26.11.2025.
Olemmehan tulleet näkemään historiasta -
mutta myös nykypäivän menosta,
sekä omasta elämästämmekin -
että ihmiskunta, kansakunta, kaupunki ja yksilöihminen,
sotkevat asiansa,
joutuvat tappioon,
rappioon
ja kaikenlaisiin vaikeuksiin,
unohtaessaan Jumalan.
Tätä me näemme parhaillaan oman kansamme elämässä.
Jos ei kansamme käänny Jumalan puoleen,
entistä paljon huonompia asioita on tulossa.
Tämä on kehityskulku maassamme,
jos ei kansamme nöyrry Jumalan kasvojen edessä ja kurssimme ei muutu.
En näe kuin yhden ratkaisun tilanteeseen, jossa olemme:
Se on voimakas HENGELLINEN HERÄTYS - JUMALALTA TULEVA ETSIKKOAIKA.
Mitä tekevät hengelliset yhteisöt maassamme?
Suurelta osin ne elävät niin kuin ei olisi mitään hätä!
Nukutaan!
Ollaan luopumuksen tilassa!
Herätys - kova herätys -todellisuuteen tulee!
Se ei ole se herätys, joka voi muuttaa kansamme elämän.
Se on herätys, jossa todetaan:
Me olemme olleet väärässä!
Olemme käyttäneet aikamme väärin!
Olemme tehneet niin kuin olemme tykänneet:
olemme unohtaneet ja vääristelleet Jumalan Sanan.
Jumala on antanut omilleen rukouksen lahjan.
Sen kautta me voimme vaikuttaa asioiden tilaan.
Mutta: käytämmekö sitä?
Raaka todellisuus on se, että emme käytä.
Tee tutkimus siitä, pitääkö tämä paikkansa -
mene seurakuntien rukouskokouksiin.
Uskon, että niiden tila kertoo todella paljon myös henkilökohtaisesta rukouselämästämme...
(Jouko Kuusjärvi)
_________________________________
Keskiviikko. 1-2 astetta pakkasella.
Aamupalaa ja kahvia.
Poljin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.
Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.
Ruokaa ja kahvia.
Uuden elämän illan - ns. kyläillan valmisteluja joulukuulle.
Kirjoitin vähän.
19:ksi menin helluntairukoushuoneen alakertaan Avoimen taivaan alla -iltaan. 8 henkeä.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasin uutisia.
Siunausta!
Ps. "Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti" (Ps. 107:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti