8.2.2026.
Huippuhetkiä.
Alkamatta niitä luettelemaan.
Mutta niitä on elämässä.
Ollut.
Ja tulee vielä olemaan.
Paras niistä.
Ehdottomasti.
On vielä edessäpäin.
Se on se hetki -
hetki, joka tapahtuu atomisekunnissa,
Pienessä ajanrahtusessa.
Se on se hetki, kun Jeesus tempaa jokaisen Häneen uskovan - ja uskoneen - ylös täältä maan päältä.
Ja me saamme olla sen jälkeen aina Herran kanssa.
Aina.
Ikuisesti.
Sitä hetkeä odotellessa haluamme voittaa uusia ihmisiä Jeesukselle.
Evankeliumin kautta.
Ja valvoa.
Olla valmiina.
Olla valmiina sitä hetkeä varten, kun meidät muutetaan...
(Jouko Kuusjärvi)
___________________________
Sunnuntai. 22-23 astetta pakkasta ylösnousussa. Aika selkeää.
Laitoin auton lämpenemään.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin Johanneksen evankeliumia. Rukousta.
Auto ei lähtenyt käyntiin - akussa ei ollut virtaa, vaikka muutama päivä sitten sen latasin. Emme ole muutamaan päivään autolla ajaneet. Kävelimme 11:ksi helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan.
Poispäin tulimme Terhi-Marjan ja Deniksen kyydissä. Kokeilin lähteekö auto käyntiin, kun olin laittanut akun lataukseen. Lähti.
Ruokaa.
Menin - nyt omalla autolla - Pimiän Aapon 18 v-synttäreille. M-L samalla kyydillä kauppaan Halpa-Halliin - sitä kun emme ole enää käyneet Sokkarilla Israel-boikotin vuoksi.
Terhi-Marja, Denis ja Nala-koira kävivät meillä. Otettiin tarjoiluja.
Kirjoitin vähän.
Luin hetken kirjaa.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia.
Siunausta!
Ps. "Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!" (Ps. 139:17).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti