.10.2025.

Suomi - niin paljon olet saanut kokea Jumalan siunausta!

Suomenmaa - miten olet kiittänyt siitä Jumalaa?

Suomen kansa - sinä olet kääntänyt selkäsi Jumalalle!

Suomalaiset - meidän on käännyttävä Jumalan puoleen!

Suomen kansa - meitä ei voi pelastaa mikään muu kuin hengellinen herätys - etsikkoaika - joka tulee Jumalalta!

Ja se on suurta Jumalan armoa!

(Jouko Kuusjärvi)

________________________

Keskiviikko. Lämpöasteita ylösnousussa. Harmaa päivä.

Aamupalaa ja kahvia.

Kävin palauttamassa avaimen Kansalaisopiston toimistoon. Samalla varasin Viitasalosalin kevätkauden SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteiseen rukousiltaan. ILTA ON PE. 27.2.2026. KLO 18.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Rukousta.

Ruokaa ja kahvia.

Laitoin lehteen ilmoituksen UUDEN ELÄMÄN ILLASTA, joka on Pylkönmäellä.

Kirjoitin vähän.

Luin hieman kirjaa.

19:ksi menimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle rukousiltaan. 10 henkeä. M-L käveli sinne. Menomatkalla vein periin seurakuntaan kutsun seuraavaan SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteiseen rukousiltaan.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Kiitä Herraa minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä" (Ps. 103:1).

 

21.10.2025.

Silloin, kun on kevät - ja mikään ei vielä näytä heränneen eloon.

Silloin, kun on kesä - mutta ei näe, että kukat ovat loistossaan.

Silloin, kun on syksy - mutta ei näe muuta kuin harmaata ja jalka lipsuu.

Silloin, kun on talvi - mutta suksi ei luista.

Silloinkin Jumalan armo on muuttumaton.

Uusi.

(Jouko Kuusjärvi)

_____________________

Tiistai. Lämpöasteita myöhäisessä ylösnousussa.

Aamupalaa ja kahvia.

Tein kutsun SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteiseen Rukous- ja Paastopäivään. Laitan sen tämän loppuun.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä asioilla.

Poljin 15 min. kuntopyörää parvekkeella. Samalla rukousta.

Rukousta. Parvekkeella. Luin Ilmestyskirjaa.

Kirjoitin vähän.

Hyvää ruokaa - M-L:n tekemää kaalilaatikkoa. Kahvia.

M-L leiponut tänään.

Luin hetken kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasin Lahden kääntöpiiriseurakunnasta tilaisuutta.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen" (Gal. 1:5).

 

20.10.2025.

Toivo.

Toivo oli toivoton.

Ei hän ollut sellainen aina ollut.

Elämä oli vienyt hänet sellaiseen olotilaan.

Toivottomuuteen.

Elämältä tuntui putoavan pohja, kun Rauha lähti.

Vaimonsa.

Siitä nyt ei ole paljon kertomista miten vuodet olivat menneet.

Tie vei alaspäin.

Epätoivo kalvoi Toivoa syvältä.

"Rasvatun silmukan" vaihtoehto pyöri mielessä yhä voimakkaammin.

Epätoivoisen miehen elämäntaistelu.

Pelkoko se oli, joka oli vielä pidätellyt.

Vesiperän Ville.

Elämässään suuren vesiperän vetänyt mies.

Hän olisi tullut uskoon.

Niin puhuttiin.

Sanottiin, että miestä ei tuntisi entiseksi.

Ville oli niitä liejuun pudonneita.

Toivottomista toivottomin.

Villekö muuttunut?

Tullut uskoon.

Pieni välähdys toivoa.

Sellainen kävi Toivon sisimmässä.

Voisinko?

Voisinko minäkin?

Toivo istui eräänä torstaina torin laidalla.

Penkillä ilmoitustaulun vieressä.

Silmänsä tarttuivat taululla olevaan aaneloseen.

Piti ihan nousta ja mennä lähelle.

Huulet heiluivat äänettöminä lukemisen edetessä. 

"Toivon ilta.

Toivon kulmassa.

Toivonlähteentie 7.

Lauantaina 27.9. klo 18.

Laulaa kitarakuoro.

Puhuu Kalle Toivonen.

Todistuspuheenvuoroja:

Ville Vesiperä ja Kaisa Mutkamäki.

Lopuksi pullakahvit.

Tule - kuule - koe!

Jeesus kutsuu sinua!"

Tällaista tunnetta Toivo ei ollut ennen koskaan kokenut.

Hänen sisimpäänsä sytytetään halu.

Halu mennä tuohon tilaisuuteen.

Se vaatii rohkeutta.

Mutta hän menisi.

Lauantai tuli.

Odotus sai epätoivontunteenkin vähenemään.

Toivo odotti.

Hiukan myöhässä.

Kuin huomaamatta.

Toivo miltei hiiviskeli sisään rukoushuoneen ovesta.

Takapenkki oli vielä vapaana.

Keski-ikäinen nainen astui puhujanpaikalle.

Sanoi nimekseen Anneli Korpimäki.

Kaikki olivat sydämellisesti tervetulleita.

Alkulaulun numero ilmoitettiin:

"Niin alhaalla kenkään ei kulje,

ettei siellä Jeesus ois.

Hän ei ketään luotansa sulje

eikä karkoita ketään pois."

Uudenlainen hyvänolon tunne aaltoili Toivon sisällä.

Koskaan aikaisemmin hän ei ollut kokenut mitään vastaavaa.

Kosketti.

Syvältä.

Rääkkääntynyttä vaeltajaa.

Kitarakuoro nousi laulamaan:

"Suuri rakkauden meri 

syntisille aukeni:

elon Herran pyhä veri

Golgatalla virtaili.

Golgatalla. Golgatalla.

Se on täytetty!

Kuule huuto Golgatalla.

 Karitsalle kiitos soi.

Sitä suurta rakkautta

ei voi kieli kertoa.

Taivas yhtyy kiitoksehen

pelastuksen voitosta.

Isän sydän syntisille

Golgatalla aukesi.

Elonvirrat voimakkaasti

sydämihin vuotavi..."

Toivo ei voinut pidättää itkuaan.

Ääntä ei kuulunut, mutta hartiat hytkyivät.

Kyyneleet,

joita ei ollut kuulunut vuosiin.

Ne valuivat pitkin partaisia kasvoja.

Toivo oli katsellut arasti ympärilleen.

Tuttuja ei ollut silmiin osunut.

"Seuraavaksi tulee uskostaan todistamaan Ville Vesiperä."

Kuullaan kokouksen johtajan ilmoittavan.

Toivo valpastuu.

Puhujapönttöön kävelee keski-ikäinen mies.

Yllään siisti puku ja solmio.

Ei tuntisi Villeksi.

Muuttunut on mies.

Toteaa Toivo ajatuksissaan.

Ville tuo esille elämänsä kulkua.

Sielunvihollinen vei kaiken.

Puoli vuotta sitten Jeesus tuli elämään ja muutti kaiken.

Syntitaakka poistui.

Elämä tuli uudeksi.

Mihinkään hän ei vaihtaisi sitä elämää, jota nyt saa elää.

Se oli yksinkertainen.

Mutta se oli voimakas.

Ihmeellinen.

Sitä se todistus oli Toivon mielestä.

Voisiko hänkin...?

Voisiko hänkin kokea muutoksen elämässään?

Kuoro laulaa. Kaisa Mutkamäki todistaa suuresta elämänmuutoksestaan.

Toivo on ihmetyksen vallassa.

Oikeastaan ihmeellisessä, uudessa, olotilassa.

Kuoro laulaa.

On niin hyvä olla.

Illan puhuja,

Kalle Toivonen,

tulee puhujanpaikalle.

Lämpimin sanoin.

Rakastavin sanoin,

hän tervehtii alkusanoissaan kuulijoita.

Saarnaaja lukee illan tekstin:

"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan, eikä turmion ajatukset: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon"

(Jer. 29:11).

Toivo kuuntelee sydän auki. 

Tuntuu, kuin ei kenellekään muulle puhuttaisi, kuin hänelle.

Ja hänelle puhutaankin.

Taivaasta.

Suuri varmuus vuotaa Toivon sydämeen.

Jeesus on vastaus hänen epätoivoonsa, toivottomuuteensa.

Kun kutsu käy,

kutsu niille, jotka haluavat avata tänä iltana sydämensä Jeesukselle,

ottaa Hänet vastaan elämäänsä,

astelee Toivo alttarille.

Rohkeasti.

Pelkäämättä.

Sinä iltana Toivon elämä muuttuu.

Synnit saadaan anteeksi.

Uudestisynnytään.

Aloitetaan matka kohti Jumalan taivasta.

Toivottomuuden tilalle tulee toivo.

Iankaikkisuuden toivo.

Toivo Toivola on löytänyt Rauhan sisimpäänsä.

Tulevaisuuden ja toivon...

(Jouko Kuusjärvi)

______________________________

Maanantai. N. 5 astetta lämmintä klo 5.15.

Aamupalaa ja kahvia vähän.

5.45:ksi menin Aamurukoukseen helluntairukoushuoneelle. 3 henkeä.

Torkkumista ja nukkumista.

Kahvia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Luin vähän kirjaa.

Emilia, Daniel ja Danielin kaveri käväisivät jotain tulostamassa.

Kirjoitin.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Kaikkji, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja! (Ps. 150:6).

19.10.2025.

Rukous on ensin - rukous on jatkuvasti.

Vajaus tässä - vajausta kaikessa.

Mitä nuorempana tämän sisäistää, sen parempi.

(Jouko Kuusjärvi)

____________________________

Sydämelliset onnittelumme - vielä "täskii" - miniällemme, Pialle, tänään olevan syntymäpäivän johdosta! Appi-ukko ja a-noppi.

Oli muutampi lämpöaste ylösnousussa.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Ilmestyskirjaa. Rukousta.

11:ksi ajelimme M-L:n kanssa Sunnuntaijuhlaan helluntairukoushuoneelle. Haimme Salmen mukaan. Hyvä kokous.

Samalla reissulla jäimme Joulunlapsi-konserttiin, joka alkoi klo 14 Saarijärvisalissa. Koskettava tilaisuus. Sali ihan täynnä.

Ruokaa ja kahvia.

Seurasimme tilaisuutta Lahdesta, Kääntöpiiri-seurakunnasta, TV7:n kautta. Puhujana kanadalainen evankelista. Tilaisuudet siellä jatkuvat. Huomenna ylistystä johtamassa siellä Timo Kuusjärvi & Band.

Tein kutsun Pylkönmäellä pe. 31.10. klo 18 olevaa Uuden elämän iltaa varten. Laitan sen tämän loppuun.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri" (Ps. 92:13).

 

18.10.2025.

Tarvitsenko Jumalaa?

Todellinen kysymys.

Suu voi sanoa:

"Kyllä!"

Käytäntö voi osoittaa:

Elelen aikalailla omillani.

Et ehkä allekirjoita sanottua omalle kohdallesi.

Ajattele vähän tarkemmin kuitenkin!

(Jouko Kuusjärvi)

_____________________

Lauantai. Pakkasaamu. Ei aurinkoa. Pitkään tuli nukutuksi.

Aamupalaa ja kahvia.

Klo 12, 15 ja 18 seurasimme Kristuspäivän tilaisuuksia Lahdesta. Väleissä ruokaa ja kahvia.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Illalla luin vähän kirjaa.

Siunausta!

Ps. "Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan horjua" (Ps. 55:23).

17.10.2025.

Israelin, Jumalan omaisuuskansan, silmäterän, siunaaminen julkisesti, on Jumalan Sanan mukaan siunausta tuottava asia, kansakunnalle, seurakunnalle, uskovalle, kaikille.

Siksikö en siunaisi, etten joudu vaikeuksiin?

Meidän on uskallettava!

(1. Moos. 12:3).

Jeesuksen tunnustaminen omaksi Herrakseen, Vapahtajakseen, julkisesti, on meille, jotka uskomme Häneen, etuoikeus ja tehtävämme. Se on siunausta meille ja muille tuottava asia.

Siksikö en tunnustaisi Häntä Herrakseni, etten joudu vaikeuksiin?

Onhan meidän uskallettava, rohjettava!

(Matt. 10:32).

(Jouko Kuusjärvi)

_________________________

Tänään on minun ja M-L:n 57. kihlapäivä. En voisi kuvitella, että se olisi voinut tapahtua kenenkään muun kanssa - ja yhdessä ollaan - ja matka jatkuu vielä. Evankeliumin työtä  olemme saaneet olla tekemässä eripuolilla - ja myös lapsiemme ja lastemme perheiden kanssa - lastenlapsiemmekin. Sekin jatkuu vielä. Kiitos Herralle! 

Perjantai. 0.5 astetta pakkasella ylösnousussa. Aurinko paisteli.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Ilmestyskirjaa.

Valmistautumista illan rukoustilaisuuteen.

Ruokaa ja kahvia.

16:ksi menin Viitasalosaliin tekemään valmisteluja SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteiseen rukousiltaa. Pian sinne tuli myös M-L. Samoin Paanasen Juha-Pekka laittelemaan äänentoistoa. Niin kuin Kuzminin Emiliakin laittelemaan tarjoilua. Tulivat myös Suurosen Seija, Ahon Maju ja Pietilän Antti, jotka olivat musiikkivastuussa. Myös Lahtelan Veikko laittelemaan laulujen sanojen tykitystä valmiiksi. Klo 18 alkoi rukousilta, jonka johtelin. Väkeä oli 40 - 50 hengen välille. Alkusanojen ja yhteenääneen rukoillun Isä meidän rukouksen jälkeen yhteislaulua ja sitten alkoi rukous etukäteen pyydettyjen rukoukseen johdattajien johdolla. Muutama heistä teki sen aina hyvien laulujen väleissä. Yhteensä rukoukseenjohdattajia oli 12 henkeä. Puheen piti tällä kertaa Tarja Pollari, rohkaisten meitä rukoukseen kestävien Jumalan lupausten pohjalta. Lopussa johdatti Matti Lehtomäki rukoukseen kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta. Siunasimme vielä toisiamme yhteen ääneen Herran siunauksella. Toisessa kerroksessa oli Emilian järjestämä - maistuvilla kastettavilla - kahvitrarjoilu. M-L mummin avustuksella. Kiitos Jumalalle koskettavasta illasta! Kiitos myös kaikille vastuissa olleille. Jokainenhan me olimme sitä rukoustilaisuudessa. Kiinnittäkäämme entistä enemmän huomiota yksityiseen, mutta myös yhteiseen rukoukseen! Sen kautta tapahtuu Jumalan mielenmukaisia asioita! Iloitsin illasta!

Kotona vielä tilkka kahvia ja vähän iltapalaa.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa" (1. Tess. 5:17-18).

16.10.2025.

Olen armahdettu

- Jumalan armosta osallinen

- Jumalan lapsi ja taivaan perillinen

Jumalan rakkauden ja Jeesuksen ansion tähden

Armahdettu Korkeimmalta taholta

- vanhurskautettu

- syyttömäksi julistettu

Vuokseni vuotaneen Jeesuksen veren tähden

- kaikki syntini anteeksi saanut

- uudestisyntynyt

Tähteni ristillä riippuneen Vapahtajani tähden

- ylösnousemusta ja ylöstempausta odottava

- haudan kautta tai muuttumista elossa ollen

Taivas on määränpääni

- siellä näen pelastajani, Herrani

- siellä, Jumalan taivaassa, elän ikuisesti, aina vain paranevassa olotilassa...

Kiitos, Isä, että annoit Jeesuksen, rakkaan Poikasi, pelastajakseni!

Kiitos, Jeesus, suuresta rakkaudestasi -

suuresta pelastuksesta!

(Jouko Kuusjärvi)

_______________________

Torstai. N. 6 astetta lämmintä ylösnousussa. Aurinkokin alkoi paistamaan.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Ilmestyskirjaa. Parvekkeella.

Kirjoitin hieman.

Daniel ja Emilia kävivät tulostamassa.

Kävimme M-L:n kanssa syömässä Halpa-Hallissa. Myös kaupassa.

Kirjoitin vähän.

Luin kirjaa hetken.

M-L neuloi.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Ja Maria sanoi: Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani..." (Luuk. 1:46-47).

Huomenna rukoillaan!

Tulethan mukaan!

 

15.10.2025.

Tärkein asia elämässäni on säilyttää usko Jeesukseen ja päästä perille sinne, mihin olen kerran matkan aloittanut

- taivaaseen.

Toiseksi tärkein asia on olla

- tavalla ja toiselle -

vaikuttamassa siihen, että tuo sama asia voisi toteutua myös toisten ihmisten kohdalla.

Se voi tapahtua vain Jumalan työtoveruudessa.

Ilman Pyhää henkeä se on mahdotonta.

(Jouko Kuusjärvi)

_________________________

Keskiviikko. Sellainen pilvinen päivä, jossa jossain vaiheessa koetteli aurinkokin näyttäytyä. Aamupäivällä yli 7 astetta lämmintä. 

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Ilmestyskirjaa. Parvekkeella. Tiainen pujahti sinne jostakin. Parveke on lasitettu. Emme keksineet mistä se tuli.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin vähän. Jotain valmistelua myös perjantain yhteisen rukousillan hyväksi.

Kahvia.

Kylällä asioilla.

Luin hetken kirjaa.

18.30:ksi menimme M-L:n kanssa Pyhän hengen iltaan helluntairukoushuoneelle. Haimme Salmen mukaan.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Kuka voi kertoa Herran voimlliset teot, julistaa kaikki hänen ylistyksensä" (Ps. 106:2).

14.10.2025.

Jos minulta kysyttäisiin:

Kenelle kauniimman ylistyslaulun tekisin,

niin sydämestäni kysyjille vastaisin:

Jeesukselle sen kirjoittaisin.

(Jouko Kuusjärvi)

______________________

Tiesitkö, että sinulle on valmistettu sellainen pelastus,

että voit elää iankaikkisesti?

Tämä ei ole tarua, vaan Totuutta,

jonka Jumala itse on kertonut Sanassaan.

Älä menetä mahdollisuuttasi!

Ota selvää!

Toimi!

Tee se nyt!

(Jouko Kuusjärvi)

___________________

Tiistai. "Karvan verran" alle 6 astetta lämmintä ylösnousussa. Lehdet ovat tippumisvaiheessa - tosin ovat olleet jo jonkin aikaa. Puista.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Parvekkeella.

Valmisteluja perjantain kristittyjen yhteiseen rukousiltaan.

Ruokaa ja kahvia.

14:ksi ajelin surukotiin, jossa puhuimme tästä ajasta siirtyneen omaisen siunaustilaisuudesta - ja paljon muustakin.

Kahvia.

Valmisteluja perjantain rukousiltaan.

Kirjoitin vähän.

Luin hieman kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksestaan" (Ps. 107:13).