28.2.
"Tämän päivän seurakunta on hyljännyt rukouskokoukset. Tätä Herran asettamaa asetta ei käytetä eikä rakasteta, koska se ei vetoa älyllisillä, filosofisilla tai psykologisilla keinoilla ihmisiin. Todelliset rukouskokoukset ovat vilpittömyyden ja nöyryyden leimaamia eikä niissä pelätä polvistua!
Rukouksen pahennus on siinä, että se ei ensisijaisesti liity älylliseen tehokkuuteen. Nykyisinhän tehokkuus on korkeassa kurssissa. Rukouksen ehtona on vain yksi asia, ja se on hengellisyys. Kenenkään ei tarvitse olla hengellinen saarnatakseen, toisin sanoen valmistaakseen saarnoja, jotka ovat saarnataidollisesti täydellisiä ja eksegeettisesti täsmällisiä. Yhdistäessäsi muistin, tiedon, kunnianhimon, persoonallisuuden, hyvin varustetut kirjahyllyt, itseluottamuksen ja tietoisuuden siitä, että on lyönyt itsensä läpi - veli, saarnatuoli on sinun missä tahansa. Tällainen saarnaaminen koskettaa ihmisiä; rukous koskettaa Jumalaa. Saarna koskettaa aikaa; rukous ikuisuutta. Saarnatuoli voi olla näyteikkuna kykyjemme näytteille panemiseksi; rukouskammiossa kuolee halu näytellä" (Leonard Ravenhill).
Sehän on kuukauden viimeinen päivä - jälleen. Vilistää tuo aika. 13.9 pakkasta noustessamme. Aurinko paistoi. Taivas oli sininen. Hain puut ja tuikkasin tulen takkaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Jeremian kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta - siitä juuri edesmenneen Billy Grahamin sellaisesta - ja Muromasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Meinatessani lähteä autolla liikkeelle, se ei jaksanut startatakkaan. Sen verran laitoin lataukseen, että pyörähti käyntiin - kaitpa se on ostettava uusi akku. Lienee alkuperäinen 2005 vuoden autossa.
Kävin laittamassa "Terhien" talolla kahteen pönttöuuniin tulet. Niiden palellessa käväisin kylällä viemässä kauppojen ilmoitustauluille vielä ilmoitukset pe. 2.3. klo 18 olevasta SAARIJÄRVI RUKOILEE -illasta. Kylällä, torin vieressä, ei taaskaan jaksanut startata auto käyntiin. Kaivoit käynnistyskaapelit esiin ja siitä kävelin Moision Taunon luo - joka ajoi juuri siihen autollaan. Hän ajoi autonsa minu8n autoni nokan eteen -piuhat kiinni ja auto käyntiin.
M-L leipoi pipareita - tuoksut olivat miellyttävät. Söimme lohisoppaa - eli lohikeittoa. Hyvvee ol sekkii.
Kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 21 km perinteistä. mennessä 13 astetta pakkasta, palatessa 17. Aivan pilvetön sininen taivas. Taivaalla "karvan vaille" pyöreä kuu - vaikka aurinkokin vielä paisteli. Oikein mukava atmosfääri hiidellä luonnossa. Taivaanranta alkoi myöhemmin muuttua pastellisävyisen violetiksi. Saihan net taas jäät pestä pois parrasta.
Kahvia.
19:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Pastorimme Mika Turunen johteli ja puhui. Jussi Rautanen johti ylistystä. Rukoilimme.
Tulimme kaupan kautta kotiin - siitäpä johtuen söimme iltapalaksi kaupan pizzaa ja joimme teetä.
Terolta on tullut Lapista upean näköisiä - ottamiaan - maisemakuvia. Niistä kyllä saisi hienoja kortteja. Tänään tuli lautasen kuva - jossa oli poronkäristystä. Sitäpä kyllä vuolijakin pistelisi suihinsa mielellään. Sitä syötiin Teron ja marin häissäkin.
Daniel on ollut hiihtolomareissullaan, Venäjällä, isä-Deniksen - ja varmaan Deniksen ukin kanssa - kalareissulla parinkymmenen asteen pakkasessa. Ja ihan yöreissulla. Siksipä tuo seuraava lainaus:
"Pääsy aikuisten kalareissulle on pienelle pojalle iso asia: "Me miehet valvottiin nuotiolla." Lasten kasvu on ihmeellinen asia myös vanhemmille. Jaa ilo ja haikeus, soita (Soneran v. 1999 seinäkalenterista).
"Ei ole mahdollista mainita Jeesuksen nimeä liian usein, julistaa evankeliumia Jeesuksesta liian palavasti tai laulaa ylistystä Jeesukselle liian kovaäänisesti" (Mark Driscoll).
Siunausta!
Ps. "Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkossä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta" (Apost. teot 5:42).
Rukouksen pahennus on siinä, että se ei ensisijaisesti liity älylliseen tehokkuuteen. Nykyisinhän tehokkuus on korkeassa kurssissa. Rukouksen ehtona on vain yksi asia, ja se on hengellisyys. Kenenkään ei tarvitse olla hengellinen saarnatakseen, toisin sanoen valmistaakseen saarnoja, jotka ovat saarnataidollisesti täydellisiä ja eksegeettisesti täsmällisiä. Yhdistäessäsi muistin, tiedon, kunnianhimon, persoonallisuuden, hyvin varustetut kirjahyllyt, itseluottamuksen ja tietoisuuden siitä, että on lyönyt itsensä läpi - veli, saarnatuoli on sinun missä tahansa. Tällainen saarnaaminen koskettaa ihmisiä; rukous koskettaa Jumalaa. Saarna koskettaa aikaa; rukous ikuisuutta. Saarnatuoli voi olla näyteikkuna kykyjemme näytteille panemiseksi; rukouskammiossa kuolee halu näytellä" (Leonard Ravenhill).
Sehän on kuukauden viimeinen päivä - jälleen. Vilistää tuo aika. 13.9 pakkasta noustessamme. Aurinko paistoi. Taivas oli sininen. Hain puut ja tuikkasin tulen takkaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Jeremian kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta - siitä juuri edesmenneen Billy Grahamin sellaisesta - ja Muromasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Meinatessani lähteä autolla liikkeelle, se ei jaksanut startatakkaan. Sen verran laitoin lataukseen, että pyörähti käyntiin - kaitpa se on ostettava uusi akku. Lienee alkuperäinen 2005 vuoden autossa.
Kävin laittamassa "Terhien" talolla kahteen pönttöuuniin tulet. Niiden palellessa käväisin kylällä viemässä kauppojen ilmoitustauluille vielä ilmoitukset pe. 2.3. klo 18 olevasta SAARIJÄRVI RUKOILEE -illasta. Kylällä, torin vieressä, ei taaskaan jaksanut startata auto käyntiin. Kaivoit käynnistyskaapelit esiin ja siitä kävelin Moision Taunon luo - joka ajoi juuri siihen autollaan. Hän ajoi autonsa minu8n autoni nokan eteen -piuhat kiinni ja auto käyntiin.
M-L leipoi pipareita - tuoksut olivat miellyttävät. Söimme lohisoppaa - eli lohikeittoa. Hyvvee ol sekkii.
Kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 21 km perinteistä. mennessä 13 astetta pakkasta, palatessa 17. Aivan pilvetön sininen taivas. Taivaalla "karvan vaille" pyöreä kuu - vaikka aurinkokin vielä paisteli. Oikein mukava atmosfääri hiidellä luonnossa. Taivaanranta alkoi myöhemmin muuttua pastellisävyisen violetiksi. Saihan net taas jäät pestä pois parrasta.
Kahvia.
19:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Pastorimme Mika Turunen johteli ja puhui. Jussi Rautanen johti ylistystä. Rukoilimme.
Tulimme kaupan kautta kotiin - siitäpä johtuen söimme iltapalaksi kaupan pizzaa ja joimme teetä.
Terolta on tullut Lapista upean näköisiä - ottamiaan - maisemakuvia. Niistä kyllä saisi hienoja kortteja. Tänään tuli lautasen kuva - jossa oli poronkäristystä. Sitäpä kyllä vuolijakin pistelisi suihinsa mielellään. Sitä syötiin Teron ja marin häissäkin.
Daniel on ollut hiihtolomareissullaan, Venäjällä, isä-Deniksen - ja varmaan Deniksen ukin kanssa - kalareissulla parinkymmenen asteen pakkasessa. Ja ihan yöreissulla. Siksipä tuo seuraava lainaus:
"Pääsy aikuisten kalareissulle on pienelle pojalle iso asia: "Me miehet valvottiin nuotiolla." Lasten kasvu on ihmeellinen asia myös vanhemmille. Jaa ilo ja haikeus, soita (Soneran v. 1999 seinäkalenterista).
"Ei ole mahdollista mainita Jeesuksen nimeä liian usein, julistaa evankeliumia Jeesuksesta liian palavasti tai laulaa ylistystä Jeesukselle liian kovaäänisesti" (Mark Driscoll).
Siunausta!
Ps. "Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkossä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta" (Apost. teot 5:42).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti