10.2.2026.
Hukkaan heitettyä elämää.
Väärin elettyä aikaa.
Pahoja tekoja.
Sitä monet ihmiset valittavat.
He itkevät menetettyjä mahdollisuuksia.
Sillä aika mennyt ei palaja koskaan -
muuten kuin kenties maksuna vääränlaisesta elämästä.
Jumala rakastaa silti jokaista meistä -
jokaista, joka on elänyt elämänsä täysin vastoin Hänen tahtoaan.
Jokaista.
Siksi meillä on elämässämme toivon näköajojen mahdollisuus.
Perusteena tälle on se, että Jumala antoi Poikansa -
Jeesuksen -
syntyä tähän maailmaan ja kantaa jokaisen ihmisen syntivelan ruumiissaan ristille.
Jokaisen.
Antaessaan henkensä ja vuodattaessaan verensä
Jeesus sovitti syntimme Isän edessä täydellisesti.
Jokaisen.
Täydellisesti.
Sinun
ja minun syntivelkani.
Tämä tarkoittaa,
että voimme saada syntimme anteeksi -
ja aloittaa uuden elämän.
Sinä.
Minä.
Jokainen.
Se merkitsee oman elämän antamista Jeesukselle-
uudessa elämässä Jeesuksen seuraamista.
Usko Jeesukseen on ainoa mahdollisuutemme uuden elämän aloittamiseen:
"Siis, jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus, se, mikä on vanhaa on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta..." (2. Kor. 5:17,18a).
(Jouko Kuusjärvi)
____________________________
Tiistai. N. 7 astetta pakkasella ylösnousussa. Harmaata.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin Johanneksen evankeliumia. Rukousta.
Auto ei lähtenyt käyntiin - akku tyhjä. Lataukseen.
Talopalvelun mies tuli korjaamaa WC:n oven lukkoa.
Kävimme M-L:n kanssa kylällä asioilla.
Ruokaa ja kahvia.
Kävin n. 40 min. hiihto / rukouslenkillä Herajärven ladulla.
Kirjoitin.
Seurasin olympialaisista hiihtoa.
Denis kävi vaihtamassa uuden akun autoomme.
Luin hieman kirjaa.
Luntakin vähän sateli
Iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Jumala kuule minun rukoukseni, ota korviisi minun suuni sanat" (Ps. 54:4).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti