13.3.

Muistoja Pohjoismaisista halliyleisurheilumestaruuskilpailuista,
joista kotiuduin tänään
Kuva otettu 10.3. palkintojenjaon jälkeen Pohjoismaiden
lippujen takana. Tarkemmin olen kertonut 3000 m
kävelystä, johon osallistuin, 10.3. päivän kohdalla.

8 aikaan heräilimme tänään hyttikaverin kanssa m/s Gabriellalla. Sitten vain aamiaiselle laivan saliin. Palattuamme hyttiin luin Markuksen evankeliumia. 

Klo 10.10. oli laiva Katrajanokan satamassa, Helsingissä. Sieltä ratikalla Kampin linja-autoasemalle Onnibussin lähtöä odottelemaan.

Bussi lähti 13.30. ja oli Saarijärvellä, "rantakivellä" 18.15. Marja-Leena - joka oli leikkauttanut tukkansa - oli minua vastassa. Hiukset olivat pirteän näköiset.

Napsautin saunankiukaan päälle ja purkailin tavaroita repusta. Söimmekin. Pöydällä odotteli minua syntymäpäiväruusuja (sen 11.3.olleen vanmhenemisen päivän johdosta) - olipa siinä lahjojakin. Kiiiitos!

Terhi-Marja, Emilia ja Danielkin käväisivät - ja olihan niitä vähän vaarilla tuliaisiakin Ruotsinmaalta.

Kävin löylyissä - sillätavallahan sitä tuntee tulevansa kotiin. Mukava oli muutenkin tulla kotiin.

Iltapalaa ja teetäkin vielä otettiin.

"Kristillinen sanoma on pohjimmiltaan yksinkertainen - se on tarkoitettu kaikille ihmisille kaikissa kulttuureissa. Todistamisessa on myös jotakin yksinkertaista ja aitoa. Kaikki voivat kertoa siitä, mitä ovat kokeneet ....

... Sille, joka todistaa, rehellisyys on tärkeintä todistuksen vastaanottamisen kannalta. Jos esimerkiksi syyttäjä voi tuoda esiin todisteita siitä, että todistaja on aiemmin valehdellut tai varastanut, tämän luotettavuus vähenee. Kristuksen todistajana Paavali oli tästä syystä tarkka esiintymisestään ja luonteestaan" (Jonas Ahlsved, Sanoin. Teoin. Ihmein. Hengen voimassa., Päivä Osakeyhtiö 2010, s. 105, 106).

Siunausta!

Ps. "Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, hän tehköön teidät kykeneväksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen" (Hebr. 13:20-21).

12.3. 7 aikaan tuli herätyksi Huddingessa, hotellissa, jossa eilenkin. Aamiainen hotellissa. Luin Markuksen evankeliumia. 8.30 lähdimme kilpailun järjestäjien bussilla hallille, jossa PM-kisat järjestetään. Otimme jo kaikki tavarat hotellilta mukaan. Sielläpä sitten tuli hallilla nakotettua ja kisoja katseltua. 14.45 lähti Helsinkiin menevä joukkueen osa bussilla satamaan - n. 20 km. M/s Gabriella lähti 16.30.  18 oli joukkueen palaveri -kokoontuminen kahveineen laivan konferenssitilassa. Sieltä menin syömään seisovasta. Pöydässä istuvat eivät olleet meidän porukkaa. Yksi halusi ottaa Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosen. Tämän päivän aikana hallilla oli mahdollisuus jollekin antaa. Eiväthän kaikki halua ottaa. Suurelle osalle olen aiemmin jo antanutkin. Ja iso osa on kuullut minun puhuvan elämän tärkeimmästä asiasta. Syönnin jälkeen tulin hyttiin ja 20.30
maissa jo kiipesin yläpunkkaan unia odottelemaan. Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut velimies-Heimolle Kangasniemen Haarajoelle, tänään olevan maailmaantulopäivän johdosta! Siunausta ethen käsin! Siunausta!

11.3. 8 jälkeen menimme täällä Huddingessa hotellin aamiaiselle. Sattuu olemaan vuolijan syntymäpäivä tänään - 69 v sitten tulin maailmaan Kangasniemellä, Haarajoen kylällä, kotini kammarissa. Tekstiviestillä putkahteli onnitteluja - Venäjältäkin pari. Emilialtakin tuli vielä oma. Mukavata. En lähtenyt tänään ollenkaan kilpailupaikalle, hallille, tuonne n. 12 km päähän, kilpailuja seurailemaan. Oma laji oli eilen. Jäin hotellille. Luin Markuksen evankeliumia. Kävin kävelemässä tässä lähitienovilla 1h 30 min. Mm. Valtavan isossa Ikeassa. Paljon siellä oli ihmisiä ja paljon saa kävellä. Aurinko paistoi. Kaunis synttärisää. Kävin myös toisessa isossa kaupassa, josta ostin vähän Ruotsin tuliaisia. Hotellihuoneessa seurasin TV:sta Holmenkollenin 50 km hiihtoa. Myös nukuin. Välillä otin välipalaa. Klo 20 oli urheilijajuhla järjestäjien puolesta. Eri maiden kisoihin osallistuvia urheilijoita. Erinomaiset ruuat. Myös kahvit. Eli oikein hyvät syntymäpäivätarjoilut. Puheensorinasta ei voinut puhua. Ruotsalaisten suunnalla se oli puheenmeteliä. Jonkin verran 21 jälkeen jo tulimme hotellihuoneeseen. Sittenhän sitä jo kohta käytiinkin unia odottelemaan - 69 vuotiaana. Katsoipa numeroita vaikka ylösalaisin, niin ei se siitä muuksi muutu. Hyvähän se on ikä tämäkin. Jumalan lapselle se on aina niin. Siunausta!

10.3. M/s Gabriellalla heräilimme 7 aikaan. Luin Markuksen evankeliumia. 8 menimme aamiaiselle laivan saliin. 10 aikaan olimme Tukholmassa, Stadsgården satamassa. 10.30 lähti Helsingistä lähteneen Suomen yleisurheilujoukkueen osa tilausbussilla kohti 20 km pääs
sä olevaa Huddinhenia - joka on yksi suur-Tukholman kunnista. Majoituimme Scandic Kunges Kurva -hotelliin. Sanovat, että nimi Kuninkaan Kurvi on tullut siitä, että Ruotsin nykyinen kuningas ajoi prinssinä ollessaan ns.metsään siinä mutkassa. Majoituttuamme lähdimme bussilla isolla porukalla n. 12 km päässä olevalle hallille - urheilu -sellaiselle. Aluksi meno ei meinannut ns.luonnistaa. Alkoi saada jo koomisia piirteitä - mutta mitäs me, johtajaahan me seurattiin. Kyseessä on Yleisurheilun halli-Pohjoismaiden mestaruuskilpailut. Ensin osanotonvarmistus -kuittaus. 16 alkoivat kilpailut. Jatkuvat sunnuntaihin. Avajaiset puheineen olivat ennen 18. Viiden Pohjoismaan liput - kaikissa risti - myös tuotiin kulkueessa palkintopallin taakse. Lajini - 3000 m kävely - alkoi klo 20.45. - 21.45. Suomen aikaa. En olekaan kilpaillut koskaan näin myöhään. Etukäteen ajattelin norjalaisen olevan "kovakin kanto kaskessa", hänellä kun oli merkittynä kovempi tilastoaika kuin minulla viime vuodelta. Sain aika hyvässä vauhdissa tuomarilta huomautuksen. Hidastin rutkasti vauhtia, sillä em.norjalaiseen olin saanut rako sen verran, että oli varaa kävellä varman päälle. Kun näin kauas tulee, niin mieluummin kävelee voitosta, kuin aikaa. Sijoitus 1. Palkintojenjaon jälkeen lähdimme - minä ja kaksi muuta taksilla 12 km matkan hotellille, se kun ei ole niin kovin kallis kun on useampi - eikä ole muutenkaan. Kova sumu. Kuu.  Sittenpä söimme iltapalaa - ja kahviakin tuli juoduksi. Tuossa puolenyön jälkeen vielä syötiin. Sellaista meininkiä täällä Ruotsinmaalla. Siunausta!

9.3. Nousin 6.45. Pakkasella 1.9. Aamupalaa ja kahvia. Marja-Leena kävi viemässä lapsen lapsoset - Emilian ja Danielin - kouluun. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L vei minut Ranta-Kiven pysäkille hyvissäajoin reppuineni. 10 aikaan nousin Onnibussiin. Matkalta tuli kyytiin muitakin, joilla oli matkassa sama tarkoitus kuin minullakin. 15 olimme Helsingissä, Kampissa. Siitä ratikalla Katajanokalle, Viking Linen terminaalille. 16 maissa oli kokoontuminen, jossa saimme liput. Osa yli 10
hengen Suomen joukkueesta meni laivalla Turusta. 16.30 päästiin laivaan - m/s Gabriella. Vietyämme tavarat hyttiin, lähdin hyttikaverin kanssa syömään laivan pipkien ja  notkuvien seisovien pöytien ääreen. Sinne pääsi 17.30. - silloin kun laivakin lähti kohti Tukholmaa. Syönnin päälle kävimme nukkumaan. Siunausta!

8.3.

Harmaa päivä - mutta vain ulkonaisesti. Luntakin sateli - ja sehän on kaunista. Pakkasta noustessani 0.5. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun aamulla. Söin aamupalaa ja join kahvia - M-L meni vielä lepäilemään. Luin Matteuksen evankeliumia.

Kävin viemässä lääkärille verensokeriarvojani, joita olen mittaillut

Pianhan sitä piti taas syödä - niimpä maistuikin jälleen se eilinen hyvä juustoinen porokeitto.

Takkaan sytyttelin tulen lämmittämään - sehän lämmittää mieltä ja kämppää.

Kävin Tarvaalan koululla KYLÄILLAN järjestelyasioissa. Johtajaopettajan kanssa katsottiin paikat ja sovfittiin asiasta - vaikka vielähän se kuitenkin koulutila-anomuskin pitää tehdä. Emilialta ja Danieliltakin loppui koulu samaan aikaan. Ihmettelivät, että mitä varten minäkin siellä olin. Äiti tulikin töistä samaoihin aikoihin. Annoin Terhi-Marjalle ja Emilialle tulppaanit - jotka kävin osatamassa ennen koululle menoani - naistenpäivän johdosta. M-L:lle tulppaanikimpun sitten kun ajelin koululta kotiin. Voipihan sitä tässäkin vielä onnitella kaikkia naisia heidän päivänsä johdosta! Olen huomannut, että Venäjällä naistenpäivää vietetään "isommin" kuin Suomessa. Niin, se "On Yksi Nimi ylitse muiden..." KYLÄILTA on Tarvaalan koululla pe. 31.3. klo 18.30. Ja sehän on kaikille tarkoitettu hyvä tilaisuus. Kantsii pyytää ystäviä mukaan.

Kävin 8.3 km kävelylenkillä Tarvaalan suunnassa. meinasin vähän erilaista lenkkiä kuin siitä sitten tuli. Pyörätie oli luminen ja uutta satoi. Lumi tarttui nastalenkkarien pohjiin. Koetin kävellä myöskin ajoradan puolella, mutta sekin oli hankalaa kun autoja piti vähän väliä väistää sivuun. Mutta raittiissa ilmassa kuitenkin olin.

M-L paistoi mantelileipiä.

19:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle raamattukoulu-iltaan. Jukka Oittinen opetti. Jokunen yli kahdenkymmenen oli ihmisiä. Opetuksen jälkeen rukoilimme.

Kaupan kautta tulimme kotiin - jotakin evääksi itselleni ostin huomiseksi.

Iltapalaa ja teetä.

Kävin saunan löylyissä.

Kasailin vähän kamppeita reppuun ja näkyville huomista varten.

Tähän vielä ajatus, joka on niin todellinen, että sen haluaa olevan juuri niin:

Jumalan Sanan mielipide on aina ylivertaisempi, kuin yleinen tai yksityinen mielipide, vaikka se kuljettaakin meitä vastavirtaan (Jouko Kuusjärvi).

Siunausta!

Ps. "Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi" (Matt. 5:13).

7.3.

Laitamme täältä meidän suunnalta sydämelliset nimipäiväonnittelut Pollarin Tarjalle! Noustessani oli pakkasella 11.2 astetta. Aurinkoista päivää kehitteli. Marja-leena vei tänäkin aamuna Emilian ja Danielin kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Sellaista arkista ja yksinkertaista elämää eläviä ihmisiä kun ollaan - haluamme kuitenkin, että Pyhä kulee mukana arjessamme - tai me haluamme kulkea Hänen mukanaan. 

11:ksi menin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 12 henkeä.

Palailtuani rukoushetkestä söimme erinomaisen hyvää porokeittoa - sellaista ei olla ennen syöty. Uskon, ettei jää viimeiseksi kerraksi sellaisen syöminen. 

M-L leipoi ruisleipää taikinanjuuresta.

Kävin 8.3 km kävelylenkillä Tarvaalan suunnassa - ja aurinko paistoi.

Laitoin tulen takkaan. M-L neuloi.

Hyvissä ajoin lähdin kylälle. Vein Rintamaposteja postiin. Hain Salmen ja menimme Kunnantuvalle klo 18:ksi Ilosanoman iltaan, jonka järjesti Häkkilän-peltokylän-Kohmun yhteiskristillinen rukouspiiri. kristittyjä eri seurakunnista oli n. 40 kokoontunut. Herätyskokous. Sen johteli Miika Gröngvist. Hän ja Teemu Lehtomäki johtivat kitaroiden kanssa yhteislauluja. Lauluryhmän laulaessa oli heidän lisäkseen myös Matti ja Tuula Lehtomäki. Teemu lehtomäki puhui ensin. Satu lahtela ja Ensio Manni todistivat. Samuli Lahtela saarnasi. Lopuksi oli kahvitarjoilu. Hyvä tilaisuus. On minussa kuitenkin "pieni evankelista" sisälläni ja siksipä haluankin siunata toimintaa, jossa on vilpittömät tarkoitukset toteuttaa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä. Kaikilla uskovilla on oikeus olla toteuttamassa - tavalla ja toisella - tätä Jeesuksen antamaa missiota - tehtävää. Kunhan vain ihminen/ihmiset löytäisivät taivaan tien. Kyllä tilaa riittää jokaiselle tehdä herran työtä. Sarkoja Herran elopellolla on riittävästi. Kaikkein surkein tilanne olisi, jos ajattelisimme jotenkin muuten. Tilaisuuden jälkeen vein Salmen kotiin. Vein muutaman Rintamapostin vielä lähistöllä oleviin laatikoihin.

Palattuani kotiin piti syödä iltapalaa ja juoda teetä.

Seurasin netin kautta puoluejohtajien kuntavaalikeskustelua.

"On merkillepantavaa, että vuonna 2016 kristittyjä tapettiin entistä laajemmin eri puolilla maailmaa, vaikka esimerkiksi Syyriassa ja Irakissa uskonvakaumuksensa takia tapettujen kristittyjen määrä oli aiempaa pienempi. Syynä näiden kahden maan pienempään lukuun on se, että valtaosa kristityistä oli jo paennut alueilta, jotka ISIS julisti islamilaiseksi kalifaatiksi vuonna 2014. (Open Doors, No. 2 - maaliskuu - huhtikuu 2017, "World Watch List 2017 -rapostin viisi trendiä", s. 13).

Siunausta!

Ps. "Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä" (Matt. 5:10-12).

6.3.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Moision Tarmolle!

Tänä aamuna oli noustessani 11.3 astetta pakkasta. Marja-Leena oli sitä ennen käynyt jo viemässä hiihtolomansa viettäneet lapset kouluun.  Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Voi olla - en tiedä - että joistakin ihmisistä "tämäntapainen elämä" on lain alla olemista. Voin sanoa, ettei se niin ole. On vain joitakin asioita elämässä, jotka ovat välttämättömiä itselle - ja muille. Yleensä aamulla syödään ja juodaan. Jos ei syö ja juo, kuolee. Sama pätee hengellisiin asioihin nähden. Jumalan Sana on ruokaa elämällemme. Rukous on hengitystä. Jos nuo molemmat loppuvat elämästämme, tai emme "harrasta" niitä, tulee hengellinen kuolema - meistä tulee sellaisia joilla on "se nimi", mutta olemme kuolleita.

Kävin urheiluhierojalla.

Hommailtiin lippuja Onnibussiin torstain reissuani varten.

13 hain Emilian ja Danielin koulusta meille. Aurinko paistoi komiasti.

Söimme.

Illemmalla "kääppäisin tavallisen ihmisen kävelyä hitaammalla" 60 min. lenkillä Tarvaalan suunnassa. Pirteä pieni pakkanen.

Jakelin joitakin kokouskutsuja.

Laitoin takkaan tulen - jo toisen kerran tälle päivälle.

Iltapalaa ja teetä.

Muistaisitko rukouksin yhtä ihmistä - Pirjo-nimistä - jolla on verisuoni katkennut päästä ja on nyt tajuttomana, että Herra parantaisi! Rukoilisitko myös yhden miehen puolesta, joka on ollut kateissa 2 v, että hän löytyisi. Myös hänen perhettään!

" "Oletko huomannut sitä? Yli 20 vuotta sitten Jumala siirsi lähetystyön päämajan Afrikkaan."

Monien lähetystyötä tutkivien henkilöiden näkemyksen mukaan kristinusko ei ole enää vuodesta 1981 lähtien ollut tilastollisesti länsimainen uskonto. Edellisen kerran kristittyjen enemmistö on löytynyt muualta kuin länsimaista vuonna 923.

Tohtori Scott Sundguist, Fuller´s School of Intercultural Studies -oppilaitoksen dekaani, arvioi tämän muutoksen olevan yksi kolmesta lähetystyön historian tärkeimmästä muutoksesta. Entä ne kaksi muuta? Ne ovat kristinuskon päätyminen Rooman viralliseksi uskonnoksi 300-luvulla ja kristinuskon leviäminen maailmanlaajuiseksi 1500- ja 1600-luvuilla.

Vaikka Kiinassa on ollut maailman suurimmat herätykset, Afrikassa on nähty seurakuntien suurinta kasvua. Vuonna 1900 Afrikassa oli 9 miljoonaa kristittyä ja 34,5 miljoonaa muslimia. Vuonna 2010 siellä oli 494 miljoonaa kristittyä ja vain hiukan enemmän muslimeja.

Yllä olevan lainauksen on lausunut pastori Benjamin Kwashi, Josin (Nigeria) piispa, joka on peloton vainottujen kristittyjen puolestapuhuja Afrikassa. Koska nigerialaiset ovat myös innokkaita evankeliumin eteenpäinviejiä maailmassa, ei ole yllättävää, että Pohjois-Nigeriasta on tullut varsinainen vainojen näyttämö" (Open Doors, No. 2 - maaliskuu - huhtikuu 1972, s. 11).

Siunausta!

Ps. "Muistakaa vankeja, niinkuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis" (Hebr. 13:3).

5.3.

Sunnuntai. Marja-Leenan noustessa 9 pakkasta. Nopeastihan se sitten auringonpaisteessa lämpeni. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Matteuksen evankeliumia. 

10:ksi menimme helluntairukoushuoneelle Rukoushetkeen alakertaan - kymmenkunta rukoilijaa.

11 alkoi yläkerrassa Ehtoollisjuhla. Pastori Mika turunen johteli ja saarnasi. Maju Aho Inkeri Riihisen säestyksellä lauloi - välillä he lauloivat myös duettona kuin Pirkko ja Terttu - siis Välimäki. Vietimme ehtoollista. Tilaisuuden jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu, jossa "erehdyin" syömään liikaa kaikkea tarjolla olevaa. En kuitenkaan imeliä, mutta niissäkin, mitä söin oli paljon hiilihydraatteja. Sempä näki sitten jälkeenpäin verensokeriarvoissa.

Palattuamme kotiin kokouksesta, lähdin heti hiihtelemään Tarvaalan aurinkoisille hohtaville hangille 1h 30 min. Oli tosi hieno sää. Deniskin tuli vähän myöhemmin hiihtelemään - tuli samaa latua toiseen suuntaan.

Palailtuani hiihtelemästä ennätin minäkin katselemaan Lahden MM-kisojen viimeisen päivän jännittävän miesten 50 km hiihdon loppuhetkiä. 

Söimme.

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä tarvaalan suunnassa. Puolikuu. Tähtinen taivas. palatessa 8.8 pakkasta. Menomatkalla kävin "Terheillä" tulostuttamassa yhtä a nelosta - oma tulostin jostakin syystä ei toimittele.

Saimme iloisia uutisia - ja nehän ovat aina "mieltäkohottavia". Ihan vaan muistiinmerkitsin, että muistan, milloin sen kuulimme.

Iltapalaa ja teetä.

"Kuinka paljon vainottuja kristittyjä on?

World Watch List 2017 -listan 50 kärkimaan yhteenlaskettu väkiluku on 4.83 miljardia ihmistä. Kristittyjen arvioitu osuus tästä on noin 650 miljoonaa (13 %). Näistä 650 miljoonasta kristitystä noin 215 miljoonaa (33 %) arvioidaan joutuvan kokemaan "merkittävää" tai "korkeaa" vainoa uskonvakaumuksensa takia.

Koska tässä puhutaan vain listan "pahimman" 50 maan tilanteesta, maailmanlaajuisesti vainottujen kristittyjen kokonaismäärä on suurempi. Sen on arvioitu olevan noin 350 miljoonaa, mutta tarkan luvun arviointi on vaikeaa. Nämä maat eivät ole World Watch -tutkimusyksikön perusteellisen tutkimuksen kohteena, joten tarkkaa lukua on vaikea antaa.

Kuinka monta kristittyä tapetaan uskonsa tähden vuosittain?

Tästä käydään jatkuvaa keskustelua. Jotkut järjestöt väittävät jopa, että kristittyjen marttyyrien määrä olisi peräti noin 100 000 vuosittain. Näin ollen yksi kristitty tapettaisiin joka viides minuutti. WWR -tutkimusyksikkö pitäytyy paljon alhaisemmissa lukemissa.

WWL 2017 tutkimusjaksolla tutkimusyksikön mukaan 1207 kristittyä tapettiin uskonvakaumuksensa takia ja yksikön tietoon tuli 1329 hyökkäystä kirkkoja kohtaan.

Nämä luvut ovat todellisia lukuja alhaisempia, mutta nämä ovat tutkimusyksikölle dokumentoidut ja rapostoidut lukemat" (Open Doors, No. 2 - maaliskuu - huhtikuu 2017, s. 7).

Siunausta!

Ps. "Antakaa, niin teille annetaan" (Luuk. 6:38).

4.3.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Saarijärven Arsille!

Noustessamme lauantaihin oli 7.5 astetta pakkasella. Puut olivat edelleen kauniisti lumivaipassaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/teetä. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

10:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle paasto- ja rukouspäivään. Rautasen Jussi tuli kyydissäni. Klo 10-10.45 rukousjaksossa oli: 9 henkeä, klo 11-11.45: 14 henkeä, klo 12-12.45: 15 henkeä ja klo 13-13.45 16 henkeä.

Palattuani kotiin rukoushuoneelta laitoin tulen takkaan. Seurasimme Lahden MM-hiihtoja ja söimme hyvää ruokaa. Keitin myös kahvit.

Kävimme M-L:n kanssa hakemassa Tuijan ja Jussin ja menimme 17:ksi Deniksen 30 v synttäreille, heille. Sinne tulivat myös Timo, Pia ja Milena, sekä Paavo ja Antti, myös Alpo, ynnä Lauri ja Eija.. Joimme kahvia ja mitä kukin, sekä söimme kaikenlaisia herkkuja - imeliin en sortunut kuitenkaan. Aydämelliset onnittelut vielä tässäkin Denikselle ja Jumalan siunausta ja johdatusta tuleviin päiviin!

Tulimme kotiin syttäreiltä tuossa 20.30 maissa. Lähdin sitten 8.3 km lenkille Tarvaalan suuntaan. Daniel halusi myös lähteä mukaan potkukelkallaan. Niinpä menimme tyttärenpojan kanssa kaksistaan. Daniel on sosiaalinen poika - puhetta pulppuili koko ajan mukavasti. Taivaalla näkyi hetken pilvien takaa kuun sirppi. Pakkasta 5.4. Mukava sää.

Pikkisen vielä piti ottaa teetä ja sen kanssa jotain.

"Joku tuntematon on kirjoittanut seuraavat säkeet:

"Punarinta sanoi varpuselle:

Haluaisin niin kovasti tietää,

miksi nämä ahdistuneet ihmisolennot

ryntäilevät ympäriinsä suurta huolta kantaen.

Varpunen vastasi punarinnalle:

Ystäväni, luulen sen johtuvan siitä,

ettei heillä ole Taivaallista isää,

Häntä, joka pitää huolta sinusta ja minusta" 

(Billy Graham, Tänään on toivoa, Viisauden ja uskon sanoja, Kuva ja Sana 2009, s. 76).

Siunausta!

Ps. "Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa" (Ps. 84:6).  

3.3.

1.6 lämpimällä noustessamme perjantaihin. Oli kaunis näky kun kaihtimet avasi - puut hohtavan uuden lumen peitossa. Satanut aikakin lailla sitä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä.

Ennen 9 lähdin Herätysseuran kirjapainolta, Suolahdesta, hakemaan Lauluja Jeesuksesta -vihkosia - niitä kun jo illalla tarvitaan. "Sattui" niin ihmeellisesti, että - asiasta mitään tietämättä - tuli minulle 100 euroa rahaa. Vihkosten hinta oli 108 euroa. Kyllä herra, jota palvelemme, on ajan tasalla - ja tarkasti. Kiitän Häntä! Marja-Leena jäi leipomaan illa tilaisuuteen.

Palattuani Suolahden suunnalta, söimme.

Lähdimme 12.30:ksi uimahallille. Haimme hiihtolomalaiset - Emilian ja Danielin - mukaan. Emilialla oli kaverinsa kanssa sopimus mennä uimaan. Danielin kanssa metkin lähimme. M-L meni siksi aikaa - tai oli tarkoitus - katsomaan erästä sairasta TK:een. Kuitenkin tämä sairas oli siirretty toiseen paikkaan ja M-L tuli aikaisemmin minua hakemaan. Ennätin - pitkästä aikaa - uida n. puolet ajasta: 1550 m. Etukäteen ajattelin, että josko 3000-4000 m välille uisin. Emilia ja daniel jäivät vielä uimaan - äiti sitten töistä tullessaan kävi hakasemassa heidät kotiin. Hyvin heiltä uinti ja sukeltelu käy. Uinti olisi kyllä hyvä kuntoilumuoto.

Kasasimme tarjoilu-, ym. kamat autoon ja ajelimme 16.45:ksi M-L:n kanssa hakemaan Rautasen Jussin kyytiin soittimen ja äänentoistojuttujen kanssa. Rukoushuoneelta vielä jotakin mukaan ja sitten hurauttelimme Pylkönmäelle, Yrittävän talolle, klo 17.30:ksi. Anne Hokkanen oli siellä meitä vastassa ja sisään päästämässä.Penkit ja laitteet paikoilleen - M-L laitteli tarjoilujuttuja valmiiksi.

18.30. alkoi "On Yksi Nimi ylitse muiden..." KYLÄILTA, jonka johtelin. Väkeä n. 30 henkeä. Usko Kärkkäisen kanssa toimimme esilaulajina yhteislauluissa, joita oli puheenvuorojen väleissä, sekä myös alussa, että lopussa - niistä uusista Lauluja jeesuksesta -vihkosista lauloimme. Denis Kuzmin, Paavo Pitkänen ja Suvi Ahonen käyttivät todistuspuheenvuorot. olivat hyviä - ihmeitä tapahtuu. Jumalahan se niitä tekee. Puhuin lopuksi yksinkertaisesti evankeliumia. Oli avointa puhua. Lopussa joimme M-L:n tarjoamat hyvät kahvit/teet/mehut. Muutama ihminen kävi rukouspalvelussa. N. 10 henkeä yhteensä erilaisissa vastuutehtävissä ennen iltaa ja illassa. Kiitos kaikille heille! Kiitos ennenkaikkea Jumalalle!

Lunta se vain sateli, kun poispäin ajelimme Pylköltä. Veimme joitakin tavaroita rukoushuoneelle ja Rautasen Jussin tavaroineen kotiin. Piipahdimme vielä "Terhien" ovella. Kotona olimme vähän ennen 22.

Sytyttelin takkaan tulen.

Iltapalaa ja teetä vielä piti saada.

Tuli mukava kuva M-L:n älypuhelimeen. Siinä Milena istui uimahallin kahvion pöydässä ja joi pillimehua. Ilme oli mukava. Oli ollut Milena elämänsä ekaa kertaa uimassa uimahallissa isän ja äidin kanssa - molempien luulisin.

Sellaistahan se - ainskii päällisin puolin - on ollut tämä - jo ainskii melko vanhojen - ihmisten elämä tänään. Illalla miinuksella 3.3. astetta.

"Kaikkia ihmisiä täytyy rakastaa, mutta en voi kohdella "lammasta" samalla tavoin kuin "sutta" tai käyttäytyä teeskentelijöiden kanssa samalla tavoin kuin rakastettujen opetuslasten kanssa, tyrannien kanssa samalla tavoin kuin uhrien kanssa. Voi sitä paimenta, joka ei pysty erottamaan lammasta sudesta, ja joka käyttäytyisi samalla tavalla hyvää ja huonoa aviomiestä kohtaan, kuuliaista ja tottelematonta lasta kohtaan. Rakkauden muoto riippuu tilanteesta" (Richard Wurmbrant, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 140).

Siunausta!

Ps. "Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa" (Filemon 25).

2.3.

Nousimme hyvissä ajoin. 0.2 lämpimän puolella. Puut mukavannäköisiä kuurassaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta.

Laitoimme sukset autoon M-L:n kanssa ja menimme hakemaan hiihtolomalaiset - Emilian ja Danielin - kyytiin suksineen. Ajelimme Kangasniemelle. Matkalla rukoilimme yhdessä. Perille päästyämme menimme ensiksi syömään hyvät ruuat Teboilille. 

Teboililta sitten hurautimme Malloksen rantaan, Rasaniemeen. Veljeni Heimokin tuli sinne suksineen. Hiihtelimme jäätä pitkin Mäntyluotoon - siitä vain rannasta suora latu saarta kohti. Lunta ei ollut paljon. Märkä jälki jäi ladulle, mutta vesi ei haitannut. Eihän se pitkä matka ole - soutamalla sellainen puolisen tuntia. Kävimme mökissä sisällä katsomassa ovat ko hiiret sun muut tehneet mitään pahojaan - joitakin siemeniä oli päiväpeitolla ja reikä ilmestynyt siihen peittoon. Sittenpä hiihtelimme valmista latua takaisin mantereelle.

Rannasta menimme Heimolle ja Arjalle, jossa joimme kahvia muine tarjoiluineen. Katselimmepa netin kautta naisten viestiäkin MM-hiihdoista, lahdesta.

Syntymäkotitantereiltani ajoimme jo kohti kotia, mutta kävimme matkalla Pirjolla ja Karilla, siskollani. Taisimme olla 16.30 maissa siellä. kahvit ne sielläkin pöytään laitettiin, ym. höystöt.

Vetisessä kelissä - niinkuin se on ollut koko päivän - hurruuttelimme Saarijärvelle. 11 asteen verran lämpimän puolella ollut tänään. Veimme ensin Emilian ja danielin kotiin. Mukava oli heidän kanssaan olla reissussa. 

Oltuamme kotona 20 jälkeen hain ensin puut ja laitoin takkaan tulen. Sen jälkeen lähdin heti 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Mukava lenkki. Jäi hyvä maku. Oikealla tekniikalla koetin kävellä. Sohjoinen pyörätie.  

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Sen minä sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa" (Ef. 4:17).

1.3.

Niihämmyö alotettii tuas uus kuukaos. Tuntuukin jo aika keväiseltä sanoa: Mualiskuu. Kohtahan se on sekin ohi.

Kun nousimme keskiviikkoon oli 1.9 astetta lämpimän puolella. Kun heräsin - avasin silmäni - uuteen päivään, oli ensimmäinen ajatus, joka oli mielessäni: MAHDOTONTA, ETTÄ TUOMIOT JÄISIVÄT TULEMATTA. Muutaman kerran tuo kertautui mielessäni. Pian sen jälkeen vasta tuli mieleeni, että tänään astuu Suomessa voimaan sukupuolineutraali avioliittolaki. En ollut tätä viimeksi mainittua asiaa ajatellut. Jotenkin kuitenkin yhdistin nämä asiat mielessäni. Tänään tapahtuva rajanylitys on suuri kansamme elämässä. Jumalattomuus ja Raamatun arvovallan mureneminen etenee kovaa vauhtia. Sillä on seurauksia - nimenomaan ajatellen Jumalan siunausta kansamme elämässä. Haluammehan me kuitenkin pitää kiinni Jumalan Sanasta? Rukoilkaamme armoa kansallemme.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Meillähän oli kaksi hiihtolomalaista edellisen yön - Miro ja hänen kaverinsa, Juuso. Pojat nukkuivat pitkään - niinkuin hiihtolomalla kuuluukin. Noustuaan söivät M-L:n tarjoamat hyvät aamupalat.

11 maissa vein pojat lumilautoineen tuohon Paavonrinteeseen laskettelemaan - kaakaotermospullon ja eväiden kanssa. Ovat kovia poikia laskettelemaan - nimenomaan laudalla.

Kirjoittelin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman "yhteydenpitovälineen" Rintamapostin nro 8.Lähettelin sen niile, joille se menee s-postina. Tulostin ei toiminut, niin paperiversioita en vielä saanut.

Lahden MM-kisojakin tuli seuratuksi.

15 kävin hakemassa Miron ja Juuson Paavonrinteestä meille syömään. Söimme. M-L oli tehnyt hyvää ruokaa.

Ruuan jälkeen vein taas pojat laskettelemaan.

M-L on leiponut tänään kyläiltaa varten.

Kävin 60 min. kävelylenkillä Tarvaalan suunnassa. Siitä tuli sellainen reippailu raittiissa ilmassa, sillä pyörätie oli niin liukas, ettei uskaltanut muuten. Olen kiitollinen siitäkin - ylipäätään siitä, että yleensä voi kävellä.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan - tänään oli vuorossa Jesaja 62 -rukousilta. Rukousta Israelin puolesta - mutta muidenkin aiheiden. 15 henkeä.

Palattuani rukousillasta söin iltapalaa ja join teetä. Timo, Pia ja Milena kävivät hakemassa Miron ja Juuson meiltä. Timo meni vielä 20 maissa naapurinsa kanssa verkkoja kokemaan - siis kalaverkkoja.

Siunausta!

Ps. "Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen" (1. Kor. 1:9).

28.2.

0.2 astetta lämpimän puolella noustessamme uuteen päivään, joka oli tiistai. Lunta satoi sillä tavalla siinähetkessä vähän aikaa, että lienenkö koskaan nähnyt moista - niin isoilla hiutaleilla ja tiheään. Hieno näky. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme erilaisten esirukousaiheiden puolesta yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Tein lehti-ilmoituksen ja lähetin perjantain KYLÄILLASTA, joka on Pylkönmäellä, Yrittävän talolla klo 18.30. Tule sellaisena kuin olet - ja tuo joitakin toisiakin mukanasi!

Käväisin kutsujen monistuspaikassa. Ei ollut ketään paikalla. Ajelin kylälle ja hain R-kioskista sinne tulleen uuden passini. Kävin myös kaupassa. 

Palattuani kotiin oli M-L aloittanut mm. lihapiirakoiden valmistamisen.

Kävin vielä kylällä - kun Daniel soitteli, että hänen ja Emilian tekisi mieli kebab-ranskalaisia. Niinpä kävin hakemassa ja vein ne heille. 

Sittenpä lähdinkin ajelemaan Pylkönmäelle. Jakelin kutsuja perjantain KYLÄILLASTA 250 kpl, sekä laitoin eri ilmoitustauluille ilmoituksia. Kävin välillä kahvilla Eväskontissa - josko se nimi oli tuollainen. Voi olla iloinen siitä, että ihmiset ainakin tietävät sellaisen tilaisuuden olemassaolon. Valinta on sitten heillä. Muistetaan Pylkönmäen ihmisiä rukouksin - ja myös perjantain KYLÄILTAA siellä. Uskon, että tilaisuudella on oma tarkoituksensa.

Palattuani 17 jälkeen kotiin tulivat Terhi-Marja, Emilia ja Daniel meille. Olivat olleet hiihtolomalaiset Emilia ja Daniel uimassa. Piakkoin saapuivat myös Timo, Pia, Milena, Miro, sekä hänen kaverinsa, Juuso. Toiset olivatkin tuomassa hiihtolomalaisia - Miroa ja Juusoa - meille yöksi. Menevät huomenna laskettelemaan Paavon rinteeseen.

Minä siinä söin lounaan ja päivällisen tälle päivälle. Kaikki saimme M-L:n tänään paistamia lihapiirakoita ja nakkeja. Olivat vähän eri makuisia kuin kaupasta valmiina ostetut - maukkaampia. Laskiaispullia oli myös - joihin en koskenut. Kahviakin juotiin, ynnä teetä ja kuka mitäkin.

Timon kanssa kävimme saunan lauteilla ottamassa löylyjä.

Klo 21 maissa oli lämpimän puolella 2 astetta.

"Seurakunta velvoittaa sankarilliseen kristilliseen elämään. Yksi Jeesuksen nimistä on "Sankarillinen Jumala" (Jesaja 9:5, hebreankielisessä tekstissä. Suomalaisessa Raamatussa Väkevä Jumala, suom. huom.). ...

... Marttyyrien veri on voimakas ja se ruokkii seurakuntaa rautaesiripun takana samoin kuin niitä, jotka tukevat kärsivää seurakuntaa vapaassa maailmassa. Apua antavien verettömät uhraukset ovat myös elintärkeitä maanalaisen seurakunnan kasvua varten" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 160).

Siunausta!

Ps. "Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina" (Ef. 5:8).

27.2.

Vähiin menee, ennenkuin loppuu - helmikuu. Pakkasella 9.1 noustessamme. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - omalla tavallamme. Kukinhan taaplaa tyylillään - eikä rukouksessa ole kaavoja. Kaavat kuuluvat lähinnä ompelijalle.

Valmistelin KYLÄILTAA.

Tehin jonkinlaisen - lähinnä sellaisen, että ei oikein tiedä itkisikö vai nauraisi - pohjan, josta olisi tarkoitus monistaa kutsuja pe. 3.3. klo 18.30 olevaan KYLÄILTAAN, joka on Pylkönmäellä, Yrittävän talolla. Tervetuloa! Infoa tuossa vieressä.

Kävin Rantalan Jussin luona - skannasimme nettiin laitettavaksi ilmoitusta KYLÄILLASTA - no, kyllä siitä asia kuiten selviää. Ja onhan se inhimillisemmän oloinen, kun ei ole niin täydellinen - se kun tuo ihmiselokin on niin inhimillistä.

Tälle päivälle olimme sopineet hiihtolomalaisten - Emilian ja Danielin - kanssa hiihtoreissun. 13:ksi ajelimme mummin kää suksinemme heitä hakemaan. Eikun sukset autoon ja ajelimme neljisin tuonne Majakosken levennykselle. Siitä vain suksille ja sivakoimaan. Sitä Tarvaalan latua - jota kävin eilen katsastamassa - kahlutimme. Mukavahan se on vaarin ja mummin lastenlasten kanssa. Aurinkokin paistoi kuni keväällä ja ohuet hanget hohtelivat. Mukavata. Tämän ladun varressa on kauriiden ja peurojen ruokintapaikka - siinähän niitä pellolla olikin kauempana. Ruokintapaikan vieressä on myös laavu. Tehimme tulet ja istuskelimme laavulla - emme kuiten kuivvin nassuin. Repussa oli termoksissa kaakaota ja kahvia. Oli myös makkaroita, joita kärtsäilimme. Ja muutakin evästä. Sitten taas hiihto jatkui. 15 jälkeen olimme autolla. Sukset autoon ja veimme Emilian ja Danielin kotiin, jonne äitikin kohta töistä huristeli. Kiitos Emilialle ja Danielille mukavasta hiihtoretkestä! Onhan meillä niitä muitakin suunnitelmia vielä olemassa hiihtolomalle. Pakkanne n. 6 asteessa.

Palailtuamme vuokramökillemme alkoi M-L laitella ruokaa. Minä sytkäytin tulet takkaan. Kohtapa puoliin söimmekin kuhaa, joka oli uunissa paistettua ja hyvää, tykötarpeineen.

17 jälkeen lähdin 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Menomatkalla vein Danielin linkkarin heille - luulimme sen jääneen laavulle, mutta oli se kuiten repussa. Oli mielestäni ihan hyvä lenkki. Paluumatkalla kävelin - mielestäni - suht hyvällä tekniikalla vähän reippaammin. Viime lauantain yli 30 km hiihtelyn jäljiltä ovat etureidet aika kireät - koetin kaikilla kierroksilla mennä yhden pitkähkön nousun aina vapaalla tyylillä. Se on uusi liike lihaksille - yleensä kun perinteellisellä tyylillä hiihtelen - siksi net kipeytyivät. Ovat vieläkin. Ei kovin uskalla nyt sillä tavalla hiihdelläkään, kun on kisojakin tulossa kohdakkoin. Pakkasta 6.7 tullessani lenkiltä.

Laitoin saunan lämmite kun saavuin lenkiltä. Kohtapa istuimme M-L:n - "muorin", niinkuin jotkut sanoisivat - kanssa lauteilla löylyä ottelemassa. 

Iltapalloo ja teetä. Otin viipaleen myös Timon leipomaa ruisleipää, jota toi viimeksi kun kävi. Maistelin sitä jo aikaisemminkin. On erinomaisen hyvän makuista. En oikein paljon uskalla syödä - vaikka mieli tekisi - kun ruisleipäkin nostelee noita verensokeriarvoja.

Eipä se kummosta. kuiten mukavata olla elämässä elämää Jeesuksen omana - sitä elämää sydämestäni suosittelen jokaiselle.

"Sanotko sinä Jeesukselle: "Lähde luotani"?

Gerasalaiset pyysivät Jeesusta poistumaan heidän alueeltaan  (Mark. 5:17). Heillä oli hyvät syyt tehdä niin. Hän oli ajanut riivaajat ulos eräästä miehestä käskemällä niiden mennä sikalaumaan, joka sitten syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui. Tämän takia gerasalaiset menettivät omaisuutensa ja ruuan itseänsä ja lapsiansa varten. Kuinka sinä olisit toiminut, jos Jeesuksen tulo elämääsi olisi merkinnyt kotisi, autosi, pankkitilisi tai työpaikkasi menetystä? Ehkä sinä edelleenkin käyttäisit puheessasi pyhiä fraaseja, mutta et tarkoittaisi mitä sanoisit. Gerasalaiset lausuivat rukouksen, joka oli ainakin vilpitön: "Lähde luotamme, Jeesus."

Jeesus oli tottunut siihen, että Hänet ajettiin pois. Holman Huntin kuuluisassa maalauksessa "Maailman Valo" Herra kuvataan kerjäämässä talon ovella. Hänen jalkansa eivät osoita ovea, vaan maantietä kohti. Hänet useimmiten torjutaan kuin otetaan vastaan, koska Hänen vastaanottamisensa maksaa niin paljon.

Apostoli Paavali kirjoittaa: "Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen" (Fil. 3:8). Pidämmekö mekin uusia kauniita huonekalujamme, uutta autoamme, juuri saamaamme parempaa työpaikkaa, omistamaamme rahaa vastenmielisenä roskana? Hän tahtoi päästä siitä eroon - mitä nopeammin sitä parempi. Onko tämä meidänkin asenteemme maallisen omaisuutemme suhteen? Joka haluaa voittaa omakseen kristuksen, hänen täytyy kadottaa kaikki muu. Ystävyys Jeesuksen kanssa maksaa. Usko yksin pelastaa, mutta usko ei pysy elossa yksin. Siihen kuuluu aina suuret uhraukset Kristuksen tähden" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, herätysseuran kirjapaino Suolahti, s. 180-181).

Siunausta!

Ps. "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myössinun sydämesi" (Matt. 6:19-21).

26.2.

12.6 pakkasta noustessamme. Aurinkokin alkoi punaamaan nousullaan taivasta, joka oli vielä pilvessä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia, jne. Luin Matteuksen evankeliumia.

Menimme M-L:n kanssa 10 alkavaan rukoushetkeen helluntairukoushuoneen alakerrassa - taisi olla 7 henkeä. 

Klo 11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Reenilän Jouko johteli. Esittivät vanhempia herätyslauluja Rautasen Jussin ja Lampisen Janne kanssa. Johtivat myös meitä muutamiin lauluihin. Mika Turunen saarnasi. ne ovat aika mielenkiintoisia nuo hengelliset tilaisuudet kaikenkaikkiaan. Siellä kun voi tapahtua monenlaisia Jumalankin asioita. Alakerrassa oli kahvitarjoilu tilaisuuden jälkeen.

Kokouksesta paluumatkalla kävimme M-L:n kanssa syömässä kebab-salaatit kebab-pizzeriassa. 

Saavuttuamme kotiin tuikkasin tulen takkaan ja lähdin hiihtelemään Tarvaalan ladulle, joka oli vedetty. 1 h 20 min. hiihtelin. Aurinko paistoi keväisesti. Lähtiessäni oli pakkasella 1-2 astetta, palatessani 4.9.

Katselimme joitakin pätkiä päivän taltioinneista Lahden MM-hiihdoista.

Emilia soitteli, että tulenko saunaan. Kyllähän minä. 19 maissa menin. Deniksen ja Danielin kanssa löylyttelimme. Teet vielä joimme saunan jälkeen.

Kotona vielä iltapalaa ja teetä.

Kuulin, että perjantaina oli ollut nuoria aikuisia evankelioimassa kylällä. Tuttuja. On tosi hieno ja hyvä asia, että meidän kaupungissamme on sellaisiakin ihmisiä! MEIDÄN TULEE RUKOILLA sellaisten ihmisten puolesta, joilla on tuollainen "oikeanlainen menokulma" Jeesuksen antamaan tehtävään. Ja pyytää Jumalaa lähettämään lisää työmiehiä elonkorjuuseen sinne missä ihmiset ovat. Jeesushan käski meitä menemään, eikä niinkään sanomaan, että tulkaa meidän luoksemme. Meidän ei tule arvostella niitä jotka menevät ja tekevät evankeiloimistyötä kaduilla, teillä, aitovierillä ja ovilla. Hehän ovat Jumalan asialla - eivätkä ole harhaoppisia. Eikö ole hyvä asia, kun ihmisiä pyritään tavoittamaan evankeliumilla? Eikö ole parempi asia, että Raamattuun uskovat, Jumalan asialle syttyneet, ihmiset tekevät tätä työtä, kuin esim. Jehovan todistajat, jotka eivät voi olla ohjaamassa ihmisiä taivaan tielle, koska ovat vielä itsekin pimeydessä. Sokea ei voi sokeaa taluttaa. Emme saa uskovina antaa heille yksinoikeutta mennä ihmisten luokse. Minä haluan nähdä kaikki kaupunkimme Jeesukseen uskovaiset ihmiset samassa joukkueessa. Jokainen voitto Jumalan valtakuntaan on meidän kaikkien voittomme. Jos jotkut pitänevätkin itseään parempina uskovaisina, niin että haluavat vetäytyä pois toisista esim. opillisten asioiden vuoksi, niin en haluaisi sen vaikuttavan itseeni sillä tavalla, että vetäytyisin pois yhteydestä heidän kanssaan - ovathan he kuitenkin Jeesukseen uskovia. Jeesus rukoili meidän Häneen uskovien yhteyden puolesta. Se on Hänelle tärkeä asia. Olkoon se sitä myös meille Hänen seuraajilleen. Itseasiassa Hän sanoi, että meidät jopa tunnetaan Hänen opetuslapsikseen keskinäisen yhteytemme vuoksi. Hän sanoi myös, että meidän uskovien keskinäisen yhteyden kautta ihmiset voivat uskoa Isän lähettäneen Jeesuksen. Herra auttakoon meitä, että voisimme saada näkökykyä suhteuttaaksemme asioita oikein. Kuitenkin meidän tulee olla rehellisiä itsellemme ja toisillemme - ja Jumalalle. Jos sanomme, että on tarkoitus tehdä sitä ja sitä, tai ei ole tarkoitus tehdä, niin sen täytyy tarkoittaa sitä mitä myös ajatellaan ja kuinka aiotaan toimia. Muuten syyllistymme epärehelliseen toimintaan ja sillä taas ei ole siunausta. Tarkoitusperiemme tulee olla sellaiset kuin sanomme.

"Jaan kanssanne erään kirjeen, joka löydettiin kaksikymmentäkaksivuotiaan libanonilaisen kristityn opiskelijan taskusta. Hänet oli ammuttu, kun hän oli ollut matkalla Nabhaan viettämään joulua perheensä kanssa.

"Jos aavistukseni käy toteen, että minut tapetaan matkalla, sanon äidilleni ja perheelleni: Älkää olko surullisia, älkää itkekö paljon. Olen lyhyen aikaa poissa, ja me näemme toisemme taivaassa. Siellä meillä on ilo. Älkää pelätkö. Jumalan armo yhdistää meidät. Minulla on vain yksi pyyntö. Antakaa kaikesta sydämestänne anteeksi niille, jotka tappoivat minut. Rukoilkaa kanssani, että vereni, vaikka se onkin syntisen veri, hyväksyttäisiin Libanonin syntien hyvitykseksi, että se hyväksyttäisiin yhdessä kaikkien uskontojen uhrien veren kanssa. Opettakoon kuolemani ihmisiä rakastamaan... Rukoilkaa alati ja rakastakaa vihollisianne. Jos Abou-Khalil voisi antaa joitakin lankkujaan arkuksi, lepäisin siinä oikein hyvin. Pyydän, ettette järjestäisi hautajaisateriaa. Antakaa minulle anteeksi. Olen tomua. Minä, syntinen, Jeesuksessa kristuksessa, Ghasibe Kaytouz." " (Richard Wurmbrand, Missä kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 182).

Siunausta!

Ps. "Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät; jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. Muistuta tästä, teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat. Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa" (2. Tim. 2:11-15).

25.2.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Rautasen Tuijalle täältä menetetyn metsikön reunamilla asustelevilta vanhuksilta!

Nousin 7 korvilla. Toiset himpun ennemmin. Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa olivat meillä edellisen yön. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/kuka mitäkin. Lyhyen - siunausta matkalle pyytävän - rukouksen jälkeen he lähtivät kohti Lapin maisemia hiihtolomallaan.

Luin Matteuksen evankeliumia. Pakkasta 11.9.

8 maissa menin Kusiaismäkeen hiihtelemään. Aluksi oli pilvistä, mutta punainen auringonnousun puoli jo alkoi kertoa, että pian se paistaa aurinko. Niin kävikin jonkinaikaa hiihdeltyäni - aurinko alkoi paistelemaan siniseltä taivaalta ja puhdas luki hohteli, ynnä ladut kiiltelivät. Tuuleskelikin. Hiihdin 30.8 km. Pois tullessani pakkasta alle 5.

Palailtuani hiihtohommista piti syödä.

Lahden MM-hiihtojakin tuli netin kautta seuratuksi. Välipalaa, ynnä iltapalaa otetuksi ja takkaa lämmitellyksi. M-L neuloskeli. Emilia ja Danielkin piipahtivat asialla - vanhempien kanssa olivat kylästä tulossa.

Tein Saarijärven kylien kutsu -infon ja lähettelin sen.

Eipä siinä. Lauantaitahan sitä.

"Kaikkia ei ole kutsuttu marttyyreiksi, mutta kun jaamme heidän kohtalonsa, meistä tulee kanssakärsijöitä. Nykyisin elää pyhiä, jotka kulkevat entisajan marttyyreiden jalanjäljissä. Toisella vuosisadalla elänyt St. Ignace Antiokialainen kirjoitti seuraavaa, kun hänet tuomittiin heitettäväksi villipetojen eteen: "Iloitsen siitä, että pedot on valmistettu minua varten ja rukoilen, että ne olisivat raivokkaita minulle.Yllytän niitä nielemään itseni heti, eikä vitkastelemaan, niinkuin joskus on tapahtunut... Tiedän, mikä on minulle parasta. Vasta nyt alan olla opetuslapsi... Käyn kohtaamaan kuolemaa. Antakaa minulle anteeksi veljet. Älkää estäkö minua saavuttamasta elämää" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti, s. 188-189).

Siunausta!

Ps. "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen" (Gal. 5:1).     

24.2.

Sydämellisiä nimipäiväonnitteluja vielä tässäkin Metsälän Matille, Rantasen Matille, lehtomäen Matille, Riikosen Matille, Häkkisen Matille, Hokkasen Matille ja Tammisen Matille.

Matti on hyvä suomalaisen miehen nimi - joillakin se on kukkarossakin.

Noustessamme tähän perjantaihin huomasimme, että jälleen oli tullut paksuhko kerros uutta lunta. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun.. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä erilaisten aiheiden puolesta keittiön pöydän ääressä.

Harrastin lumien työntelyä pihasta ja pihatieltä - ja sehän on joidenkin mielestä hyötyliikuntaa.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 2 rukoilijaa.

13 kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille. Matkalla haimme heidän laskettelusuksensa ja muut siihen liittyvät varusteensa.

Söimme.

14:ksi lähdimme liikkeelle: M-L meni kylälle kauppa-asioille. Samalla minä jäin Kusiaismäen hiihtoalueelle hiihtääkseni siellä. Emilia ja Daniel menivät vieressä olevaan Paavonrinteeseen laskettelemaan. Serkkupoika Miro oli siellä jo valmiiksi - olivat olleet koulun kanssa Uuraisilta siellä laskettelemassa. Minä en saanut suksien siteitä toimimaan. Niinpä laitoin ne olalle ja lähdin kävelemään kotia kohti. En ennättänyt kuin 50 m kun M-L tuli lapsia rinteeseen viemästä. Hän vei minut kotiin. Vaihdoin nastalenkkarit jalkoihin ja lähdin 8.3 km lenkille Tarvaalan suuntaan. Oli lumipöpperöinen pyörätie - vaan eipä se minulle haitannut.

M-L kävi hakemassa Emilian rinteestä ja vei hänet tyttökerhoon helluntairukoushuoneelle. Miron ja Danielin haki vähän myöhemmin meille.

Timo, Milka ja Milena saapuivat hakemaan Miroa. Myöhemmin tulivat Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa - ovat menossa kohti Lappia. Hiihtoloma nääs. Menimme jo Timon kanssa saunanlauteille löylyttelemään ennenkuin "Terot" tulivat. Sinne se sitten Terokin kapusi. Terhi-Marja, Denis ja Emiliakin tulivat meille. Söimme iltapalaa - ja tarjoilut olivat hyvät. "Terhi" lähtivät ennemmin, sitten myös "Timot". "Terot" jäivät meille yöksi. 

"George Vins, Neuvostoliiton ainoan uskollisen baptistiunionin pääsihteeri, oli vankilassa. Hänen äitinsä kirjoitti hänelle:

Ylihuomenna on vangitsemisesi vuosipäivä. Todella surullinen merkkipäivä. Mutta ole vahva, lapseni. Toimit jalosti, kuten isäsi arvollisen pojan sopiikin. (George Vinsin isä kuoli vankilassa uskonsa tähden.) Vuodattakoon Herra valonsa päällesi ja nostakoon kaikki taakat sydämeltäsi. Pitäköön Jumala sinut huomassaan. Varjelkoon Hän sielusi pahasta ja kovuudesta sinua ympäröivien surujen keskellä. Rukoilen lakkaamatta, että he säälisivät sinua. Luovuttakaamme itsemme Hänelle, koska elämämme on Hänen kädessään. Hän tietää, kuinka nääntyneitä olemme, ja ettei meillä ole mitään levähdyspaikkaa ristiä kantaessamme. Kun Hän tulee, Hän vapauttaa meidät taakastamme. Siunauksen aika on lähellä. Herra saapuu. Ennen isäsi lauloi noita sanoja kanssani. Nyt minä laulan niitä sinun kanssasi, ja iankaikkisuudessa laulamme niitä kaikki kolme. Syleilen sinua ja tervehdin kaikkia Isän lapsia. Äitisi: Lydia Vins" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 185-186).

Siunausta!

Ps. "Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä" (2. Kor. 6:14).

23.2.

Taas on uusi päivä koittanut

Herra kiitos sinä muistit mut.

Olet kanssain yhä tänäänkin

vaikka kuinka kauas kulkisin.

Kerto:

Tämä pieni ihminen kiittää

tähän aamuun nousta sain.

Vielä tänään armoa riittää

siksi veisaan kiitostain.

Linnut laulaa: "Uusi armo on."

yökin väistyi synkkä lohduton.

Nyt taas jaksan jatkaa elämää

vaikka pitkä päivä onkin tää.

Päivä paistaa, kiitollinen oon.

Tämä laulu aina kaikukoon.

Sua kiittää uusi ihminen

tämän pienen laulun laulaen

(Sanat Jaakko Löytty)

Nii, in. Tuli tuo Löytyn Jaskan laulu mieleen - vaikka yö ei ollutkaan lohduton, eikä tää päivä pitkä.

Saimme noustaa uuteen päivään - torstaihin. 5.5 miinuksella noustessa 7 jälkeen. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Aamupalaa ja kahvia, yms. Oli satanut lunta jonkinmoisen kerroksen.

Kävin Saarijärven poliisiasemalla, jonne minulla oli aika 8.30:ksi - tein anomuksen uudesta passista.

Palailtuani kotiin laitoin tulen takkaan. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Työntelin lumia pihasta ja pihatieltä kaikessa rauhassa - siinäkin sai olla liikkeessä. Piha liukas. Heittelin rakeita, jotka estävät liukastumista.

Sittenpä jo pitikin syödä se ns. lounas ja kahviakin juoda.

13 hain Emilian ja Danielin meille koulusta.

Katselin netin kautta hiihdon MM-kisoja Lahdesta. Daniel ja Emiliakin, kunnes äiti tuli töistä tullessaan heidat hakemaan kotiin. M-L leipoi sämpylöitä ja pullaa - ja paistoipa lihaakin. Kävi kylälläkin kylässä. 

Poljeskelin kuntopyörää 4 x 15 min. - jäykimmällä - n. 5 min palauttelutauoilla. Samalla kuuntelimme Deistä Sateet -lähetystä Seinäjoen helluntaiseurakunnasta.

Iltapalaa ja teetä.

Blogikirjoituksen oikealla puolella seuraavan kyläillan tietoja. Se on - jHs - Pylkönmäellä, Yrittävän talolla, pe. 3.3. klo 18.30. Tulehan mukkaan!

Seuraavassa osa sisar Nijole Sadumaiten puheesta oikeuden edessä, kun häntä kuulusteltiin kristillisestä toiminnasta:

"...Tämä on elämäni onnellisin päivä. Minua koetellaan totuuden ja ihmisiä kohtaan tuntemani rakkauden tähden. Mikä voisi olla tärkeämpää? Minulla on kadehdittava osa, kunniakas kohtalo. Tuomioni on minun voittoni. Kadun ainoastaan sitä, että olen tehnyt niin vähän ihmisten hyväksi. Seisoessani tänään iankaikkisen totuuden, Jeesuksen kristuksen puolella, muistan Hänen vuorisaarnansa neljättä kohtaa: "Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan" (Matt. 5:6).

Kuinka en voisi iloita, kun kaikkivaltias Jumala on luvannut, että valo voittaa pimeyden ja totuus voittaa vääryyden ja valheet? Antakoon Jumala meille sen varmuuden, että Hänen viimeinen tuomionsa tulee olemaan meille kaikille suosiollinen. Pyydän tätä rukouksissani teidän puolestanne elämäni jokaisena päivänä. Rakastakaamme toisiamme, niin olemme onnellisia. Vain se, joka ei rakasta, on onneton. Meidän täytyy tuomita paha, mutta rakastaa ihmistä, jopa harhassa olevaa. Tätä voit oppia vain Jeesuksen kristuksen koulussa, joka on ainoa tie ja ainoa elämä. Hyvä Jeesus, tulkoon valtakuntasi sieluihimme."

"Sisar Sadunaite tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan, ja näin hänet asetettiin yhdeksi esimerkiksi Jumalan seurakunnalle" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 192).

Siunausta!

Ps. "Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima" (1. Kor. 1:18).