1.12.2023.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 99.
Paavali jatkaa puhettaan Efeson seurakunnan vanhimmille Miletossa:
"Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut" (Apt. 20:28).
Uskon, että tämä on se avainasia, miksi Paavali oli kutsunut nämä seurakunnan vanhimmat Miletoon häntä tapaamaan; väheksymättä mitenkään muuta, mitä hän heille puhui.
Seurakuntien vanhimmat ovat paimenia, jotka johtavat seurakuntaa. Efesossakin heitä oli useita; sillä asia sanotasan monikossa: Paavali kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat.
Voidakseen hoitaa vaativaa paimentehtäväänsä, vanhimpien on otettava "vaari itsestään..." Se tarkoittaa, että asiat ovat kunnossa Jumalan ja ihmisten edessä. Siihen kuuluu hengellisen elämänhoitaminen Jumalan Sanan ja rukouselämän kautta, elämän puhtaana pitäminen, Pyhän Hengen täyteyden etsiminen elämäänsä, Herralle antautunut elämä, tehtävälleen omistautuminen, niin, etteivät muut asiat vie mahdollisuutta sen kunnolliseen hoitamiseen. Kaiken kaikkiaan - vaikka kaikki olemmekin vain vajavaisia ihmisiä - halu olla laumalle esikuvina Jumalan sanan mukaisissa asioissa, sillä elämä puhuu enemmän kuin sanat.
Vanhimmat voivat rohkaista ja rakentaa toisiaan uskonelämässään ja tehtävän hoidossaan. Avainasia heidän työssään on elävä rukouselämä henkilökohtaisesti, sekä yhdessä rukoileminen. Vain rukoilevina ihmisinä - ja sen tärkeyden tuntevina - he voivat ohjata seurakuntaa tähän seurakunnan elämän tärkeimpään asiaan.
Paavali kehotti heitä myös ottamaan "vaarin ... kaikesta laumasta." Tämä puhuu selkeästi meille sen, että paimentehtävä on vanhimpien tärkein tehtävä viranhoidossaan. Se tarkoittaa lauman hyvinvoinnista huolehtimista. Siihen kuuluu se, että vanhimmat tietävät, mitä kullekin seurakunnan jäsenelle kuuluu. Tämä asia on järjestettävissä, kun siihen on vanhimmistoissa halua.
Olen kohdannut runsaasti tilanteita edellä sanottuun liittyen. Niitä on tullut jopa peräkkäin, jo pidempään sivussa olleiden seurakunnan jäsenten kohdalla. Jotkut ovat ottaneet yhteyttä, joitakin olen kohdannut muuten. Heidän tilanteensa ovat olleet erilaisia. Kun olemme keskustelleet, olen kysynyt: Ovatko seurakunnan vanhimmat ja pastori ottaneet yhteyttä? Järjestään kaikki ovat sanoneet: Eivät ole!
Menemättä tässä vanhimpien paimentehtävään enempää, haluan vain sanoa sen, että se on vanhimpien pääasiallinen ja tärkein tehtävä. Tietenkin voi väittää jotain muuta - ja olla tarttumatta siihen - mutta sehän ei asiaa muuta miksikään.
Kun paimentehtävä on asianmukaisessa hoidossa, tiedetään, mitä kullekin seurakuntalaiselle kuuluu; eivätkä asiat tule tietoon pitkän ajan kuluttua. Tämä on myöskin perusasioita silloin, kun puhutaan uskovien yhteydestä seurakunnassa.
Paavali vielä lisää nämä painavat ilmaisut, kehottaessaan vanhimpia ottamaan vaarin kaikesta laumasta - kaikesta laumasta - "johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut..." Jokaisen seurakunnan vanhimman tulisi paneutua näiden sanojen merkittävyyteen tehtävänsä suhteen.
Profeetallisessa hengessä Paavali jatkaa:
"Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa" (Apt. 20:29-30).
Paavali puhuu - tietää - että seurakunnan keskelle tulee sellaisia ihmisiä, jotka ovat kuin "julmia susia"; he eivät laumaa säästä, vaan vievät väärään suuntaan ja saavat aikaan hajaannusta. Hän lisää vielä, että vanhimpien omasta joukosta nousee miehiä, jotka puhuvat väärää puhetta, näin vetääkseen opetuslapset mukaansa.
Edellä sanotun johdosta Paavalilla on vakava kehotus vanhimmille:
"Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin" (Apt. 20:31).
Oli/on tärkeää valvoa itseään, mutta myös seurakunnan jäsenten elämää, sillä paimentehtävään kuuluu tämä silmälläpitäminen. Paavali vetoaa tässä asiassa siihen, kuinka hän on monen vuoden ajan elänyt seurakunnan keskellä - neuvoen myös näitä vanhimpia.
Tärkeänä osana valvomiseen kuuluu rukouselämä...
Jatkan - jHs.
________________________________
On suuriarvoisin asia ihmisen elämässä ymmärtää, että Jumala vetää minua Jeesuksen luokse ja vastata tähän kutsuun oikein.
(Jouko Kuusjärvi)
________________________________
Sydämelliset onnittelumme, vielä tässäkin, toiseksi vanhimmalle lastenlapsellemme, Aaro, Oskarille, nimipäivän johdosta!
Niin alkoi jouluinen kuu. Lähestyy hetki, jolloin permannolla seisoo jouluinen puu...
Perjantai. 7.9 astetta miinuksella ylösnousussa. Harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin 1. Timoteuskirjettä.
Kahvia.
Laitoin tulen takkaan. Hieman leijaili lumia taivaalta.
Haloskelin puut pihassa ja kärräilin katokseen.
Pyyhkeilin lapiolla tulleet lumet.
Ruokaa ja kahvia.
Sellainen kaamospäivän mukava tuntu, jolloin jouluiset valotkin pääsevät oikeuksiinsa.
M-L leipoi.
Kirjoitin.
Lueskelin kirjaa - kultamiehistä ja kultalapista. >olen aiemminkin sen lukenut, kun sain lahjaksi M-L:lta 1974. On se ollut kovaa meininkiä!
Iltapalaa ja kahvia.
Kirjoitin.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein" (Ef. 6:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti