23.7.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 30.
Suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan hajotti uskovat eri puolille. Näin evankeliumi levisi heidän kauttaan:
"Ne, jotka olivat hajaantuneet vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa" (Apt. 8:4).
Lienevätkö vastustajat ajatelleet uskovien vainoamista tältä kannalta? Joka tapauksessa, Jumalahan vainon salli - nopeuttaen näin uskovien lähtöä viemään evankeliumia laajemmalle alueelle.
Näitä lukiessani ja ajatellessani, nousi mieleeni meidät, uskovaiset seurakunnissamme ja paikkakunnillamme. Meitä voi olla paljonkin. Tarvitsisimmeko mekin jonkinlaista sysäystä lähteäksemme liikkeelle? Pitäisikö meidänkin olla liikkeellä; "vaeltaa paikasta toiseen" evankeliumia julistaen? Omassa naapurustossa, omalla kylällä, kaupungissa, kaupungin/kunnan kylillä, ja siellä mihin Pyhä Henki johtaa?
Kerran olin erään seurakunnan tilaisuudessa, jossa puhuttiin mm. evankelioimisesta. Siinä kuultiin pari puheenvuoroa, joissa tuotiin esille, että seurakunnassa on vähän evankeliointia. Sitten kuultiin puheenvuoro, jossa tuotiin esille, että meillä on runsaasti evankeliointia, jopa käytettiin ilmaisua, että kaikki tilaisuudet ovat evankeliointia. Puheenvuoron päälle salissa taputettiin kovasti. Olin surullinen, koska ei ollut aihetta taputtaa.
Nykyään saattaa olla niin - ja monin paikoin on - että toiminta keskittyy keskustoihin, mutta ei kylille, jossa voi elää suurin osa kaupungin/kunnan asukkaista. Jumala on halukas antamaan meille näkyä evankelioinnista/evankeliumineteenpäinviennistä - ja ehdottomasti me tarvitsemme uudenlaisen näyn siitä. Suurin syy näyn puutteeseen on uskoakseni se, että olemme unohtaneet Pyhän Hengen kasteen ja -täyteyden. Ilman Pyhän Hengen voimaa meillä ei ole näkyä kadotusta kohti matkaavien ihmisten voittamisesta Jeesukselle. Aikamme, ajattelumme, varamme suuntautuvat johonkin muuhun.
Evankeliumineteenpäinvieminen on annettu jokaisen uskovan tehtäväksi. Siksi me kaikki tarvitsemme näyn siitä. Herran todistajana olemisesta on jokaisen Jeesukseen uskovan saatava henkilökohtainen näky. Vain muutamat seurakunnanjäsenet ovat niitä, jotka todistavat - tai rukoilevat johdatusta todistajana olemiseen.
On uskovia, jotka eivät ole todistaneet kymmeniin vuosiin, On vanhimmistoveljiä ja pastoreita, jotka eivät toimi Jeesuksen todistajina. Me tarvitsemme näkyä ihmisten kohtaamisesta evankeliumilla!
Niin kauan, kun laiminlyömme tehtävämme Jeesukseen uskoina, osoitamme, että Jeesuksen jokaiselle ihmiselle hankkima pelastus ei ole kovin arvokas asia. Ihmispelko, tms - mutta ennenkaikkea näyn puute, haluttomuus - nousee suuremmaksi asiaksi kuin ihmisen pelastus iankaikkisesta kadotuksesta.
Meidän on aika saada uusi näky henkilökohtaisesti - evankeliumin viemisestä ihmisille!
Jatkan - jHs.
__________________________
Sunnuntai. 15.7 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Oli satanut.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin Luukkaan evankeliumia.
Ajelimme M-L:n ja Emilian kanssa "ylistysjuhlaan" - pastorimme lähtöjuhlaan. Haimme Salmen mukaan.
Kotona ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin.
Kävin urheilukentällä katsomassa Aapo Pimiän kävelyn pm-kisoissa. 3000 metriä. Hyvin käveli Aapo - oman ennätyksensä. Varmasti ennätys paranee tänä kesänä - varmasti jo viikon päästä SM-kisoissa.
Luin kirjaa.
Iltapalaa.
Tänään olemme saaneet kuvia/videoita M-L:n "älykkääseen puhelimeen" "Terojen" matkalta, Alpeilta. Myös kuvia "Terhien" matkalta "pohisesta"; Norjasta. "Timoilta" tuli kuva kahdesta iloisesta tytöstä, kultamitalit kaulassa: Milena ja Minja siinä poseerailivat. Pikajuoksusta ja pituushypystä olivat kullat tulleet.
Seurasimme uutisia.
Siunausta!
Ps. "Mutta sinä puhu sitä, mikä terveeseen oppiin soveltuu" (Tiit. 2:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti