30.4.
Velimiehen vaimolle - vielä nuorelle ja nuorekkaalle, Arjalle - sydämelliset syntymäpäiväonnittelut täältä meiltäpäin kahdelta kohtapuoliin vanhuusiän saavuttavalta mummilta ja vaarilta!
Ja hyvvee Vappuva jokaiselle näitä rivilöitä lukevalle!
Se vetelee viimeisään - tämä huhtikuu. Vapunaatto. Luntakin hutkautti taas sen ainakin liki 10 senttiä. Ulos kun aamulla katsahti, niin näki maan valkoiseksi tulleena. Puiden oksiltakin märkää lunta tipahteli. Plussalla vähän yli 3 noustessamme. Söimme aamupalaa. luin hieman Johanneksen evankeliumia.
Autotallissa seisoskeleva masinamme ei suostunut käynnistymään, meinatessamme lähteä Sanan kuuloon helöluntairukoushuoneelle. Rautasen Jussille piti heti ensimmäiseksi soitella, että ei odottele meidän kyytiämme turhaan tienposkessa. Denikselle ja Terhi-Marjalle soitto, että pääseekö heijjän kyyvvissä kokkoukseen. Ei päässyt - olivat koko perhe Jyväskylässä, jossa Danielilla oli tänään pari jalismatsia. Parille muullekin soitimme. Ei onnistunut saada kyytiä.
Niinpä M-L katseli/kuunteli Jumalanpalvelusta Helsingin Saalemista netin kautta. Lujettuani vielä vähän Johannesta, otin sukset seinustalta olalleni ja kävelin parin kilometrin päähän, Kusiaismäkeen, hiihtämään 21 km. Vettä sateli vapunaaton kunniaksi. Mieleeni nousivat hiihdellessäni laulun/runon sanat: "Nyt metsä kirkkoni ollaa saa, saan sielläi palvella Jumalaa... ." Sain. Hiihdettyäni kävelin sukset olalla kotiin. Tuli siinä hiihtelyn sivussa kävelesteltyäkin n. 4 km.
Palailtuani kotiin maistuikin taas ruoka.
Denis soitteli saunaan. Niinpä menin. Autokin hyrähti käyntiin - Denis oli tuonut laturin ja laittanut hiihtelyni aikana akun latautumaan. Rautasen Jussin ja Deniksen kanssa saunoimme. Mukavahan se oli kylveskellä hiihtelyn päälle. Joimme kahvia - Terhi-Marja oli juuri paistellut myös munkkeja Minäkin yhden söin - tosin ensin pesin siitä sokerit pois. M-L:kin polkaisi sinne pyörällään munkkikahville.
Palattuani kotiin laitoin tulen takkaan. Emilia ja Daniel tulivat mummin kanssa pyörillä meille
Illalla vielä iltapalaa ja teetä.
Vähän aloittelin yhden kirjan lukemistakin.
Semmoista vapunaattoa täälläpäin.
"Omasta autuudesta huolehtiminen on aina ollut ja tulee aina olemaan jokaisen kristityn elämässä ensimmäinen asia. Se on vakavamielisten kristittyjenkin keskuudessa eräänlaisina innostuksen hetkinä leimattu itsekkyydeksi ja maailman lapsille se on antanut aikojen kuluessa loppumatonta aihetta pilkkapuheisiin, mutta tosiasiaa on turha kieltää ja kaunistella. Olisi kyllä suurta ja meidän omalle luonnollemme kaikin puolin mieluista, jos voisimme sanoa olevamme kristittyjä etupäässä ja yksinomaan muita pelastaaksemme, aivan niinkuin moni sanoo olevansa raittiusmies ainoastaan näyttääkseen muille hyvää esimerkkiä. Mutta me emme nyt kerta kaikkiaan ole sellaisessa asemassa. Ainoastaan Jeesus, Jumalan Poika, joka oli täysin synnitön, on liikkunut maan päällä yksinomaan muita auttaakseen. Me tarvitsemme jokainen pelastusta omalle sielullemme. meidän suurimpana harrastuksenamme on Jumalan valtakunnan ja hänen vanhurskautensa etsiminen omalle kohdallemme. Ja sen tähden älköön kukaan tätä harrastusta halventako.Kun ei meillä yleensä ole mitään hengellistä hyvää, jota emme olisi ylhäältä saaneet, ei meillä ilman tätä harrastusta voisi olla muille mitään annettavaakaan. Ja sen tähden meidän on jatkuvasti pyrittävä kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa ja hänen ylösnousemisensa voiman osallisuudessa, tai muuten joudumme kristillisessä toiminnassamme surkeaan asemaan: me olemme muille jakavinamme lahjoja ja kuitenkin kärsii oma sydämemme välttämättömimmänkin puutetta. Mihin kelpaa sellainen toisten pelastaja? Eikö hän joudu syystä kaikkien halveksittavaksi? Meidän on tosiaankin ennen kaikkea pidettävä huolta siitä, että pysymme lähellä Herraa, että hänen henkensä osallisuus ei meiltä koskaan puutu. Meidän on, sen mukaan kuin me siihen Jumalalta armoa saamme, pyrittävä pyhittymään ja kasvamaan, muodostumaan yhä enemmän Kristuksen kaltaisiksi" (Antti J. Pietilä, Elävä usko, WSOY 1956, s. 153, 154).
Siunausta!
Ps. "Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua" (Matt. 10:28).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti