27.5.
Siinähän se elämä menee - uusi päivä ja kuun loppu on koittanut. Vielä muutampi päivä, niin alkaa kesäkuu - ja lapsille kesäloma. Eläkeläisellähän sitä ei silleen sitä lomaa ole - tai riippuu siitä eläkeläisestä. No, joka tapauksessa eläkeläisetkin elävät elämäänsä - josta tässä talossa asuvilla eläkeläisillä on melko varmasti vain alle puolet jäljellä. Tuossa nyt saattoi olla hiukan huumoriakin - mutta, kuitenkin Jumalan tahto on, että se loppuelämä(kin) elettäisiin Hänelle täysipainoisesti. Juuri sitä sydän haluaa tälläkin eläkevaarilla. Olemme kokonaan Jumalasta riippuvaisia elämässä ja työssä - kaikessa. Erityisesti hengellisessä työssä - toisaalta, tämä elämä pitäisi olla kokonaisuus sillä tavalla, että elämme Jumalalle 24h/vrk - eli aina. Silloin ei niin erityisesti tarvitse(isi) eritellä elämää hengellisen työn ja muun elämän välillä. Pyhä Henki on avainasemassa sellaisessa elämässä - ja Hän on halukas johdattamaan hetkestä toiseen.
Joskus "kouraisee", kun tajuaa, että me uskovatkin asettelemme ihmisiä Jumalan palvelijoina aivankuin eri joukkoihin - toiset tekevät hengellistä työtä hengellisesti ja toiset lihallisesti. Tältä pohjalta saatetaan mittailla ihmisiä, heidän aikaansaannoksiaan, tekemisiään ja työstä koituvaa hedelmää. Todellisesti omakohtaiseksi tuollaisen ajattelun tekee se, kun Pyhä Henki sen povessani osoittaa - ja sekin on armoa. "Ehkäpä siitäkin tuomion saan, mistä ihmisten kiittävän kuulen" - laitoin tuon lainausmerkkeihin, kun jostakin nousee mieleeni tuollainen säe, joka luullakseni on säe jostakin laulusta. Isä kyllä kasvattaa lapsiaan - siihen taitaa kuulua myös siskojen ja veljien kasvattava vaikutus. Yksi yhdellä ja toinen toisella tavalla - jos ei muuta niin ainakin hiomme toinen toistamme. Oman luonteemmekin kanssa joudumme koulua käymään. Sen kautta lihallisuutemme paljastuu itselle ja toisille. Sitä huomaa itsessään, että luonteestamme johtuvat reagoinnit eri tilanteissa eivät ole "Hengen hedelmän puolella". Toistenkin veljien ja sisarten kohdalla heidän luonteensa paljastuu - ellei muuta niin "välähdyksenomaisesti". Tässä nyt ei ole kyllä mitään aihetta uutiseksi asti - sen me kaikki jo tiedämme. Ajattelen kuitenkin niin, että meidän ei kannata koskaan mennä "luonteemme taakse" sillä tavalla, että pidämme luonteestamme johtuvia vääriä reagointeja oikeutettuina. Ei niin, vaan vääristä asioista meidän on tehtävä rehellinen parannus - se tarkoittaa tunnustamista ja halua hyljätä sellainen väärä asia elämästämme. Jumala auttakoon meitä siinäkin, että kun huomaamme jonkun toisen kohtelevan meitä lihallisesti - sanoin, asentein, teoin - ettemme toimisi takaisin lihallisesti, vaan hengellisesti. Uskon, että Jumalan ajatus suhteemme on se, että Hänen Poikansa, Jeesus Kristus, saisi meissä muotoa sillä tavalla, että voisimme rakastaa ihmisiä aina samalla tavalla - olivat he meille hyviä taikka pahoja.
Tuollaisia asioita alkoi "paperille virtailemaan" - ja kun ei siinä taida mitään Sanan vastaista olla, niinannoin tulla.
Tänä aamuna Marja-Leena meni jo hyvissä ajoin laittamaan/viemään Emiliaa ja Danielia kouluun, kun vanhemmat menivät töihin. Palattuaan ja kahvit juotuaan, meni vielä hakemaan unta. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Sananlaskujen kirjaa.
12 maissa hain Emilian ja Danielin koulusta meille.
Jotakin ruokaa siinä suuhun laitoimme.
Mummi meni lasten kanssa kylälle - kävivät ainakin hampurilaisella ja jätskillä. Minä istuskelin jonkin aikaa takapihalla ja koetin rukoilla. Linnut lauloivat ja lentelivät pesäpöntöillään. Lämmintä.
Katseltiin tiedotustilaisuutta, jossa hallituksenmuodostajat puhuivat hallitusohjelmasta, ministerinpaikoista, yms.
Potkimme Danielin kanssa jalkapalloa takapihan puolella.
Terhi-Marja kävi hakemassa lapsensa töistä tullessaan.
Kävin 7.2 km "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä, km-ajoin 7.33., 7.35., 7.50., 7.29., 7.31., 7.15., 7.00. Aurinkoista. Mukava sää.
Palattuani lenkiltä, menimme 18:ksi M-L:n kanssa Emilian ja Danielin koulun kevätjuhlaan, joka oli ulkona - esiintyjät olivat kahden rakennuksen välissä olevan katoksen alla ja yleisö istui pihalla penkeillä. Väkeä oli aikalailla.
Em. tilaisuus päättyi sopivasti niin, että ennätin Rukousiltaan helluntairukoushuoneelle, joka alkoi klo 19 - en myöhästynyt kuin n. 11 min. 11 rukoilijaa.
Ajelin tilaisuudesta kotiin pizzserian kautta - ostin meille molemmille kebabrullat. Eipä sitä kerralla tullut syödyksikään. Kesäinen tyyni ilta.
Jatkoa eiliseen - eli lainaus jatkuu. Onko hyvää, vai huonoa tekstiä?:
"Velan kirous
Vanhassa testamentissa eräs kuuliaisuudesta seurannut siunaus oli velattomuus. "Jos kaikessa tottelette Herraa, Jumalaanne, ja tarkoin noudatatte hänen käskyjään, jotka minä teille annan, niin Herra asettaa teidät maan kaikkien kansojen yläpuolelle. Nämä siunaukset tulevat teidän osaksenne, kun vain tottelette Herraa, Jumalaanne ... Te pystytte antamaan lainaa monille muille kansoille, mutta teidän itsenne ei tarvitse ottaa lainaa muilta" (5. Moos. 28:1.2, 12).
Velkaisuus taas oli käänteisesti eräs tottelemattomuutta seuranneista kirouksista. "Jos ette tottele Herraa, Jumalaanne, ettekä tarkoin noudata kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan, niin teitä kohtaavat nämä kiroukset: ... Teidän keskuudessanne asuvat muukalaiset saavat yhä enemmän valtaa, mutta te itse vain heikkenette. Muukalaiset voivat antaa lainaa teille, mutta te ette pysty lainaamaan heille. He nousevat ensimmäisiksi ja te jäätte viimeisiksi" (5. Moos. 15:43-44). (Howard Dayton).
Siunausta!
Ps. "Herra antaa kansallensa väkevyyden, Herra siunaa kansaansa rauhalla" (Ps. 29:11).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti