29.6.2026. Maanantai. Mäntyluodon mökissä heräiltiin. 15 lämmintä. Harmaa taivas. Tuuli kiepsahtanut päinvastaiseksi kuin illalla, eli pohjoiseen. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. Rukousta. Kongilla. Aurinko näkyi hetken. Tyyntyi. Ruokaa ja kahvia. Emme ole syöneet kalaa - kun emme ole saaneet. Pohjaongella vain olemme kokeilleet. Mutta tänään söimme - kalapuikkoja. M-L leipoi pullaa. Rukousta kongilla. Pilvistä. Kahvia juuri paistetun pullan kanssa kongilla. Yhtäkkiä pilvet hävisivät. Aurinko paistoi. Tuulikin kiepsahti etelään. Järvi tyyntyi. Menimme M-L:n kanssa kokeilemaan onkia tuohon saaren enemmän länsipuolelle. Mato-ongella sain naapurisaaren rannasta kaksi 10-12 sm pituista särkeä. Eli nyt on saatu kalaa. Kalamies. Lokki oli lähellä venettämme järvessä. Heitin sille särjen. Heitto hetkellä se nousi siivilleen ja lensi kalaa kohti. Oli sen vieressä kun se putosi veteen, mutta ei sukeltanut. Kun heitin toisen särjen toimi lokki samoin, mutta sukelsi - ja nappasi kalan. Sitten se seurasikin meitä kun tulimme saaren rantaan. Laitoin saunan lämmite 20 jälkeen. Mukava oli taas kiivetä lauteille - ja sama vasta vain toimii. Aurinko paistoi ja järvi kimalteli. Iltapalaa ja teetä. Kirjoitin tätä mökin kongilla. Auringonlasku kaunis. M-L otti siitä kuvia. Kuikkakin veteli iltalaulut. Siitä pienestä linnusta, jota aiemmin aprikoitiin, että mikä se on, joka aina laulaa. Näin sen tuossa isolla kivellä. Lintu oli peippo, peipponen - sanoi M-L kun kuvailin sen rinnan väriä. Siunausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti