27.6.2026. Lauantai. Mäntyluodon kauniissa järvimaisemissa nousimme uuteen päivään. Tuuli luoteesta. Pilvipoutaista. Aurinkokin koetti paistella. 17 astetta. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. Rukousta kongilla. Ruokaa ja kahvia. M-L paistoi lettuja. Rukousta kongilla. Kuuntelimme M-L:n puhelimesta lintujen ääniä, saadaksemme tietää mikä lintu laulaa saaressa joka päivä. Pikkulintu. Soutelimme Selkäsaaren kupeelle kokeilemaan pohjaongella, tulisiko joku ahven. Ei tullut. Saipahan kuiten soutaa. Mennessä vastatuuleen, tullessa myötäiseen. Yhteensä liki tunnin. Kirjoitan tätä mökin kongilla. Kuikan huuto kuului juuri järvellä, joka vetäytyi aivan tyyneksi juuri silmieni edessä. Aurinko lähenee metsänreunaa Pohisselän takana, peilautuen tyynestä järvestä. Aivan rauhallista. Syntymäkotini on 2-3 km päässä järven pohjoispäässä. Soutureissun jälkeen sauna lämmite. Kävimme saunomassa - vasta pääsi hommiin. Iltapalaa ja teetä. Kyllä Jumalan luoma luonto on kaunis! Atmosfääri juuri nytkin on aivan huippua! "Sanat eivät riitä kertomaan, paljon niitä tarvitaan..." Kala kävi pinnassa, saaden aikaan laajenevia renkaita. En malta lähteä vielä hetekoille Mäntyluodon Marjan viereen, sillä aurinko lähenee sinisellä taivaalla metsänreunaa... Auringonlasku oli hieno. Kiitos Jeesus tästäkin päivästä - Sinun omanasi! Siunausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti