31.3.2021.
ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 45.
Koetamme edetä 1. Moos. 19:ssä luvussa vielä hetken. Kuten edellisen päivän kirjoituksesta voit huomata, luulivat Lootin kahden tyttären vävykokelaat, että Loot laski leikkiä, kun tämä kehotti heitä lähtemään Sodomasta - niinkuin enkelit olivat sanoneet - sillä Herra hävittää kaupungin. 1992 Kirkkoraamattu sanoo: "Niin Loot lähti puhumaan miehille, jotka ollivat kihlanneet hänen tyttärensä, ja sanoi: "Pian pois täältä, pitäkää kiirettä! Herra hävittää tämän kaupungin!" Mutta he vain naureskelivat hänen puheilleen" (1. Moos. 19:14). Niinpä "vävypoikia" ei mainita kaupungista lähteneiden joukossa; he tuhoutuivat Sodoman mukana.
Luemme eteenpäin:
"Aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntivelan tähden. Ja kun hän vielä vitkasteli, tarttuivat miehet hänen käteensä sekä hänen vaimonsa ja molempien tyttäriensä käteen, sillä Herra tahtoi säästää hänet, ja veivät hänet ulos ja jättivät hänet ulkopuolelle kaupunkia. Ja viedessään heitä ulos sanoi mies: Pakene henkesi tähden, älä katso taaksesi äläkä pysähdy mihinkään lakeudella. Pakene vuorille, ettet hukkuisi""
(1. Moos. 19:15-17).
Jumalan neuvopäätöksissä Sodoman tuho lähestyi. Neljän tekstissä mainitun ihmisen oli lähdettävä kiireesti tuhon alta pois. Raamattu ei kero meille, mitä he saivat ottaa mukaansa. Jostakin syystä Loot kuitenkin vitkasteli lähtöä kaupungista Voimme vain arvailla, mikä oli syynä vitkasteluun. Olisiko se ollut omaisuus, jonka hän joutui jättämään tuhon omaksi? Oliko hänen sydämensä kiinni maallisissa asioissa? Siitäkin huolimatta, että tuho oli edessä? Voimmehan koettaa asettua hänen asemaansa ja ajatella omaa suhtautumistamme tuhon omaksi joutuvaan omaisuuteemme. Enkeli auttoivat; ottivat nelikkoa käsistä kiinni - ja sitten mentiin. 1992 käännös sanoo:"...veivät heidät ulos ja päästivät irti vasta kaupungin ulkopuolella." Ohjeet olivat selvät: Pakene henkesi tähden. Älä katso taaksesi, "äläkä pysähdy ennen kuin pääset pois tasangolta" (1992 käännös). Pakene vuorille, ettet hukkuisi.
"Mutta Loot sanoi heille: Oi herrani, ei niin! Katso, palvelijasi on saanut armon sinun silmiesi edessä, ja suuri on sinun laupeutesi, jota olet minulle osoittanut pelastaaksesi henkeni, mutta minä en voi päästä pakoon vuorille; pelkään, että onnettomuus saavuttaa minut ja minä kuolen. Katso, tuolla on kaupunki lähellä, vähän matkan päässä, paetakseni sinne; salli minun pelastua sinne - onhan se vähän matkan päässä - jäädäkseni eloon. Ja hän sanoi hänelle: Katso, minä teen sinulle mieliksi tässäkin kohden; en hävitä kaupunkia, josta puhut. Pakene nopeasti sinne, sillä minä en voi tehdä mitään, ennenkuin olet sinne saapunut. Siitä kaupunki sai nimekseen Sooar"
(1. Moos. 19:18-22).
Jospa luemme vielä jakeen 20. v 1992 käännöksestä; "Tuo kaupunki tuolla on niin lähellä että ehdin paeta sinne, ja se on kovin vähäpätöinen. Sehän on liian mitätön hävitettäväksi, enkö saisi paeta sinne ja silti säilyttää henkeni?" (Sooar=pienuus. IRT3. palsta 5275, Raamatun Tietokirja, Tikkurila 1975. Aikaisemmin kaupungin nimi oli Bela=hävitys. IRT1, palsta 612, Raamastun tietokirja, Tikkurila 1972).
Loot pelkäsi. Kukapa ei olisi tehnyt tuollaisessa tilanteessa samoin. Enkelin käsky oli, että piti paeta vuorille. Oliko Lootilla heikko kunto, vai mikä oli syynä, kun hän uskoi, ettei hän voi päästä pakoon vuorille? Vai ajatteliko hän jo tulevaisuuttaan; olisi mukavampi pelastautua kaupunkiin? Tai ajatteliko hän, että jospa kaikki ei Sodomassa tuhoudukaan; olisi lyhyempi matka palata takaisin? Saammehan näin ajatella - siitäkin huomimatta, että kyselemme vääriä asioita. Jostakin syystä Loot kuitenkin rohkeasti pyysi, että suunnitelmaa muutettaisiin. Hänen pyyntöönsä suostuttiin. Taas saamme kysellä: Olisiko Sooarkin ollut muuten hävitettävien kaupunkien joukossa? Olisi ollut. Herra kuitenkin tahtoi säästää heidät - Lootin, hänen vaimonsa ja tyttärensä - niinkuin olemme lukeneet.
Haluan tässä kohtaa muistuttaa mieliimme setä-Aabrahamin - hänhän oli Lootin setä - osuutta asioiden kulkuun:
"Kun Jumala tuhosi sen lakeuden kaupungit, muisti Jumala Aabrahamia ja johdatti Lootin pois hävityksen keskeltä, hävittäessään kaupungit, joissa Loot oli asunut"
(1. Moos. 19:29).
Lootilla oli esirukoileva setä. Esirukoilijamme ovat tärkeässä ja arvokkaassa tehtävässä.
Jatkamme:
"Aurinko oli noussut, kun Loot saapui Sooariin. Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, herran tyköä taivaasta. Ja hän hävitti nämä kaupungit ynnä koko lakeuden sekä kaikki niiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvullisuuden"
(1. Moos. 19:23-25).
On nykyään pystytty todistamaan, että alueella on tapahtunut tämänkaltainen tuho. Lakeuden kaupungit: Sodoma, Gomorra, Adma ja Seboim tuhottiin - Sooar, joka aikaisemmin oli Bela, säästyi (5. Moos. 29:23).
Vielä kerran muistutukseksi, miksi nämä kaupungit tuhottiin:
"...samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä,kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta"
(Juuda 7).
"Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaren ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät"
(2. Piet. 2:6).
Edessäpäin on vielä kovin traagisia tapahtumia näiden Sodomasta pelastuneiden/pelastettujen elämässä.
Olkoon meillä aina arkatunto Jumalan Sanan edessä! Paetaan syntiturmelusta Jeesuksen turviin!
Jatkan - jHs- seuraavalla kerralla.
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12.B
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Puh. 040-0206858
______________________
Syvämmelliset syntymäpäiväonnittelut sikolleni, Pirjolle, "kotpitäjään!" Meillä oli kaksi poikaa "syntymäkoessa" ja molemmilla yksi sisko - joka oli molemmille meille pikkusisko.
Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut myös Suutarisen Timolle, tuonne Suomenlahdern pohjukan lähelle!
Sydämelliset nimipäiväonnittelut Irma Mäkiselle ja Irma Mantsiselle!
0.2 astetta lämmintä klo 7 maissa. Vähän harmaata, mutta aurinko taivaanrannalla antoi punaista hohdetta "vastarannalle."
Aamupalaa ja kahvia.
Kävin viepäsemässä Emilian ja Danbielin 8:ksi kouluun. Paluumatkalla jätin auton autosähkökorjaamolle. Kävelin siitä kotiin - vajaat 1.5 km. Samalla kiepasin hakemassa Sampo-lehden tuosta muutaman sadan metrin päästä - jos linnuntietä menisi. Minä en mennyt. Sellainen n 2 km aamukävely.
Kahvia.
Luin 1. Pietarinkirjettä. Rukousta.
Kävin hyakemassa auton korjaamolta - taas sai käveleskellä liki 1.5 km. Aurinko paistoi. Autossa oli semmoinen vika,että takaluukku ei auennut - vain sähköinen lukitus. Korjaaja laittoi siihen uuden virityksen - "oharin." Hiiret pääsivät sutroon ja tekivät johtoihin oikosulun. Ne on ihmeen innokkaita kuorimaan virtajohtoja.
Kahvia. Rukousta.
Ruokaa.
Kävin 8.3 km kävelylenkillä tarvaalan suunnassa. M-L käveli vastaan ja loppumatkan talsimme yhdessä. Sininen taivas - ja kyllähän se aurinko paistoi.
Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen. M-L leipoi jotain pääsiäiseksi.
Laitoin linnuille siemeniä ja tulen takkaan.
Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Seurailimme uutisia.
Iltapalaa ja teetä.
Lueskelin myöhemmin kirjaa sängyssä.
Siunausta!
Ps. "Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen" (Room. 16:27).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti