12.11.2020.
4.6 astetta lämmintä noustessani. Harmaata. Torstaissa tallustellaan. Päivät menevät, että vilisevät - ja joulu on kohta ohi. Olipa se taas oikein positiiviselta kannalta katseltu. Kyllähän se voi joidenkin ajatus ollas tuommoinenkin - että, hyvä kun menee pian ohi se joulu. Minä en kuitenkaan ole sellaisia immeisiä.
Aamupalaa ja kahvia kynttilän palaessa pöydällä. M-L oli kylällä kauppa-asioilla. Luin Apostolien tekoja.
Rukousta.
Sirkkelöin rankoja pihassa. Isompia sahailin moottorisahalla. Johonkin aikaan iltapäivällä kävin sisällä syömässä ja juomassa kahvit.
Ruuan jälkeen kävin kylällä ostamassa teräketjun sahaan. Kävin myös laittamassa postiin 90 v-kortin itäkairaan, Lappiin.
Tultuani kylältä menin vielä sirkkelin ääreen pätkimään rankoja. Lopuksi puhaltelin purut pois lehtipuhaltimella - siksi, etteivät tallaanu maahan kiinni, taikovetu jos pakkanen tulee - jota ei nyt kyllä ole näköpiirissä.
17 jälkeen tulin sisälle.
Kävin saunassa.
Iltapalaa ja teetä.
Katsoin jakson Pohjoismaisesta Rukouskonferenssista. Eiliten myös yhden.
Uutisten seuraamista - myös Israelin.
xxxxxx
Tähän loppuun meille ajateltavaa:
"Herätys on välttämättömyys. ... Me tarvitsemme (ja me sanomme haluavamme) herätyksen. Mutta vaikka pinnalliset, helppohintaiset nykyajan pyhät haluaisivat taivaan avautuvan ja herätyksen laskeutuvan kolikkoautomaattiperiaatteella, Jumala ei ole mekanisoinut valtavaa voimaansa sopimaan meidän uskonnollisen koneistomme tahtiin.
"Me haluaisimme saada herätyksen kuten se tuli Hebrideille", sanoi eräs pastori äskettäin. Mutta rakas kanssapalvelijani, herätys ei tullut Hebrideille toivomalla! Taivaat avautuivat ja valtava herran voima ravisteli noita saaria, koska "hauraat savi-ihmiset... pyhittivät paaston ja kutsuivat seurakunnan koolle", ja odottivat kyynelin, väsyneinä ja tuskaisina elävän Jumalan valtaistuimen edessä. Jumala lähetti Henkensä, koska hän,joka etsi neitsyen, jossa voisi hedelmöittää rakkaan Poikansa, löysi neitseellisen puhtaan kansan, jonka sielussa paloi näky ja jota taakoitti tuska. Heidän rukouksessaan ei ollut taka-ajatuksia. Yhtäkään pyyntöä ei leimannut halu pelastaa horjuvan kirkkokunnan kasvot. Heidän silmänsä olivat kiinnitettyinä yksin Jumalan kunniaan. He eivät olleet kateellisia toiselle ryhmälle, joka kasvoi heitä suuremmaksi, vaan olivat mustasukkaisia Herran Sebaotin puolesta, jonka kunnia oli poljettu lokaan, jonka "muuri oli revitty maahan ja jonka portit olivaty tulella poltetut" (Leonard Ravenhill, Miksi herätys viipyy? Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2010, s. 121, 122).
Siunausta!
Ps. "Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi" (2. Kor. 5:21).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti