3.5.2023.

 SEURAKUNNAN VANHINTEN OMINAISUUKSIA 7:

Paavalin kirjeestä Tiitukselle jatkamme näiden ominaisuuksien etsimistä:

"...Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan honeenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä, ..." (Tiit. 1:7):

Aloittaessani tämän "sarjan", käsittelimme jo kaitsija -sanaa. Vielä mainitsen, että alkukielen (kreik.) sana, joka on käännetty kaitsijaksi, Tiit. 1:7, on episkopos, silmälläpitäjä, valvoja, tarkoittaa samaa virkaa ja tehtävää, kuin presbyteros, vanhin, Tiit. 1:5 "vanhimmat." Raamatusta käy selvästi ilmi, että heitä ei ole seurakunnassa vain yksi, vaan useampia.

"...Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava..." (Tiit. 1:7):

Vanhimman, kaitsijan, Jumalan huoneenhaltijana tulee olla; on oltava, sellainen, kuin jäljempänä sanotaan.

Huoneenhaltija on Novum 4, s. 392, alkukielisen tekstin alla juoksevassa suomenkielisessä tekstissä käännetty taloudenhoitajaksi - niinkuin esim. RK, 1913 käännös ja  VES myös sen kääntävät. Kyseessä on kuitenkin sama asia.

Raamattu puhuu Jumalan armotaloudesta, joka kattaa koko Hänen pelastussuunnitelmansa täälla maan päällä. Paavali puhuu myös tästä:

"Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mitä vielä puuttuu Kristuksen kärsimyksistä. sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta, jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, ..." (Kol. 1:24-25).

Puhuessaan tehtävästään, Paavali sanoo:

"Sillä siitä, että julistan evankeliumia, ei minulla ole kerskaamista; minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista! Sillä jos vapaasta tahdostani sitä teen, niin minulla on palkka; mutta jos en tee sitä vapaasta tahdostani, niin on huoneenhaltijan toimi kuitenkin minulle uskottu" (1. Kor. 9:16-17).

Seurakunnat ja yksilöuskovat ovat palvelijoita; Jumalan armotaloudessa; huoneenhaltijoita, taloudenhoitajia, olkoon heidän tehtävänsä mikä tahansa. Paavali puhuu myös omalle kohdalleen tulleesta Jumalan armon taloudenhoidosta.

Jokainen seurakunnan vanhin, kaitsija, on - yhdessä toisten vanhimpien kanssa - suhteessaan Jeesukseen ja kaikkiin seurakuntalaisiin Jumalan huoneenhaltijan, taloudenhoitajan, asemassa.

"...Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton..." (Tiit. 1:7).

"Nuhteeton" -asiaa käsittelimme jo 1. Tim. 3:2 yhteydessä.

"...Sillä seurakunnan kaitsijan on, ... oltava ... ei itserakas..." (Tiit. 1:7).

Itserakas haluaa miellyttää itseään. Ihmisistä tulee hänelle välikappaleita, joiden kautta hän pyrkii hyötymään ja saamaan mm. ihailua. Oman lukunsa muodostavat narsistiset luonteet, joilla on luonnehäiriö, joka seurakunnassakin on hyvä tunnistaa ajoissa, ettei sellainen ihminen tule valituksi vanhimmaksi. Itserakas on aina itsekäs. Hän ei sovi paimenen tehtävään. Tässä yhteydessä haluan vain lyhyin luonnehdinnoin mainita - Raamatusta nousevia - itserakkauden piirteitä. Sellainen ihminen etsii: omaa kunniaansa, omaansa, omaa voittoaan, elää itselleen.

Jatkan - jHs.

____________________

Sydämelliset onnittelumme Daniilille, Komiin, syntymäpäivän johdosta!

Sydämelliset onnittelumme Kurkelan Outille, Ounasjoen rannalle, Ketomellaan, Enontekiölle, nimipäivän johdosta!

Keskiviikko..17.8 astetta ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas. 

Aamupalaa ja kahvia.

M-L kävi viemässä Danielin kouluun 10:ksi.

Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.

M-L pesi ikkunoita.

Kahvia. 

Sitten vaan vaari rantteelle: ajattelin halkoa tänään loput puut. Niinpä siinä sitten kävikin. Mukavanhan se oli auringossa kirvestä heilutella.

Ruokaa ja kahvia.

Lueskelin kirjaa vähän.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä kovalla teholla. 1 min. Väleissä hiljaista polkemista, palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Israel-rukousiltaan. Paikalla ylistykseen johdattajat, 3 henkeä, tilaisuuden johtaja, 1 henkilö. Meitä muita 3 henkeä. Yhteensä 7 henkeä.

Tulin kaupan kautta kotiin; kävin ostamassa klo 20 jälkeen halpoja, lämpimiä, pizzan palasia.

Iltapalaksi niitä pizzoja.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon kaikkien teidän kanssanne" (2. Tess. 3:18).

 

2.5.2023.

SEURAKUNNAN VANHINTEN OMINAISUUKSIA 6.

Sain edellisessä kirjoituksessani loppuun 1. Tim. 3:1-7 käsittelyn, jossa käydään läpi hyvin "järkeenkäyviä" ohjeita seurakunnan vanhimpien valintaan  Kirjoitukset ovat olleet sellaista "ruohonjuuritason teologiaa." Samalla linjalla jatkan.

Menen toiseen samantyyliseen kohtaan Raamatussa. Jos tekstissä on samoja asioita, kuin aiemmin käsitellyssä, niin "nostan hattua" ja jatkan eteenpäin:

"Minä (Paavali) jätin sinut (Tiituksen) Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat" (Tiit. 1:5):

Kreeta on iso saari - n. 250 km pitkä ja 50 km leveä - Aigeian merellä. Siellä saattoi olla jopa sata kaupunkia - joissa kaikissa ei ollut seurakuntaa. Uusissa seurakunnissa oli järjestettäviä asioita. Sen lisäksi oli Tiituksella tehtävänä asettaa eri kaupunkien seurakuntiin vanhimmat.

"...jos missä olisi joku 6): nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia" (Tiit. 1:

Kuten 1. Tim. 3:2:ssa, niin tässäkin puhutaan yhden vaimon miehestä, joka on nuhteeton, niin en käsittele tässä näitä, sillä ne on käsitelty SEURAKUNNAN VANHINTEN OMINAISUUKSIA 2. kirjoituksessa.

Jakeessa on kuitenkin  vähän eri näkökulmaa lapsiin liittyviin asioihin, niin niitä katsomme:

"...jonka lapset ovat uskovia..." (Tiit. 1:6):

KR 1938, jota käytän, kääntää alkukielen sanan, "pista" (kreik.), "uskovia." RK on kääntänyt sanan: "kuuliaisia"." VK "jolla uskolliset lapset." TK: "...lapset ovat uskollisia." Jumalan Kanasan Raamattu (Saarnivaaran käännös): "jonka lapset ovat uskovia."

Kun Novum 5, Sanakirja, s. 620, käsittelee sanaa: "pistos", sanotaan mm.: "Pistos kuuluu yhteen uskoa merkitsevän sanan, "pistis", kanssa. Se merkitsee uskottavaa, luotettavaa. Sitä käytetään henkilöistä, joihin voi luottaa liikeasioissa, tai jotka ovat muuten tunnontarkkoja ammattinsa harjoittamisessa. Edelleen sana merkitsee uskollista, joka ei petä, oikuttele ja ole arvaamaton."

Edellä sanotun pohjalta ei näytä "tuulesta temmatulta" että käännökset "kuuliaisia", "uskolliset", "uskollisia" olisivat käyttökelpoisia; että ei olisikaan "jyrkästi" kyse siitä, että lasten tulee olla uskovia? Sitäpä asiaa tutkimaan?

Jakeessa on vielä muutakin lapsiin liittyvää:

"...jonka lapset eivät ... irstaudesta syytettyjä..." (Tiit. 1:6):

Tämä - mielestäni - voi tarkoittaa vain tietyn iän alapuolella olevia lapsia; ei aikuistuneita ja aikuisia. Tässä jakeessa kaiken kaikkiaan puhutaan samasta asiasta, kuin 1. Tim. 3:4-5:

"...vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?" Tätä käsittelimme SEURAKUNNAN VANHIMPIEN OMINAISUUKSIA 4. kirjoituksessa.

Novum 5, Sanakirja, s. 184, sanoo muunnelmia alkukielen sanasta - joka on käännetty "irstaudesta": "irstaus", ,"riettaus." Novumin 4, s. 392, suomenkielisen tekstin alla kulkeva teksti käyttää sanaa: "siveettömyydestä."

Seurakunnan vanhimman lapset eivät luetun mukaan saa olla syytettyjä tällaisesta asiasta.

Kun lukee raamatunpaikkoja, joissa puhutaan irstaudesta, tarkoittaa sana: harjoittaa haureutta, olla kevytmielinen, irstas, hillittömyys, irstaus (IRT 1, palsta 1592).

Käsittelemässämme jakeessa on vielä yksi ilmaisu:

"...jonka lapset ... eivätkä niskoittelevia" (Tiit. 1:6).

Samaa tarkoittaa 1. Tim. 3:4: "pitää lapsensa kuuliaisina", jonka käsittelimme. Katsomme kuitenkin vielä "niskoittelevia"-sanaa: Novum 5, Sanakirja, s. 117, sanoo alkukielen sanan tarkoittavan: "alistamaton", "alistumaton." IRT 2, palsta 3815 lisää siihen vielä: "itsenäinen."

Jatkan - jHs.

__________________________

Tiistai, 3.1 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Oli satanut räntää, joka oli sulanut.

M-L vei Danielin kouluun 8:ksi.

M-L leipoi pullaa.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.

Kahvia.

Olin rantteella "losauttelemassa" kirveellä puita halki. Koko ajan satoi räntää. Välillä tuli oikein "sakiasti."

Kirjoitin hetken.

Luin vähän kirjaa.

Ruokaa ja kahvia.

Räntää on tullut tänään miltei koko päivän. 19 maissakin tuli oikein sakeasti ja isoilla hiutaleilla. Mukavannäköistähän se.

____________________

"Kiitokseja" väliin:

Sampossa, 27.4.2023, nro 17. oli erinomainen Sana viikonvaihteeksi-kirjoitus, jonka otsikkona oli: Sijaisemme. Sen oli kirjoittanut Perhon seurakuntapastori Raimo Kytölä. Oli palstatila käytetty oikein.

Toiset kiitokset TV7:ssa olleesta hyvästä ohjelmasta: ESY FLOW: ESY Churshin 40 vuotisjuhlaohjelma. Se tuli 26.4.2023. klo 21.30.

___________________

Laitoin tulen takkaan.

Kirjoitin.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Ja hän sanoi heille: Kirjoitettu on: Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi, mutta te teette siitä ryövärien luolan" (Matt. 21:13).

1.5.2023.

Tässä tänään ilmestynyt Rintamaposti 79.:

 Maanantai. Vappu. 3.5 astetta plussalla ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.

Kirjoitin alkuun laittamani Rintamapostin.

Lähetin Rintamapostin niille, joille se menee sitä kautta.

Ruokaa ja kahvia.

Laittelin Rintamaposteja kuoriin.

Kävin viemässä Rintamaposteja postiin. M-L tuli jonkin matkaa kyydissäni ja käveli kotiin. Aurinkokin paisteli.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä kovalla teholla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Kävin saunanlöylyissä.

Luin hetken kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle" (Luuk. 18:17).

30.4.2023.

Oli satanut maan valkoiseksi - ja lisää satoi - kun sängystä jalkeille "könysin." 

Aamupalaa, kahvia.

11:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Jussi Korvajärvi johti vaimonsa ja poikansa kanssa ylistystä. Lukas Abildsten puhui ja kertoi eilisillan tilaisuudessa parantuneista ihmisistä. Jussi Korvajärvi saarnasi. Kahvitarjoilu alakerrassa. Oli hyvä hengellinen viikonloppu.

Tultuamme kokouksesta kotiin, menin urheilukentälle 6 km lenkille: 5:een km:iin asti menin niin, että joka toisen 200 m juosta hissuttelin, ja joka toisen 200 m kävelin. Viimeisen - 6. - kävelin. Mennessä satoi. Sitten paistoi ja vähän satoi.

Ruokaa ja kahvia.

Laitoin takkaan tulen.

Kirjoitin.

Luin hetken kirjaa.

Iltapalaa ja munkkikahvit - onhan se Vapun aatto.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä" (Fil. 1:9).

29.4.2023.

SEURAKUNNAN VANHINTEN OMINAISUUKSIA 5.

"Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla..." (1. Tim. 3:2):

"Älköön hän olko äskenkääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen" (1. Tim. 3:6):

Alkukielen ilmaisu: "vastakääntynyt", kuvaa asiaa vielä paremmin, kuin äskenkääntynyt (no, makuasia), vaikka niillä samaa tarkoitetaankin. Novumissa 5, Sanakirja, s. 532, käytetään sanoja: äsken istutettu, äsken kääntynyt, uusi, tuore, nuori", jotka hyvin puhuvat siitä, mistä on kyse. Viitataan myös sanaan: "orastaa" (s. 763).

On esimerkkejä olemassa siitä, että on valittu vanhimmaksi liian vähän aikaa uskossa ollut henkilö, joka ei ole voinut kunnolla sisäistää uskonelämän alkeitakaan. Tällöin on voitu katsoa hänen intoonsa, koulutukseensa, tai muuten "fiksuuteensa"; mitä muita vaikuttimia onkaan ollut. Vaikka jokainen seurakunnan vanhin kasvaa - jos on kasvaakseen - tehtävänsä mukana, on kuitenkin ensin kasvettava uskossa, että voi alkaa kasvamaan vanhimman tehtävässä. Seurakunta tekee itselleen, mutta myös liian uutena uskovaisena vanhimmaksi valitulle, "karhunpalveluksen." 

Vanhimmaksi valitseminen ei kuitenkaan ole ikäkysymys. Esim. lapsesta saakka uskossa ollut voi olla kasvanut hengellisesti - ja muutenkin - nuoresta iästään huolimatta. Tehtävän vaatimaa kypsyyttä kuitenkin tarvitaan.

Tärkeä asia lukemamme raamatunkohdan perusteella on äskenkääntynyttä ajatellen: "...ettei hän joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi" (1. Tim. 3:6). Ajattelen tässä tarkoitettavan ylpistymistä. Tämä on niin lähellä ihmistä. Meidän lihamme on sellainen. Kun puhutaan perkeleestä, niin sen lankeemuksen syy oli ylpistyminen. Jumala tuomitsi - ja tulee vielä tuomitsemaan - sen. Äskenkääntyneen kohdalla on ylpistymiseen suuri vaara siksi, että hän on äskenkääntynyt ja on päässyt tiettyyn asemaan seurakunnan keskellä. Tämä voi koitua hänelle lankeemukseksi, ja hän joutuu tuomionalaiseksi, niin kuin perkelekin joutui. Aina on parannuksenteon mahdollisuus, mutta toisinkin voi käydä. Ylpistyneen vanhimman tie tuo vaikeutta seurakunnan keskelle - ja hänen vanhimmuutensa voi loppua siihen.

Alkukielisen tekstin alla Novumissa 4, s. 320, "juoksee" suomenkielinen teksti: "Älköön äskenkääntynyt, jotta ei paisuneena tuomioon lankeaisi perkeleen." Kun Novum 5, Sanakirja, s. 737, selvittää "paisuneena"-sanaa, niin siellä sanotaan: "olla paisunut (l. ylpeä), pöyhkeä." Seurakunnan taholta tarvitaan vastuuntuntoa siihen, ettei uskossaan liian nuorta valita vanhimmaksi.

"Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan" (1. Tim. 3:7a):

Ihmiset, jotka ovat seurakunnan ulkopuolella; eivät kuulu seurakuntaan, voivat puhua pahaa uskovista ja asettaa heitä/heidät epäedulliseen valoon, silloinkin, kun siihen ei ole aihetta. Nyt ei puhuta tästä, vaan siitä, että ns. ulkopuolella olevat ihan oikeasti antavat hyvän todistuksen henkilöstä, joka valitaan vanhimmaksi. He voivat tietää henkilön elämän ennen hänen uskoontuloaan, mutta näkevät myös muutoksen, jonka usko Jeesukseen on tuonut hänen elämäänsä. Elämä on kunnossa: Hän hoitaa asiansa hyvin, olipa kyse mistä tahansa. Lupaukset pidetään. Velat maksetaan. Lähimmäisiä kohdellaan oikein. Jne.

Sellaista henkilöä, jolla ei ole hyvä todistus ulkopuolisilta, edellä sanottuun viitaten, ei tule valita vanhimmaksi. Syyksi lukemassamme sanottiin: "...ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan" (1. Tim. 3:7b).

Jos ihmisen elämä on vääränlaista ja sen näkevät/tietävät ulkopuolisetkin, hän väistämättä joutuu häväistyksen alaiseksi ihmisten silmissä; myös seurakunta, jolla on sellainen vanhin, joutuu häväistyksenalaiseksi. Se haittaa seurakunnan työtä - mutta myös Jumalan valtakunnan työtä laajemminkin ajateltuna. Häväistyksenalaiseksi joutuminen johtaa ihmisen putoamaan perkeleen paulaan - pyydykseen.

Kun vanhimmaksi valitaan ihmisiä seurakunnassa, on otettava huomioon myös nämä asiat.

Jatkan - jHs.

_____________________________

Lauantai. Harmaa taivas ylösnousun aikaan. 

M-L oli jo aamusta leipomassa tarjottavaa kahvin kanssa rukoushuoneelle täksi päiväksi.

Aamupalaa ja kahvia.

10:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle "kohtaamisen viikonlopun" tilaisuuteen. Jussi Korvajärvi johti ylistystä vaimonsa ja poikansa kanssa. Opetuksen piti Lukas Abildsten . Hyvä tilaisuus. Ajelin tilaisuuden jälkeen kotiin. Kahvia. Rukoushuoneellakin olisi ollut lounas kokousten väliajalla. Ainakin Terhi-Marja siellä oli keittiöllä jo aamusta "varahin."

Klo 13:ksi ajelin taas rukoushuoneelle tilaisuuteen. Ylistyksessä Korvajärvet. Opetuksen piti ja esirukouspalveluun johdatti Jussi Korvajärvi. Erinomainen tilaisuus.

Tarjoiluun en jäänyt rukoushuoneelle, vaan ajelin kotiin. Timo, Pia, Milena ja Minja olivat meillä. Otettiin tarjoiluja. Menivät "Timot" Pian äidille käymään.

Kirjoitin.

19:ksi ajelimme M-L:n kanssa rukoushuoneelle klo 19 Parantumisen iltaan. Korvajärvet johtivat ylistystä. Jussi Korvajärvi puhui. Samoin vähän myös Lukas Abildsten, joka johti esirukouspalveluun. Hyvä oli tilaisuus. Timo ja Pia tulivat myös sinne. Emilia kaverinsa kanssa oli jokaisessa kokouksessa.

Kotona iltapalaa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan" (Matt. 5:8).

28.4.2023.

SEURAKUNNAN VANHINTEN OMINAISUUKSIA 4.

Jatkoa seuraa tähän "sarjaan":

"...Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla..." (1. Tim. 3:2):

"...vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta" (1. Tim. 3:4-5):

Koti ja perhe ovat asioita, joissa se, mitä me olemme, tulee esille hyvin selkeällä tavalla. Alkuun voi sanoa, että myös seurakunta on perhe; Jumalan perhe. Jumala on Sanaansa kirjoituttanut, että mies on perheen pää - Jumalan alaisuudessa. Jeesus on seurakuntaperheen pää, Ylipaimen. Seurakunnan vanhimmat ovat Hänen alaisuudessaan johtovastuussa seurakunnassa.

Kun paikallisseurakuntakin on perhe, tulee seurakuntaa johtavien vanhinten haluta johtaa sitä perheenomaisesti.

"Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen" (1. Piet. 5:1-4).

Seurakunnan ja perheen johtaminen, kaitseminen, ovat ennen kaikkea esikuvajohtamista. Ei voi olla kotona toista ja seurakunnan parissa toista. Voi vain kuvitella, miltä lapsista ja vaimosta tuntuu, jos isä on seurakunnassa aivan erilainen  henkilö kuin kotona. Muualla kaikkialla niin mukava ja ystävällinen, mutta kotona päinvastainen vaimoaan ja lapsiaan kohtaan. Silloin ristiriita voi olla niin suuri, että se vieraannuttaa lapset hengellisistä asioista.

Seurakuntaa - niin kuin ei perhettäkään - ei hallita diktaattorin lailla: "...ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina" (1. Piet. 5:3).

Vanhimman ominaisuudeksi alussa lukemassamme sanottiin: "...vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee..." (1. Tim. 3:4a).

Alkukielessä (kreik.) on sana: "proistemi" (johtaa, hallita, ahkeroida, harjoittaa), joka merkitsee kirjaimellisesti: "seistä edessä". Siitä on johdettu merkitys: "johtaa, ohjata." Sanaan sisältyy vastuu johdettavista. Siksi siihen sisältyy myös ilmaisut: "tukea, auttaa, pitää huolta" (Novum 5, Sanakirja, s. 642). Kyseistä sanaa käytetään mm. seuraavissa raamatunpaikoissa: "...joka on johtaja, johtakoon toimellisesti..." (Room. 12:8). Huomioni kiinnittyi tässä siihen, miten kehotetaan johtamaan: "toimellisesti." Yhdistettynä tämä ilmaisu seurakunnan vanhimman tehtävään, ymmärrämme hyvin, ettei tehtävää voi hoitaa ikään kuin "toisella kädellä." Sama pätee perheen johtamiseen. Raamattu Kansalle on kääntänyt "toimellisesti"-sanan "tarmokkaasti." Alkukielessä (kreik.) sana on "innossa" (Novum 3, s. 638). "Innokas" merkitsee mm: "nähdä vaivaa, olla kiinnostunut", tarmokkuutta, verrattuna velttouteen ja hitauteen, vakavuutta ja vastuuntuntoa (Novum 5, Sanakirja, s. 688). Tämä on käännetty eri suomalaisissa raamatunkäännöksissä mm. näin: "johtakoon huolellisesti" (1913), "johtaja innokkaasti" (VES), "johtaja innossa" (AS), "johtaja innokkaasti" (TK).

Puuttumatta enempää tähän "hallitsee"-sanaan, voimme todeta, että sana korostaa - tässä tapauksessa perheen pään ja seurakunnan johtajien - vanhimpien - huolenpitoa ihmisistä, joiden parissa he ovat tällaisessa vastuutehtävässä. Heidän valtansa ei merkitse pelkästään määräysvaltaa, vaan velvollisuutta avun antamiseen ja suojelemiseen (Novum 5, Sanakirja, s. 643).

Oman kodin hyvin hallitseminen ei merkitse sitä, että kaikki pyörii "hallitsijan" ympärillä pikkutarkasti ahdistumiseen asti. Kuitenkin vapaus/vapaa ilmapiiri on perheessä - niin kuin seurakunnassakin - iso asia. 

"...ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina..." (1. Tim. 3:4b):

Vanhimpina voimme "pilata" lapsemme heidän ollessaan pieniä. Se tapahtuu esimerkiksi niin, että kohtelemme heitä väärällä tavalla: olemme heitä kohtaan hyökkääviä, liiallisen moittivia, kohtelemme heitä väkivaltaisesti ja kovakouraisesti: fyysisesti ja sanoin. Taisi olla Billy Graham, joka sanoi, että amerikkalaiset kasvattavat koiransakin paremmin, kuin lapsensa. Tässä varmaan viitataan myös siihen suuntaan, että kasvatukseen suhtaudutaan välinpitämättömästi. Kuitenkin lapsuus on aikaa, jolloin lasten elämään voidaan vaikuttaa hyvillä asioilla ja kylvää heidän sydämiinsä hyviä asioita, jotka vaikuttavat koko heidän elämäänsä:

"Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea" (Snl: 22:6). "Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (2. Tim. 3:14-15).

Koti on paikka, jossa palvellaan Jumalaa, niin kuin seurakunnassakin. Jumalan sana - ja sen toteuttaminen - on keskeinen asia molemmissa. Jos "kotiseurakunta" laiminlyödään, ei sitä voida korvata vanhimmiston jäsenyyden kautta.

Jumalan Sana antaa ohjeita perheenjäsenten keskinäisiin suhteisiin:

"Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. Kunnioita isääsi ja äitiäsi - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus - että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä. Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa" (Ef. 6:1-4)."Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se  on otollista Herrassa. Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he  kävisi aroiksi" (Kol. 3:20-21).

Jokainen tietää - luulisin - ettei se, mitä luimme - aina ole niin helppo toteuttaa. Kuitenkin vanhempien vastuulla on se, että lapset ovat kuuliaisia ja kunnioittavat vanhempiaan. Kun lapset kasvavat, heilläkin on oma vastuunsa. Lapset voidaan aivan kuin "menettää", jos heitä kohdellaan väärin. He eivät puhu asioistaan, jos he pelkäävät vanhempien reaktioita: Saattavat alkaa myös valehtelemaan, jos pelkäävät huutamista, tai muuta kovaa kohtelua. Heidän sisällään voi myös kasvaa vihaa, uhmaa ja katkeruutta, joka varjostaa heidän elämäänsä.

"...Sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?" (1. Tim. 3:5).

Jatkan - jHs.

__________________________

Perjantai. 6.1 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Haggain kirjaa.

Kirjoitin.

12 hain Danielin koulusta kotiin.

Ajelimme M-L:n kanssa Jyväskylään, hakemaan Emiliaa ja hänen ystäväänsä Saarijärvelle. Lähdimme hyvissä ajoin ja kävimme syömässä Aasialaisessa. Sitten kävimme Seppälän Prismassa. Pitäisi minun saada helppokäyttöinen - yksinkertainen mies kun olen - puhelin. No, eipä sitä vielä ostettu. Tapoimme aikaa parkkipaikalla. Lopulta sitä jouduttiin tappamaan lisää Matkakeskuksen P-paikallakin, kun Emilian ystävä tulikin tuntia myöhemmin kun alunperin oli puhe. Sitten kun starttasin autoa, ei tapahtunut mitään. Virrat olivat loppu. Sitten vain kaapelit napoihin ja kyselemään saisko joltakin virtasta. Kahdella oli kiire. Kolmas - joka puhui hyvin suomea, mutta oli thailaisen värinen - antoi virtaa.

Ajoimme suoraan helluntairukoushuoneelle Saarijärvellä. Siellä oli menossa nuortenilta, jonne tytöt menivät - tosin parituntia myöhässä, mutta iltahan jatkui.

Tuli takkaan.

Iltapalaksi pizzaa, jota ostimme Sokkarilta ohi tullessamme - niitä klo 20 jälkeen halvalla saatavia.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta! 

 

27.4.2023.

Torstai. 7.3 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas. Oli satanut.

M-L vei Danielin kouluun.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Haggain kirjaa. 

Kahvia.

Olin rantteella heiluttamassa kirvestä; haloin isompia pöllejä. Satoi aikalailla.

M-L haki Danielin koulusta 14.

Ruokaa ja kahvia.

Kirtjoitin.

Timo käväisi. kahvit ryyppäilimme. Oli menossa bändiharjoituksiin.

Jatkoin kirjoittelua.

Vähän iltapalaa ja kahvia.

Luin kirjaa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan" (Matt. 5:8).

26.4.2023.

SEURAKUNNAN VANHINTEN OMINAISUUKSIA 3.

Jatkamme suoraan eilisestä. En kertaa jo puhuttuja asioita, ellei siihen ole tarvetta:

"Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla..."  (1. Tim. 3:2):

"...ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne..." (1. Tim. 3:3):

"ei juomari":

Tämäkin mainitaan, ettei kukaan valitsisi juomaria seurakunnan vanhimmaksi. Tästä ei sen enempää.

"ei tappelija":

"lyöjä", "tappelija" (Novum 5, Sanakirja, s. 622, Raamatun tietokirja, 1984, Vantaa). "ei raju" (1913 käännös), "ei väkivaltainen" (VES). Tämäkään ei tarvitse enempää kommentteja.

"vaan lempeä":

"On vaikeata löytää sanaa, joka kattaisi täysin sanan: epieikes, merkityksen, mutta sana hienovarainen" tI "lempeä", ... ilmaisee joka tapauksessa melko paljon" (Novum 5, Sanakirja, s. 360).. Ihminen, joka on lempeä, ei ole vain hyväntahtoinen toista kohtaan, vaan myös valmis taipumaan ja luopumaan omista oikeuksistaan, kun se on toiselle parhaaksi ja Jumalan tahdon mukaista.

Raamatussa sanotaan lempeydestä, mm: "Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä" (Fil. 4:4). "Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele" (Jaak. 3:17). "Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; ..." (1. Kor. 13:4).

"ei riitaisa":

Jos seurakunnan vanhin on riitaisa, se haittaa paljon vanhinten työskentelyä, ja johtaa taisteluihin, jotka heijastuvat seurakuntaan. Riitaisuuteen taipuvainen helposti riitelee myös seurakuntalaisten kanssa, sekä seurakunnan ulkopuolisten kanssa. Raamattu puhuu riitaisuudesta mm. näin: "Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus ("itsekkyys", "juonittelu", IRT 2, palsta 4829) sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan, ... Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno" (Jaak. 3:14, 16). "Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, ettette suvaitsisi riitaisuuksia ("repeämä", "halkeama", "erimielisyys", IRT 2, palsta 4829) keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus. Sillä Kloen perheväeltä olen saanut kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne" (1. Kor. 1:10-11).

"ei rahanahne":

"Rahaa rakastamaton" (Novum 5, Sanakirja, s. 192). Ahneus kaikissa muodoissaan on synti: "...heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia" (2. Piet. 2:14b). "Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin..." (Jes. 57:17a). "Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha" (Kol. 3:5-6). "Sillä sen te tiedätte, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella - sillä hän on epäjumalanpalvelija - ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa" (Ef. 5:5). "Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla" (1. Tim. 6:6-10).

"ei keinottelija":
Alkukielen (kreik.) tekstissä on vielä edellisten lisäksi erikseen "ei keinottelija", "häpeällisen voiton tavoittelija" (Novum 4, s. 320), jota ei käyttämässäni raamatunkäännöksessä (KR 1938) ole. Ehkä se viittaa edellä käsiteltyyn rahanahneuteen? Keinottelu tarkoittaa kuitenkin sellaista, mikä on sopimatonta, inhottavaa ja halpamaista. Himoitaan voittoa häpeällisin keinoin. Tällainen henkilö ei sovi vanhimmaksi.

Jatkan - jHs.

_____________________________

Keskiviikko. 13.2 astetta plussalla ylösnousussa, auringon puolella. Pilviä, mutta pian taivas sinistyi.

Aamupalaa ja kahvia.

M-L kävi viemässä Danielin kouluun 10:ksi.

Rukousta. Luin Sefanjan kirjaa.

Kahvia.

Haloin, kirveellä, sirkkelöimiäni puita.

Kahvia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia. M-L paisteli munkkeja.

Daniel vaihtoi heillä kesärenkaat autoomme. Kiitos!

Palattuani renkaanvaihdosta, sahailin Denikseltä lainatulla moottorisahalla isommat puut pihassamme; sellaiset, joita ei voinut sahata kevytsirkkelillämme.

Palautin sahan ja samalla toin oman sahani - jonka Denis laittoi kuntoon - kotiin.

Luin hetken kirjaa.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Avoimen taivaan alla-iltaan. 7 henkeä.

Iltapalaa.

Uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Miksi te huudatte: Herra, Herra!, ettekä tee, mitä minä sanon?" (Luuk. 6:46).

25.4.2023.

SEURAKUNNAN VANHINTEN OMINAISUUKSIA 2.

Jatkoa eilen aloitettuun:

"Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan" (1. Tim. 3:2).

Vielä haluaisin antaa vahvistusta sille, että puhuessaan vanhimmista ja kaitsijoista, Raamattu tarkoittaa samaa virkaa:

"Mutta Miletosta hän (Paavali) lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat" (Apt. 20:17).

Paavalin puhuessa näille luokseen kutsumilleen vanhimmille, kutsuu hän heitä kaitsijoiksi:

"Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut" (Apt. 20:28).

Nyt näihin alussa lukemiimme seurakunnan vanhinten ominaisuuksiin:

"Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla:

"nuhteeton":

UTN kääntää sanan sanalla: "moitteeton". Elävä uutinen: "hyvä mies, jonka elämässä ei ole huomauttamista:"

Kehottaessaan Timoteusta tavoittamaan "vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta" (1. Tim. 6:11), Paavali jatkaa vähän myöhemmin, että "tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka" (1. Tim. 6:14). Paavali käyttää sanaa "moitteettomasti" ("moitteeton", Novum 4, s. 344, Raamatun tietokirja, Vantaa 1983). Sanoissa "nuhteeton" ja "moitteeton", on sama alkukielen (kreik.) sana. Tavoitteena on ettei hän anna elämällään aihetta pahennukseen ja moitteisiin.

"yhden vaimon mies":

Olen pitäytynyt siihen näkemykseen, että hän ei ole eronnut ja uudelleen avioitunut. Hän voi olla kuitenkin sellainen mies, jolta on vaimo kuollut, ja joka on mennyt sen jälkeen uusiin naimisiin. Vanhimman ei kuitenkaan tarvitse olla naimisissa. Selkeästi sanotaan, että hänen tulee olla mies.

"raitis":

Hengellisessä mielessä tarkoitetaan tasapainoisuutta, tervettä maltillisuutta, valppautta, tervettä harkintaa ja itsehillintää. Vapautta intohimosta ja liiallisuuksista. Johtavassa asemassa seurakunnassa olevalta vaaditaan raittiutta elämänvaellukseen ja oppiin nähden; mm. että ei lähde mukaan epäterveisiin hengellisiin virtauksiin ja voi neuvoa myös toisia sellaisissa asioissa (IRT 2, palsta 4726, Raamatun tietokirja 1975, Tikkurila).

"maltillinen":

"järkevä", "maltillinen", "siveä" (sama sana on käännetty näin Tiit. 2:2, Novum 5, Sanakirja, s. 719, Raamatun tietokirja 1984, Vantaa).

"säädyllinen":

"järjestystä rakastava" (IRT 3, palsta 5501). 1. Tess. 4:12 on sama sana tällaisessa yhteydessä: "...että vaelluksessanne olisitte säädylliset "hyvä käytöksinen", IRT 3, palsta 5501)ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa" (lue myös edellinen jae).

"vieraanvarainen":

Raamatussa kehotetaan kaikkia uskovia vieraanvaraisuuteen: "Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta" (Room. 12:13). "Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan" (Hebr. 13:2). "Olkaa vieraanvaraisia toinen toistanne kohtaan nurkumatta" (1. Piet. 4:9). Seurakunnan vanhimpien on tässäkin oltava esikuvia laumalleen (1. Piet. 5:3).

"taitava opettamaan":

"opettamaan pystyvä" (Novum 5, Sanakirja, s. 265). Opetus on hyvin monimuotoista. Se voi olla koko seurakunnan opettamista, pienemmän ryhmän opettamista, tai yksilön opettamista, ohjaamista ja neuvomista. Kukin vanhin tekee sitä oman armoituksensa mukaan. Eikä voi unohtaa esimerkin, esikuvana olemisen, kautta tapahtuvaa opetusta.

Jatkan - jHs.

____________________________

Sydämelliset onnittelut isältä ja äidiltä kuopukselle, Timo, Markukselle, vielä tässäkin, nimipäivän johdosta! Samoin M-L:n veljelle, Markulle, Haminan Pyhältöön!

Tiistai. 4.2 astetta plussalla ylösnousussa. Harmaa taivas. Satoi.

M-L vei Danielin kouluun 8:ksi.

Aamupalaa ja kahvia. 

Rukousta. Luin Habakukin kirjaa.

Kahvia.

Rantteella. Sirkkelöin rankoja. Mukavaa hommaa siksikin, että se tekee hyvää "vanhalle rupille"; kun saa kumarrella, taivutella, vetää, nostaa, kantaa. Hyvää venyttelyä. Satoi aikalailla kun menin hommiin mutta sitten loppui.

M-L kävi kaupassa ja toi samalla Danielin koulusta.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Laitoin takkaan tulen.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä kovalla teholla. Väleissä 1 min hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto" (Ef. 1:7).

24.4.2023.

SEURAKUNNAN VANHINTEN OMINAISUUKSISTA 1.

Vanhimmat - sellaista nimeä Raamattu käyttää seurakuntien johtajista - ovat tärkeässä "roolissa" seurakunnan elämässä. Raamattu opettaa siksi myös sitä, millaisia ominaisuuksia heillä tulee olla. En ollenkaan epäile, etteikö näihin Raamatun ohjeisiin kiinnitettäisi huomiota, kun seurakuntiin valitaan vanhimpia. Siitä huolimatta on olemassa mahdollisuus tehdä vääriä valintoja; saatetaan katsoa enemmän joihinkin muihin ominaisuuksiin ja asioihin, kuten: koulutukseen, yhteiskunnalliseen asemaan, suulliseen ilmaisuus, hyvään kokoustenjohtamiskykyyn, varallisuuteen, jne. Vaikka esimerkit tuntuvatkin kaukaa haetuilta, voi niinkin käydä, että asioita katsellaan vääränlaisten "näkimien" läpi.

Näissä "kirjoitelmissa" on tarkoituksenani katsella niitä ominaisuuksia, joista Sana puhuu, kun vanhimpia valitaan. Vaikka ihmisinä emme ole täydellisiä - eivätkä vanhimmistoon valittavatkaan ole - niin en usko, että Raamattuun kirjoitettu näitä ohjeita turhaan. Ajattelen myös niin, että nämä asiat ovat hyvänä ohjenuorana kaikille meille, jotka olemme Jeesukseen uskovia. Ennenkuin luemme Raamattua puheena olevasta asiasta, haluan sanoa, että meidän tehtävämme on rukoilla vanhimmistoveljien puolesta - ja tähän seurakunnan johtoelimeen ehdolla olevien puolesta.

Aloitetaan:

"Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen" (1. Tim. 3:1).

Kaitsijha, kreikankielessä (alkukieli) episkopos, valvoja, silmälläpitäjä. Tämän tulee toteutua hengellisellä tavalla. Heti tästä jo ymmärrämme, että kyseessä on "jalo toimi." Sekin on hyvä sanoa heti alkuun, että Raamatussa käytetään eri nimityksiä, jotka tarkoittavat yhtä ja samaa kaitsijan tehtävää; kuten esim. presbyteros (kreik.), vanhin. Huomionarvoista on myös se, että Jumalan Sanassa vanhimmat, kaitsijat, mainitaan monikkomuodossa. Se tarkoittaa, että seurakunnan johdossa on useita kaitsijoita, vanhimpia; ei vain yksi.

Mitä sitten sanomme siihen, kun luimme, että "jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan?" Vastaus  se, että tähän virkasan ei pyritä. Uskon ilmaisun, jonka luimme, tarkoittavan: jos joku pyrkii niin tietäköön, että kyseessä on tällainen virka. Sitten jo seuraavassa jakeessa aletaan kertoa, millainen henkilön tulee olla, joka valitaan kaitsijaksi, vanhimmaksi. Kaikkiin Jumalan valtakunnan tehtäviin - joita seurakunnalliset tehtävätkin ovat - suosittelee Jumalan Henki, ja se tulee tavalla, taikka toisella, ilmi seurakunnan keskellä. Mutta varma on se sana, että vanhimman, kaitsijan, kohdalla, aivan erityisesti, on kyseessä jalo toimi.

Jatkan, jHs.

___________________________

Maanantai. 2.2 astetta plussalla klo 5.40. Harmaa taivas. satoi vettä.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 3 henkeä.

Samalla reissulla kävin hakemassa Danielin 8:ksi kouluun.

Kahvia.

10:ksi menin Majakalle puhumaan.

Kahvia.

Rukousta.

Tänään olin tuossa pihalla rantteella; sirkkelöin rankoja.

M-L kävi hakemassa Danielin koulusta 14.

Ruokaa ja kahvia.

Lueskelin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustalle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa..." (Juuda 20-21).

23.4.2023.

Liikahtaako mikään, ja jos, niin mikä? Miksi, tai ei?

Jostain nousivat mieleeni laulun sanat: "Metsässä ei liikahda lehtikään..."

Vähän - sanoisinko - erikoisen alun jälkeen tarkennus: Tarkoitan nyt hengellistä elämäämme - siitäkin huolimatta, että yksi gospellaulaja laulaa jotenkin näin: "mä en tahdo elää mitään hengellistä elämää, mä tahdon elää elämää..."

Tarkoitan myös meistä koostuvien seurakuntien elämää; liikahtaako siellä jokin/jotakin?

Auton - tai moottoripyörän/mopedin - omista saattaa sanoa: Kyllä lähtee... tai: kyllä liikahtaa!

Meidänkin elämästämme - tai seurakunnan elämästä - voidaan sanoa: Kyllä lähtee, kyllä liikahtaa, tai, että ei lähde, eikä liikahda - tai siltä väliltä.

Mutta, asiaan: Hengellisen elämän olemuksen mukaan - sekä henkilökohtaisesti, että seurakunnassa - oleellisinta on mikä/kuka liikuttaa. Oleellisinta ei olekaan mikä tahansa "lähteminen" ja "liikahtaminen." Kyllähän ihmisellä ihan luontaisesti on kyky olla liikahtamatta: olla muuttumaton ja tyytyväinen olotilaansa, joka Jumalan silmissä ei ole Hänen tahtonsa mukainen. Meillä on kyky myös saada liikahtamista ja lähtemistä aikaan ihan ihmistekoisesti, vähän, tai jopa niin paljon, että varmasti sivustakatsojaa  hirvittää ja pyörityksessä mukana olevia hengästyttää (liikaa).

Pyhä Henki saa aikaan lähtemisen ja liikahtamisen oikeaan suuntaan ja oikealla tavalla; Hän on johdattaja ja voima siihen. Päämme - Jeesus Kristus - ja Isämme on silloin "juonessa mukana", olkoonpa vauhti mikä tahansa.

Edellä sanottuun yhtälöön kuuluu rukous - joka ei ole suoritus - joka on uskovan ja seurakunnan oleellisin asia. Rukouselämämme - ja seurakunnan rukouselämä - on paljastava asia. Syntykööt lähtemiset ja liikahtamiset sieltä kautta/sitä tietä. Näinhän se asiasta Sanakin opettaa.

_______________________

Sunnuntai. 2.5 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Habakukin kirjaa.

11:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Haimme Salmen mukaan. Naistentiimi hoiteli tilaisuuden. Hyvä kokous, josta kyllä kannattaa tallenne katsoa.

Kaupan kautta kotiin kokouksesta.

Kävin urheilukentällä 5 km lenkillä. Siitä "juostahissuttelin" 1, 3, ja 5 km:n. 2 ja 4 km:n kävelin. Sellaista väkinäistä oli meno. Kunto huono. Varmasti se yleisesti ottaen on hyvä, mutta jos ajattelisi numerolapun rintaan laittamista, niin huono. Eilen olisi ollut maantiekävelyn SM-kisat Lappeenrannassa. Aikoinaan olen ollut siellä Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa kävelemässä 10 km maantiellä ja 5000 m Kimpisen kentällä. Silloin vielä kulki. 

Tänään alkoi satamaan räntää, kun lähdin kentälle. Siellä satoi "ryynirakeita" ja kotiin päästyäni räntää isoilla hiutaleilla.

Laitoin takkaan tulen.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Luin hetken kirjaa.

M-L teki pizzaa, jota iltapalaksi.

Uutisetkin piti seurailla.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee, ja susi ryöstää ja hajottaa ne" (Joh. 10:11-12).

22.4.2023.

Pelastus on kokonaan taivaasta lähtöisin. Siksi me rukoilemme.

________________________

Ennenkuin sanot, että päinvastoin, niin ennätän sanoa, että: Karismaattisuus - ja karismaattinen liike - on tuonut paljon siunausta maailmaan, koska se on syntynyt taivaasta. Sitä me kaipaamme - täälläkin

________________________

Erkki Leminen: Toinen ei voi arvostella toisen pukua. Ja kun jokainen on pukeutunut lahjavaatteeseen, ei kateuttakaan pääse syntymään ... Niihin juhliin ei omissa vaatteissa olisi mahdollista tullakaan. Omat ansiot eivät siellä kelpaa mihinkään. Vain lahjavanhurskauteen puetut ovat otollisia ... Valkopukuisten suureen joukkoon päässeillä on sama oppi. Siellä ei kukaan moiti vierellä olevaa väärästä opistas, niin kuin moni matkalla ollessaan saattaa tehdä"

(Sisko Latvus, Erkki Leminen, armon matkamies, s. 294, 295, KARAS-SANA 1994).

________________________

"New Yorkiin kohdistuneen terrori-iskun jälkeen, 15. syyskuuta vuonna 2001 Billy Graham osallistui presidentti George W. Bushin koolle kutsumaan rukouskokoukseen Washington National Cathedralissa. Tilaisuudessa Graham sanoi, että sellaisina aikoina, kun näemme oman heikkoutemme ja riittämättömyytemme, meidän suurin tarpeemme on katua syntejämme ja uskon kautta kääntyä armahtavan Isän ja lohdutuksen Jumalan puoleen. Hän lohdutti Yhdysvaltain kansalaisia sanoen, että nyt jos koskaan on aika kääntyä rukouksessa Jumalaa kohti" 

(Toimittanut Vernon McLellan, Billy Graham, Mies ja usko, s. 9, 10, Aika media 2003).

_________________________

Suomen kansan kannattaa tehdä sitä, mistä luimme, juuri nyt! Kannattaako sitä odottaa suuria vaikeuksia, ennen kuin vasta...

Lauantai. 18.0 astetta plussalla ylösnousussa, auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Naahumin kirjaa. 

M-L kävi kylällä kaupassa.

Kahvia.

Setvin autotallin laatikoissa olevia tavaroita. Siinähän se aika hurahtelikin.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

HIIT-treeni: Kuntopyörällä 10 x 1 min. kovalla tempolla, väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi, Alussa ja lopussa rauhallista polkemista 3 min.

Kävin hikoilemassa lisää saunassa.

Luiun hetken kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia" (Matt. 4:19b).

21.4.2023.

Seuraavaa lainausta en tee riidanhalusta mihinkään suuntaan, vaan siksi, että lukija voi peilata näkemyksiään sen kautta Jumalan Sanaan:

"Jeesus on säätänyt vesikasteen ja ehtoollisen seurakunnalleen. Ne on annettu meille noudatettavaksi ja koettavaksi; meillä ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen kompromissiin. Sen näemme selvästi Jumalan Sanasta. ...

Näiden kahden säädöksen merkitys.

Näiden kahden säädöksen suhteen on olemassa kaksi äärimmäistä oppisuuntausta: sakramentaalinen käsitys, joka yhdistää lähes koko pelastuksen näihin armonvälineisiin, ja symbolinen käsitys, joka näkee niissä ainoastaan kristillisen elämän symboleita.

Mikä sitten on totuus?

Tutkiessani vesikastetta ja leivänmurtamista olen lukenut sekä kreikankielisen Uuden testamentin että sen latinankielisen käännöksen saadakseni selville, puhutaanko niissä missään kasteesta tai ehtoollisesta "sakramentteina". 

Hämmästyin suuresti havaitessani, että tämä sana ei ensinkään esiinny sellaisissa yhteyksissä Uudessa testamentissamme. Sen sijaan Jumalan seurakunnasta sanotaan: Sacramentum hoc magnum est, ego autem dico Christo et in Ecclesia." - "Tämä salaisuus on suuri: minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa" (Ef. 5:32).

Huomasin ainoastaan sen, että sanat "sacramentum" ja "mysterium" oli käännetty eri kohdissa sanalla salaisuus. Mutta nämä sanat eivät kertaakaan esiinny vesikasteen tai Herran ehtoollisen yhteydessä.

Saadakseni itseni vakuuttuneeksi siitä, että en ollut erehtynyt, tutkin mitä arvossa pidetyt kirkonmiehet ovat sanoneet tästä asiasta - sellaiset, jotka pitävät näitä Jeesuksen säädöksiä sakramentteina. Niinpä luin oppineen englantilaisen kirkkoherran G. W. Bromileyn erään kirjan. Kirjassaan "Sacramental Teaching and Practice in the Reformation Churches" (Sakramenttiopetus ja -käytäntö reformoiduissa kirkoissa) hän sanoo:

"Vaikeuden pohjimmainen syy on se, että sana sakramentti ei ole raamatullinen sana. Raamattu ei määrittele mitään termiä niille säädöksille, joista tässä on kysymys."

Nämä ovat hyvin omituisia sanoja englantilaiselta kirkonmieheltä. "Se ei ole raamatullinen sana", hän sanoo. Näillä kahdella säädöksellä ei siis ole mitään yhteistä nimitystä. Ne ovat yksinkertaisesti vain "kaste" ja "ehtoollinen". Sanan sakramentti ovat teologit keksineet. Roomalaiset sotilaat käyttivät sanaa "sacramentum uskollisuudenvalassaan, jossa he vannoivat Rooman sotajoukolle ja keisarille. Se ei siis alun perin ole mikään uskonnollinen sana, vaikka sotilaat saivatkin yleensä vannoa epäjumaliensa uskon kautta ja myös palvoa keisaria.

Oppineiden täytyy itse tunnustaa, että tämä sana ei esiinny Uudessa testamentissa kasteen ja ehtoollisen yhteydessä. Ja kuitenkin siitä on pidetty niin paljon melua.

Raamatussa ei ole mitään todisteita siitä, että kaste sinänsä - kuten ei ehtoollinenkaan - vaikuttaisi millään tavalla ihmisensieluun, kun asianomaisella ei ole henkilökohtaista uskoa Jumalaan ja hänen pelastavaan armoonsa Kristuksessa Jeesuksessa.

Kristus pelastaa. Jeesuksen Kristuksen veri on lunastuksen välikappale, ja uskon kautta me saamme omistaa tämän pelastuksen.

Pikkulasten "kastaminen" on siis merkityksetöntä, sillä pienillä lapsillahan ei ole mitään henkilökohtaista uskoa Kristukseen eikä voikaan olla, koska he eivät voi käsittää, mitä heille tapahtuu. Eikä kaste sinänsä ole mikään maaginen keino. Se on henkilökohtainen ja sillä on merkitystä ainoastaan uskovalle, joka haluaa noudattaa tätä jumalallista säätämystä.

Samoin on ehtoollisen laita. Se on määrätty niitä varten, jotka ovat tulleet uskoon, ei pelastumattomille.

Apostoli Paavalihan nimenomaan sanoo: "Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa" (1. Kor. 11:27-28).

Herran ehtoollinen ei ole siis jumalattomia varten. Se ei ole  niitä varten, jotka tahtovat elää synnissä ja jumalattomuudessa. Se ei välitä sellaisille Jumalan siunausta, vaan päinvastoin lisää heidän onnettomuuttaan. Jumala tuomitsee ne, jotka kelvottomasti syövät tätä leipää ja juovat tästä maljasta.

Se ei näin ollen voi olla jumalattomille mikään armonväline. Me emme siis usko näiden kahden säädöksen sakramentaaliseen vaikutukseen. Mutta emme myöskään usko, että ne olisivat ainoastaan vertauskuvia sisäisestä elämästä."

(Tage Sjöberg, Toimiva Jumalan seurakunta, s. 53, 56-59, RV-KIRJAT 1980).

_______________________________

Perjantai. 13.3 astetta plussalla ylösnousussa, auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Naahumin kirjaa.

Valmistautumista yhteiseen rukousiltaan.

Kahvia.

Kävin 8.3 km kävely/rukouslenkillä Tarvaalan suunnassa.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin työväentalolla 15 maissa. Sinne tulivat silloin Jouko ja Jussi laittelemaan äänentoistoa ja soittimia paikoilleen iltaa varten.

Ajelin kotiin, mutta kävin vielä viemässä työväentalolle roikan, kun "pojat" soittivat.

Oltuani kotona jonkun aikaa, ajelimme M-L:n kanssa työväentalolle SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteiseen rukousiltaan. Se alkoi klo 18. Johdin illan. Tervetulosanojen, rukouksen ja joidenkin tiedotusten jälkeen H.M.S.Boomer - tällä kertaa kokoonpanossa Jouko Reenilä ja Jussi Rautanen - johtelivat väkeä pariin yhteislauluun. He johtivat illan aikana meitä n. 10:een yhteislauluun. Oli hyväntuntuista musisointia. Rummut - ja mitähän soittimia lieneekään ollut - tulivat koneelta. Rohkaisevan puheen piti One Way-seurakuntien pastori Ensio Manni. Hän toimii Saarijärven, Seinäjoen ja Jyväskylän seurakuntien pastorina. Illan järjestäneen, Häkkilän-Peltokylän-Kohmun yhteiskristillisen rukouspiirin ryhmä lauloi pari laulua. Esirukousta oli laulujen välissä. Rukoilijoita oli yhteensä 12. Paikanpäällä oli mahdollisuus kirjoittaa omia rukousaiheitaan. Lopussa rukoiltiin niiden puolesta. Tämän asian hoiti Matti lehtomäki. En voi muuta sanoa illasta, kuin, että se oli hyvä ja elävän tuntuinen. "Vain kristityt yhtehen käyden, he juhlan voi järjestää." N. 50-60 henkeä oli paikalla.

Kaupan kautta kotiin.

Kotona iltapalaa ja teetä.

Tero soitteli.

Seurasin uutisia.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon" (Sananl. 28:13).

 

20.4.2023.

Tuli mieleeni kirjoittaa vähän Paavo Ruotsalaisesta (s. 9.7.1777. Iisalmella, Onkiveden kylässä (nyk. Lapinlahtea), k. 27.1.1852. Aholansaaressa), herännäisjohtajasta. Lainaus on Arkkipiispa Ilmari Salomiehen kirjasta: Jumalan tulet, s. 49, 50, WSOY 1964).

Tentin kyseisen kirjan 9.11.1965. 

"Paavosta hengellisenä puhujana on Auk. Oravala hänestä kirjoittamassaan elämänkertateoksessa antanut seuraavan eloisan kuvauksen:

"Paitasillaan, turkkiliivi yllä hän istui pirtin perässä pöydän takana, pää käsiin painuneena ja kyynärpäät polviin nojaten. Siinä hän istui miettien ja sulattaen sanottavaansa, hengessään rukoillen ja taistellen. Ja kun virsi oli loppunut, loppunut toinenkin, antoi hän vielä veisata lempivirtensä n:o 63 (nykyisessä virsikirjassa n:o 337), oka alkaa seuraavalla säkeistöllä:

Sun tykös turvaan, Jumalan´,

äl´ ann´ mun häpiään tulla.

Kanss´ anna huuton´ hartahan

sult, Luojan´ kuultun´ olla!

Ol´ armollinen kautt´ Kristuksen,

kuin on mun hurskauten´,

sä linnani, kuhun turvani

mä otan, levon löydän.

Ja sitten hän alkoi puhua. Hän oikaisi vartalonsa suoraksi, taivutti päänsä taakse, katseli tutkivana seuratupaan, katkaisi vihdoin syvän hiljaisuuden ja antoi äänensä kuulua. Kansanomainen, sulava savolainen puhe, joka oli täynnä sattuvia sanoja ja kansan jokapäiväisestä elämästä otettuja kuvia, harvinaisen pehmyt ja kaunis ääni ja luontaisen miellyttävä lausuminen, joka teki puheen täyteläiseksi, vaikutti tenhovoimallaan kuulijoihin. Puheessa ei ollut mitään teennäistä tai jotain muualta opitun sivumakua, vaan se oli omaperäistä ja luonnonraikasta. Hän puhui kuin haltioituneen luonnonlapsen alkuperäisin ja harvinaisin lahjoin. Ja puheeseen liittyi elävä henki, puhujan oman sielun syvyys, sen kokemukset, sen etsiminen ja ikävä, sen surut ja kiusaukset, sen kiitos ja armontäyteinen vuodatus. Hän puhui milloin luetun sanan, milloin veisatun virren, milloin jonkin tapahtuman tai yleensä heränneiden hengellisen tilan johdosta.

Kun muistelemme, millainen asema Paavolla oli herännäisliikkeessä monien vuosikymmenien kuluessa, ymmärrämme hyvin hänen puheittensa esikuvallisen vaikutuksen ajan heränneiden pappien saarnaan ja seurapuheisiin. Paljon siitä sielunelämän erittelemisen taidosta, kyvystä saada pyhän kirjan totuuksille nykyhetken tuoreus, tavasta sovittaa sana osuvasti sielunelämän vaihteleviin tiloihin, mitä kaikkea oli heränneiden pappien saarnoissa ja puheissa, oli Paavolta ja Paavon puheista kotoisin. Eikä liene liioiteltua sanoa, että hän on välillisesti vaikuttanut ajan saarnatapaan yleensä."

______________________

Torstai. 8.8 astetta plussalla ylösnousussa. Pilvistä.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Naahumin kirjaa.

Laitoin takkaan tulen.

Setvin vähän taas papereita autotallissa. M-L neuloi.

Ruokaa ja kahvia.

HIIT-treeni: Kuntopyörällä 10 x 1 min. kovalla tempolla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Kirjoitin.

Iltapalaa.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaas itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta" (2. Kor. 13:5).

TERVETULOA YHTEISEEN RUKOUSILTAAN!

19.4.2023.

Uskonto - kuinka pahalta tuo sana kalskahtaakaan korvissa - tappaa uskon; olkoon myötämielinen tai agressiivinen. Siksi meidän ei tule lähteä uskonnon kelkkaan.

Uskonto synnyttää aina uskonnollisuutta, joka on meissä ja meidän kauttamme kuoleman tie.

Lihamme, synnin tähden turmeltunut osa meissä, ei pysty muuhun kuin uskonnollisuuden synnyttämiseen.

Uskonto - yhä enemmän ja näkyvämmin Suomen seurakunnissakin - päättää edustajiensa järjenpäätöksillä, mitä Raamatusta muutetaan.

Uskonnollisuus johtaa aina kadotukseen. Usko Jeesukseen kantaa Jumalan taivaaseen:

"Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. ... Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10:10. 17).

______________________

Keskiviikko. 4.8 astetta ylösnousussa, auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Naahumin kirjaa.

Hieman tuli taas setvittyä autotallia; ylimääräisiä rojuja pois. M-L haravoi sulaa kohtaa pihasta.

Laitoimme autotallirojuja autoon ja ajoimme M-L:n kanssa kylälle. Sinnehän ne rojut jäivät keräyssiiloihin. Kävimme syömässä Halpa-Hallissa.

Kävin 8.3 km kävely/rukouslenkillä Tarvaalan suunnassa.

Kahvia.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Denis johteli. 10 henkeä.

Iltapalaa.

Tänään olen etsinyt rukoukseenjohdattajia, pe. 21.4. klo 18 olevaan SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteiseen rukousiltaan, joka on Työväentalolla. Tavataan siellä!

Siunausta!

Ps. "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa jeesuksessa" (Room. 3:;23, 24).

18.4.2023.

"Minä"; siinäpä tuttu sana, jota lihamme haluaa runsaasti viljellä. Ellei se ihan tule suusta ulos, niin siinä se ilmassa väreilee ja haluaa tulla huomioiduksi - ja konstit on monet, sanoi entinen akkakin, kun kissalla pöytää pyyhki.

Isoksi kasvaminen ei ole kovin helppoa, mutta kuitenkin paljon helpompaa, kuin pieneksi. Isoksi kasvaneita, yhä suuremmaksi haluavia meitä, on kaikkialla, jopa seurakuntien esiintymisareenoilla ja saarnapöntöissä. Se on tämän maailman ja lihan henki. Lihamme tykkää paistattelusta; valokeilassa olemisesta. Se ei tykkää parrasvalojen ulkopuolella olosta.

Oli mies, Jumalan lähettämä: Hän sanoi sanat, joista lihamme ei tykkää:

"Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä" (Joh. 3:30). 

Hän, "Minä Olen", haluaa olla sydäntemme valtias. On meissä paljon työtä, että Hän tulee suureksi ja me pieneksi, niin että olemme peittyneinä Häneen.

Mutta meillä on toivoa, sillä näinhän sanotaan:

"Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki" (2. Kor. 3:18).

Häntä katselemalla me muutumme.

___________________________

Tiistai. 6.3 astetta ylösnousussa. Aurinko paistoi.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Miikan kirjaa.

Meille tuli Valtra pihaan, jossa oli metsäkärryllinen perässä rankoja. Niiden tuoja kyseli jo aiemmin, että ottaisimmeko. Näin oli tuoja saanut sydämelleen. Vastasimme myöntävästi - ja nyt ovat rangat pihassa odottamassa sirkkelöimistä. Näin oli Kovasen Timo saanut sydämelleen. Kiitos, Timo! Tämäkin on merkki Jumalan huolenpidosta - mutta myös Jumalan äänen kuulemisesta ja antamisen halusta.

Kävin viepäsemässä ilmoituksia kauppojen ilmoitustauluille pe. 21.4. klo 18 Saarijärven työväentalolla olevasta, SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisestä rukousillasta.

Siivoilin autotallin yhteydessä olevaa varastoa.

Ruokaa ja kahvia.

Lueskelin kirjaa.

HIIT-treeni: Kuntopyörällä 5 x 1 min. kovalla teholla. Väleissä 1 min hiljaista polkemista. Alussa 3 min. rauhallista polkemista. Siksi lopetin lyhyeen, kun sokerit menivät liian alas.

Iltapalaa ja kahvia. 

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani" (Ilm. 3:20).

17.4.2023.

Itselleen eläminen on lihallemme niin mukavaa - ja siihen se meitä innokkaasti kannustaa. Niin totta - ja niin yleistä - meille.

Pelastettuja, jotka emme elä Pelastajallemme. Harmi meille ja Jumalan valtakunnan menestymiselle - mutta myös niille, jotka seuraavat elämäämme.

Elämämme - päivittäin - Jumalan kanssa voi kääntää meidät sivuraiteelta pääraiteelle.

Raamattuakin meidän on niin helppo lukea yli ja ohi; olemme oppineet lukemaan sitä silmillämme, emme sydämellämme.

Tämänkin olemme lukeneet niin monta kertaa, että osaamme sen - jopa ulkoa:

"Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut" (2. Kor. 5:14-15).

________________________

Maanantai. 19.5 astetta lämmintä ylösnousun aikaan, auringon puolella. Sininen taivas. Vaaleita pilviä.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Miikan kirjaa.

Kävin 8.3 km kävely/rukouslenkillä Tarvaalan suunnassa. 

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Luin hetken kirjaa.

Rukoukseen johdattajien etsimistä, SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteiseen rukousiltaan, joka on Saarijärven työväentalolla 21.4. klo 18.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta" (Joh. 3:27).

16.4.2023.

No, sehän on itsekunkin asia, mitä tekee. Niinhän se.

Meillä on niin paljon mahdollisuuksia tehdä elämässämme päätöksiä, puoleen, taikka sinne toiseenkin; ne voivat olla hyviä, mutta myös huonoja.

Elämämme voi mennä kokonaan; tai ainakin miltei, itselle elämiseksi - Jeesukseen uskovinakin. Elämänalue, jolla tämä selvästi näkyy, on varojemme ja omaisuutemme käyttö: Voimme käyttää kaiken vain itseämme varten; vaikkapa harrastuksiimme. Meillä on kuitenkin kyky selittää elämäntapamme, itsellemme ja toisille, jopa hengellisin perustein.

Vääränlaisen elämäntyylimme kautta kaikki menee - eikä piisaakaan - itsekkääseen, tämän maailmantyylinmukaiseen elämään.

Jumalan sana opettaa meille toisenlaista elämänmallia:

"...Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan" (Matt. 6:33).

Siihen kuuluu kohdallamme myös kysymys: Herra, kuinka käytän varojani ja omaisuuttani - ja kaikkea sitä, mitä olet minulle lahjoittanut?

Uskommeko, että se, mistä nyt puhumme, kertoo meidän suhteestamme Jumalaan ja Jeesukseen?

______________________

Sunnuntai. 6.1 astetta plussalla ylösnousussa, auringon puolella. Sininen taivas.

Hyvää - VHH - aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Miikan kirjaa.

11:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Paavo Järvinen puhui. Puhe oli tärkeä sanoma uskoville ja seurakunnille tänään.

Kotona pizzaa ja kahvia.

Luin kirjaa.

Seurasin Suomencup-hiihtoja Rovaniemeltä.

Kahvia.

HIIT-treeni: Kuntopyörällä 10 x 1 min. kovalla teholla. Väleissä palautteluksi 1 min. hiljaista polkemista. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Laitoin tulen takkaan.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Kirjoitin.

Kokoustaltiointi kertoi, että Tero ja Mari olivat johtamassa tilaisuutta Tampereella, seurakunnassa.

Siunausta!

Ps. "Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman" (1. Joh. 2:12).