26.7.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 33.
Samarian kaupungissa oli tapahtunut/tapahtui isoja asioita. Sen seurauksena syntyi suuri ilo. Ilon - evankeliumin (ilosanoma) - jakajana siellä sai olla Filippus. En malta olla rohkaisematta sinua ja itseäni: Mekin voimme olla tällaisia ilon jakajia siellä, missä elämme ja minne Pyhä Henki meitä johdattelee.
Filippuksella näyttää olleen herkkä korva, kuuliainen sydän - ja alttiuden kengät jalassa:
"Mutta Flippukselle puhui Herran enkeli sanoen: Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio. Ja hän nousi ja lähti. ..." (Apt. 8:26, 27a).
Työ Samarian kaupungissa jäi toisten käsiin. Filippusta tarvittiin muualla. Ohjeet olivat tarkat ja toimeksianto selkeä - Jumalan suunnittelema mittatilaustyö odotti altista miestä autiolla tiellä.
Jumala haluaa puhua ihan henkilökohtaisesti omilleen - meillekin. Hän voi tehdä sen hyvin monella tavalla. Jumalan puhe on aina hyvin selkeää.
Filippus oli sillä "aaltopituudella", jossa Jumalan puhe kuului. Hän eli rukouselämää ja oli valmis tekemään Jumalan tahdon elämässään. Hän on luvannut johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen.
Rohkjenen sanoa niinkin, että varmasti Filippus oli viettämässä aikaa Herran edessä, kun enkeli puhui hänelle (toisinkin saa ajatella).
Erittäin oleellinen osa rukouselämää on Jumalan puheen kuuleminen/kuunteleminen. Se voi olla harvinaista keskuudessamme - niinkuin näyttää olevan rukouselämä yleensäkin. Tämä on helposti todennettavissa.
Rukouselämässämmekin olemme täysin riippuvaisia Pyhästä Hengestä. Pelkät pikarukoukset ja "minulle itselle-rukoukset" eivät auta meitä kuulemaan/kuuntelemaan, mitä Herra haluaa meille puhua. Sama koskee seurakuntien yhteisiä rukoustilaisuuksia. Niissä on liian paljon kaikkea muuta, kuin rukousta ja Jumalan äänen kuuntelemista. Kun jo sinänsä n. puolentoistatunnin rukouskokous on lyhyt ja siitä käytetään vain rahtunen rukoukseen, onko se sellainen rukouskokous kuin herra haluaisi? Olemmeko oppineet/opetetut sellaiseen käytäntöön? Toisaalta, eihän se käytäntö koske kuin muutamia, sillä rukouskokouksissahan käy niin vähän väkeä.
Meidän kannattaa haluta opetella kuuntelemaan Jumalan puhetta! Tietenkin Sanasta, mutta myös sitä puhetta, jonka herra haluaa puhua sydämeemme, johdattaakseen meitä elämässämme oikeaan suuntaan. Hänellä on meille paljon asiaa. Tekisi mieleni puhua enemmän asiasta, mutta menemme eteenpäin.
Kun meillä on kuulevat korvat, sisäisesti, ja avoin sydän, niin Jumala voi antaa meille hyvinkin tarkasti määriteltyjä toimeksiantoja - ja osoitteita. Filippuksella oli. Kun toimeksianto oli annettu ja kuultu, todetaan lyhyesti: "Ja hän nousi ja lähti." Kun Jumala puhuu, pitää totella - meidänkin.
Mitä siellä autiolla tiellä oli Filippusta odottamassa?:
"...Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan"(Apt. 8:27b).
Pian huomaamme, että Jumala ei turhia puhele ja autiolle tielle johdattele.
Jatkan - jHs.
___________________________
Sydämelliset onnittelumme, Mäkisen Eskolle, Enontekiön Hettaan, syntymäpäivän johdosta!
25.6 astetta lämmintä ylösnousun aikaan. Auringon puolella.
Ennen 03 kävi M-L viemässä Danielin kotiinsa. Oli lähdössä kalaan.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia.
M-L kävi mustikassa - haki pienen rasiallisen.
Kahvia.
Kirjoitin
Ruokaa ja kahvia.
Poljeskelin kuntopyörää 35-40 min. samalla lueskelin kirjaa.
19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Neljä henkeä.
Kun tulin kotiin, oli M-L seuraamassa Summerfest-tapahtuman alkua Seinäjoelta. Minäkin sitä sitten seurasin.
Iltapalaa.
Seurasimme uutisia.
Tänään saimme kuvan, jossa Milena ja Minja olivat käsissään rasiat, joissa oli kanttarelleja.
Siunausta!
Ps. "Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä" (Kol. 3:2).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti