26.10.2025.
Uskovaisella ihmisellä ei ole kovin iloista tuntua uskonelämässään, jos hän on joutunut - tai jäänyt - elämään lainalaista elämää. Vain silloin, kun hän tuntee olevansa onnistunut, hän voi olla tyytyväinen. Sellainen elämä on jatkuvaa puurtamista, jossa yleisemmin pysyy rima liian korkealla. Tämä voi johtaa myös ulkokultaisuuteen - mutta se voi johtaa myös uskosta luopumiseen, koska uskonelämä tuntuu liian raskaalta.
Sinänsä edellä puhutusta ei ole kysymyksessä Jumalan lain täyttämiseen pyrkiminen, vaan lakipitoisen elämän ja evankeliumin sekoittaminen. Ihminen on joutunut vaatimusten orjuuteen.
Kun puhumme Jumalan laista - jota täyttämällä ei kukaan ihminen voi pelastua; koska siihen ei kukaan pysty - niin sen tärkein tehtävä on johdattaa ihminen Jeesuksen luokse, kun ihminen näkee laintäyttämisen kautta pelastumisen täysin mahdottomaksi.
Jeesus on täyttänyt kaikki lain vaatimukset puolestamme. Ihminen ei siihen pystynyt. Hän ei kumonnut lakia, vaan täytti sen puolestamme. Hän teki sen elämänsä kautta, sillä Häntä ei voitu osoittaa missään kohdassa lain rikkojaksi. Hän teki sen ristinkuolemansa kautta, jossa kärsi lainrikkojan kuoleman meidän lainrikkojien puolesta; sijaisenamme.
Laki ajaa meidät Jeesuksen luokse:
"Näinollen on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa"
(Gal. 3:24-26).
Sellaisen ihmisen elämässä, joka on uskonut Jeesukseen Vapahtajanaan ja Herranaan, on kasvattaja vaihtunut:
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee"
(Tiit. 2:11-14).
Siksipä Raamattu kehoittaa niitä, jotka uskovat Jeesukseen:
"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta"
(2. Piet. 1:2).
"...ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään"
(2. Piet. 3:18).
(Jouko Kuusjärvi)
___________________________
Sunnuntai. Yli 9 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa, kostea, sää.
Hiukan kahvia.
Valmistautumista puhumaan tänään.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta.
M-L meni kävellen omaan seurakuntaan, helluntairukoushuoneelle 11:ksi.
Minä menin 11:ksi One Way-seurakuntaan puhumaan. Oli avointa puhua. Lopuksi oli kahvitarjoilu.
Kävin helluntairukoushuoneelle. M-L tuli kyydissäni kotiin - vaikka oli aikonut kävellä. Tihkutteli vettä.
Kirjoitin hieman.
Hyvää ruokaa - juuri tehtyä jauhelihakeittoa - ja kahvia.
Kirjoitin hetken.
Terhi-Marja ja Denis käväisivät. Kahvisteltiin.
Hiukan kirjoitin.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia.
Siunausta!
Ps. "Kuinka saatatte runnella minun kansaani ja ruhjoa kurjien kasvot? sanoo Herra, Sebaot" (Jes. 3:15).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti